Polkupyörällä reissaaminen

Polkupyörä on mitä mahtavin väline liikkua ja matkustaa pidempiäkin matkoja. Kannattaa harjoitella ensin lyhyemmillä matkoilla ja siirtyä sitten pidemmille matkoille.
Oletko jo ehtinyt lukemaan esim. Matti Rämön kirjoja polkupyörällä matkaamisesta? Matti on varsinainen konkari polkupyörällä matkaamisessa maailmallakin. Matin kirjoja löytyy helposti kirjastoista luettavaksi, on ratevaa luettavaa näin talvi-iltoina. https://yle.fi/aihe/blogit/polkupyoramatkalla-joka-paiva

ja onhan meitä matkaajia polkupyörällä muitakin...
http://www.ts.fi/viihde/1074066113/Polkupyoralla Turusta Singaporeen

https://pakkotoisto.com/threads/matkakertomus-polkupyörällä-pohjois-thaimaasta-malesian-läpi-singaporeen.127972/

Mitäs tuota enempää miettimään, hyppäät vaan satulaan sillä mielellä että aikansa kullekkin. Sitten kun kyllästyt vaihda vaikkapa soutamiseen, liftaamiseen, linja-autoon, patikointiin jne. Aina tilanteen ja fiiliksen mukaan. Näitä ja muita tilaanteeseen soveltaen voit kiertää vaikka maapallon ympäri, joustavuus on avainsana suunnitelmissa ja toteutuksessa. Voisin vaikka lähteä mukaan tuollaiseen ja laskelmieni mukaan n. 1000-1300€/kk riittäisi hyvinkin budjetiksi. Jos jäät vain miettimään et ehdi kovin pitkälle ennenkuin elämä jo vie mahdollisuuden toteuttaa unelmiasi.

laiskimus!! kokeile toisinpäin, että pyörä ajaa sinun päälläsi

Olen tehnyt muutamia jokusen päivän reissuja ihan täysvarustuksella. Eli teltta,makuualusta,makuupussi ja retkikeittiö eväineen messissä. Tavaraa mukana noin 25 kiloa. Ei tarvinnut miettiä mökkimajoituksia. Metsäautoteiden varsilta löytyy aina telttapaikka. Leirialueelle vain kun tarvitsee pestä itseään tai vaatteita tai kyllästyy yjsin möllöttämiseen. Tosin pyöräretkeilijää tullaan aina mieluusti jututtamaan ja autoista morjestetaan. Suomen tiet ja niiden kapeat piennar-alueet onkin se pahin ongelma. Parhaimmaksi tavaraksi osoittautui noin 3x3 pressukatos, Erätoverinakin tunnettu. Nopea pystyttää tauolla joko auringonvarjoksi tai sateenpitäjäksi. Teltan eteen katokseksi sateella tai helteellä varjostamaan telttaa. Vaatetta tarvitsi yllättävän vähän kun viitsi pestä niitä välillä. Ajamiseen ihan oma asu erikseen. Sadetta varten pyöräilijälle tehty viitta ja sadelahkeet. Takki ja housut olisi olleet liian hiostavat.

Voi haaveilla, tottakai voi, kun aktiivisesti polkee, että maisema vaihtuu aktiivisesti. Muttei taida sekään kelalle sopia.

Itse tein eräänä kesänä viikon reissun polkupyörällä ja ensimmäinen päivä Hki:stä Lahteen sujui mukavasti. Vanha Lahdentie on pyöräilyyn sopiva eikä liikennettä ollut liikaa ja Lahdessa oli myös mukava leirintäalue teltailua varten.

Seuraavat päivät Itä-Suomeen päin eivät niin mukavia sitten enää olleetkaan. Tavaraa täyteen lastattu polkupyörä on raskas, joten ylämäet alkoivat tuntua 100 km päiväetapeilla jokseenkin raskailta. Tiet olivat kapeita ja niillä oli raskasta liikennettä enemmän kuin tarpeeksi. Rekka-auton ohittaessa täydellä vauhdilla, nakkelee ilmavirta polkupyörää miten sattuu, ja koska raskasta polkupyörää on vaikea ohjata, päädyin ainakin kerran ojan pohjalle pyörineni kaikkineni.

Kelien puolesta ei ollut menomatkalla valittamista, paitsi että aurinko paahtoi armottomasti ja poltti sekä korvani, niskani että toisen poskeni. Paluumatkalla rusketus kasvoissani ei tasoittunut, koska vettä satoi käytännössä taukoamatta. Kylmässä teltassa nukkuminen ei litimärkänä aina viehättänyt , joten jouduin turvautumaan leirintäalueen mökkiin yhden kerran. Hinta oli kohtuullinen, mutta en olisi sellaista viitsinyt joka yöstä maksaa. Leirintäalueitakaan ei ole jokaisessa tienristeyksessä, joten jos haluaa pysyä ennalta valitsemallaan reitillä, kannattaa reitti suunnitella niiden mukaan.

Toki telttaillessa voi turvautua jokamiehenoikeuksiin ja pystyttää telttansa johonkin pusikkoon. Tulenteko ei kuitenkaan ole sallittua ilman maanomistajan lupaa, joten retkikeitin on silloin ainoa mahdollisuus lämpimän ruuan aikaansaamiseksi. Leirintäalueilla puolestaan on yleensä jonkinlainen mahdollisuus tulentekoon ja ruuan valmistamiseen taikka lämmittämiseen.

Jokamiehenluvalla leiriytyessä ei tietenkään saa kaataa puita taikka aiheuttaa ympäristölle vahinkoa ja kaikki roskat on kerättävä mukaansa. Leirintäalueella puolestaan on suihkut, vessat ja jätteenkeräysastiat, mutta telttailusta joutuu maksamaan pienehkön summan. Jokamiehenluvalla yöpyessään saattaa myös joutua selittämään maanomistajalle, että millä asialla hänen kiinteistöllään oleskelee. Hän saattaa myös määrätä omine lupineen leiriytyneen poistumaan, koska katsoo leirin olevan liian lähellä pihapiiriään.

Mitä tulee ladoissa taikka vajoissa yöpymiseen, en suosittelisi. Ensinnäkin, jos niillä on omistajalleen merkitystä, ovat ne lukittuja. Jos niillä puolestaan ei ole omistajalleen merkitystä, ei niiden kunnosta huolehdita, jolloin katto saattaa pudota nukkujan niskaan tuulenpuuskan vaikutuksesta taikka jopa ilman sellaista. Kyseisissä rakennuksissa saattaa myös olla nauloja ym. pystyssä tavalla, että niihin saattaa loukata itsenä ikävällä tavalla. Varsinkin pimeässä sellaisia on vaikea nähdä, joten jalan läpi astuttu naula katkaisee matkan siihen paikkaan.

Mistään heinälatoromantiikastakaan ei kannata haaveillä, sillä yöpyessään luvatta toisen rakennuksessa syyllistyy pahimmillaan hallinnan loukkaukseen, mistä saattaa olla oikeudellisia seuraamuksia. Luultavimmin seuraamuksena on kuitenkin äkkilähtö vihaisen isännän huutaessa perään.

Polkupyöräily on kuitenkin erinomainen tapa matkustaa ja tutustua reitin varrella oleviin asioihin läheisemmin kuin se olisi mahdollista autolla taikka linja-autolla ohi pyyhkäisemällä. Pyöräily on kaikenkaikkiaan huomattavasti vuorovaikutuksellisempi tapa matkustaa kuin vaikkapa autoilu, mutta tämä vuorovaikutus koskee miellyttävien kohtaamisten lisäksi myös epämiellyttäviä sellaisia. Pyöräillessä ollaan myös luonnonvoimien suosiossa taikka armoilla aivan eri mitassa kuin autolla matkatessa, mikä on tietysti omalta osaltaan samanaikaisesti sekä viehättävää että ikävää.