Kainuuseen on luvattu aatoksi 80 cm lumensyvyys, ja kun normaalisti talven lumista kolmasosa putoaa jouluun mennessä, niin teoriassa maaliskuun lopulla voisi olla lähes 2,5 metriä sitä lajia. Maaperässä ei ole routaa yhtään, johtuen ilmastonmuutoksesta --> alkutalven pakkaset häviää. Siis maapohja kantaa huonosti, yleensä tilannetta yritetään parantaa mättämällä latvukset poikittain koneen eteen ajouralle kantavuutta parantamaan ja ettei syntyisi syviä ajouria.
Missä lumentulovaiheessa homma alkaa muistuttaa kuskin näkökulmasta enemmän leikkimistä kuin tuottavaa puunkorjuuta? Ja onko lumen määrällä merkitystä jäävien kantojen pituuksin?
Etenikö entisajan pokasahametsurit puulta puulle myyrinä, vai miten?
Missä lumentulovaiheessa homma alkaa muistuttaa kuskin näkökulmasta enemmän leikkimistä kuin tuottavaa puunkorjuuta? Ja onko lumen määrällä merkitystä jäävien kantojen pituuksin?
Etenikö entisajan pokasahametsurit puulta puulle myyrinä, vai miten?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Etelämmässä ihan normaalia, ei metsätalous roudan puutteeseen kaadu https://www.youtube.com/watch?v=hPyMrjqlT-s
https://www.youtube.com/watch?v=wL1a_lMBjFU
En ole motokuski, mutta ihan samoja olen miettinyt avaajan kanssa; tätä tahtia saadaan yli kahden metrin lukemat lunta tälle talvelle. Kainuun/ Paljakan (Puolanka) aiemmat enkkalukemat ovat 90-luvun lopulta. Tuolloin oli pahimmissa mittauspisteissä lunta 160 cm ja yleisesti sen 130 cm. Mittauspisteestä alamaihin mentäessä eli laaksopaikoissa enimmäkseen sen 110-115 cm. Jos avaajan esille tuoma kauhukuva toteutuu joutuu osa syrjäisimmistä torpista evakuoinnin piiriin.
Täällä etelässä ei ole juuri lunta, mutta maa on litimärkää, ja se ei koneita kestä. Voihan siellä toki moto rypeäkin, mutta elämää on puunkorjuun jälkeenkin. Siksi metsää kaadetaan nyt vain kivikkoisilta mäkipaikoilta, kovalta pohjalta.