Oikeassa olemisen jalo taito vai sairas tarve?

Nyt tämä pitää aloittaa näin !
Olenko oikeassa siinä että oikeassa oleminen ei ole väärin ,
vaan tapa jolla sen tuo julki.
Eli oikeassa oleminen ei aiheuta mitään mistä aloittaja tai aloittajan linkki kertoo, vaan siitä miten oikeassa olemisella päteminen aiheuttaa sitten ongelmia itselle ja ympäristölleen!

Toisaalta
Jos oikeassa oleva nöyrästi kertoo oikean tietonsa turhia pätemättä ja sillä kerskumatta olemalla vielä lisäksi vaatimaton, tulee hänestä sitten toisessa pässsä hyväksikäytetty kynnysmatto ja rukkanen.

joten tässä niinkuin kaikesamuussakin liika tai liian vähän on asiat huonosti tai vielä huonommin!

tässäpä sitä miettmisen aihetta

Niin. Ensinnakin oletan etta todellisuus on sen verran ihmeellinen etta taalla on hyvin vaikeaa onnistua erityisimman tai asiantevimmankaan ihmisen olla todella tosiasiallisesti todellisin todellisuus huomioon ottaen oikeassa. Oletan etta useimmiten kaikki ihmiset ovat väärässä. Mutta välillä joku näkemys voi olla silla tavalla oikein, etta jos muutkin hoitavat asiaa silta pohjalta kaikki selviavät vähäisimmällä mahdollisella sotkulla koska silloin myös tulokset ovat hyviä ja homma etenee sujuvasti koska ei ilmene jatkuvia ristiriitaisuuksia jotka huutavat olemassaolollaan sita ettei ole oikealle tielle menty (kuten mulle kävi avussa.)
Siis jos vaikka hoidetaan väärää jäsentä tulos on huono. Se on oikeassa kenen arviolla ja hoidolla vaiva tosiasiallisesti paranee niin etta potilaalla ja lääkärillä ja kaikilla on sitten kaikki hyvin tosiasiallisesti, ei vain esim. paperilla. Oikeassa oleminen ei todellakaan ole helppoa vaan hyvin harvinaista herkkua. Jos tarve olla oikeassa tarkoittaisi tuon tosiallisen hyvän tuloksen saavuttamista kaikkensa asialle antaen tuo tarve on minusta hyvä, koska sillon myöntaa jos erehtyy ja yrittaa taas parhaansa osua oikeampaan. Mutta jos tarkoittaa vaikuttamista oikeassa olevalta keinolla millää hyvänsä ominaisuus on huono.
Mulla oli tuossa elamani kauheimmat paivat kun päädyin äitini ja mulle sopimattoman seuran vaikutuspiiriin, menin niin pökkyrään etten enaa tajunnut lainkaan mita on menossa. Joku ystävällinen armollisesti neuvoi etta tarviiko yrittaakaan ymmartaa, eikö se ole liian rankkaa, enkö vasy. Olin ensin samaa mielta tai ehkä niin oli hyvä ajatellakin etta selviaa yön yli mutta sen pidempaan se ajatus ei tuntunu mulle hyvälle vaan mentaaliselle laiskuudelle. Kyllä ilmiöiden määrittelypyrkimykseni jatkuuu ja toivon mukaan lopun elamaani. Ei se ole mulle liian rankkaa siina mielessa etta, mun aivoille ei sovellu sellainen laiska tila pitkän päälle

Oikeesti joko ihminen on oikeassa tai sitten ei ole. Ei siina oikeastaan omalla mielipiteellä asiasta siina mielessä ole merkitysta, Mutta mua häiritsee se ettei keskusteluavussa mistaan mitaan sopisi tietaa, siis semmosta normaalia tietoa mita saa esim. lukemalla. Esim. ma olen nyt opiskellut aika paljon narsismista. Miksi ma en saisi tietaa sen verran ku mita ma olen itse aktiivisesti opiskellut Eiks se ole hyva ettei ole mentaalisesti laiska olosuhteistaan huolimatta vaan aina koko ajan opiskelee jotain? Nyt ma olen alottanut kompleksisen poist traumaattinen stressireaktion tutkimisen, kohta ma tietanen siitakin.
Ei naa ihan oikeesti ole mitaan semmosia asioita mita vain ammattilainen voisi osata. Voinhan ma lukea kotona saman minka aivot olis vastaanottaneet koulunpenkillä mutta kun ma vaan en osaa sita istumisosuutta.
Ehkä tää on mun "poliittinen " mielipide, etta tieto kuuluu kaikille , eikös se mene lähelle YK:n ihmisoikeuksia.Niinku taidekin kuuluu kaikkien ulottuville. Mun mielesta niita ei pida millaan teennaisilla rajoilla rajoittaa. Tai niiden aarelle paasya.

Ma en tee itsediagnooseja kenestäkään jota en ole vähintään vuosikymmenia intensiivisesti seurannut, kellekaan en tee mitaan diagnoosia esim. yhden keskustelun perusteella kuten moni muu maallikko. Tai heillahän on usein ennakkoluulonsa jo kolmesta ensimmaisesta lauseesta. Ma en todellakaan ole sellanen enka sinne painkaan. Avoimin mielin tutkin asioita pitkaan ilman ennakkoluuloja ennen johtopäätöksiä

Ja mun keissi menee niin pain etta narsismi oli niin rankkaa koko mun elaman ajan etta hidasti asian oivaltamista, kun en tienny tavallisesta maailmasta mitaan. En ma tienny etta mun elamantarina tosiasiallisesti on muille varsin erikoisen kuuloinen. Ma luulin etta sellasta elama voi olla ihan tavallisestikin. Ja niinhän se joskus voikin.
Mut joo mun elamantarina on niin pitka ja yksityiskohtainen ja kaikki loogises linjas, etta sellasen elamantarinan keksiminen viela niin persoonallisella tyylilla kun mun niin vaatis kyllä viela luovemman ja alykkaamman ihmisen ku ma. En ma olis osannu semmosta ikina keksia. Todellisuutta tarkkaillen se on helpompaa.
Ja mita ma sitten oikeessa elamassani olisin puuhaillut jos mun kertomani olis keksitty ? Kylla elamantarinasta "jalanjälkiäkin' jää pitkin poikin

Jokainen ihminen on oikeassa. Ehkä vika on siinä ettet käsitä tai pysty ymmärtämään sitä että jokainen näkee asiat omasta origosta omaan koordinaatistoonsa sen .Jokainen myös silloin asiat hieman eritavalla. Ei ole olemassa yhtä totuutta joka olisi oikeassa.

Siis jokaiselle täytyy antaa oikeassa olemisen oikeus.

Minä olen usein ollut oikeassa tai arvannut asioiden oikean laidan, vaikka olen toivonut etten olisi ja salaa toivonut myös kaiken muuttuvan, vaikka tiennyt senkin sisimmässäni turhaksi.

Kummat on enemman tunnealan ammattilaisia: taiteilijat vai terapeutit ?

Tiedan olevani oikeassa löysin youtubessa videoita joissa selitetaan kymmenia erilaisia ilmiöita yksityiskohtaisesti mitka liittyy psykopeetteihin mita olen taydella varmuudella itse kokenut aitini kanssa ja yrittanyt selittaa noita ilmiöita mutta kukaan ei ole ymmartanyt.
Mutta ma tiedan nyt kylla mista mä puhun enka tule enaa kyseenalaistajia kuuntelemaan, en usko mitenkaan olevan mahdollista etta olisin erehtynyt kun viela melkeen 50 vuoden kokemuskin.

Sanotaan nyt yksi esimerkki , ma olen pari kertaa joillein toistanu lauseita mita mun psykopaatti mulle sanoo, molemmilla kerroilla henkilö on mennyt hämmennyksiin ja alkanut melkeen ankyttaa: "en ma nyt oikein tieda mita tohon voisi sanoa." Toisella kerralla kysyin jalkikateen mista reaktio johtui. Mulle vastattiin: "No kun se kuulosti kuin vieraalle kielelle ..."
Kysymyksessa on "psychopathic word salad". he puhuu poikkeavia lauseita, jotka on kuin vierasta kielta sellaisille jotka ei ole siihen tottunu syntymastaan asti. Ma vaitan osaavani sita kielta aika hyvin. huom se on mun aidinkieli. Muut tulkitsee sita väärin ja luulee minun tulkitsevan väärin. Ai niinku omaa aidinkieltäni jota ma olen kommunikoinu tunteja paivassa 40 vuotta niin ma siis ymmarran vaarin ja eka kerran kuulija ymmartaa oikein mita vinkuintialle heille kuulostava kieli tarkoittaa ???

Nuo youtuubilaiset tekee aivan upeaa työtä. Kertovat juuri niista narsismiin ja psykopatiaan liittyvista ilmöistä, joista kerrotaan vain vähän esimerkiksi psykologisessa kirjallisuudessa. Mut ma olen nyt tassa vaiheessa taysin varma ongelmani laadusta. Ei ole mahdollista etta ma olisin omasta päästa keksinyt kymmenittain psykopatiaan ja psykopaatin läheisena olemiseen liittyviä ilmiöitä joita juuri kukaan ei ymmarra, mutta sitten joka ikisesta niista asioista nyt löydänkin Youtube videon, etta juuri sellaset ilmiöt liittyy psykopatiaan mutta niista ei paljon puhuta esim. terveydenhuollossa. Ja miks puhuttaisiinkaan kun ei psykopatiaa diaagnosoida ainakaan Suomessa. Ma olen oikeilla jäljillä olen kuin olenkin...
Ja mun omatkin vaivani mita olen kuvaillu mita on vähän ihmetelty etta milla nimella niita nyt olis oikein nimittaa, niin just löytyy niille selitykset noista psykopaatteihin liittyvistä videoista tasan tarkkaan . Näin on näreet, eika muuksi muutu Ei ole mahdollista etta mina aiemmin noista videoista mitaan tietamattani olisin vain omasta päästani keksinyt suunnilleen saman sisallön ilman etta olisin oikeasti elany psykopaatin kanssa.