Vastuksen lämmönkesto

Mittaukset tehdään tosiaan 25C vapaassa ilmassa. Eli ilma ei myöskään saa virrata, paitsi vastuksen omakehittämän virtauksen vuoksi. Riippuu vastustyypistä, mitä se kestää, metallikalvo voi hyvinkin mennä 150C ilman ongelmia jonkin aikaa - jossain vaiheessa sitten keraaminen ydin napsahtaa poikki ja katkaisee siinä samalla vastuslangan. Hiilivastukset taitaa olla jopa herkempiä, koska niiden rikkoutuessa kosteus pääsee imeytymään hiileen ja vastusarvo ei enää pidäkkään niin paikkaansa.
Itse pitäisin riittävänä merkkinä liiasta kuumuudesta sitä, että sormet ei kestä komponentin pintalämpöä. Lämpeneminen kun kertoo aina ongelmasta laitteen rakenteessa - joskus sitä vaan on mahdotonta ratkaista. Mitä korkeampi pintalämpötila on sitä enemmän lämpöä haihtuu komponentista. Vastukset yleensä pysyvät varsin hyvin arvossaan myös lämpiminä, mutta toisissa (aktiivi)komponenteissa lämpeneminen ruokkii tuhon kierrettä eli mitä enemmän komponentti lämpenee, sitä enemmän siitä menee läpi virtaa ja sitä enemmän se lämpenee. Esim. hehkulamppuhan on mitoitettu juuri siten, että sen säteilemä lämpö ei ihan polta lankaa vielä poikki mutta valon väri on jo lähellä valkoista.

Eikö se ole tyyliin vapaassa 20 asteen ympäristön lämpötilassa jota vastus ei pääse nostamaan, Raskaansarjan ylimitoitus toimii vähän joka hommaan kun ei tarvi kustannuksia miettiä, näppejä kun ei polta niin on ikuinen

Ok, kiitokset.
Eli jos vastus ei ole vapaasti 20/25 asteisessa ilmassa, niin sitten selviää vain kokeilemalla?

Alkuasteella olevana ideana oli tehdä sähköllä lämpiävät käsineet. Samaan tapaan kuin oheisessa videossa esitellyt, mutta laittaisi pussiin ihan tavallisen vastuksen - voisi silloin säätää paremmin lämmöntuottoa (enemmänkin kuin videon vehkeiden 2W) ja valita jännitteen vapaasti.

Helpostihan tietysti kokeilemalla huomaisi mikä vastus ei lämmittää, ei korvenna käsiä ja kestää... :)

Tossahan on se juttu että jos vastus on ihokosketuksissa niin ei sitä saa niin kuumaksi että vastus palaisi ennen käsiä, sitten jos on vastus jossain pitkällä ihosta ja siirtyy lämpösäteilynä niin vastus voi kuumua mutta ei silti lämmitä vielä riittävästi käsiä.

Kahdella vastuksella tehonkesto luonnollisesti tupalaantuu, eli jos laitat paljon vastuksia niin vastukset ei 50 asteessa rasitu sitten minkään vertaa mutta kädet hikoaa varmasti.

Olen itsekin miettinyt yksinkertaisia lämpövaatteita kun joutuu talvella omalla harrastetiluksilla ulkona nysväämään jotain paskahommaa. Saleen helpoimalla menisi kun pistäis lahkeisiin ja hihoihin pienet nesteletkut kiertämään lasinpesurin moottorilla, ja raitisilmamaskia vastaava selkälaukku. Sähköllä jollain H3-polttimoilla tai nikkaroisi hyvin pienitehoisen öljypolttimen niin saisi energiankulutuksen huomattavasti paremmin haltuun.

Tehoa kuluttavilla komponenteilla on usein "derating" speksit annettu eli kuinka paljon sallittu maksimi häviöteho pienenee ympäristön tai jäähdytyslevyn lämpötilan mukaan.

Lämpövaatteita tai kengän lämmittimiä rakentaessa pitää olla tarkka paikallisen lämpötilan suhteen. Jos käyttää liian pienikokoisia lämmityselementtejä tai liian ohutta vastuslankaa paljaana niin lämpötila voi juuri sen kohdalla olla huomattavan korkea. On siis rakennettava lämmitin siten, että sen lämpö saadaan jakautumaan tasaisemmin ilman hotspotteja. Joko isommat elementit, lämpöä johtavia pieniä jäähdytyslevyjä tai paksu ainekerros lämmittimen ja ihon välissä, josta sitten seuraa huonompi hyötysuhde.

Hyvää vastausta ei kysymykseen löydy eli tee-se-itse rakentelijan on mentävä kokeilun perusteella. Jos hyvää ja mukavaa haluaa niin yksittäisten lämmittimien pitää itse osata pitää itsensä oikeassa lämpötilassa. Kokeilematta ei voi tietää mikä on riittävän tasainen lämmön jakauma.