Jos tässä nyt ensimmäiseksi pitää veisata iänikuista virttä että "miksi nyt juuri tämä tänne kuuluisi eikä unenselitykseen tai johonkin muuhun skeidaan", niin mainittakoon että uneni olennaisimman elementin vuoksi olisin kiinnostunut tietämään herättääkö se vastakaikua kenessäkään, ja jos herättää, voidaan olettaa että MAGIA TAPAHTUU eikä ole pelkkää paskanjauhamista. Mutta jos ei niin ei.
Tässäpä tämä:
Pienehköön uima-altaaseen oli päässyt mato, joka alkoi lisääntyä vimmatun lailla. Lähinnä se muistutti suolinkaista, tosin pitkäksi vedettynä. (Tunnen suolinkaiset kissojeni kautta, ikävä kyllä...) Varsinaisen valkoisten matojen vyyhden jälkeen madot alkoivat muuttua kaikenlaisiksi omituisiksi hyönteisiksi, kuoriaisiksi ja toukiksi mitä merkillisimmissä sateenkaaren väreissä. Tavallaan ne olivat hienoja, mutta valitettavasti kun inhoan kaikenlaisia ötököitä... Yh.
Kesken "mato-ongelman" paikalle ilmaantui nuorehko tai nuorekas nainen, melko hurmioitunut, suorastaan kuin jonkinlaisen uskonnollisen ekstaasin vallassa kekkuloiva hihhuli. Hänen mukanaan paikalle tuli vain etäisesti ihmistä muistuttava ruma olio, jonka nainen oletti olevan hänen rakas liittolaisensa. (Kts. Carlos Castaneda.)
Näin kuitenkin että rumilus veti naisen vatsasta koko ajan kaunista loistavaa ja vaaleankeltaista energiaa itseensä, elikkäs nainen oli kuin aurinko, josta musta-aukko imi energiaa ja voimaa itseensä. Nainen ei vain tajunnut ollenkaan että häntä käytettiin rumasti hyväkseen. Hän luuli että olio oli hänen ystävänsä.
---
Joko tuon unen lopussa tai erillisessä toisessa unessa kerroin tapahtunutta untani kumppanilleni, ja tuo sama nainen ilmaantui paikalle. Hän oli iloisesti yllättynyt siitä että olimme tavanneet unessa, ja näin nyt että hän oli oikeasti olemassa. Olettaisin että hän oli vaaleaverikkö, hoikka ja sievä.
---
Kuis on?
Tässäpä tämä:
Pienehköön uima-altaaseen oli päässyt mato, joka alkoi lisääntyä vimmatun lailla. Lähinnä se muistutti suolinkaista, tosin pitkäksi vedettynä. (Tunnen suolinkaiset kissojeni kautta, ikävä kyllä...) Varsinaisen valkoisten matojen vyyhden jälkeen madot alkoivat muuttua kaikenlaisiksi omituisiksi hyönteisiksi, kuoriaisiksi ja toukiksi mitä merkillisimmissä sateenkaaren väreissä. Tavallaan ne olivat hienoja, mutta valitettavasti kun inhoan kaikenlaisia ötököitä... Yh.
Kesken "mato-ongelman" paikalle ilmaantui nuorehko tai nuorekas nainen, melko hurmioitunut, suorastaan kuin jonkinlaisen uskonnollisen ekstaasin vallassa kekkuloiva hihhuli. Hänen mukanaan paikalle tuli vain etäisesti ihmistä muistuttava ruma olio, jonka nainen oletti olevan hänen rakas liittolaisensa. (Kts. Carlos Castaneda.)
Näin kuitenkin että rumilus veti naisen vatsasta koko ajan kaunista loistavaa ja vaaleankeltaista energiaa itseensä, elikkäs nainen oli kuin aurinko, josta musta-aukko imi energiaa ja voimaa itseensä. Nainen ei vain tajunnut ollenkaan että häntä käytettiin rumasti hyväkseen. Hän luuli että olio oli hänen ystävänsä.
---
Joko tuon unen lopussa tai erillisessä toisessa unessa kerroin tapahtunutta untani kumppanilleni, ja tuo sama nainen ilmaantui paikalle. Hän oli iloisesti yllättynyt siitä että olimme tavanneet unessa, ja näin nyt että hän oli oikeasti olemassa. Olettaisin että hän oli vaaleaverikkö, hoikka ja sievä.
---
Kuis on?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Voi-voi! Eikö tuo nyt ole samaa teemaa, jota unesi ovat toistaneet jo kokonaisen vuoden ja josta teemasta puhuminen tuntuu olevan sinulle tabu? En siis ota tuota teemaa puheeksi.
Muistathan toki Castanedan kirjoista, mitä "Se-joka-nyt-jääköön-nimeämättä" aiheutti ihmisen energiaruumiiseen. Ja mistäpäs ne suolinkaiset putkahtelevat, imien energiaa ja silleen...? Eiks tuo nyt ole aika ilmiselvää?
Mukava kuitenkin myös huomata, että Varjomatoihin on sekoittunut jo ripaus rakastavan myötätunnon symboliikkaa, sateenkaaren värejä...
Näyttäisi olevan aika voimakasta viestiä tuossa.
Mutta en osaa sanoa mitä se merkitsee. Suosittelen vertaamaan sitä muistiinpanoihin joita olet tehnyt muista unistasi, ja katsomaan niitä mahdollisimman suurena kokonaisuutena, ja tunnistamaan mahdolliset toistuvat teemat ja niihin liittyneet ajanjaksot elämässäsi.
Tai sillä tavoin ainakin itse analysoin uniani; vähemmän yksityiskohtiin tarttuen ja enemmän kokonaiskuvaa tarkastellen. Pienet yksityiskohdat tulevat usein merkityksellisiksi vasta liitettynä suurempaan kokonaisuuteen.
Silloin alkaa tulemaan sellaisia oivalluksia kuten vaikkapa: "Ahaa, tämä matojen ja hyönteisten invaasio viime yönä vaikuttaakin olevan jälleen uusi ilmenemismuoto minulle tyypillisestä "saastan purkautuminen" -teemasta, joka esiintyy ensimmäisen kerran vuonna 19xx, pian sen jälkeen kun erosin ensimmäisestä aviomiehestäni." jne. Tämä on siis vain mielivaltainen esimerkki...
Tuolleen tutkimalla vois irrota jotakin.
että alkaako sitä naista löytyä häh.
Tällä kertaa minua ei kiinnosta "tulkita" yhtään mitään, vaan tavata SE nainen - tai sitten voi unohtaa koko jutun.
>> Tällä kertaa minua ei kiinnosta "tulkita" yhtään mitään, vaan tavata SE nainen >>
Jos ei ala löytymään, katso peiliin.
Syy miksi oletan omahyväisesti että uneni voivat edes kerran vuodessa olla jotain muutakin kuin viestejä omalta typerältä alitajunnaltani on SE, että olen jokusen kerran kohdannut toisen ihmisen mielen uneni aikana.
En liene ehkä juuri tällä foorumilla maininnut, että olen kahteen kertaan saanut tietää kumppani ajatukset unen avulla.
1. Näin unta että metsän eläimet juoksivat kauhealla kiireellä pakoon jotakin. Mm. hirviä rynni joukon mukana. Pysäytin jäniksen ja kysyin siltä onko UFO laskeutunut. Jänis sanoi että on.
Samaan aikaan kumppanini luki jossain 50 km päässä yöllä Stephen Kingin kirjaa "Unensieppaaja" jossa UFO rysähtää alas ja metsän eläimet (mm. peurat) loikkivat karkuun.
Myöhemmin olen itsekin lukenut tuon kirjan ja nähnyt jopa elokuvankin.
2. Näin unta että kumppanini myönsi minulle valehdelleensa eräässä intiimissä asiassa.
Kerroin uneni hänelle, ja hän myönsi että on tosiaan tullut paskaa puhuttua.
---
Viime päivien lässyttelyn vuoksi saattoi toki olla että uneni puki kuviksi sen mitä ajattelen eräästä tällä foorumilla olevasta kirjoittajasta. Ajattelen hänestä että siinäpä olisi potentiaalia ihmisessä, mutta kun pitää olla sillä tietyllä tunnetripillä... Ehkäpä uneni inhotukset kuvasivat sitä mitä tunnen sellaisia tunnejämähtäneisyyksiä kohtaan, joskin tunteiden KIRJO (monet värit) on toki aina mielenkiintoista ihmisen elämässä.
Tunteet kuitenkin ovat loisia. New Age -perinteessä tahdon alue on vatsassa, ja sitä edustaa keltainen väri. Tottakai se alue ja se väri heikkenee, mikäli syöttää tunteillaan jotakin itselleen rakasta ajatusta tai näkemystä, jota kuvittelee apulaisekseen. Väittävät että viha on hyvää energiaa. Ei ole. Se on pelkkä syöppö, pelkkä musta Menninkäinen joka ei auta ketään, ei todella.
---
Toinen mahdollisuus tietysti on, jos minun pitää olla näille muutamille miehille mieliksi tässä ja tyydyttää heidän vakuuttuneisuuttaan siittä että kaikki unissa aina liittyy lisääntymiseen, että minullahan tavallaan on tässä tullut perhettä: 2 kissaa. Suhtaudun niihin vähän niin ja näin, kun ne ovat alunperin metsästä loukutettuja villikissoja, ja menneet kuukaudet niiden kanssa eivät suoraan sanottuna ole olleet kovin tyydyttäviä tai kannustavia. Loppujen lopuksi toisesta on sukeutunut normaali, iloinen kissa (Päivänsäde), mutta toinen on täysin sulkeutunut mörökölli, joka ei reagoi mitenkään silittämiseen. Aivan kuin kuollutta kissaa silittäisi, kun siihen koskee. Ja pienimmänkin tekosyyn tullen sieltä saa kuulla sähinää.
Miten välttää elukkaparan demonisoiminen? Toisaalta tämä kesyttäminen on mielenkiintoista, toisaalta se melkein inhottaa minua. Sori vaan kissatietoiset siellä niin.
Ja kaiken kukkuraksi ollaan tässä muuttamassa kumppiksen kanssa yhteen, että kai tässä sitten voi jostain perheestä puhua.
Terveisiä vaan perheestä.
---
Mielenkiintoista miten monta eri puolta unesta voi löytää, mutta kuitenkin minua olisi niin hemmetin kauhean kumman hiivatin paljon kiinnostanut kuulla että joku olisi sanonut "main gaad, tunnistan itseni unestasi!"
Olen ahne. Edelleen.
...lueskeltuani transiiteistani sivulla
http://www.astro.com/
niin onhan siellä sitä iänikuista Marsia rassaamassa ja Uranusta ujeltamassa, joten taitaa minussa itsessänikin olla tällä hetkellä aggression peikko! Onhan sen varmaan teksteistänikin havainnut, vaikka itse olenkin niin pölhö että kuvittelen olevani vain energisellä ja tuotteliaalla päällä... Kyyyllä, kyllä sitä turhautumista ja aggressiota taas on esillä. Pitää vain kanavoida se oikein, ettei elättele mitään loisrakennelmia tai -tunteita tietoisuudessaan.
Sen vaan sanon että muuttaminen on niin syvältä per... ettei mitään rajaa! Ja toivon hartaasti että tämä on sitten se kaikkien kotien äitee joka nyt on tähtäimessä. Tässä sen näkee taas että omaisuus on taakka. (Ja taas yksi loinen löytyy...) Esmes kaikki kirjat. 15 hyllymetriä... Ja kaikki muu shitti. Ou mai.
Eihän mikään kosketa ihmistä mitenkään ellei hänen sisältään löydy vastakaikua, ja ehkäpä olen nyt kuin kumajava kello tai jokin pirun pimpparauta heti kun saan vähänkin siihen mukamas aihetta.
Kohta varmaan tänne ilmestyy otsikko "Qadeshan tuotteliaisuudesta". Hui.
Se on meidän luovien ihmisten kirous, että omat rakkaat luomuksemme, mitä ne sitten ovatkaan, kasvavat ajan kanssa taakaksi, ja meidän on vielä muitakin vaikeampi luopua niistä.
>> Kohta varmaan tänne ilmestyy otsikko "Qadeshan tuotteliaisuudesta". Hui. >>
Niin. Minusta se on ihan naurettavaa. Ihan kuin tällä palstalla olisi koskaan ollut merkittävää ongelmaa häiriköistä. Mitkään aiheet eivät oikein sovi tänne. Kukaan ei tiedä mitä magia on tai mitä siitä voisi sanoa, tai kuinka sen varjolla voisi mainostaa Kristusta tai Annunakeja tai mitäikinä.
Totuus on se, että tämä on aivan liian kuiva, epäpopulaari ja marginaalinen palsta, jotta kukaan osaisi kirjoittaa tänne mitään mikä aiheuttaisi provokaatiota.
Ainoa mitä olen nähnyt on jotain "Ei magiaa oo, pölhöt" tai "Jeesuxen magia on parasta magiaa"... aika harmitonta. Emme uskoakseni tarvitse uutta sheriffiä Reannen tilalle. Todella asiattomista häiriöviesteistä voi kuitenkin aina valittaa ylläpidolle, joka yleensä poistaa ne varsin sutjakkaasti.
Magia on luonteeltaan sellainen keskustelunaihe, joka uskoakseni pitää parhaiten itse huolen itsestään, kunhan magia-keskusteluiden aihepiiriä ei pyritä liiaksi määrittelemään ennalta. Magia-sana ja sen mielleyhtymät ovat sellaisenaan mielestäni ohjanneet keskusteluita hienosti koko tämän palstan olemassaolon ajan.
Henkinen minäsi on muutosvaiheessa. Se, mitä ennen pidit viisautena ei enään riitä sinulle. Ihanteiden ja puhtauden sävyttämä mielesi on löytänyt jotakin uutta, joka järkyttää mielenrauhaasi; olet pitkään sivuuttanut pikkuseikkoja, jotka työntyvät esiin unissasi.
Nainen edustaa unelmiasi ja toiveitasi. Mikä varastaa energiaa niiltä?
Pakko tähän jatkoksi on kirjoittaa viimeöinen uneni, sen verran samoja elementtejä löytyy, että löyhän aasinsillan saa rakennettua.
Olin suurella hiekkarannalla iltahämärässä. Merestä ilmestyi hetkessä satoja ötököitä, jotka hyökkäsivät ihmisten kimppuun. Ensin ne näyttivät litteiltä koppakuoriaisilta, joilla oli kymmeniä jalkoja, mutta ne muuttuivat etäisesti delfiinin näköisiksi muutaman sentin pituisiksi olennoiksi. Ne pesiytyivät pohkeisiin, kuorivat niistä nahan pois ja alkoivat valmistaa koteloa kuin perhosen toukat. Ainoa tapa päästä niistä eroon oli mennä veteen. Siellä ne irrottivat otteensa ja pyrkivät taas maalle etsimään uutta uhria.
On erinäisiä seikkoja mikä tekee elävästä oliosta useimmille ihmisille vastenmielisen.
- pieni koko (mahtuu hyvin ihmisen sisälle)
- muodonmuutokset (eiväthän nisäkkäät koteloidu, kuoriudu tai vaihda nahkaa - ainakaan siten että sen erityisesti panisimme merkille)
- useampia raajoja kuin nisäkkäillä
- tuntosarvet
- luikertava tai vipeltävä liike
Ja onhan noita varmaan lisääkin. Olisi kiva tietää mikä siinä inhottavuudessa varsinaisesti on takana. Sekö että apinaihminen muinoin kärsi juuri tuonkaltaisista sittiäisistä (kuulema nimenomaan meren rannalla vai oliko meressä elää jokin ötökkä joka kaivautuu ihon alle).
Vuosia sitten tapasin usein nähdä unia joissa lemmikkieläimeni yhtäkkiä muuttui pikkuruiseksi ja vahingossa nielaisin sen. Itse siis yhdistän pienuuden myös avuttomuuteen joka johtaa murhenäytelmiin...
Jotenkin minun on kauhean vaikea yhdistää sitä Päivänsäde-naista itseeni, mutta toisaalta onhan noita sisäisiä lapsia sun muita jungilaisuudessa. Ehkäpä se oli sellainen lapsinainen, joskaan ei mikään Lolita. Mörrimöykkyjä unissani on kyllä vuosien varrella piisannut, useimmiten sellaisia mahdollisimman ällöttäviä jotka ikäänkuin yrittävät matkia ihmisen muotoa, mutta on vähän niin ja näin onnistuvatko. Yleensä yrittävät tarrata minuun, ja niistä ei pääse eroon niin millään, ovat kuin siirappia. Jotenkin pidän erityisenä siinä unessa sitä että se mörri ei ollut minussa kiinni, vaan siinä hurmahenkisessä tyttösessä.
Mutta tiedä sitten häntä. Jääköön tämäkin muhimaan, josko siitä jotain kypsyisi!
Jos nyt joku noista aiemmista tulkitsijoista tässä on hollilla, niin mainittakoon sivumennen että se uima-allas unessani voi tarkoittaa melkein lähes mitä tahansa koska harrastan uimista. Henkeni kaupalla kylläkin, sillä joka kerran kun astun uima-altaaseen, pelkään hukkuvani. Aikamoinen kamikaze-harrastus siis.
SEN naisen? Kuulosti tutulta...
...mutta en tiedä jos vaikka kuuluisi. Joskus kun pusertaa, tulee tulos ulos vasta pitkän ajan kuluttua.