Noin vuosi sitte mun ja mun miehen veljen tyttöystävän välille kehkeyty riita. Mä oon yrittäny korjailla tilannetta, ensin anopin painostuksesta ja lopuksi ihan omastakin tahdosta, mutta tää nainen on ilmottanu ettei vähempää vois kiinnostaa. Eräiden sattumusten vuoksi hän ei kuulu enää edes mieheni ystäväpiiriin. Nyt me ollaan menossa naimisiin, ja kysymys onkin, onko tällanen ihminen pakko kutsua? Nainen vihaa minua selvästi, eikä edes yritä saada välejämme parantumaan. En nyt tarkota vanhan ystävyyden palautumista, vaan aikuismaista, normaalia käyttäytymistä. Vältteleminen on kuitenki mahdotonta kun kuulutaan samaan sukuun ja ystäväpiirikin on suureksi osaksi sama. Törmäsin häneen viimeksi perjantaina kaupungilla ja moikkasin ilosesti, vastaukseksi tulin kohdelluksi kuin ilmaa. Ei katsetta, ei moikkausta, ei mitään. Ja käytävä oli niin kapea ettei hän voinut olla näkemättä mua. Ilta meni aika lahjakkaasti pilalle, en tiedä miten se niin sattuki, mutta mä oikeesti tärisin kiukusta tapahtuneen jälkeen. Ja sitä EI tapahdu usein.. Mä tiedän että me päästäis helpommalla vaan lähettämällä kutsu (sota siitä kuitenkin syttyy), mutta miks ihmeessä me haluttais elämämme tärkeimpään päivään ihmisen, jonka näkemisestä tulee vaan huono olo?
Onko ketään pakko kutsua?
nava
142065
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
ouhmai, ymmärrän sua.
mielestäni voitte laittaa kutsun vain miehesi veljen nimellä ja siinä ei pitäisi olla mitään ihmettelemistä. jos teillä ei ole välejä, miksi sitten pitää teatteria sinun ja miehesi tärkeimpänä päivänä?
lähes sama tilanne..tosi mieheni veli asuu yhdessä tämän naisen kanssa ja hänelle on hyvin tärkeää, että välit pysyy ja kaikki tulevat juhliimme. samoin sanoo koko mieheni perhe, vaikka nainen ei tule kenenkään kanssa toimeen kuin "kulissimaisesti".
joudun siis vasten tahtoani kutsumaan tuon naisen juhliimme, mutta olen kuin hän ei olisikaan siellä. kukaan ei voi puilat MEIDÄN PÄIVÄÄMME! :)
Joo siis asuu nämäkin yhdessä, ja kihloissakin ovat.. tosin kaikki (paitsi ilmeisesti "morsian") tietävät että mies ei ole naimisiinmenevää tyyppiä, joten häitä tuskin on odotettavissa. Miehelleni käy että kutsu lähetettäisiin pelkälle veljelle, anoppi voikin sitten olla eri mieltä.. hän taisi ottaa riitamme kaikkein raskaimmin silloin vuosi sitten. Taitaa olla pakko ottaa asia hänen kanssaan puheeks ennen kutsujen lähettämistä.. Hitsi että aiheesta olis mukava jutella enemmänkin. :)
Kun on hääpäiväsi, kolme tärkeintä henkilöä sinulle ovat sinä, miehesi ja te kaksi. Eli ajattele nyt vain sitä, miten saat juhlastasi mahdollisimman hienon. Älä kutsu ihmistä, joka suurella todennäköisyydellä pilaa päiväsi.
Huomaa, että juhlan järjestäjä päättää lopullisen kutsulistan. Jos vanhempanne järjestävät juhlan, he viime kädessä päättävät, ketkä kutsutaan. Jos taas sinä saat päättää, älä kutsu sellaista, joka pilaa juhlasi.
Koko elämäsi aikana ei välttämättä tule enää yhtä isoja juhlia, joissa juuri sinä olet pääosissa. Haluatko että kyseinen juhlasi menee pilalle yhden ihmisen takia.
Meille tuli ongelma mieheni entisestä vaimosta. Miehelläni on täysi-ikäisiä lapsia edellisestä liitostaan ja nyt vanhin tytär on menossa avioon. Hänen äitinsä, joka on kiusannut minua ja miestäni jatkuvasti (on uskovainen!) oli ilmoittanut tyttärelleen ettei minua saa kutsua tai hän ei tule häihin. Mieheni taas lupasi maksaa osan hääkuluista ja ilmoitti ettei hänkään mene ellei minua kutsuta. Minä olen pitänyt suuni kiinni tämän kiistan keskellä. Nyt tuli tiistaina kutsu - miehelleni. Tytär ei uskalla/halua vastata puheluihin. Olen käynyt sähköpostikeskustelua hänen kanssaan ja hän vain ilmoittaa, ettei halua jännittää suurena päivänään entisten ja nykyisten kumppaneiden välisiä riitoja. Mieheni ei halua olla edes samassa kirkossa entisensä kanssa ilman minun tukeani. Saati, että joutuisi istumaan samalla penkillä. Hän otti tyttärensä tempauksen hyvin raskaasti ja päätti eilen, ettei osallistu häihin. Tosin emme olisi menneet vihkimisen jälkeen enää hääjuhlaan, vaan olisimme lähteneet hiljaa pois. Nyt mies päätti, ettei mene tyttärensä häihin. Eikä liioin anna häitä varten rahaa? Miten olisitte hoitaneet tällaisen tilanteen? Olisitteko ottaneet riskin ja kutsuneet vanhemmat uusine kumppaneineen? Olisitteko ehkä kutsunut vanhemmat vain kirkkoon vai jättäneet asian kunkin itsensä harkintaan? Meille tämä aiheutti ja aiheuttaa mittaamattomasti mielipahaa, olimmehan niin iloisina odottaneet tätä juhlaa. Olimme yhdessä morsiusparin kanssa jopa katsomassa hääpaikkaakin aavistamatta, että tytär hautoi tällaista puukoniskua selkään. Välit ovat nyt poikki. Tehkööt mitä lystäävät, meille se on yksi lysti. Toivottavasti ne muut kaksi lasta menevät vihille maistraatissa ihan hissuksiin. Olisi kaikille osapuolille parastakin. Eipä sitten tarvitsisi miettiä kutsuttavia ja sitä kenelle aiheuttaa pettymystä ja pahaa mieltä.
On todella ikävää lukea, että maailmassa on kuvaamiasi pikkumaisia ihmisiä, jotka haluavat vain ilkeillä muille. Luultavasti olisin miehenäsi tehnyt niin kuin hän tekee. Jos taas olisi ollut kutsujana, olisin jättänyt kutsumatta sen, joka riidan aina aloittaa. Yleensähän on niin, että vaikka useampi riitelee, on yksi joka sen esimerkiksi juhlassa aloittaa. Jättäisin hänet kutsumatta.
Voimia teille. Toivottavasti miehesi ei ihan kokonaan katkaissut välejään tyttäreensä.
Tiedän mistä puhut, tosin eri kantilta. Minun vanhempani ovat eronneet (ero tuli voimaan viime kesänä), isä petti ja jätti yli kolmenkymmenen vuoden avioliiton uuden naisen takia, minä olin ensimmäinen joka sai asiasta tietää yllätettyäni heidät. Kun hääni varmistuivat, kysyin äidiltä haluaako hän että jätän uuden naisen kutsumatta. Äiti sanoi ettei voi meidän kutsuvieraslistaamme laatia, että jos häntä käy ahdistamaan, hän voi itse lähteä. Sanoin että juuri sitä en halua, että jos täytyy valita, tottakai haluan suureen päivääni mieluummin äidin, joka on minulle samalla myös paras ystäväni, kuin naisen, joka omalta osaltaan pilasi arkemme ja jonka kanssa emme edes ole tekemisissä jatkuvasti. Edes isäni puolen suku ei ole hyväksynyt vielä isäni tekoa, saati uutta naista. Vanhempani eivät ole edes puheväleissä. Meilläkin oli todella huonot välit pitkään, mutta erään ihmisen vaikutuksesta tajusin etten voi kantaa vihaa ikuisuuksia, mies on kuitenkin isäni ja viime aikoina olemme lähentyneet. Siksi aion kutsua molemmat, voihan olla ettei nainen edes halua tulla tietäen tilanteen, tai voihan kaikki tilanteet vielä muuttua kokonaan ennen häitä. Kirkossa istutan vanhempani eri riveille, samoin kuin juhlapaikassa salin vastakkaisiin reunoihin. Isäni satutti äitiäni todella pahoin, enkä yhtään ihmettele äitini tunteita. Hän on kuitenkin luvannut yrittää minun takiani.
Tutustuin mieheeni kun hän oli jo lähtenyt avioliitosta ja harkinta-ajan loppusuora oli jo alkanut. Avioiduimme kaksi vuotta sitten ihan hissukseen maistraatissa. Entinen vaimo on psyykeltään hyvin epävakaa ja vielä kiihkouskovainen. Siinä olikin avioeron syy. Mies ei enää jaksanut katsella ja kuunnella sitä hallelujaata kun koko huusholli oli kuin kaatopaikka. Edes pyykkejä se nainen ei ehtinyt pesemään näiden hallelujaa-kokoustensa välillä. Nyt mies on välillä miltei tippa silmässä, kun huolehdin hänen vaatteistaan. Pesen, korjaan ja silitän - mielelläni. Eniten tässä ihmettelen sitä, miten diakonissana työskentelevä ihminen voi olla noin täynnä patoutunutta vihaa ja katkeruutta. Olemme saaneet häneltä aivan sairaita kirjeita ja nyt hän keksi sitten kiusaamisvälineekseen tämän hääjutun. Täydennän tuota ensimmäistäni vielä siten, että olen pitänyt suuni kiinni tähän asti. Kun kutsu sitten tuli, laitoin tälle tyttärelle sähköpostiviestin, jossa kerroin millainen isku miehelleni oli tämä, ettei minua kutsuttu. Tässä tapauksessa olisin saattanut ollakin ehkä se tasapainottava tekijä. Mieheni entinen pelkää minua, koska on huomannut minut vahvemmaksi. Jos hän yrittäisi jotain nokkimista, täältä pesisi takaisin. Mutta siten, ettei yksikään muu häävieras huomaisi. Jos olisin ollut se kutsuja, olisin ratkaissut varmaan ongelman siten, että olisin kutsunut sen riitapukarin vain kirkkoon ja muut sitten myös jatkoille.
Todella vaikeita nämä erotilanteet toisinaan. Omat vanhempani ovat myös eronneet, mutta osaavat onneksi olla ihmisiksi keskenään, ja myös isäni uusi vaimo mukaanlukien. He kaikki ovat minulle rakkaita ja tärkeitä, vaikkeivät toisistaan niin paljon perustakkaan. Siksi kutsun tietenkin heidät kaikki. Istumakpaikat valitsen siten, että isäni uusine vaimoineen istuvat vierekkäin ja äitini sisarusteni kanssa istuu jo pienen välimatkan päässä heistä. Olen neuvotellut tästä asiasta kaikkien kanssa, ja istumajärjestyskin on kaikkien osapuolten kanssa yhdessä mietitty. Onneksi nämä ihmiset ymmärtävät, että päivä on minun ja mieheni, ja että juhla on rakkauden - ei vihan, juhla.
Ymmärrän kuitenkin myös tytärtä joka jättää "äitipuolensa" kutsumatta. Päivä on hänen, hän ei tahdo minkään pilaavan sitä. Vihanpito isän&uuden kumppanin ja äidin välillä on erittäin todennäköinen hääjuhlan pilaava tekijä. Minimoidakseen riskin tytär valitsee ainoan mahdollisen vaihtoehdon (sille että kaikki kutsutaan): hän kutsuu vain äitinsä ja isänsä. Harva varmaan haluaisi olla kutsumatta biologisia vanhempiaan. Tämä ratkaisu tuskin johtuu tyttären itsensä tunteista uutta kumppania kohtaan, vaan nimenomaa äidin tunteista. Mielestäni äidin pitäisi koota itsensä, ja muistaa ettei juhlissa ole kysymys hänen tunteistaan ja erostaan, vaan nimenomaa hänen tyttärensä onnesta. Mutta mikäli äiti on näin valitettavan epäkypsä ja itsekäs, että uhkailee jäädä pois juhlista, on valinta vaikea. Jos järkipuhe ei äitiin tehoaisi, kallistuisin varmaan itsekkin siihen vaihtoehtoon, että isäni uusi jäisi kutsumatta. Koittaisin kuitenkin selittää isälle ja tälle uudelle miksi olen ratkaisuuni päätynyt ja pyytäisin varmasti anteeksi ikävää tilannetta. Jos isäni sitten kieltäytyisi tulematta, olisin ihan murtunut. Että äidin hulluttelun lisäksi myös isäni osoittaa, ettei pysty moisen hullun käytöksen yläpuolelle nousemaan.
Tytär on tässä nyt todella pahassa välikädessä, hänen häänsä ovat jäämässä vanhempien keskinäisten kähinöiden jalkoihin. Teki hän niin tai näin, niin jompi kumpi vanhemmista ei tule paikalle. Eikö jompi kumpi vanhemmista siis voisi ajatella asiaa lapsen kannalta, ja unohtaa oman katkeruutensa? Kirjoituksen perusteella järkevämpi osapuoli on miehesi, toivon että hän tyttärensä häihin loppujen lopuksi kuitenkin menee. Välirikko ei ainakaan ole hyvä ratkaisu asiaan. Eikö miehesi vielä voisi ottaa yhteyttä tyttäreensä ja keskustella asiasta? Että eikö sinua todellakaan voida kutsua(tai voisiko mies ottaa yhteyttä ex-vaimoon)? Ja mikäli sinua ei sittenkään voida kutsua, miehesi (ja sinä) voisitte paremmin ymmärtää miksi näin on? Asiasta pitää kuitenkin puhua perusteellisesti. Kamala ajatus, että tyttären avioliiton solmiminen katkaisee välit joko isään tai äitiin.
Me lapset emme voi valita vanhempiamme, emmekä vaikuttaa heidän eroamisiinsa ja uusiin kumppaneihinsa. Meidän täytyy vain koittaa luovia sen sopan keskellä, jonka vanhempamme ovat meille keittäneet. Tehkää isät ja äidit, äidit ja äitipuolet, siitä mahdollisimman helppoa meille lapsille. Me emme ole tilannetta valinneet, te olette.
Vaikea tilanne. Itse jättäisin vastaavassa tilanteessa kutsumatta tuollaisen ihmisen omiin häihini. Sinä päivänä kenelläkään muulla ei ole mitään väliä! Vain avioparin oma onni! Ei sinunkaan tarvitse tuntea velvollisuutta kutsua häntä häihinne, koska selkeästi tuottaa mielipahaa. Miksi siis esittää mitään "ystäviä" edes hääpäivänä? Oli kuka oli, mutta ei ole oikeutta pilata toisen onnea. Ehkä sanon karkeasti, mutta ei omana hääpäivänä tarvitse ihan kaikkea niellä, silloin pitää voida olla onnellinen muista huolimatta. Voimia sinulle ja onnea elämään!
ei semmoista ihmistä kannata kutsua. aivan. sinun ja miehesi päivä. te päätätte asioista ja ehkä kenties maksattekin kaiken. miksi kutsua ihminen joka vihaa sinua ja ehkä jopa kiroaa sinua selkäsi takana. juhlikaa muitten kanssa ja jättäkää kyseinen ihminen kutsumatta.
Älä kutsu. Juhlat ovat sinun, eikä minkään tarvitse niitä pilata. Voisit tietenkin selittää miehen veljelle ja anopille, miksi et tyttöystävää kutsu. Että olet yrittänyt rauha tarjota, mutta kun se ei tunnu kelpaavan, niin ei sitten. Ja voisit myös veljelle sanoa että olet pahoillasi että tämä menee nyt näin. Näin osoittaisit muille, ettet sinä ole se joka kaunaa kantaa.
Tietenkin tälle kyseiselle naisellekkin voisi vielä sanoa, että olet tervetullut, mikäli todella aiot sotakirveen haudata. Mikäli tämäkään ei auta, niin unohda koko tyyppi. Pääasiahan on että päivä on sinulle ikimuistoinen, positiivisesti.=)
On turha lähettää kutsu pelkästään veljelle. Ei hän kuitenkaan tule yksin, vaan jää kotiin lojaaliudesta kihlattuaan kohtaan. Tietenkin.
Lisäksi tuo hääkutsu yhdelle tulee olemaan kuin punainen vaate suhteessanne veljeen vuosiksi eteenpäin.
Joko kutsutte molemmat tai ei kumpaakaan. Suosittelisin kummankin kutsumista. Eivät vieraat yleensä millään ehdi riitelemään morsiusparin kanssa hääpäivänä. Siinä on niin paljon kaikenlaista.
Kerrotaas nyt päivitetty tilanne.
Kirosin aika lahjakkaasti tossa joku päivä sitte. Mies soitti. Oli jutellu kaverinsa kanssa joka oli ollu joku aika sitte viettämässä iltaa miehen veljen kanssa, ja sitte tää veljen nainenki oli liittyny jossain vaiheessa seuraan. No, nainen oli sitte sanonu ihan pokkana, että jos tää kaveri alkais puhuttaa miestä, että jättäis mut, ja saatais sitte hommattua sille kunnon nainen!! Hitto mun teki mieli potkia seinää ton puhelun jälkeen..
No joo. Kaveri sano että jos se olis ollu vähän enemmän kännissä, se olis ilmottanu että eiköhän se oo se nainen kenet pitäs puhuttaa ulos. Tää jätkä siis tietää meidän tilanteen, ja on vielä munkin kanssa tosi hyvä kaveri. Että vielä enemmän ihmetyttää mitä sen naisen päässä oikeen liikkuu.........
Minä kutsuisin kaikki - ei kuitenkaan tule!