Mitä tehdä?
Ongelma: minä en enää keksi tarinoita.
2. ongelma: sanavarastoni on luultavasti pienentynyt ja kieleni muodollisesti köyhtynyt.
3. ongelma: mielikuvitukseni on räjähtänyt seinille
Selvennys edelliseen: en tarkoita, että olen ruvennut maalaamaan freskoja, vaan että kekseliäisyydestäni on jäljellä entisen yhtenäisen muodon sijasta hajanaista, väritöntä tahnaa - vähän niin kuin harmaata sinappia.
4. ongelma: tyylini on olematonta.
5. ongelma: ideani ovat surkeita tai vähintään niin suppeita, ettei niistä tarinaa synny.
6. ongelma: huumorintajuni on tiessään. Henkisen kapasiteettini laskiessa olen alkanut huvittua asioista kuten kummeli tai venäläinen perseensuristin -vitsi.
7. ongelma: makuni asioiden x ja y suhteen on huimaa vauhtia matkalla huonosta surkeaan.
8. ongelma: olen niin turhautunut kyvyttömyyteeni, että rupean purkamaan sitä ympäristööni.
9. ongelma: olen huono jopa plagioimaan.
10.: minä en ole tänään syönyt, enkä varmaan syö paitsi ehkä pikanuudeleita ja ne Lidlin pikanuudelit on vielä ihan paskoja kun ne tarttuu lautaseen ja kattilaan ja lusikkaan kuivuessaan ja sitten niitä saa tiskatessa jynssätä enemmän kuin kestää ihmismieli ja sitten ne on vielä ihan pahoja ja minä en tiedä, miksi ostan niitä koska vaikka ne on halvinta ruokaa, mitä voi löytää niin tekeekö se viisisenttinen lisää parempilaatuisista pikanuudeleista minun lompakkooni nyt niin järkyttävän suurta lovea... mutta kun minä olen niin pihikin, etten kuitenkaan osta muita kun niitä pahoja, joita syönkin vain, jotta välttäisin nälkäkuoleman ja voi paska miten osaa olla huono päivä.
Yhteenveto: en osaa kirjoittaa. Enkä kyllä oleta saavani apua ainakaan täältä - kunhan puran vitutustani johonkin.
Eikä kyse ole kohtuuttomasta itsekritiikistä - sitä minä en harrasta enkä ole harrastanut. Tasoni ei ole koskaan ollut huima, mutta näkisittepä, mitä minä nykypäivänä kirjoitan! Itkettää ihan - voi niin tavattoman huonoa. Perseestä. Perseestä. Per-sees-tä! (Itseilmaisuni alkaa olla niin rajoittunut, että tyydyn toistelemaan yhtä sun toista vulgaaria yrittäessäni viestiä ylipäänsä mitään lähimmäisilleni.)
Edes osuvaa kritiikkiä en ole saanut aikaiseksi. Onttoja sanoja ilman sisältöä, muotokin ah niin vastenmielinen.
Voiko korvaan mennä sisilisko, syödä aivot ja tehdä ihmisestä imbesillin?
Ongelma: minä en enää keksi tarinoita.
2. ongelma: sanavarastoni on luultavasti pienentynyt ja kieleni muodollisesti köyhtynyt.
3. ongelma: mielikuvitukseni on räjähtänyt seinille
Selvennys edelliseen: en tarkoita, että olen ruvennut maalaamaan freskoja, vaan että kekseliäisyydestäni on jäljellä entisen yhtenäisen muodon sijasta hajanaista, väritöntä tahnaa - vähän niin kuin harmaata sinappia.
4. ongelma: tyylini on olematonta.
5. ongelma: ideani ovat surkeita tai vähintään niin suppeita, ettei niistä tarinaa synny.
6. ongelma: huumorintajuni on tiessään. Henkisen kapasiteettini laskiessa olen alkanut huvittua asioista kuten kummeli tai venäläinen perseensuristin -vitsi.
7. ongelma: makuni asioiden x ja y suhteen on huimaa vauhtia matkalla huonosta surkeaan.
8. ongelma: olen niin turhautunut kyvyttömyyteeni, että rupean purkamaan sitä ympäristööni.
9. ongelma: olen huono jopa plagioimaan.
10.: minä en ole tänään syönyt, enkä varmaan syö paitsi ehkä pikanuudeleita ja ne Lidlin pikanuudelit on vielä ihan paskoja kun ne tarttuu lautaseen ja kattilaan ja lusikkaan kuivuessaan ja sitten niitä saa tiskatessa jynssätä enemmän kuin kestää ihmismieli ja sitten ne on vielä ihan pahoja ja minä en tiedä, miksi ostan niitä koska vaikka ne on halvinta ruokaa, mitä voi löytää niin tekeekö se viisisenttinen lisää parempilaatuisista pikanuudeleista minun lompakkooni nyt niin järkyttävän suurta lovea... mutta kun minä olen niin pihikin, etten kuitenkaan osta muita kun niitä pahoja, joita syönkin vain, jotta välttäisin nälkäkuoleman ja voi paska miten osaa olla huono päivä.
Yhteenveto: en osaa kirjoittaa. Enkä kyllä oleta saavani apua ainakaan täältä - kunhan puran vitutustani johonkin.
Eikä kyse ole kohtuuttomasta itsekritiikistä - sitä minä en harrasta enkä ole harrastanut. Tasoni ei ole koskaan ollut huima, mutta näkisittepä, mitä minä nykypäivänä kirjoitan! Itkettää ihan - voi niin tavattoman huonoa. Perseestä. Perseestä. Per-sees-tä! (Itseilmaisuni alkaa olla niin rajoittunut, että tyydyn toistelemaan yhtä sun toista vulgaaria yrittäessäni viestiä ylipäänsä mitään lähimmäisilleni.)
Edes osuvaa kritiikkiä en ole saanut aikaiseksi. Onttoja sanoja ilman sisältöä, muotokin ah niin vastenmielinen.
Voiko korvaan mennä sisilisko, syödä aivot ja tehdä ihmisestä imbesillin?
Vastaukset 8
Vanhimmat
näköjään voi.. sinuna pitäsin tauon kirjottamisesta ja tekisin välillä jotain ihan muuta.. ehkä niitä tarinoita tulee mieleen sitte myöhemmin, ku et yritä keksimällä keksiä niitä
Just nii joo - minä olen pidellyt tässä taukoa ihan ajan kanssa, kuules. Ei tässä ole kysymys mistään parin viikon odottelusta.
Viimeisen edes kohtuullisen juttuni kirjoitin joskus MARRASKUUSSA 2003!
Luuletko, että minä olen koko tämän välin kuluttanut tarinoitten pakkokeksimiseen? Hö. Olen tehnyt kaikkea kerrassaan vallan muuta.
näitä sun vastauksia muiden neuvoihin lukiessa herää kysymys: onko sulla uhmaikä?
Oma pää on ollut tyhjää täynnä jo toistakymmentä vuotta. Välillä vituttaa enemmän ja välillä vähemmän ja joskus jopa ei ollenkaan. Vitutuksen purkaminen muihin on sinänsä hyvä keino. Sillä saa ainankin saman ongelman kanssa potevia ihmisiä ympärilleen ja näin ollen he ymmärtävät täysin miltä susta tuntuu. Neuvoja en jakele koska niitä et kaipaa, eikä niitä mulla oliskaan, kas kun pää on tyhjä.
Näin olen ratkaissut kyseiset ongelmat omalta kohdaltani.
Ratkaisu: Kuvittelen että aivan kulman takana minua odottaa Se Idea, joka sitten löytää kielellisen muotonsa kuin itsestään. Odottelen sitä katsellen TV:tä ja syöden suklaata.
2. ratkaisu: Suhtaudun välinpitämättömästi tai jopa ylimielisesti sanoihin. Ärsyynnyn ihmisille, jotka haluavat keskustella ja käyttää termejä ja käsitteitä. He ovat niin defenssisiä, kun hakevat näennäistä turvaa sanoista maailman käsittämättömyyden keskellä, eivätkä pysty näkemään metsää puilta. Minä olen sellaisen yläpuolella. Olen kerrassaan zen.
3. ratkaisu: Kaavin mielikuvitukseni harmaata sinappitöhkää seiniltä ja käytän sitä sellaisissa yhteyksissä, joissa jo harmaa sinappimielikuvitus on vakuuttavaa. Annan muiden kuvitella, että ihan zeniyttäni panttaan sitä kunnon sinappia. Tämä metodi pönkittää egoa ja kantaa huomiseen.
4. ratkaisu: Tyyli on jotain, jolla peitellään omaa henkistä pienuutta. Minähän en sellaista tarvitse.
5. ratkaisu: katso 3. ratkaisua ja sovella.
6. ratkaisu: Olen sitä mieltä, että huumorintajultaan valikoivat henkilöt ovat säälittäviä snobeja, jotka eivät uskalla pitää mitä tahansa hauskana, koska pelkäävät menettävänsä kasvonsa. Oma kykyni saada huvitusta ihan minkätasoisista jutuista tahansa on osoitus laaja-alaisuudestani ja joustavuudestani. Saan jotain irti kaikesta, niin taitava minä olen.
7. ratkaisu: katso 6. ratkaisu ja sovella.
8. ratkaisu: Kai sinulla on vakikumppani? Jos ei, niin hanki ihmeessä. Tällöin omien ongelmiensa purkaminen ympäristöön kätevöityy ja tehostuu, kun on 'roskakori' sopivasti käsillä. Se on kuin keskittäisi ostoksiaan. Yksittäiset konfliktit poikivat yleistä kränää, joka auttaa unohtamaan itsensä hetkeksi. Plussa-pallot plopahtelee.
9. ratkaisu: Kyllähän minä voisin plagioida, jos haluaisin. En vain löydä mitään plagioimisen arvoista.
10. ratkaisu: Parhaita pikanuudeleita ovat yum yumin kananmakuiset. Niitä ei vain saa ihan joka kaupasta. Lisäksi muutkin ovat huomanneet niiden ylivertaisuuden ja ne ovat usein loppu. Saman merkin muut maut eivät ole läheskään yhtä hyviä. Beefiä maistettuani en voinut olla kuvittelematta hyvin alkeellisella ja yksioikoisella tavalla erinäisiä ihmiskehon kuona-aineita (lue: ajattelin, että se maistuu paskalta).
Kuten huomaat, en minä tiedä, mitä sinun pitäisi tehdä.
Pää oli autio ja tyhjä, ja sisiliskon henki leijui vetten yllä.
Tämä päivä _on_ huono, hypätäänkö seuraavaan?
Neuvot ovat yhtä tyhjän kanssa. En niitä odota enkä ainakaan kuuntele. Toivon vain, että vitutukseni leviää mahdollisimman laajalle. Onneksi netti on keksitty.
Nothing helps a bad mood like spreading it around.
Kommentoin silti neuvojasi:
1. Se Suuri Idea läiskii minua naamaan märällä tiskirätillä (samalla, jolla puhdistin jääkapista homeet). Me emme ole niin hyvissä väleissä, että se noin vain tulisi luokseni. (Eikä ideoista ole varsinaista pulaa - en vain enää osaa rakentaa tarinaa niiden ympärille)
2. Kirjalliseen sanavarastoon on kuitenkin hyvä kuulua muutakin kuin "vittu", "moi", "tylsää" ja hyvänä päivänä myös "olla". Shakespear käytti teoksissaan 15,000 eri sanaa. Suhtaudun minä siihen kuinka ylimielisesti tahansa, en pärjää neljällä - varsinkin kun "moi" ja "olla" ovat molemmat semanttisesti melko tyhjiä. Tarinastani tulisi pakostakin aika synkeä ja monotoninen neljänneksen sanoista ollessa "vittu".
3. Egoni on ainoa asia minussa, joka ei kaipaa tippaakaan pönkitystä. Olen - totta kai - salaa tai vähemmän salaa parempi kuin kaikki muut (paitsi ehkä Goethe - ja minun on vaikea elää senkin kanssa). En minä sitä epäile.
4. Tunnistettavissa oleva tyyli on viehättävää ja tuo tekstiin lisäsisältöä. Vaikka mämmi olisi kuinka hyvää, paskalta se silti näyttää. Hienosti esiinlaitettu ruoka on parempaa kuin tehosekoittimessa samoista aineista muussattu yök-pirtelö. (Minulla on edelleen nälkä.)
6 & 7. Huumorintaju ja maku eivät ole triviaaleja asioita. Huono huumori soveltuu korkeintaan hetkeen. Painettu sana on ikuista. Kirjoitettuna paska läppä on yksinkertaisesti ja vain paskaa läppää - ei hauskaa omastakaan mielestä. Voiko joku kiistää?
8. Joo. Ja kärsii siitä. Ja ottaen huomioon sen, että kirjoitan tänne valituksiani, tulisi päätellä, että on vain tietty määrä urputusta, jota voi yhteen ihmiseen omantunnontuskitta upottaa. Kommunistihenkisenä olen sitä mieltä, että paskaa pitää jakaa tasaisesti.
9. Älä nyt - plagiointihan on taiteenlaji. Siitä vain Hemingwayn novellia kopioimaan; muuta nimet ja ympäristö mutta jätä riittäviä vihjeitä, jotta - jos joku huomaa huonon yritykseesi - voit tarvittaessa väittää kirjoittaneesi "kunnianosoituksen mestarille" ja selittää paljon paskaa intertekstuaalisuudesta, niin saat kunnioitusta.
10. Yum-yumit tulevat 45 g:n pakkauksissa Lidlin paskat 108 g:n. Maksavat molemmat n. 45 snt. Pahimpia ovat - ei suinkaan liha - vaan rapunuudelit. YÖK!
"Vaununpyörän kolmekymmentä puolapuuta, jotka yhtyvät keskukseen, tekee hyödyllisiksi keskellä oleva läpi, missä tyhjyys vallitsee." - Lao Tse
Ihan niin kuin minun pääni.
Kuten sanoin, en minä edes oikeasti tiedä, mitä sinun pitäisi tehdä. Kunhan sovelsin omaan kehnohkoon päivääni kahta tekokkaaksi kokemaani asetta: itseironiaa ja tavallista kontrolloimattomampaa kontaktointia.
Kommenttien kommentteja:
1. Pystyn samaistumaan kyvyttömyyteesi rakentaa tarinoita ideoiden ympärille.
2. Niin, ja vittuhan ei enää ole sana vaan välimerkki.
3. My mistake.
4. Minulla on tapana syödä, mitä eteen laitetaan. Ehkä vähän turhankin usein. Eikös sellaista ole kokeiltu, että toisille ihmisille syötettiin mämmiä, kun heidän silmänsä oli sidottu, ja toisille niin, että he näkivät, mitä söivät? Ja ensimmäinen ryhmä tykkäs enemmän? Tästä päättelen, ettei tyylittömyys haittaa, jos vain sidot ihmisten silmät, ennen kuin he lukevat tekstisi.
6. & 7. Onhan tuota aika vaikea kiistää, mutta jos ei ole kumpaakaan (makua ja huumorintajua), niin kova on yritys (kiistää).
8. Hyvä ihminen, ethän sinä miten saa kaikkea hyötyä irti kumppanistasi, jos heittäydyt noin perin valveutuneeksi ja huomioonottavaiseksi. (Auts, toi teki pahaa.)
9. Jep jep.
10. Mitämitämitä? Yum yumin rapu on ainakin viismiljoonaa kertaa parempi kuin niiden beef!
alkaa rehottamaan? mistä unelmat kasvavat ja hipovat pilviä?
Eli tee toiselle ihmiselle hyviä tekoja ja rakastu, yritä ainakin. Tule paremmaksi ihmiseksi.