Tee yksi huippubiisi ja se onkin kaikki siinä. sitten koko loppuelämä rallattelua lähinnä, puolihittejä jos sitäkään.
No mutta 80-luvulla teki pätevää musaa.
90-luvulla meno meni huonompaan suuntaan.
Edun tunnistanu aina pitkästä letistä.
Hippimenosta.
Mies ja akustinen kitara.
Teki hitin lentäjän poika, sitten lähinnä nukkunut onnensa ohi koko loppuelämän.
Kovanluokan muusikko-biisintekijä.
Tosin homma voi lähteä lapasesta jo ensimetreillä.
Kyky olla läsnä = katse haahuilee sinne tänne.
"Rohkea kuin ruotsalainen ihmistyyppi" eli käytännössä pää puskissa liikkuva jeppe.
Loihtinu koko ikänsä biisejä. Siis lähinnä "biisejä", jotaki keskinkertaista jollotusmaista "kamaa".
Elämäntapaintiaani, asustaa jossaki saarella, ei ihmisiä nähny ikinä.
Asunukko tynnyrissä?
Suomalaisten sieluun uponnut hänen musa.
Tunteiden tulkki.
Mies ja kitara. Enempiä ei vaadita.
Ei monimutkaista. Musiikin älykkyydessä ei pohjakastissa, muttei korkeallakaan.
Mutta todellisuudessa sen 80-luvun musa on älykkyydessäkin tosi hyvää.
Ei monisointuista, mutta melodisesta loistavaa. Olotila on kuin orgasmi kun kuuntelee esim biisit koti tyhjyyteen ja suiston salaisuus, on sen verran komeaaa kavaraa.
90-luvulla teki mm haukkuva koira-biisin. Innostun sillä hetkellä kuin innostunut sonni.
Ihan täpinöissään.
Edu on legenda, sille vois oma patsas rakentaa vai onko rakennettu jo?
Edun pitkä letti on tunnusmerkki ja haahuileva katse.
Tunnusmerkki on myös biisi lentäjän poika, joka aapisessa se, aapismusakirjassa siis.
Musa uppoaa sieluun kuin kuuma veitsi voihin.
Ikinä en sen levyistä luovu, en ikinä, materialistina on kiva olla, lällällää näytänpä nyt vaikka kikkeliä teille materialistien haukkujille, minä oon materialisti ja ylpee siitä , omistan useita Edu Kettusen levyjä, suurin osa muute C-kasettiformaattimuodossa eli harvinaisessa muodossa. Edu edustaa multaosastoa Suomimusiikissa, tavallaan joo vaikka hän ei oo poliittisesti mikään perussuomalainen.
Mutta mullanmakuista suomalaista musaa. Joskus vaikutteina on Pohjois-Amerikkakin , kuten sen huomaa esim biiseistä sitä se kitara soittaa ja kone älä hyydy.
Ruottalaistyylisestä musasta on Edun musa yhtä kaukana kuin jonkun ihmisen silmät yhtä kaukana toisistaan . Tai yhtä kaukana kuin Etelä- ja Pohjoisnavan ääripäissä toisista olevat.
Tai yhtä kaukana kuin jossaki Siperian erämettässä.
Edun musa on ns suomalaista!
Multa tuoksuu, muttei mitään tusinakamaa.
Täyttä asiaa. AZIAA, kuten sketsisarjassa sanottiin aikoinaan.
Edu ois ammatiltaan jos ei ois muusikko, niin aika varmasti ois ammatiltaan kirjailija, mies joka asuu yksinäisenä perheensä kaa yksinäisellä saarella, kieltämättä tulee kirjailijan vaikutelma.
Ulkonäön puolesta, kun näyttää sympaattiselta, niin vois kuvitella hänen palvelevan mummoja ja paappoja vanhainkodissa.
No mutta 80-luvulla teki pätevää musaa.
90-luvulla meno meni huonompaan suuntaan.
Edun tunnistanu aina pitkästä letistä.
Hippimenosta.
Mies ja akustinen kitara.
Teki hitin lentäjän poika, sitten lähinnä nukkunut onnensa ohi koko loppuelämän.
Kovanluokan muusikko-biisintekijä.
Tosin homma voi lähteä lapasesta jo ensimetreillä.
Kyky olla läsnä = katse haahuilee sinne tänne.
"Rohkea kuin ruotsalainen ihmistyyppi" eli käytännössä pää puskissa liikkuva jeppe.
Loihtinu koko ikänsä biisejä. Siis lähinnä "biisejä", jotaki keskinkertaista jollotusmaista "kamaa".
Elämäntapaintiaani, asustaa jossaki saarella, ei ihmisiä nähny ikinä.
Asunukko tynnyrissä?
Suomalaisten sieluun uponnut hänen musa.
Tunteiden tulkki.
Mies ja kitara. Enempiä ei vaadita.
Ei monimutkaista. Musiikin älykkyydessä ei pohjakastissa, muttei korkeallakaan.
Mutta todellisuudessa sen 80-luvun musa on älykkyydessäkin tosi hyvää.
Ei monisointuista, mutta melodisesta loistavaa. Olotila on kuin orgasmi kun kuuntelee esim biisit koti tyhjyyteen ja suiston salaisuus, on sen verran komeaaa kavaraa.
90-luvulla teki mm haukkuva koira-biisin. Innostun sillä hetkellä kuin innostunut sonni.
Ihan täpinöissään.
Edu on legenda, sille vois oma patsas rakentaa vai onko rakennettu jo?
Edun pitkä letti on tunnusmerkki ja haahuileva katse.
Tunnusmerkki on myös biisi lentäjän poika, joka aapisessa se, aapismusakirjassa siis.
Musa uppoaa sieluun kuin kuuma veitsi voihin.
Ikinä en sen levyistä luovu, en ikinä, materialistina on kiva olla, lällällää näytänpä nyt vaikka kikkeliä teille materialistien haukkujille, minä oon materialisti ja ylpee siitä , omistan useita Edu Kettusen levyjä, suurin osa muute C-kasettiformaattimuodossa eli harvinaisessa muodossa. Edu edustaa multaosastoa Suomimusiikissa, tavallaan joo vaikka hän ei oo poliittisesti mikään perussuomalainen.
Mutta mullanmakuista suomalaista musaa. Joskus vaikutteina on Pohjois-Amerikkakin , kuten sen huomaa esim biiseistä sitä se kitara soittaa ja kone älä hyydy.
Ruottalaistyylisestä musasta on Edun musa yhtä kaukana kuin jonkun ihmisen silmät yhtä kaukana toisistaan . Tai yhtä kaukana kuin Etelä- ja Pohjoisnavan ääripäissä toisista olevat.
Tai yhtä kaukana kuin jossaki Siperian erämettässä.
Edun musa on ns suomalaista!
Multa tuoksuu, muttei mitään tusinakamaa.
Täyttä asiaa. AZIAA, kuten sketsisarjassa sanottiin aikoinaan.
Edu ois ammatiltaan jos ei ois muusikko, niin aika varmasti ois ammatiltaan kirjailija, mies joka asuu yksinäisenä perheensä kaa yksinäisellä saarella, kieltämättä tulee kirjailijan vaikutelma.
Ulkonäön puolesta, kun näyttää sympaattiselta, niin vois kuvitella hänen palvelevan mummoja ja paappoja vanhainkodissa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.