Eli oon 16-vuotias tyttö ja muutin peruskoulun loputtua toiseen kaupunkiin. Olin haaveillu siit jo pari vuotta, että saisin oman kämpän ja pääsisin sinne kouluun mihin oon halunnut. No, olin tosi masentunut koko syksyn ajan ja lintsasin tosi paljon koulusta, olin siellä vaan pari päivää viikossa. Kävin sitten psykologilla ja kuraattorilla, mut viime kerran jälkee ne teki lastensuojeluilmotuksen ja pari päivää sitten tuli soitto sossuilt etten saa enää asuu mun kämpäs ja joudun muuttaa takas mun äitin luo ja lopettaa toi koulu. Olin pari viikkoo sairaslomalla marraskuus ja mietin et meen sen jälkee kouluun ja niin mä meninkin sinne tekee rästitehtäviä ja suunnittelin että aloittaisin koulun uudestaan tammikuussa eri ryhmässä mut toi nyt jää vaa haaveeks sit..
Tuntuu silt et oon iha epäonnistunu ku en pystyny asuu tuol yksin tai siis pystyin mutten pystyny hoitaa kouluu kunnol ton masennuksen takii. Ja en haluu muuttaa takas mun äitin luo ja luopuu tost kämpäst ku se on nii ihana ja tosi hyväl sijainnil. Must muutenki tuntuu et syrjäydyn tai jotain ku en haluu mennä mihkään kouluun täs mun äitin asunnon lähel, ku oon 7.luokalt asti miettiny et haluun muuttaa pois sitku pääsen peruskoulust pois enkä haluu mennä mihkää kouluu täs lähettyvil. Ja sit must tuntuu kans et sossut on jotenki mokannu ku olin just alottamas uudestaan koulun ja nyt oon neljän seinän sisäl syrjäytyys.
Tuntuu silt et oon iha epäonnistunu ku en pystyny asuu tuol yksin tai siis pystyin mutten pystyny hoitaa kouluu kunnol ton masennuksen takii. Ja en haluu muuttaa takas mun äitin luo ja luopuu tost kämpäst ku se on nii ihana ja tosi hyväl sijainnil. Must muutenki tuntuu et syrjäydyn tai jotain ku en haluu mennä mihkään kouluun täs mun äitin asunnon lähel, ku oon 7.luokalt asti miettiny et haluun muuttaa pois sitku pääsen peruskoulust pois enkä haluu mennä mihkää kouluu täs lähettyvil. Ja sit must tuntuu kans et sossut on jotenki mokannu ku olin just alottamas uudestaan koulun ja nyt oon neljän seinän sisäl syrjäytyys.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mitä tuohon voi sanoa. Epäonnistuminen on inhimillistä.
Joskus masennus vaan iskee, eikä silloin kannata yrittää pakosta jaksaa.
Miksi sinä olisit syrjäytymässä äitisi alueella?
Asu äitilläsi vielä pari vuotta yritä sitten uudestaan.
Silloin kun ei millään meinaa jaksaa, niin silloin ei luovuteta, silloin vasta aletaan perkele yrittämään. Silloin kun todella tahtoo jotain, niin minkään masennuksen tai edes neliraajahalvauksen ei saa antaa hidastaa tahtia.
Koska en ole menossa mihinkään kouluun tääl kosk en haluu nähä entisii luokkalaisii eikä mulla oo muutenkaa kavereita tääl.
no hanki oma sugardaddy joka maksaa kämpän vuokran ja vähän muutakin. 16v saa seurustella vaikka jännämies teuvo hakkaraisen kanssa kun suojaikä on 16
nyt mnet vaan kotiin ja rauhoitetaan tilanne kuten huomasit aikuistuminen ei ole alstenleikkiä on velvotteita ja harrastuksia
muista että ei ole oikeuksia jos ei ole velvollisuuksia
Toisin kuin yleisesti luullaan, masennukseen voi itse vaikuttaa jos vaan uskoo että voi. Ja muista että monella maailman menestyneimmistä ihmisistä oli vaikeuksia koulunkäynnissä.
Ryhdistäydyt ja jatkat iloisena opiskelua siellä paikassa minne nyt päädytkin. On se parempi kuin se, että käytät aikasi murehteluun.
Sä olet 17....sä olet siis lottovoittaja elämänmahdollisuuksien suhteen!
Tuo koko lähtötilanne ei ehkä ole ollut järkevin mahdollinen pitkässä juoksussa, sä oot ollut 16v ja oma asunto, koulu etc vaatii jo oikeasti kypsää otetta. Mitään miinusta siitä jos pitää hakea uutta vauhtia kotoa! Itse lähdin karmit kaulassa - onneksi lukion sain lompsittua läpi - lakkiaisista auton ottaen alle ja muutin "merenrantaan". Miljoona vuotta ja miljoona mutkaa - pari kotonakin....- lopulta asiat oikeni. Nyt opiskelen yyoossa hippasen vanhempana, arvaa mietinkö että oisimpa tajunnut silloin tai oisimpa nyt nuorempi -sun lottovoittajan 17 vuotta toki liikaa unelmoitu!!...- ja tekisin eri tavalla. Aika menee äkkiä ja kohta huomaat että osa ihmisistä käy reissuissa, Karibiaa ja Malediiveja, ostaa hienoja juttuja tai harrastaa mitä haluaa, saa lääkärinhoitoa kun tarvii eikä jonota vuoden verran pääsyä, pukeutuu ja harrastaa mitä haluaa, syö terveellisesti, oikein tai ainakin hyvin. Ja huomaat että osa ei tee mitään noista, miettii kulmat kurtusta ja sydän hakaten kasvavaa laskupinoa...
Sossut ja possut ovat vain tätä hetkeä, ihan sama miten onnetonta olisi toiminta sillä sinä sen lopputuloksen teet ja nautit/saat/kärsit seuraukset, eivät he voi vaikuttaa siihen mitenkään eikä sieltä löydy syytä mihinkään omaan tilanteeseen.
Onnea valinnoille!
sentään löytyy vielä elämä toisin kuin muilla vammasilla