Ostin juuri ensimmäiset luistelusukseni, Atomic RS 10:t. Urheiluliikkeen myyjä auttoi suksien valinnassa.
Eräs juttu vähän askarruttaa: mistä voisi johtua potkuvaiheessa kantin karkaaminen sivuluisuun? Olen luisteluhiihdossa todella noviisi enkä tekniikasta tiedä, mutta ainakin kuvittelen, että potkuun on lupa laittaa voimaa ilman että suksi karkaa jalan alta.
Onkohan suksi vasta-alkajalle liian hyvä, vai enkö vielä hallitse oikeaa tekniikkaa? Vai olisiko suksi liian löysä?
Eräs juttu vähän askarruttaa: mistä voisi johtua potkuvaiheessa kantin karkaaminen sivuluisuun? Olen luisteluhiihdossa todella noviisi enkä tekniikasta tiedä, mutta ainakin kuvittelen, että potkuun on lupa laittaa voimaa ilman että suksi karkaa jalan alta.
Onkohan suksi vasta-alkajalle liian hyvä, vai enkö vielä hallitse oikeaa tekniikkaa? Vai olisiko suksi liian löysä?
Vastaukset 14
Vanhimmat
jos latupohja ei ole ollut aivan jäässä tai todella kova. eli latu on ollut tavallisessa kunnossa eli ajettu isolla koneella hyväksi niin suksi ei saa karata potku vaiheessa alta, mutta jos tekee niin silloin suksi on liian löysä. jos taas latu on ollut aivan jäässä niin odotappas tavan kelejä ja testaa sitten että vieläkö karkaa alta. käy juttelemassa vaan rohkeesti liikkeessä myyjän kanssa.
tavan. Pakko kysyä ku näyt monesti käyttävän tuota sanaa joka on ainakin minulle aivan outo?
tavan eli normaali
no suomennetaanpa taas: "eli latu on ollut tavallisessa kunnossa" siis latu on mielestäni silloin normaalissa kunnossa kun se ei ole liian pehmeä (paljon uutta lunta), jäinen (vesisateen jälkeen pakastunut eikä latua ole ajettu), kostea (vesi-/räntäsade). siis sellaisessa kunnossa kuin ladut ovat suurimman osan hiihtokautta täällä itä-suomessa. etelä-suomessa nuo edellä mainitut taas saattavat olla niitä "tavan" kelejä.
pitää kait koettoo kirjotta mahdollisimman paljon kirjakieltä et kaikki ymmärtes minnuu, mut jos ei oo ihan kirjakieltä miun kirjotukset niin sit ne on savon murretta.
Minulla oli aivan samanlainen tunne, kun ensimmäistä kertaa elämässäni lähdin luistelusuksilla lenkille. Ajattelin, että aivan väärän jäykkyiset sukset olen ostanut, vaikka myyjä eri suksiparin jäykyydet testasi (minulla myös RS10)
Kaikesta huolimatta jatkoin yritystä ja hain netistä kaiken maailman tekniikkaohjeet, joita sitten hiihtäessä olen yrittänyt muistaa ja soveltaa. Ja kuinkas ollakaan, kerta kerran jälkeen tuntuu sujuvan paremmin ja paremmin. Nyt takana 200 km, ja tekniikka mielestäni jo ihan tyydyttävää.
On tärkeätä, että uskaltaa viedä koko painon liukuvan suksen päälle. Polvet koukkuun, jotta painetta saa suksen etuosalle ja liuku on vietävä loppuun asti. Näillä konsteilla, minä olen päässyt eroon sivulipsumisista. Tietysti, jos ura on aivan jäinen, mikään ei auta.
Mietin itsekin samaa juttua. Ja mullakin suksena RS-10. Latupohja oli jäinen, hiihdin järvellä. Arvelin, että nyt on löysä suksi, ei voi mitään, mutta sitten huomasin, että sivulle lipsahduksia sattui oikeastaan vain vasemman jalan kohdalla. No, minähän seisahduin ja vaihdoin suksia päikseen. eli vasen oikeaan jalkaan ja oikea vasempaan. Lopputulos sama. Eli taitaa oikean tekniikan omaksuminen auttaa paljon. En ole keleistä (ja ladun tekijän laiskuudesta) johtuen päässyt kokeilemaan kunnostetulla ladulla. Ja lipsahduksia alkaa sattumaan väsyessä enemmän. Ei kai se auta kun vaan harjoitella ahkerasti. Tsemppiä muillekin!
uusin juoksija-lehti siinä on kattava tietopaketti luisteluhiidosta.Itse luistellut nyt kaksi vuotta ja vasta tänä vuotena olen osannut käyttää Wassbergin tekniikkaa!
Kolme on syytä suksen karkaamiseen alta; vajavainen tekniikka kuljettajalla, löysä suksi alla ja jäinen, kova pohja.
Jos hiihtää meinaa, ei alustaa aina voi valita. Mutta tekniikan voi opetella. Jippo on siinä että koko liukuvaiheen ajan suksen pohjan on oltava kiinni alustassa, vasta potkun ponnistusvaiheessa suksen pitää kiertyä pituusakselinsa ympäri lievästi kantilleen.
Hiihdä kovalla pohjalla muukreenia, siinä on enempi aikaa miettiä miten se suksi kulkee siellä alla. Muissa tekniikoissa maltti on valttia eli pidä rytmi niin rauhallisena, että kerkeet liukua ja liukuessasi vielä miettiä meneekö se nyt oikein tuo liuku.
Tuon kun hiihdellessäsi oivallat ja opit, tulet keksimään ikäänkuin uuden lajin- luisteluhiihdon :)
Sitten kun löydät vielä sellaisen kiertojäykän kovan alustan suksen käyttöön, voitkin hiihdellä melkein millä alustalla vaan. Pakasta vedetyt Atomicit ovat tyypillisesti hankalia jäisellä pohjalla, löysä etupää tekee sen että vain lyhyt pätkä kanttia vastaa ponnistettaessa kovaan alustaan ja potku "menee läpi".
Atomic tuntuu toimivan parhaiten pehmeällä latupohjalla ainakin molemmat, millä olen itse hiihtänyt.Ostin itse Rossignolit jotka menevät jäisellä ladulla tosi hyvin ja vakaasti.Ylämäkeenkin ne tuntuvat menevän hyvin,hyvä valinta jäiselle ladulle.Profiililtaan oudon näköiset vänkyrät,ei jaksa painaa edes yhteen.
Joo, ite hiihtelen lumisissa olosuhteissa ja latupohja on harvoin jäinen/kova. Noissa olosuhteissa toimii Atomic loistavasti. Pääsin sistten kokeilemaan Rossignoleja samoissa olosuhteissa, ei luistanut minnekään. Jäisellä ladulla toimivat hienosti ja paremmin kuin Atomic.
Jep, palatakseni edelliseen postiin. Vuokatissa tuli kierrettyä tänään 30 km. Latupohja hieman pehmeä, pakkasta -4. Mahtava keli, sukset toimi upeasti!
Menin suksien kanssa takaisin kauppaan ja kerroin kantin karkaamisesta. Jäykkyys mitattiin uudestaan ja tosiaan: liian löysät olivat!
Vaihto jäykempään pariin onnistui ilman mitään mutinoita. Urheiluliike toimi tilanteessa loistavasti ja oli tilanteen tasalla.
Kiitos kaikille neuvoja antaneille. Nyt kun suksipuolen pitäisi olla kunnossa täytyy seuraavaksi vihjeidenne mukaan opetella tuota luistelun tekniikkaa.
Teit wiisaasti kun kävit suksikaupassa uudemman kerran; hyvä suksikauppias toimii juuri noin.
Panitko muuten merkille miten ne sen jäykkyyden testasi?
Niistäkin kaupoista, joissa luistelusuksen jäykkyys / profiili testataan puristusmittarilla, vain harvassa tehdään se oikein. Yleinen tapa näyttää olevan että laitetaan pohjat vastakkain, mittari kiinni tasapainopisteeseen ja puolet painosta puristusta mittariin. Sitten paperilla tai muoviliuskalla etsimään niitä painealueita.
Kun ne löytyy mieleisestä paikasta, niin se on siinä. Hyvä pari... toimii xxx kelillä ...
Homma jää puolitiehen. Tuo testaus kertoo millainen suksi on kun paino on tasaisesti molemmilla suksilla. Ei enempää.
Seuraavaksi tulee siihen mittariin vetää koko paino tai jopa vähän yli ja katsoa mihin ne painealueet nyt sijoittuu... tämä kertoo sen miten suksi käyttäytyy kun sillä liuùtaan.
tuohan siinä suksen valinnassa on taidetta. minulla on yhet sukset jotka luistavat todella hyvin kun paino on molemmilla suksilla, mutta kun ollaan yhden suksen liussa niin ei mene mihinkään kkun ottaa keskeltä kiinni eli liian löysät, mutta ne ovat vanhat sukset.
osa osaa katsoa nuo painealueet käsillä puristaen ja silmällä katsoen ja varmistavat vain mittarilla ja paperilla.
Tänään takana 17km lenkki. Osa ladusta oli pehmeää ja sillä kohden suksi toimi hyvin. Ensimmäistä kertaa nautin hiihdosta uusilla suksillani. Oli mukava hiihdellä, kun ei tarvinnut sen kummemmin ajatella jokaista potkua ja pelätä, että karkaako alta. Tekniikkakin ikään kuin löytyi uudelleen. Liut pitenivät puolella. Osa matkasta oli kuitenkin aivan jäätä, minkä pinnalla sentti uutta lunta. Kovalla alustalla hiihto oli aika perseestä. On kuitenkin mukava, kun nyt tietää, että sukset kuitenkin toimivat, kun alusta on kohdallaan. Jäälläkin suksi pelasi joten kuten, mutta tekniikan kanssa sai olla todella tarkkana. Jos paino ei ole kunnolla liukuvan suksen päällä, niin karkaa. Tekniikkani on kuitenkin vielä vailinainen. Taas lenkin loppupuolella tekniikka alkoi huononemaan.