Viha sielussani sykkii,
se verisuonissani tykyttää,
hiuksissani rätisee.
En itseäni tunnista,
silmissäni palaa tuli armoton
olen raivotar.
Salamoita räiskyviä ympärilleni heittelen.
Kaiken ympäriltäni tuhoan.
Kammottavan kaunista on värit
mitä ympärilleni maalailen.
Lailla tuulen puhurin
itseni väsytän.
Sieluni on tyhjä
ammottava viilto
aukinainen.
Nyt kätesi tarvitsen ympärilleni,
sinä keräät palaset.
Kyyneleet annat poskillani valua
hiljaa minua keinutat.
se verisuonissani tykyttää,
hiuksissani rätisee.
En itseäni tunnista,
silmissäni palaa tuli armoton
olen raivotar.
Salamoita räiskyviä ympärilleni heittelen.
Kaiken ympäriltäni tuhoan.
Kammottavan kaunista on värit
mitä ympärilleni maalailen.
Lailla tuulen puhurin
itseni väsytän.
Sieluni on tyhjä
ammottava viilto
aukinainen.
Nyt kätesi tarvitsen ympärilleni,
sinä keräät palaset.
Kyyneleet annat poskillani valua
hiljaa minua keinutat.
Vastaukset 4
Vanhimmat
pesusieni tekstejäsi...niin täynnä tunnetta!
alkulähde, moisen kiihkon
alkuun saattoi, kerrotko
sua kuka kiihdyttää noin
ja luovuutes purkautuu
lailla hirmumyrskyn hai!
kädestäsi pidän, tyynnytän
Tulitko mustasukkaiseksi,
kun yritin yksinäisen kanssa
hiukan jutella?
Katso vaikka,
ei hän ole minua suudellut
- vain sinua.
Ja minullakin on haaverakkauteni,
oi,jos se totta olla voisi
- minä niin rakastan kuntelijaani-
sitä todellista miestä.
Ehkä tunsin pienen pistoksen
en kieltää voi.
Mutta en yksinäistä omista
enkä ketään täällä muutakaan.
Vain hauskaa pidämme.
Runoni kirjoitin eilen
olin illalla vihainen
oli pakko purkaa johonkin
tätä nyt kokeilin.
Latasin siihen energiani
se kai näkyy tekstistä.
Kun sen loppuun sain olin lopen uupunut.