Haamunorsut

Yllättäen haamunorsujen taakse ilmestyi portaali. Kyborgitiikeri astui ulos portaalista kantaen käsissään raskaita aseita. "Tule äkkiä Rotta-Jack, portaali sulkeutuu pian!" Kyborgitiikeri huusi samalla, kun tutki ympäristöään, kaikki näytti rauhalliselta, mutta sitten sapelihampainen mies tuli ulos tuomioportista ja tähtäsi singollaan kyborgitiikeriin.

Kyborgitiikerin synteettiset aivot laskivat sirpalekranaatin lentoradan joktosekunneissa, ja käynnistivät lämpöhäivytyksen välittömästi. Ammus suhahti tiikerin pään viereltä tämän katsellessa haamunorsujen lynkkaavan sapelihammasmiehen, yhden lukuisista Tuomionportista karkaavista hirviöistä romuraudaksi. Rotta-Jack kuitenkin vinkaisi.

Kybergitiikeri pysähtyi, kääntyi, ja näki Jackin hervottoman ruumiin kaatuvan takaisin portaaliin, minkä jälkeen se muuttui epävakaaksi ja luhistui sokaisevan räjähdyksen suutelemana.

"Isä!" Kyborgitiikeri karjui, ja vuodatti yhden kyyneleen.

Kyborgitiikerillä ei ollut aikaa jäädä suremaan Rotta-Jackia, sillä norsut olivat nyt huomanneet hänet ja lähestyivät uhkaavasti. Kyborgitiikeri ampui nopeasti kädessään olevalla rynnäkkäkiväärillä yhtä norsuista, mutta luodit vain lensivät sen läpi. Kyborgitiikeri ymmärsi nyt ainoan keinonsa selvitä ja lähti uhkarohkeasti juoksemaan norsuja päin. Hän onnistui juuri ja juuri juoksemaan norsujen välistä, ennen kuin niiden pitkät kärsät saivat hänestä otetta. Kyborgitiikeri juoksi tuomionportin luokse ja hyppäsi pikaisesti siitä sisään. Pudotessaan maan alle hän vilkaisi ylös ja näki norsujen pitkät kärsät, jotka haroivat ilmaa etsien häntä.

Norsut eivät mahtuneet Tuomionportista sisään joten niiden oli ilmaistava ensin jalkansa ja sitten koko valtava ruhonsa kärsänsä sisälle niin että pelkkänä reikänä niiden onnistui lopulta pudottautua tiikerin perään. Samalla ne ottivat itselleen uudet nimet: Kärsänreikä Ykkönen, Kärsänreikä Kakkonen ja Kärsänreikä Kolmonen.

Metallisiivekkeet avautuivat kirskuen, ja raskaat rakettimoottorit starttasivat. Kyborgitiikerin putoamisnopeus vaimeni vauhdilla, ja pian hänen telemaattinen kuulojärjestelmänsä havaitsi korkeataajuista äänivärähtelyä. Kadotetut sielut kirkuivat kiirastulessa, elämöiden mielipuolisesti.

Äkkiarvaamatta yksi vahingoittuneista rakettimoottoreista räjähti syttyen tuleen ja ajaen Kyborgitiikerin kurssilta. Hän ruhjoutui pahasti onkalon teräviin seinämiin ennen kuin onnistui riuhtomaan vauhkoontuneet siivekkeet irti voimahaarniskaltaan. Kiihtyen verisenä tulipallona kohti alati lähestyvää Helvettiä olivat vaihoehdot vähissä. Kyborgitiikeri aktivoi portaaliaseen ja sukelsi sisään. Intuitiolla luodut aukot ovat kuitenkin epävakaita, ja madonreikä sulkeutui ennen kuin kärsänreiät kerkesivät seuraan.

Leijuessaan tyhjiössä Kyborgitiikerin puolustusjärjestelmä ilmoitti sinisen puhelinkopin läsnäolosta.

Kyborgitiikerin puolustusjärjestelmä oli kuitenkin hänen pudotessaan mennyt rikki. Se mitä puolustusjärjestelmä luuli siniseksi puhelinkopiksi olikin oikeasti kolme kärsänreikää, jotka olivat kuitenkin onnistuneet seuraamaan kyborgitiikeriä madonreiän sulkeutumisen sekamelskassa. Nyt kärsänreiät olivat jo niin lähellä, että kyborgitiikeri huomasi itsekin puolustusjärjestelmänsä erehtyneen. Hän veti esiin kaksi pientä plasmapistoolia ja ampui nopeasti kaksi tappavaa sarjaa. Kärsänreiät ykkönen ja kakkonen kuolivat välittömästi panosten lävistäessä heidät. Kärsänreikä Kolmonen onnistui väistämään panokset ja sai kyborgitiikerin kiinni. Kyborgitiikeri ampui vielä nopeasti uuden portaalin eteensä, mutta ennen kuin hän ehti päästä sen luokse, Kärsänreikä Kolmonen imaisi kyborgitiikerin sisäänsä.

Mikä makupala! Koska Kärsänreikä Kolmonen oli itsensä nielaistessaan tullut luoneeksi käänteisen universumin sisuksiinsa, Kyborgitiikeri pehmeni parissa sekunnin tuhannesosassa pikku palleroksi, jolla oli samettinauhaan kiinnitetty kulkunen kaulassa ja pehmoiset tassut. Kostonhimoa ei edes uusi universumi kyennyt kyborgtiikeriltä riistämään. Himo oli ikuista ja likaista, syntynyt jo ennen kuin universumia oli ollut olemassakaan, ei edes sen ideaa. Söpönä pikku kisuna Kyborgtiikeri pystyi tepastelelmaan kohti Kärsänreikä Kolmosen sydäntä ilman että kukaan huomasi yhtään mitään. Matka oli pitkä sillä suolisto oli yhtä pitkä kuin etäisyys kahden galaksin välillä. Tassut ja turkki likaantuivat ja kisun oli pakko pysähtyä kolmen minuutin välein nuolemaan itsensä puhtaaksi. Uinti Kärsänreikä Kolmosen mahalaukussa kesti neljä vuotta ja jokaisella tassunvedolla, kahlatessa mahanesteiden ja muun moskan seassa se vannoi särkevänsä Kärsä Kolmosen sydämen hitaasti, upottaneet kyntensä jokaisen solun ytimeen.

Kyborgitiikeri saapui viimein todella pitkän matkansa jälkeen Kärsänreikä Kolmosen sydämen luokse. Enempiä ajattelematta kyborgitiikeri haukkasi sydäntä terävällä kulmahampaallaan ja siinä samassa hetkessä sydän räjähti riekaleiksi. Kärsänreikä Kolmonen oli kuollut ja sen sisäänsä imaisemat asiat alkoivat pyrkiä takaisin ulos. Kyborgitiikeri lensi ulos reiästä ja palasi sekunneissa jälleen normaaliin muotoonsa, eli isoksi tiikeriksi, joka on osittain robotti. Hän näki taas edessään portaalin, jonka oli luonut, ennen kuin Kärsänreikä Kolmonen imaisi hänet sisäänsä. Kyborgitiikeri kulki läpi portaalista ja jätti Kärsänreikä Kolmosen ruumiin tyhjiöön.

Kyborgitiikeri saapui hämärään, barokkityyliseen toimistoon, jossa ei pölykerroksesta päätellen oltu vierailtu vuosiin. Seinät ja huonekalut olivat haalistuneet, ja ikkunan sälekaihtimien välistä pilkisti täysikuu. Kyborgi rojahti valtavaan nojatuoliin, jonka jalat valittivat hänen painoaan. Nautittuaan vielä koko lääkevarastonsa hän vaipui kivuttomasti suloiseen uneen. Syvän punainen lammikko tuolin juurella ei kuitenkaan lakannut leviämästä.

Kyborgitiikeri heräsi muutaman tunnin kuluttua lääketokkurassa lattialta, hän oli unissaan kierähtänyt pois nojatuolista. Hän huomasi makaavansa suuressa verilammikossa. "Vuosiko tämä kaikki minusta? Miten olen yhä elossa?", Kyborgitiikeri kysyi ajatuksissaan ja tunnusteli veren tahraamaa turkkiaan. "Olet yhä elossa, koska minä paransin sinut.", kuului ääni yhtäkkiä kyborgitiikerin ajatuksissa. Hän kohotti nopeasti katseensa ja jonkun istuvan nojatuolissa. Nojatuolissa istui mies, jolla oli harmaa suippoparta ja pitkä suippohattu. "Sensei!", Kyborgitiikeri sähähti ja tavoitteli selästään pistoolia.

Kuului laukaus, ja Sensein vavahti. Luoti oli murskannut hänen olkapäänsä. "Herää harhasta, poika", Sensei sanoi. Hän puri hampaansa yhteen ja nieli parahduksensa. "Kasvatin sinusta sotilaan, mutten murhaajaa. Teurastettua perheesi..."
Ase laukesi jälleen. Luoti oli lävistänyt Sensein reiden, ja veri kasteli hänen housunsa. Kyborgitiikerin ilme oli mielipuolinen ja silmät läpeensä tummuneet. Se pirullinen peto, hänen todellinen luonteensa, oli tullut esille.
Sensei ryki kivusta ennen kuin jatkoi. "Laumasi on kuollut, ja käpälissäsi viatonta verta. Antaudu puolen hehtaarin metsän joukuille, niin saat arvokkaan kuoleman. Mestarinasi käsken..."
Kyborgi tyhjensi lippaansa Sensein vatsaan, ja nojatuolin kellahti kumoon. Kuoleva ruumis vierähti pölyiselle lattialle.
Kuunneltuaan hetken Kyborgitiikeri nousi hitaasti jaloilleen, ja ontui ikkunalle. Hän raotti verhoa ja katsoi täysikuuta. Se hehkui punaisena.

Punaisesta täysikuusta alkoi muuttua takaisin harmaammaksi.
Kyborgitiikerin tummien silmien pupillit pienenivät hämmästyttävän pieniksi. Kyborgitiikeri meni kuolleen Sensein viereen ja mietti mitä olikaan tehnyt. Kyborgitiikeri vuodatti punaisen kyyneleen Sensein veriselle vatsalle. Kyborgitiikeri suukotti Sensein pölyistä otsaa ja peitti hänet huoneen hienoimmalla peitolla. Kyborgitiikeri nousi ja hänen naamansa oli väsynyt ja rähjäinen. Yhtäkkiä Kyborgitiikeri ampaisi vahingossa uuden portaalin, joka imaisi hänet sisälleen. ”Voi ei”, Kyborgitiikeri totesi, kun huomasi saapuneensa puolen hehtaarin metsään. Hän ei ollut käynyt täällä moniin vuosiin.

Kyborgitiikeri nousi seisomaan ja lähti kävelemään hiljaa eteenpäin. Ei kulunut kauaa, kunnes Nasun johtama sotilaspartio löysi hänet. Nasu raahasi kyborgitiikerin Nalle Puhin palatsin eteen. Palatsin ovet avattiin ja Risto Reipas seisoi hänen edessään. "Tikru, sinä palasit!" Risto Reipas huudahti. "En ole enään Tikru, vaan olen Kyborgitiikeri." Kyborgitiikeri sanoi ja käveli häpeissään sisälle palatsiin.

Nalle Puh istui korkealla tuolillaan hunapurkkien ympäröimänä. Kyborgitiikeri käveli hänen eteensä ja jäi siihen seisomaan hiljaa. "Olet muuttunut." Nalle Puh sanoi. "Tiedän." Kyborgitiikeri vastasi. Nalle Puh seisoi juhlallisesti seisomaan tuolinsa päälle ja lausui kuuluvalla äänellään: "Oikeudenkäynti on ohi. Sinut tuomitaan kuolemaan välittömästi.", tämän sanottuaan hän yhdestä hunajapurkeistaan esiin plasma-kaasuhaulikon ja lasautti sillä Kyborgitiikerin aivot pihalle. "Eih! Isoisäni isä!" Risto Reipas parahti huoneen ovelta.

Risto Reipas kipaisi samantien Ihaan luokse. Ihaa oli aikansa kuluksi opiskellut kirurgisia toimenpiteitä Puolen hehtaarin metsän lähistöllä sijaitsevassa yliopistossa. ”Juu, kyllähän minä aivot osaan koota entiselleen ja ommella kallon palasetkin paikoilleen” Ihaa huudahti iloisesti. Viidessä minuutissa Kyborgitiikeri oli taas ennallaan, tai ainakin melkein. ”Merci beaucoup docteur Nasu” Kyborgitiikeri hihkaisi ensi sanoikseen. Nasu naputteli pikku vasaralla Kyborgitiikeriä takaraivoon ja kas: ranskan kieli vaihtui lennossa takaisin suomeksi. ”Matkani jatkukoon” Kyborgitiikeri julisti toinen tassu taivasta kohti kurottuen. ”Pääsenkö mukaan?” kysyi Risto Reipas. ”Pääset, mutta sinun on ensin muutettava nimesi. Se olkoon tästä lähtien Rähjä the Rähinä.”

Yhtäkkiä huoneen ovet aukenivat pamahtaen ja Nalle Puh palasi huoneeseen. Hän kantoi molemmissa käsissään miniguneja. "Kukaan ei ole lähdössä MIHINKÄÄN!" Nalle Puh huusi ja avasi tulen miniguneillaan. Kyborgitiikeri onnistui loikkaamaan nopeasti pylvään taakse suojaan, mutta Ihaa, Nasu, ja Rähjä the Rähinä ammuttiin kaikki veriseksi mössöksi. "TULE POIS PIILOSTA!" Nalle Puh huusi ja tähtäsi miniguninsa pylvääseen, jonka takana Kyborgitiikeri piileskeli. Kyborgitiikeri ei vastannut mitään, vaan käpertyi kerälle piilossaan. Kun Kyborgitiikeri ei vastannut hänelle, niin Nalle Puh ryntäsi kyborgitiikerin luokse ja asetti tämän viereen ajastetun ydinpommin, joka räjähtäisi 10 sekunnin päästä. Kyborgitiikeri ei huomannut pommia, sillä oli upottanut silmänsä turkkiinsa ja oli liian peloissaan katsoakseen. Nalle Puh veti nopeasti taskustaan kertakäyttöisen miniatyyriraketin, jonka selässä hän lensi pakoon ydinpommia.