mista loytaisin vanhat kaverit

Tuossa vuosituhannen alussa löysi vielä googlaten henkilöitä. Työpaikka saattoi kertoa uudet työntekijät ja kunnissa peräti kuvat saattoivat olla netissä näkyvillä. Nyt se on mennyttä, samoin omat nettisivut. Face, meidän mummumedia kertoo ihmisestä jotain, jos henkilö on siellä. Puhelinluettelo löytyessään voi myös kertoa vielä jotain.

Koulukaverit-sivu on hyvä, mutta sinne kaipaisin jotain päivämäärää, että tietäisi minkäikäisiä tiedot ja kerrotut lapset ovat! Eikä sinnekään kuolinviestejä taida kukaan laittaa.

Facesta olen köytänyt jo ekan kuolleen kaverinkin. Onhan noita ennen faceakin poistunut, mutta toivoisi faceen jotain rip-viestiä vaikka lapsilta t. muilta läheisiltä. Tai sitten koko profiilin poistoa, mutta se on kuulemma vaikeaa.

Sehän se on hautuumaa varmin paikka tässä iässä etsiä vanhoja tuttaviaan. Melkein tulee huono omatunto, kun itse vielä seisoskelee multien päällä.
Toinen paikka ainakin meillä etsiä tuttaviaan on netiltä gravar.se. Sieltä on löytynyt monta tältä seutukunnalta pois muuttanutta entistä työkaveria, joilta ei enää ole tullut joulukorttia.

Facelta pulpahtaa esille paljon vielä elossa oleviakin. Sellaisia, joita ei enää ole muistanut koskaan olleenkaan. Erilaisissa ryhmissä, niinkuin entisen ja nykyisen kotipaikkakuntansa sivuilla, entisten koulujensa sivuilta ...

On hengissä vielä koulukaverit com, sieltä tuli juuri päivitystietoa vaikka en ollut käynyt sivuilla viiteen vuoteen.
No, nyt kävin ja melkein yhtä kuollutta kuin hautausmaalla on sielläkin.

Kaveri-ikävää, kelle sellainen iskee, saattaa paksuntaa se, että ei läheskään kaikki lapsuus- ja koulukaverit jostain 50 - 60 luvulta ole facebookissa saati missään somessa.

Joku heidän kavereistaan saattaa olle joka tuntee ko henkilön.

Kyllä. Poliisi. Tietää kaiken. Oljenkortena Supo.

Äitini kuoli vasta viime Joulukuussa, isä ei elänyt vanhaksi, lieneeköhän sodalla osuutta asiaan, kaikki kolme veljeäni ovat vielä elossa. Sanoinkin tänään veljelleni että kukahan meistä kuolee ensimmäisenä. Ei halunnut edes ajatella kuolemaa.
Kyllä 60 ihmisillä on jo paljon lapsuudenaikaisia tuttuja mullan alla, varsinkin sellaisia jotka ovat meitä vanhempia. Koulukavereistakin on muutama kuollut, yleensä syöpä on vienyt nuorella iällä.
Mistä tiedät kenenkään keksityn nimmarin takana olevan iän?

Totta, vuodet erottaa kummasti vanhat tutut toisistaan,
on omakohtaista kokemusta asiasta,
itse en halua olla vanhojen kavreitten kaa juurikaan enää tekemisissä,
meillä on aivan erilainen elämän muokaamaa maailma ja kokemukset takan,
muistella voin niitä aikoja, muu ei enää kiinosta,
eikä heidän nyky elämä,

Näin on, mutta jos ei olla vuosiin tai vuosikymmeniin oltu tekemisissä, niin mitä merkitystä on tiedolla, että joku vanha tuttu on kuollut? Toki suhde on voinut joskus olla läheinen ja asia tulee mieleen. Mutta muutoin.

Ihmiset tulevat ja menevät. Se ei aina ole mukavaa, jos itse haluaisi säilyttää jonkinlaisen yhteyden.

vinkerpori kirjoitti:

Näin on, mutta jos ei olla vuosiin tai vuosikymmeniin oltu tekemisissä, niin mitä merkitystä on tiedolla, että joku vanha tuttu on kuollut? Toki suhde on voinut joskus olla läheinen ja asia tulee mieleen. Mutta muutoin.

Ihmiset tulevat ja menevät. Se ei aina ole mukavaa, jos itse haluaisi säilyttää jonkinlaisen yhteyden.

Lue lisää

Jotkut jäävät menneisyyden vangeiksi. Siksi.

Kipeät asiat on työstettävä ja ajan mittaan ne sen jälkeen menettävät merkityksensä. Jos ne hautaa maton alle ikään kuin niitä ei olisi, niin ne voivat säilyä mielessä yllättävän tuoreena. Siten esimerkiksi jonkun vanhan mies- tai naisystävän kuolinilmoitus voi kirvoittaa voimakkaitakin tunteita.

"Perrkele, pääsi kuolemaan ennen kun sain sanotuksi sille, että...."

On vaikea hyväksyä, että monet asiat jäävät kesken. Meille itse kullekin. Minulle myös. Ja että jää itsekin keskeneräiseksi. Mutta sitä sanotaan elämäksi.

Mikä_milloinkin kirjoitti:

Jotkut jäävät menneisyyden vangeiksi. Siksi.

Kipeät asiat on työstettävä ja ajan mittaan ne sen jälkeen menettävät merkityksensä. Jos ne hautaa maton alle ikään kuin niitä ei olisi, niin ne voivat säilyä mielessä yllättävän tuoreena. Siten esimerkiksi jonkun vanhan mies- tai naisystävän kuolinilmoitus voi kirvoittaa voimakkaitakin tunteita.

"Perrkele, pääsi kuolemaan ennen kun sain sanotuksi sille, että...."

On vaikea hyväksyä, että monet asiat jäävät kesken. Meille itse kullekin. Minulle myös. Ja että jää itsekin keskeneräiseksi. Mutta sitä sanotaan elämäksi.

Lue lisää

Kirjoitukseni kirvoitti teitä miettimään rakkauden ja ystävyyssiteiden merkitystä.

Olen pitänyt yhteyttä entiseen avomieheeni koko hänen elämänstä ajan. Tiesin hänen kuolleen kun yhteys katkesi. Tiesin hänen sairautensa ja yksinäisyytensä viimeisen avioeronsa jälkeen.

Eli haluan kertoa, että kahden ihmisen kerran yhdessä koettu rakkaus voi voi muuttua ystävyydeksi ja kestää ystävyytenä läpi elämän.

Kuitenkin on otettava huomioon, että ulkopuoliset eivät tiedä, eivät ymmärrä ystävyyssuhteen merkitystä molemmille asiaosaisille ei edes lähiomaiset kuten puoliso tai yhteiset lapset.

Kun palasin lukemaan minun ja ystäväni pojan viestitekstejä, että viestiini, jossa kerroin kuka olen oli ilmestynyt peukku alaspäin.

En siis aijo jatkaa hänen sisarpuoltensa lähestymistä. Mitä se hyöveijjää, meitä yhdisti läpi hänen elämänsä rehellinen ystävyys. Olin hän, joka kuunteli hänen huoliaan ja hän kuunteli omiani. Kannustimme toisiamme pahoina päivinä.

Petze oli surullinen kuullessaan ystäväni kuolemasta. Meidän suhteemme on avoin, meillä ei ole luurankoja kaapeissamme.

Yhteiset sivumme entisen avomieheni kanssa ovat sulkeutuneet.

Minulla on ihana suhde lapsuusajan ja jopa kansakouluajan ystäviini ja osaan upeista serkuistani. Lisäksi ystäväpiiriini kuuluu aikuisiässä luotuja ihmisssuhteita. Tapaan ystäviäni vähintään pari kolme kertaa vuodessa. Aina on hyvä fiilis kun kokoonnumme yhdessä tai erikseen. Haluan vaalia hyviä ihmissuhteita. Jos, joku yrittää väkinäisesti ystäväkseni eikä homma pelaa, lopetan heti alkuun. Facessa minulla on vanhoja ystäviä maailmalta, he ovat olleet joskus hyviä kavereita, mutta nyt yhteyden pito on jäänyt peukutustasolle. ; )

Korppismiettii kirjoitti:

Minulla on ihana suhde lapsuusajan ja jopa kansakouluajan ystäviini ja osaan upeista serkuistani. Lisäksi ystäväpiiriini kuuluu aikuisiässä luotuja ihmisssuhteita. Tapaan ystäviäni vähintään pari kolme kertaa vuodessa. Aina on hyvä fiilis kun kokoonnumme yhdessä tai erikseen. Haluan vaalia hyviä ihmissuhteita. Jos, joku yrittää väkinäisesti ystäväkseni eikä homma pelaa, lopetan heti alkuun. Facessa minulla on vanhoja ystäviä maailmalta, he ovat olleet joskus hyviä kavereita, mutta nyt yhteyden pito on jäänyt peukutustasolle. ; )

Lue lisää

Naiset on erilaisia. niillä on tarve avautua, ja ne hölpättää kaikki ulos, varsinkin ne asiat, jotka on elämässä menneet päin helvettiä.. Juoruileminen on sillälailla hyväksyttävää, tai enemmänkin suotavaa.
Nyt kuitenkin kysymys onsellaisista kavereista, joihin ei ole oltu yhteydessä vuosiin tai vuosikymmeniin. Ihme jos ei ongelmia tule useampia tavatessa.
Nimim. älä pisä piinapenkkiin :)

k-kotton kirjoitti:

Naiset on erilaisia. niillä on tarve avautua, ja ne hölpättää kaikki ulos, varsinkin ne asiat, jotka on elämässä menneet päin helvettiä.. Juoruileminen on sillälailla hyväksyttävää, tai enemmänkin suotavaa.
Nyt kuitenkin kysymys onsellaisista kavereista, joihin ei ole oltu yhteydessä vuosiin tai vuosikymmeniin. Ihme jos ei ongelmia tule useampia tavatessa.
Nimim. älä pisä piinapenkkiin :)

Lue lisää

Hölpättääkö naiset mielestäsi ulos kaikki, etenkin ne asiat, jotka on menneet pieleen? Jos näin on olenkohan kommentoinut liian positiivisesti elämästäni 🎃

Enpä ole noin yksioikoisesti sukupuolien välejä ajatellut. Ihmisiä ollaan, vaikka miehethän ei itke, vai kuinka.