Meidän eppuluokkalainen on kauhean "iso" olevinaan ja koulussa kuulemma menee "ihan hyvin" ja välitunneilla on: "ihan kivaa".
Mutta jäi tässä mietityttämään kun yksi aamu oli vanhempain vartti ja tyttöni jäi sitte suoraan välitunnille ja sanoin että odotan sen aikaa kun näkee jongun kaverin. Näki: juoksi luo ja kysyi: "voitko leikkiä mun kanssa". Ei kaveri suostunut vaan meni toisen tytön luo kikattelemaan. Tuli toinen luokkakaveri, tyttöni juoksi luo ja sama juttu -> tämä tyttö meni muiden luo kikattelemaan. Tytölläni oli jo vedet silmissä mutta näki jongun 2-luokkalaisen jonka kanssa meni sitten juttelemaan.
Tuli itsellenikin tosi paha mieli ---> muistui ihan mieleen omat ala-aste ajat ja kuinka meinasi paniikki iskeä jos ei löytänyt kaveria ja yksin jäämisen pelko.
Olen keskustellut tyttöni kanssa ja kuulemma ne ei leiki kun tytölläni on niin kova ääni. (kieltämättä on aika kantava ääni). Mutta nyt on taas kaikki kuulemma "ihan kivasti".
Tähän kait täytyy luottaa.
Onko muilla samankaltaisia kokemuksia?
Mutta jäi tässä mietityttämään kun yksi aamu oli vanhempain vartti ja tyttöni jäi sitte suoraan välitunnille ja sanoin että odotan sen aikaa kun näkee jongun kaverin. Näki: juoksi luo ja kysyi: "voitko leikkiä mun kanssa". Ei kaveri suostunut vaan meni toisen tytön luo kikattelemaan. Tuli toinen luokkakaveri, tyttöni juoksi luo ja sama juttu -> tämä tyttö meni muiden luo kikattelemaan. Tytölläni oli jo vedet silmissä mutta näki jongun 2-luokkalaisen jonka kanssa meni sitten juttelemaan.
Tuli itsellenikin tosi paha mieli ---> muistui ihan mieleen omat ala-aste ajat ja kuinka meinasi paniikki iskeä jos ei löytänyt kaveria ja yksin jäämisen pelko.
Olen keskustellut tyttöni kanssa ja kuulemma ne ei leiki kun tytölläni on niin kova ääni. (kieltämättä on aika kantava ääni). Mutta nyt on taas kaikki kuulemma "ihan kivasti".
Tähän kait täytyy luottaa.
Onko muilla samankaltaisia kokemuksia?
Vastaukset 5
Vanhimmat
lapset ovat tosi julmia.Muutimme muualta kun tyttäreni meni eskariin. Kaikki lapset olivat tuttuja keskenään kun eskari oli päiväkodissa.Tyttöni oli yksin ja vaikka kuinka hän yritti päästä "piireihin" niin alkuun ei onnistunut kun siellä oli aina joku määräilijä joka sanoi kenen kanssa ollaan.Supatusta ja kikaktusta toisen selän takana.Olen yrittänyt opettaa omille lapsilleni että kaikkien kanssa ollaan kavereita ja uudet otetaan leikkiin mukaan ettei kenenkään tarvitse olla yksin.Tuntuu että toiset vanhemmat ovat välinpitämättömiä mitä heidän jälkikasvu puuhaa.Huomasin myös että kiusaamis asioissa ratkaisee se missä asemassa kiusaajan vanhemmat ovat. Jos on ns."johtajan" lapsi niin asioihin ei puututa päiväkodissa eikä koulussa.Tyttäreni on nyt 4 luokalla ja hänellä on tosi paljon hyviä kavereita jopa näitä supattajiakin. Kyllä tyttösi löytää vielä hyviä ystäviä ja kannattaa kannustaa olemaan oma itsensä.Omalla persoonallaan hänestä tulee vahva.
Olisit mieluummin iloinen että tyttäresi on noin akstiivinen, se kantaa aina enemmän hedelmää kuin että vain seisoo hiljaa nurkassa ja odottaa toisten lähestyvän. Kyllä se siitä lähtee, tytön asenne on oikea, siis aktiivinen, mitäs sitten jos välillä tulee takkiin. Kyllä hän sen kestää ja yritää sitten taas uudestaan ja varmaan onnistuukin.
Meillä oli tyttäreni kanssa eilen illalla oikein juttuhetki ja hän sanoin että kyllä häntä harmittaa. ja kun tytöt ovat supatelleet niin hän on sanonut että mä kyllä kuulin mitä te sanoitte. Puhuttiin ja sanoin että olen tosi ylpeä hänestä kun hän on kuitenkin ottanut asian reippaasti. Eikä hän suostu alistettavaksi (=pääset leikkiim jos oot se, muuten et pääse ---> ei ole mennyt sitten leikkiin). Sanoin että onneksi hän on niin rohkea, kun äiti ei saman ikäisenä ollut. Olen yrittänyt että hän yrittäisi muittenkin kanssa leikkiä ja että muillakin luokilla on eppu-luokkalaisia, eikä sitä tiedä kuinka kivoja ystäviä siellä voisi olla. Tyttärestäni se oli oikein hyvä idea. Sitten tyttö sanoi että hän haluaisi vihon ja kynän mukaan taskuun, että jos hän ei löydä välitunnilla kaveria, niin voisi edes piirtää. Kaivettiin sitten illalla vihko ja kynä mukaan kouluun. Tyttäreni oikein hehkui onnellisuutta keskustelumme jälkeen. Kyllä se puhuminen auttaa taas jaksamaan! ja toivon sydämestäni että meillä tulisi aina säilymään nämä juttutuokiot, että hän jaksaisi aina kääntyä puoleeni jos jokin asia painaa. :-)
Minkä sanan taivutusmuoto on jongun? Ei ainakaan joku-sanan. Tiedän paikan jonka nimi on Jonku ja se taipuu että Jongun, esim. Jonguntie.
kaikille muille tuli asia selväksi,turha olla pikkumainen.