Kun tällä keskustelupalstalla on sekä hoitoalan ammattilaisia että omaistaan hoitavia, olisi hyvä pohtia heidän ”toimenkuviaan”. Monen ammattihoitajan tehtäviin kuuluu myös kotihoidon tukeminen. Kuinka sitä voi tehdä, jos kotihoito on vierasta?
On paljon yhteistä: tehtävät ovat samanlaisia, siis perushoitoa ym. Usein sama potilas on laitoksessa enemmän hoidettava ja kotona omatoimisempi. Aikaa menee kyllä mahdottoman paljon vaikkapa pukemiseen ja syömiseen, mutta kotonahan ei ole kiirettä. Työaikana sen paremmin ammattilainen kuin omainenkaan ei voi tehdä kaikkea hauskaa eikä edes tarpeellista, mitä vapaa-aikana yleensä tehdään. Ei voi lähteä lenkille, ei elokuviin, ei viettää hilpeää iltaa ystävien seurassa. Vai olisiko joku niin onnellisessa asemassa, että työtoverit olisivat samalla myös hyviä ystäviä? Omaishoitajan ongelma on se, että ei tahdo löytyä vapaa-aikaa edellä mainittuihin. Dementiapotilaat eivät ole kovin suosittua seuraa edes omaistensa keskuudessa. Ehkä perhejuhliin heidät otetaan ikään kuin silmänlumeeksi mukaan, mutta muuten ei käydä edes kylässä.
Kotona omaistaan hoitavan on lisäksi tehtävä hoitotyön ohessa paljon sellaista, jota ammattilainen tekee vapaa-aikanaan: ohjaa lapsensa läksyjen tekoa, opiskelee itsekin, tekee perheyrityksen kirjanpitoa, maksaa laskuja (onneksi se onnistuu netissä), siivoaa, huoltaa vaatteita, hoitaa omaa kuntoaan ja terveyttään, käy saunassa… Siinä onkin miettimistä, miten se kaikki onnistuu. Jotain on pakko jättää tekemättä. Jopa vessassa käynnin aikana hoidettava saattaa hätääntyä, että mihin täältä kaikki ovat menneet, yksinkö minä täällä olen, … ja lähteä kotiinsa. Tai hän päättää ryhtyä tekemään ruokaa, laittaapa ensin tulet ”uuniin” ja niin edelleen.
On paljon yhteistä: tehtävät ovat samanlaisia, siis perushoitoa ym. Usein sama potilas on laitoksessa enemmän hoidettava ja kotona omatoimisempi. Aikaa menee kyllä mahdottoman paljon vaikkapa pukemiseen ja syömiseen, mutta kotonahan ei ole kiirettä. Työaikana sen paremmin ammattilainen kuin omainenkaan ei voi tehdä kaikkea hauskaa eikä edes tarpeellista, mitä vapaa-aikana yleensä tehdään. Ei voi lähteä lenkille, ei elokuviin, ei viettää hilpeää iltaa ystävien seurassa. Vai olisiko joku niin onnellisessa asemassa, että työtoverit olisivat samalla myös hyviä ystäviä? Omaishoitajan ongelma on se, että ei tahdo löytyä vapaa-aikaa edellä mainittuihin. Dementiapotilaat eivät ole kovin suosittua seuraa edes omaistensa keskuudessa. Ehkä perhejuhliin heidät otetaan ikään kuin silmänlumeeksi mukaan, mutta muuten ei käydä edes kylässä.
Kotona omaistaan hoitavan on lisäksi tehtävä hoitotyön ohessa paljon sellaista, jota ammattilainen tekee vapaa-aikanaan: ohjaa lapsensa läksyjen tekoa, opiskelee itsekin, tekee perheyrityksen kirjanpitoa, maksaa laskuja (onneksi se onnistuu netissä), siivoaa, huoltaa vaatteita, hoitaa omaa kuntoaan ja terveyttään, käy saunassa… Siinä onkin miettimistä, miten se kaikki onnistuu. Jotain on pakko jättää tekemättä. Jopa vessassa käynnin aikana hoidettava saattaa hätääntyä, että mihin täältä kaikki ovat menneet, yksinkö minä täällä olen, … ja lähteä kotiinsa. Tai hän päättää ryhtyä tekemään ruokaa, laittaapa ensin tulet ”uuniin” ja niin edelleen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Otit esille tärkeän asian. Itse henkilökohtaisesti ihailen omaishoitajia, jotka jaksavat hoitaa läheistään kotona. Omaishoitoa ja omaishoitajia pitäisi tukea kaikin mahdollisin keinoin, sillä mikä sen parempaa sairastuneelle, kuin saada olla omassa kodissaan mahdollisimman pitkään.
Varmasti on paljon niitä, jotka eivät ihan toiminnassaan ole sisäistäneet kuntouttavan työotteen merkitystä potilaalle. Kiire on se tavallisin syy, mihin vedotaan tehtäessä asioita toisen puolesta. Asioita ei mietitä pitemmällä aikavälillä. Tyypillistä on kai myös sekin, että samassa työyhteisössä on sekä niitä jotka antavat potilaalle aikaa selviytyä omatoimisesti esim. pukemisesta, vaikka hitaastikin, että niitä jotka tekevät puolesta selvitäkseen nopeammin. Voiko hoitotyö olla laadukasta tällaisessa työyhteisössä?
Edellisessä työpaikassani (ja muotoutuu varmuudella nykyiseenkin työpaikkaan) voi sanoa, että työ oli lähes yhtä paljon omaisen/kotihoidon kuin potilaankin hoitamista. Kuunteleminen, neuvonta ja tiedon välittäminen kuuluivat omaishoitajan tukemiseen. Hoitajan tehtävänä on myös havaita merkit omaisen uupumisesta.