Alkoholismi on sairaus. Vaikuttaa ilmeiseltä, että tietyillä henkilöillä on jonkinlainen ennakkotaipumus sairastua alkoholismiin. Kaikista ihmisistä, jotka käyttävät alkoholia n. 10%:sta tulee alkoholisteja, eli heidät kohtaa sairaus, jota kutsutaan alkoholismiksi.
Alkoholismi on parantumaton, mutta hoidettavissa oleva sairaus. Alkoholisti ei koskaan kykene palaamaan "sosialiseen" alkoholinkäyttöön. Tämä on peruuttamatonta, fysiologisista, psyykkisistä ja tunneperäisistä syistä johtuvaa. Alkoholismisairaus pysyy piilevänä elämän loppuun saakka ja puhkeaa uudelleen alkoholia nautittaessa.
Alkoholismia on esiintynyt jo vuosisatojen ajan, mutta mitä alkoholismi on, siitä keskustellaan yhä edelleen tänä päivänä. Perinteisesti alkoholismia on pidetty luonteen heikkoutena, psyykkisenä häiriönä, moraalittomuutena jne. Jopa Jumalan säätämäksi rangaistukseksi on alkoholismi määritelty pitkälle 1800-luvulle saakka. (vrt. mielisairaudet). WHO määritteli alkoholismin vuonna 1952 siten, että alkoholistit ovat kohtuuttomia juojia, joiden riippuvuus alkoholista on saavuttanut sellaisen asteen, että siinä ilmenee huomattavia sielullisia häiriötiloja tai ristiriitoja ruumiillisen ja sielullisen terveyden, ihmissuhteiden sekä yhteiskunnallisen ja taloudellisen toiminnan alueella.
Sairaus etenee usein asteittain ja johtaa kuolemaan. Siihen kuuluu luonteenomaisesti juomisen hallinnan menettäminen, ajatusten keskittyminen päihteeseen alkoholin haitallisista vaikutuksista huolimatta sekä häiriintynyt ajattelukyky, lähinnä tilan kieltäminen. Jokainen näistä oireista voi olla jatkuva tai ajoittainen”. Amerikkalainen alkoholilääkäri, tri Jellinek on määritellyt alkoholismin yksinkertaisesti ja selkeästi: Alkoholin käyttö (juominen) on alkoholistista silloin, kun se haittaa jonkun toisen ihmisen (läheisen/työtoverin) elämää.Katse lähipiiriin,montako tälläistä henkilöä tunnistat!
Alkoholismi on parantumaton, mutta hoidettavissa oleva sairaus. Alkoholisti ei koskaan kykene palaamaan "sosialiseen" alkoholinkäyttöön. Tämä on peruuttamatonta, fysiologisista, psyykkisistä ja tunneperäisistä syistä johtuvaa. Alkoholismisairaus pysyy piilevänä elämän loppuun saakka ja puhkeaa uudelleen alkoholia nautittaessa.
Alkoholismia on esiintynyt jo vuosisatojen ajan, mutta mitä alkoholismi on, siitä keskustellaan yhä edelleen tänä päivänä. Perinteisesti alkoholismia on pidetty luonteen heikkoutena, psyykkisenä häiriönä, moraalittomuutena jne. Jopa Jumalan säätämäksi rangaistukseksi on alkoholismi määritelty pitkälle 1800-luvulle saakka. (vrt. mielisairaudet). WHO määritteli alkoholismin vuonna 1952 siten, että alkoholistit ovat kohtuuttomia juojia, joiden riippuvuus alkoholista on saavuttanut sellaisen asteen, että siinä ilmenee huomattavia sielullisia häiriötiloja tai ristiriitoja ruumiillisen ja sielullisen terveyden, ihmissuhteiden sekä yhteiskunnallisen ja taloudellisen toiminnan alueella.
Sairaus etenee usein asteittain ja johtaa kuolemaan. Siihen kuuluu luonteenomaisesti juomisen hallinnan menettäminen, ajatusten keskittyminen päihteeseen alkoholin haitallisista vaikutuksista huolimatta sekä häiriintynyt ajattelukyky, lähinnä tilan kieltäminen. Jokainen näistä oireista voi olla jatkuva tai ajoittainen”. Amerikkalainen alkoholilääkäri, tri Jellinek on määritellyt alkoholismin yksinkertaisesti ja selkeästi: Alkoholin käyttö (juominen) on alkoholistista silloin, kun se haittaa jonkun toisen ihmisen (läheisen/työtoverin) elämää.Katse lähipiiriin,montako tälläistä henkilöä tunnistat!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ensinnäkin on helpompi juoda kuin jättää juomatta,on helpompi syödä kuin jättää syömättä,helponpi sohvalle kuin ulos.Elikkä saamattomuutta tahdonheikkoutta.Aina ihmisiä vaivaa joku jos ei juominen sitten syöminen,pukeutuminen,kävelytyyli kaiken kaikiaan mitä erilaiset asiat ja ilmiöt.Täällä korkeanelintason maissa tämä on yleistä,kun taas köyhissä maissa ei ole aikaa läträtä kaverin huolia tai iloja.
Ei läträtä niin. Ne puree kaikenlaisia huumaavia ruohoja.
On se perkele,kun nykyihmisille ei riitä aitous!Suomi tyttö ja poika on kamalan juopuneita nykyään! Entisestä alkoholinväärinkäyttäjästä ei voi koskaan tulla kohtuukäyttäjää. Alkoholismi on sairaus, josta voi toipua, mutta siitä ei voi koskaan parantua. Kun on kerran oppinut ongelmallisen juomismallin, niin aivot muistavat sen koko loppuelämän! Juominen muuttuu kuitenkin hyvin pian ongelmalliseksi. Viinan käyttö lisääntyy koko ajan ja samalla muun elämän merkitys vähene päivä päivältä.
!
Kenellä on toivoa!
Voiko alkoholismista sitten parantua. Ikävä kyllä ei voi. Kun ihminen menettää kykynsä kontrolloida juomistaan, se kyky ei koskaan enää palaa. Tämä on ikävä totuus, vaikka silloin tällöin joku yrittää muuta väittääkin. Kysymys on oikeastaan samasta, kuin jos joltakulta amputoidaan jalka. Ei mikään hoitomenetelmä, loitsu eikä rukous, saa enää uutta jalkaa kasvamaan entisen tilalle, vaikka kuinka kaikki sitä toivoisivat ja potilaalle uskottelisivat.
Jos alkoholismista ei kerran voi toipua, onko jäljellä mitään toivoa? On. Toivoa silti on. Ainoa mahdollisuus jatkaa elämää, on pidättäytyä kokonaan alkoholista ja kaikista huumaavista aineista, myös psyykenlääkkeistä. ”Kokonaan” tarkoittaa, että täysin! Ei edes pilsneriä saunan jälkeen, ei mielialalääkkeitä, ei unilääkkeitä, ei edes voimakkaita särkylääkkeitä . Eikä pidättäytymisellä tarkoiteta tässä yhteydessä jotakin lyhyttä tai pitkää ajallista jaksoa, vaan loppuelämää.
Keinona on siis ehdottomuus. Jos siitä lipeää, saa heittää hyvästit haaveille hyvästä elämästä ja jatkaa sekoilua katkeraan loppuun.