Monen ystävän äkillinen menettäminen tuntuu todella pahalta. Menetin 6 ystävääni Loimaalla sattuneessa kolarissa, jonka syyksi on loppujen lopuksi saatu tiellä ollut liika loska. Itse en ole halunnut syyllistä ketään koko aikana, koska se ei tuo heitä takaisin.
Päivääkään en ole sen jälkeen elänyt, ettei olisi kyyneleet nousseet silmiini heitä muistellessaan. En tiedä miten voin koskaan päästä tämän yli. Auttakaa!
Päivääkään en ole sen jälkeen elänyt, ettei olisi kyyneleet nousseet silmiini heitä muistellessaan. En tiedä miten voin koskaan päästä tämän yli. Auttakaa!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sulle on kyllä käynyt harvinaisen huono tilanne. Sen sijaan, että "tarvisi" surra vain yhtä, onkin useampia. Kliseeltä kuin se kuulostaakin, aika parantaa.
Toivottavasti sulla on joku, jolle pystyt puhumaan asiasta. Myös paperille ajatuksiensa kirjoittaminen auttaa useita. Kirjoituksia ei tarvitse säästää ja joissain tapauksissa niiden "tuhoaminen" on jopa tärkeää.
Ainakin se, että pystyt itkemään, kertoo jo että olet ymmärtänyt asian ja pystyt käsittelemään sitä. Kukaan ei pysty kertomaan kauan menee ennen kuin pystyy elämään täysin "normaalisti", mutta pääasia on, että jatkat elämääsi mahdollisimman normaalisti.
Jaksamista =)
Tuntuu pahalta kun kolmen nuoren olisi turvavyö voinut pelastaa,jos vaan olisivat viitsineet kiinnittää.
Niin,oma vika kun ei välitetä omasta hengestään,ei ole läheisillekään helppoa kun on menettänyt omaisen turhaan,kokemusta on.
Ei kysymys varmasti ollut siitä, etteivätkö he olisi välittäneet omasta hengestään. Tällaisia asioita tapahtuu, ja se hirveää, mutta jossitelun sijaan on tärkeämpää tehdä surutyötä.
Jaksamista ystävänsä menettäneelle/menettäneille.
Aika parantaa ja kauniit muistot heistä säilyvät mielessäsi.
Anna surulle aikaa. Selviydyt siitä kyllä. Keskustele asiasta jonkun kanssa, sillä asian tuominen ulos auttaa usein kestämään. Tärkeää on myös, että osaat surra, itket, kun tuntuu pahalta, sillä silloin suru ei jää sisällesi.
Aika kultaa muistot ! Otan osaa suruusi !
Kiitos!
Olen saanut lähes kaikista neuvoistanne apua ja yritän jaksaa. Olen purkanut sydäntäni ystävälle, joka ymmärtää minua. Se todella tuo ahdistukseen helpotusta, kun pääsee purkamaan patoutumia, jotka ovat syntyneet surun myötä. Eiköhän se tästä pikkuhiljaa ala helpottamaan.
Ihan ensin on korjattava tuo "syy" jos sillä nyt mitään väliä ylipäätään on. Tiellä ollut loska ei ollut syy tapahtumaan vaan liian suuri tilannenopeus siihen keliin ja kuljettajan kokemattomuus, myös turvavyö olisi saattanut pelastaa ihmishenkiä...
Turha kuitenkin on pohtia syitä niillä ei ketään takaisin saa, asiasta puhuminen ja sureminen siihen vain auttaa. Aika kultaa muistot ja huomaat että olosi helpottaa kun olet saanut surutyösi lopuilleen, unohtaa et voi koskaan.
Voimia ja jaksamista sinulle!