Tähän asti ole aina ajatellut, että vaikka hallitus välillä tekee päätöksiä, joiden järkevyyttä en pysty ymmärtämään, olen ajatellut kuitenkin, että parhaansahan he siellä tekevät, yrittävät vimmatusti saada maan taloutta kuntoon ja vähentää köyhyyttä. Sotesta ja kikystä on paasattu kuukausia, eikä tavallinen rahvas siitä kostu mitään, mutta pitää vain uskoa ja toivoa. Ketään ei jätetä!
Mutta!
Nyt on pakko siirtyä oppositioon ja kysyä, paljonko todella hyödytään siitä, että avustukset ns. leipäjonoille lopetetaan? Tiukempaa linjaa olisi voinut ymmärtää, mutta täysi lopettaminen on törkeää.
Muistakin avustuksista on luovuttu. Esim. kuluneella viikolla esiteltiin jossakin Afrikan maassa (en jaksa muistaa missä) toimivaa tyttökoulua, joka toimii Suomen kehitysavun varoilla. Rahahana on suljettu ja koulu loppuu vuoden vaihteessa. Kuitenkin aina korostetaan, että naisten koulutus kehitysmaissa on avainasemassa.
Minä voin ymmärtää, että rahaa annetaan vähemmän, mutta kertakaikkista lopetusta en voi tajuta. Avustuksen täydellinen lopettaminen aiheuttaa suuria vaikeuksia, ei vain kohteelle, vaan ihmisille, jotka ovat toiminnassa mukana. Varmasti moni vapaaehtoistyötä tekevä tuntee, että avustustyötä ei arvosteta.
Mutta!
Nyt on pakko siirtyä oppositioon ja kysyä, paljonko todella hyödytään siitä, että avustukset ns. leipäjonoille lopetetaan? Tiukempaa linjaa olisi voinut ymmärtää, mutta täysi lopettaminen on törkeää.
Muistakin avustuksista on luovuttu. Esim. kuluneella viikolla esiteltiin jossakin Afrikan maassa (en jaksa muistaa missä) toimivaa tyttökoulua, joka toimii Suomen kehitysavun varoilla. Rahahana on suljettu ja koulu loppuu vuoden vaihteessa. Kuitenkin aina korostetaan, että naisten koulutus kehitysmaissa on avainasemassa.
Minä voin ymmärtää, että rahaa annetaan vähemmän, mutta kertakaikkista lopetusta en voi tajuta. Avustuksen täydellinen lopettaminen aiheuttaa suuria vaikeuksia, ei vain kohteelle, vaan ihmisille, jotka ovat toiminnassa mukana. Varmasti moni vapaaehtoistyötä tekevä tuntee, että avustustyötä ei arvosteta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
En minäkään millään pysty käsittämään ruuanjakelun tuen leikkaamista . Samaan aikaan kerrotaan uutisia hyvästä talouskasvusta ja juhlapuheissa vakuutetaan, että kaikista pidetään huolta. Ruuanjakelu tapahtuu vapaaehtoisvoimin ilman palkkioita, eräs ystäväni käyttää omaa pakettiautoaan ja maksaa polttoaineetkin. Mutta kylmäkuljetukseen ja -säilytykseen tarvitaan asianmukaisia välineitä, joiin tukirahaa on käytetty. Nyt leipäjonoista uhkaa tulla todellakin vain leipäjonoja, tuoretavaran jako vaikeutuu tai loppuu.
Afrikan kouluhankkeiden lopettaminen kostautuu myös, sillä varsinkin tyttöjen koulutus on kantanut hyvää hedelmää kokonaisten yhteisöjen hyväksi.Suhteellisen pienellä rahalla saa paljon aikaan köyhässä maassa, ja kouluissa raha ei ole mennyt välikäsille vaan suoraan kohteeseen.
Toistelen tässä samaa kuin Makriina, näinkö työtä puutetta kärsivien hyväksi arvostetaan ? Leipäjonot ovat tavallaan häpeäksi Suomelle, mutta hallituksen pitäisi huolehtia ensin siitä, ettei niitä tarvita. Uskon kuitenkin, että aina on hyvinvointiverkostoista tipahtelevia, ruokaa tarvitsee jokainen joka päivä.
Olen edellisten kanssa täysin samaa mieltä ja lisäisin vielä luetteloon työttömyysturvan leikkaamisen, joka suistaa niin monet todelliseen ahdinkoon, jos olot eivät nytkään ole tukien varassa elävällä olleet kelvolliset. Erityisesti ajattelen yksinhuoltajaäitejä, jotka ovat työttöminä ja varmasti myös siellä leipäjonoissa, jos lasten vuoksi sinne yleensä pääsevät jonottelemaan. Omien kansalaisten köyhyys on Suomessa tosiasia, jota ei haluta myöntää. Puute ei näy niin kouriintuntuvasti kuin vaikkapa Afrikassa, mutta se on silti olemassa.
Nämä asiat eivät kosketa ennenkuin niistä on itsekullakin kokemusta joko välittömästi tai välillisesti. Inhimillinen hätä, olipa kyseessä puute tai vaikkapa terveys, konkretisoituu vasta silloin, kun ollaan tilanteessa, että mikään apu ei enää auta. Vastikään juhlimme 100-vuotiasta Suomea ja saimme nähdä ja kuulla tutin täydelta vaikkapa vuoden 1918 tilanteesta. Puute ja hätä konkretisoitui kansalaissodaksi, silloinkin asian olisi voinut nähdä jo paljon aikaisemmin ja jakaa hyvinvointia, mutta tahtoa ei ollut. Ei nytkään riittävästui. Terveet aikuiset pärjäävät nytkin, jos jaksavat jonottaa ja taistella KELA:n kanssa. Lasten ja vanhusten kohdalla on eniten väliinputoajia. Puolueista mikään ei koe asiakseen nähdä näitä ihmisiä tai ihmisen alkuja, kun päätöksiä tehdään. Ei, vaikka juuri lasten hädästä kertovat uutiset tänä juhlavuona ovat olleet karmaisevia.
Sipilä tekee lisää leipäjonolaisia. Leikkas eläkekorotukse ja työttömiltä..