2000-luvun taitteessa rupesi saamaan neljän tunnin kasetteja ja samalla alkoivat jumitusongelmat, nauhan rypistymiset ym. Jokainen ymmärtää, ettei samaan tilaan voi mahtua kunnon nauhaa kolmeakymmentä prosenttia enemmän. Siksi on jouduttu tinkimään nauhan paksuudesta.
Pitkien vhs-nauhojen ongelmat.
sitäseon
560
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Aivan ilmeisesti siinä kävi niin, että ohuempi nauha venyi tai taipui sivusuunnassa, jolloinka nauhakierrokset menivät pikakelauksessa epätasan ja jumitus alkoi tästä. Sellainen kasetti sitten ei enää jaksanut kelautua kuin kuvallisella kelauksella, joka kesti päästä päähän varmaan vartin. Vastaavia murheitahan nähtiin myös C-kaseteilla, kun tuli 90:n minuutin kasetit.
90 minuutin c-kasetit vielä toimi suht hyvin mutta ne ylipitkät on 120 minuutin c-kasetit tuotti ongelmia.
Nykyisin VHS-nauhojen ainut käyttötarkoitus on ripustaa kasetista puretut nauhat mansikkamaalle variksenpelätiksi. Keppien nenään pingotettuna värisee tuulessa kivasti. Tosin siihen käytetään myös modernimpia CD- ja DVD-levyjä
Kyseessähän on hupielektroniikaa: se tuotaa hupia kanssaihmisillesi, jotka sivusta seuraavat puuhastelua vanhojen videonauhojesi kanssa.
Kyllä niitä 240siä nauhoja sai jo 90-luvun alkupuolella.
Ja meiltä viimeisinkin VHS-nauhuri on viety kierrätykseen vuosia sitten, eikä jäänyt ikävä.
Käyttötarve romahti heti, kun tuli hankittua ensimmäinen tallentava digiboksi 2000-luvun alkupuolella.
Sinänsä vinha juttu, kun uudempien boksien käyttöliittymät ovat surkeampia ja puutteellisia ominaisuuksiltaan verrattuna 10-15v. vanhohin malleihin.