Runo on polvillaan Siirin edessä. Hän haluaa tehdä kuten Siiri pyytää.
Runo nuolaisee, laittaa huulensa nupun ympärille kevyesti imaisten. Siirin suusta pääsee vikinää. Runo tunnustelee nuppua kielellään. Sen alapuolella on lähteen onkalo, josta nousee ihanaa mahlaa. Hän työntää kielensä niin syvälle kuin pystyy. Hän latkii mahlaa lähteestä, ja samalla kädet hyväillen tutkivat lantion kaaria. Sormet nauttivat pehmeistä pinnoista. Ne kulkevat tutkien vatsaa, navan seutua ja nousevat ylöspäin, kunnes löytävät pehmeät rinnat. Niiden nipukat kutsuvat hyväilemään ja Runo pyörittelee hellästi nipukoita sormien välissä.
Kieli on löytänyt jälleen lähteen vieressä olevan nupun, ja se tekee samanlaista pyörivää liikettä nupulla. Siiri huokailee ja inisee. Äkkiä hän puristaa runon pään jalkojensa väliin. Hän nytkähtelee ja voihkii: ”ime, ime.” Runo tuntee parrassaan kosteutta. Hän imee ja juo ilon lähteestä.
Runo kokee itsessään uudenlaisen muutoksen. Housut tuntuvat kireiltä ja ahdistavilta. Tuntuu kuin ne pitäisi riisua pois.
Hetken kuluttua Siirin tietoisuus ja toimintakyky palautuvat. Hän tarttuu Runoa kainaloista ja vetää häntä ylöspäin vatsansa ja rintojensa päälle. Siiri tuntee kuinka Runon housujen etumus on koholla. Hän hyväilee käsillään Runon selkää ja takamusta. Runo on nyt aivan hiljaa ja nauttii tästä huomiosta ja hyväilyistä.
Siiri kääntää Runon selälleen sohvalle. Runon villapaita on kietaisuvaate ja Siiri löytää nätit poronluusta tehdyt napit, aukaisee ne ja riisuu runon villapaidan. Nyt saavat hyväilyjä jäntevät käsivarret ja hartiat. Sitten Siiri suutelee Runon vatsaa ja laskee kätensä housujen kohouman ylle. Runo huokaisee.
Housuissa on punottu vyö, joka on solmittu sivulle. Vapisevin käsin Siiri aukoo solmua. Lopulta se aukeaa ja Siiri vetää housut alemmaksi. Housuista ponnahtaa esiin jämäkkä patukka, Sen pää on kuin tummanpunainen luumu, jonka vakosessa kimaltelee pisara mehua. Siiri laskee huulensa hedelmälle. Mehu maistuu joululle.
Siiri vetää housut ja sukat pois Runon jaloista. Siiri katsoo ja huokaa: ”Oh, se on noin suuri.” Runokin katsoo ihmeissään muutosta itsessään, jonka sai aikaan Siirin lähteen mahla.
Siiri polvistuu nyt vuorostaan sohvan viereen. Hän laittaa kätensä Runon patukan ympärille ja ympäröi huulillaan patukan päässä olevan luumun. Sormet hyväilevät patukan vartta ja sen juurella olevia aprikooseja. Huulillaan hän pyörittelee luumua. Runo laskee kätensä Siirin hiuksille ja kampaa sormillaan niitä. Runon hengitys tihenee, rinta kohoilee ja suusta pääsee urahduksia. Äkkiä Runo alkaa käännellä päätään. Tiu'un helistessä Runon patukka alkaa nytkähdellä ja sieltä purskahtaa Siirin suuhun smoothieta.
Runo huohottaa sohvalla. Siiri sivelee Runon partaa, suutelee hänen huuliaan, hieroo hellästi hartioita, rintakehää ja vatsaa. Huomio kiinnittyy nivusiin, kiharaisen karvan päällä lepää Runon patukka nyt paljon pehmeämpänä. Siitä Siiri joi äsken elämänvoimaa. Hänen tekee mieli lisää.
Runo katsoo Siiriä ja kuiskaa: ”Sinä olet niin kaunis, kävin täällä jo kuukausi sitten ja halusin tulla uudelleen ikkunasi taakse ja hiipiä sisään katsomaan. Nyt sinä olet näyttänyt minulle jotain ihan uutta.” Siiri vastaa: ”Ei tässä ole vielä kaikki.” Siiri ottaa yöasunsa ja on Runon edessä alastomana. Hän pyörähtää ympäri ja Runo katsoo silmät selällään. Runon katse vaeltaa ylös ja alas ihaillen samoja kaaria, joita hänen sormensa tunnustelivat vähän aikaa sitten. Muistot alkavat virrata nivusiin ja patukka osoittaa jälleen huoneen ylänurkkaa. Siiri seuraa sen kasvamista pilke silmäkulmassaan.
Siiri vetää Runon kädestä ja nostaa seisomaan kuiskaten: ”Tule.” He siirtyvät makuuhuoneeseen. Siiri heittäytyy selälleen sängylle ja vetää Runon mukanaan. Runo aikoo aloittaa uudelleen hyväilyt varpaista, mutta Siiri sanoo: ”Olemme jo valmiita, tule päälleni.” Siiri tarttuu Runon ojentuvaan patukkaan ja ohjaa sen ilon lähteen suulle. Hän sanoo: ”Anna sen painua sisään, haluan tuntea sen sisälläni.”
Runo laskeutuu Siirin päälle, painaa patukkansa syvälle ja tuntee olevansa ihmeellisessä satumaailmassa. Siirin lähde ympäröi patukkaa lämpimänä ja kosteana. Nautinnon värähdykset tuntuvat kummankin olemuksessa. Siiri ohjaa Runoa keinuvaan liikkeeseen. Runo tuntee allaan Siirin vatsan ja katseellaan hän ihailee rintojen kaaria. Runo keinuu Siirin päällä, Siiri mukailee lantiollaan Runon liikettä ja tiuku säestää kauniilla soinnullaan heidän matkaansa onnen maisemiin. Runo työntyy syvälle, vetäytyy poispäin ja työntyy uudelleen ja uudelleen.
Runo tuntee, kuinka Siirin lähde puristautuu tiukemmin patukan ympärille.
Runo nuolaisee, laittaa huulensa nupun ympärille kevyesti imaisten. Siirin suusta pääsee vikinää. Runo tunnustelee nuppua kielellään. Sen alapuolella on lähteen onkalo, josta nousee ihanaa mahlaa. Hän työntää kielensä niin syvälle kuin pystyy. Hän latkii mahlaa lähteestä, ja samalla kädet hyväillen tutkivat lantion kaaria. Sormet nauttivat pehmeistä pinnoista. Ne kulkevat tutkien vatsaa, navan seutua ja nousevat ylöspäin, kunnes löytävät pehmeät rinnat. Niiden nipukat kutsuvat hyväilemään ja Runo pyörittelee hellästi nipukoita sormien välissä.
Kieli on löytänyt jälleen lähteen vieressä olevan nupun, ja se tekee samanlaista pyörivää liikettä nupulla. Siiri huokailee ja inisee. Äkkiä hän puristaa runon pään jalkojensa väliin. Hän nytkähtelee ja voihkii: ”ime, ime.” Runo tuntee parrassaan kosteutta. Hän imee ja juo ilon lähteestä.
Runo kokee itsessään uudenlaisen muutoksen. Housut tuntuvat kireiltä ja ahdistavilta. Tuntuu kuin ne pitäisi riisua pois.
Hetken kuluttua Siirin tietoisuus ja toimintakyky palautuvat. Hän tarttuu Runoa kainaloista ja vetää häntä ylöspäin vatsansa ja rintojensa päälle. Siiri tuntee kuinka Runon housujen etumus on koholla. Hän hyväilee käsillään Runon selkää ja takamusta. Runo on nyt aivan hiljaa ja nauttii tästä huomiosta ja hyväilyistä.
Siiri kääntää Runon selälleen sohvalle. Runon villapaita on kietaisuvaate ja Siiri löytää nätit poronluusta tehdyt napit, aukaisee ne ja riisuu runon villapaidan. Nyt saavat hyväilyjä jäntevät käsivarret ja hartiat. Sitten Siiri suutelee Runon vatsaa ja laskee kätensä housujen kohouman ylle. Runo huokaisee.
Housuissa on punottu vyö, joka on solmittu sivulle. Vapisevin käsin Siiri aukoo solmua. Lopulta se aukeaa ja Siiri vetää housut alemmaksi. Housuista ponnahtaa esiin jämäkkä patukka, Sen pää on kuin tummanpunainen luumu, jonka vakosessa kimaltelee pisara mehua. Siiri laskee huulensa hedelmälle. Mehu maistuu joululle.
Siiri vetää housut ja sukat pois Runon jaloista. Siiri katsoo ja huokaa: ”Oh, se on noin suuri.” Runokin katsoo ihmeissään muutosta itsessään, jonka sai aikaan Siirin lähteen mahla.
Siiri polvistuu nyt vuorostaan sohvan viereen. Hän laittaa kätensä Runon patukan ympärille ja ympäröi huulillaan patukan päässä olevan luumun. Sormet hyväilevät patukan vartta ja sen juurella olevia aprikooseja. Huulillaan hän pyörittelee luumua. Runo laskee kätensä Siirin hiuksille ja kampaa sormillaan niitä. Runon hengitys tihenee, rinta kohoilee ja suusta pääsee urahduksia. Äkkiä Runo alkaa käännellä päätään. Tiu'un helistessä Runon patukka alkaa nytkähdellä ja sieltä purskahtaa Siirin suuhun smoothieta.
Runo huohottaa sohvalla. Siiri sivelee Runon partaa, suutelee hänen huuliaan, hieroo hellästi hartioita, rintakehää ja vatsaa. Huomio kiinnittyy nivusiin, kiharaisen karvan päällä lepää Runon patukka nyt paljon pehmeämpänä. Siitä Siiri joi äsken elämänvoimaa. Hänen tekee mieli lisää.
Runo katsoo Siiriä ja kuiskaa: ”Sinä olet niin kaunis, kävin täällä jo kuukausi sitten ja halusin tulla uudelleen ikkunasi taakse ja hiipiä sisään katsomaan. Nyt sinä olet näyttänyt minulle jotain ihan uutta.” Siiri vastaa: ”Ei tässä ole vielä kaikki.” Siiri ottaa yöasunsa ja on Runon edessä alastomana. Hän pyörähtää ympäri ja Runo katsoo silmät selällään. Runon katse vaeltaa ylös ja alas ihaillen samoja kaaria, joita hänen sormensa tunnustelivat vähän aikaa sitten. Muistot alkavat virrata nivusiin ja patukka osoittaa jälleen huoneen ylänurkkaa. Siiri seuraa sen kasvamista pilke silmäkulmassaan.
Siiri vetää Runon kädestä ja nostaa seisomaan kuiskaten: ”Tule.” He siirtyvät makuuhuoneeseen. Siiri heittäytyy selälleen sängylle ja vetää Runon mukanaan. Runo aikoo aloittaa uudelleen hyväilyt varpaista, mutta Siiri sanoo: ”Olemme jo valmiita, tule päälleni.” Siiri tarttuu Runon ojentuvaan patukkaan ja ohjaa sen ilon lähteen suulle. Hän sanoo: ”Anna sen painua sisään, haluan tuntea sen sisälläni.”
Runo laskeutuu Siirin päälle, painaa patukkansa syvälle ja tuntee olevansa ihmeellisessä satumaailmassa. Siirin lähde ympäröi patukkaa lämpimänä ja kosteana. Nautinnon värähdykset tuntuvat kummankin olemuksessa. Siiri ohjaa Runoa keinuvaan liikkeeseen. Runo tuntee allaan Siirin vatsan ja katseellaan hän ihailee rintojen kaaria. Runo keinuu Siirin päällä, Siiri mukailee lantiollaan Runon liikettä ja tiuku säestää kauniilla soinnullaan heidän matkaansa onnen maisemiin. Runo työntyy syvälle, vetäytyy poispäin ja työntyy uudelleen ja uudelleen.
Runo tuntee, kuinka Siirin lähde puristautuu tiukemmin patukan ympärille.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.