Kihlat?

Mitä mieltä olet naimisiinmenosta?

Se, onko kihloihin meneminen viisasta, riippuu siitä miten itse koet tämän rituaalin merkityksen ja miten tämä toinen osapuoli sen kokee. Useinhan sanotaan, että kihlaus on lupaus avioliitosta, mutta kyllä nykypäivänä ollaan kihloissa jopa monia vuosia eikä hääpäivää ole vielä päätetty. Omasta mielestäni kihlaus kuitenkin edellyttää vahvaa sitoutumista toiseen. Vaikea sanoa, onko se sitten 16-vuotiaalle ajankohtaista. Riippuu hyvin paljon suhteen laadusta.

Ite menin kihloihin viime uudenvuoden aattona. Oon siis kuustoista. Ollaan mun jätkän kans tunnettu ja seurusteltu vast viis kuukautta ja monen mielestä oltiin vähän liian nopeita ton kihlauksen kans. Mut jos jo kuustoist vuotiaana tietää et haluu olla sen ihmisen kans koko ikänsä, nii mikäs siinä... Ja kihlaushan on lupaus naimisiin menosta... Tietysti jossain vaiheessa voi tulla ongelmii, ku ei oo saanu kokeilla noita sinkkuseikkailuja ja muutenki viel paljon kokematta. Mut eiköhän se siitä, jos oikeesti rakastaa!!!

itse menin kihloihin 2 vuoden seurustelun jälkeen.. nyt on kihlauksesta 3 vuotta ja ensi kesänä naimisiin.. Olin silloin 16, kun mentiin kihloihin!
Riippuu paljon suhteen laadusta, itsestä ja toisesta ja niin monesta muusta tekijästä, että ei sitä tiedä kun itse! =)

Itse olen kihloissa ( menin 16-vuotiaana, kihlattuni 18v ) oltiin seurusteltu 2 vuotta ennen kihloihin menoa ja nyt ollaan oltu vähän yli puol vuotta kihloissa. kihloihin en olisi ikinä mennyt jos en olisi ollut varma tunteistani ja kihlattuni tunteista. naimisiin mennään "isona"
se on jo päätetty =) toinen pitää tuntea kunnolla ennen kihloihin menoa ja häntä pitää rakastaa. (mielestäni siihen ei riitä parin kuukauden tunteminen, mutta poikkeuksiakin on)

Tuskin menette kekskenänne naimisiin, eli täysin turhaa.

Itse en näe juurikaan mitään ideaa ns. "teinikihloissa". Kihlaus on kuitenkin lupaus naimisiin menosta jne, enkä voisi itse ainakaan kuvitella meneväni naimisiin kenenkään kanssa ennenkuin olisin asunut saman katon alla jonkun aikaa ja miettinyt henkilön kanssa yhdessä että mitenkäs tämä vuokra maksetaan ja vesilasku on tämän ja tämän verran ja näin päin pois.
Toisin sanoen nämä rakastuneet teinit eivät ole kokeneet juuri minkäänlaisia ongelmia/vastoinkäymisiä, kun vanhemmat ovat olleet maksamassa kännykkälaskut, asumisesta ei tarvitse maksaa ei ole oikeastaan mitään muitakaan kuluja omasta takaa. Joku voi tietysti sanoa, että tosirakkaus kestää ja lässyn lässyn, mutta olisi kiva katsoa, kuinka se tosirakkaus kestää sitten kun täytyy tehdä muutakin kuin käydä koulussa, ehkä iltatöissä silloin tällöin, mutta ei varsinaisesti ole mitään sen suurempaa ajateltavaa.

Joku taisi sanoa että "jos tietää jo 16-vuotiaana että haluaa viettää jonkun kanssa koko loppuelämänsä" tai jotain muuta vastaavaa. Ei millään pahalla, mutta niin ne viidesluokkalaisetkin sanovat, kun ovat ekaa kertaa "kimpassa"...

Toki löytyy suhteita, jotka alkaa 14-vuotiaana ja kestää kunnes toinen kuolee, mutta näitä on tosi harvassa. Omasta mielestäni kihloihin ei todellakaan kannata mennä ennenkuin on aikuinen, seurustellut toisen kanssa vähintään 3 vuotta ja asunut vuoden yhdessä. Vaikka yhteiselo saattaakin luonnistua ilman yhteistä asuntoa, niin ei se tarkoita, että kahdestaan eläminen omassa asunnossa enää onnistuu.

Sitä paitsi, jos olisin menny kihloihin 17-vuotiaana kun sitä halusin (mutta järki esti), niin olisin saanut kestää karmean eron. Kihloissa oleminen on kuitenkin sitovampaa kuin pelkkä seurustelu.

Olen myös 16 ja kihloissa.
Ollaan seurusteltu 5kuukautta, vasta.
Mutta meijän kihlat onkin hieman erilainen kuin muiden.
Me emme luvanneet toisillemme että menemme naimisiin, vaan lupasimme toisillemme ikuisen rakkauden. Sormuksia emme kanna, sillä me emme mene vielä naimisiin.
Tottakai me ollaan mietitty ja unelmoitu häistä ja kunnon kihloista. Ja hääpäiväkin on jo ylhäällä.
Minä olin oikeita kihloja vastaan, sillä teinikihlat päättyvät usein huonosti. Mutta mä päätin antaa jätkäkaverilleni jotain, ikuisen rakkauden. Ehtii sitä myöhemminkin.

On kuitenkin suhteita jotka tosiaan kestävät ja kulkevat ruusunpiikkejen läpi, yhdessä.
Vanhempani ovat tällaisia. Äiti oli 15 kun he menivät kihloihin, ja 17 kun he menivät naimisiin. Isä oli jo päälle kahdenkymmenen, ja silti niiden juttu on jo kestänyt 27vuotta!
Miettikääpä ite nyt, jos seurustelisitte 24vuotiaan kanssa ja menisitte naimisiin 17vuotiaana! Ei tulis varmaan monella mieleenkään! :)

Mielestäni silloin ei vielä pitäisi miettiä kihlausta. Se on kuitenkin lupaus avioliitosta (Tosin en sitten tiedä, kuinka moni ajattelee siitä samoin tavoin) ja niin nuorena voi tapahtua vielä vaikka mitä.

Itse olen alkanut nyt realistiseksi asian kanssa, eikä siinä mielestäni ole järkeä. Miksi kiirehtiä? Itse haluan ainankin olla varma, että menen kyseisen miehen kanssa naimisiin jos kihloihinkin suostun.

Kihloihin meno noin nuorena on nykyajan teinien muoti-ilmiö. Siitä on tullut in-juttu. Kasvakaa ihmiset aikuisiksi teiniajan villityksistä jos kerran luulette olevanne valmiit naimisiinmenon lupaamiseen.
Hah!

monenlaista tapausta on ystäväpiirissäni ollut. 16-vuotiaana kamuista kolme oli kihloissa. Tämän hetken tilanne (täytän kesällä 20) on se, että yksi pari meni viime kesänä naimisiin ja lapsi tuli syksyllä, toinen pari on vielä onnellisesti yhdessä ja miettii yhteistä tulevaisuutta. Kolmas pari erosi .

Eräs kamuni meni kihloihin 15 vuotiaana, hän on 17 ja asuu yhdessä 21 vuotiaan poikaystävänsä kanssa. En tiedä miten heillä menee. Tytön sanojen mukaan hyvin. Mutta hän on lähes joka asiassa ehdoton ja vastaväitteitä on edes turha esittää.

Monenlaista mukaan mahtuu. Itse suhtaudun ns. teinikihloihin tympeästi. En voisi kuvitella eläväni tässäkään elämänvaiheessa 15-vuotiaana rakastumaani poikaan.

Mielestäni on ihan hyväksyttävää ja ihanaa mennä kihloihin jos todella tuntee toisen ja on vähintään vuoden ollut toisen kanssa yhdessä ja RAKASTAA oikeasti toista!!!! Toisaalta kihlaushan on lupaus avioitumisesta, joten 16-v ikäisenä ei välttämättä vielä kannata luvata mitään noin vakavaa. Mutta jos todella tuntuu että raksataa toista luottaa häneen, voi puhua mistä vain ja tuntuu että... siis todellakin että RAKASTAA TÄYSILLÄ JA KOKO SYDÄMESTÄ TOISTA OMANA ITSENÄÄN niin miksei voisi mennäkin kihliohin! (Itse en ole tässä 16,5 vuoden iässä uskaltautunut kihloihin, vaikka mielessä on käynyt. Olen melkein vuoden seurustellut rakkaani kanssa ja kaikki on täydellisesti vieäläkin, mutta en kyllä vielä kiloihin mene).

Muista sen olevan lupaus avioliittoon menemisestä!

Mutta mitä hyötyä ylipäätään saisit kihloista?

odota vielä vähään vaikka ehkä luulet että olet kohdannut elämäsi miehen niin älä vielä mene kihloihin vaan odota vielä edes pari vuotta.

Kai sitä voi mennä kihloihin vaikka kuinka nuorena jos vain haluaa ja tietää rakkauden kestävän.... Jokaisen oma päätös... minä ja rakas hanipuppeli ja kaikkea siltä väliltä ollaan oltu 14-vuotiaista, kohta molemmat 18 ja vasta kahden vuoden jälkeen alettiin ajattelemaan koska se kihlaus voisi olla ajankohtainen.... Nyt siis ollaan oltu kohta neljä vuotta ja puhuttu, että vuoden parin päästä kihlaus voisi olla hyvin ajankohtainen. Ei vielä.

Mutta mutta....

Jokainen taaplaa tavallaan....