Kysymyksiä perukirjaan liittyen

1: Kyllä
2: Kaikki oleellinen olisi hyvä ilmoittaa viimeistään Perunkirjoituksessa, vaikkei ehkä lain mukaan niin olisikaan - kun tällainen mahdollinen tapaus on tiedossa, niin ainakin asiaa voisi vähän tivata ko. tilaisuudessa
3: Kutsut olisi hyvä lähettää siten, että niistä jää lähettäjälle tosite sekä lähettämisestä että vastaanottamisesta - näistä varmaankin lipsutaaankin, jos osallisia vähän ja/tai sellaisia, että voidaan olettaa, etteivät ala byrokratiakuvioista kitisemään. Kutsussa 14vrk on mielestäni hyvin niukka aika - vähintään kuukausi mun mielestä pitäisi olla!

1. Ei. Perinnöstä luopuja säilyy kuolinpesän osakkaana ns. hallintovaltuuden osalta, eli hän on se henkilö, jolta kysytään, jos kuolinpesässä on tehtävä joitakin yhteishallintotoimenpiteitä, myydään esim. kuolinpesän omaisuutta tms. Perinnöstä luopuminen laukkauttaa vain osakkaan ns. jakoaseman, eli tämä henkilö ei voi saada jäämistö mitään osuutta tai muutakaan etua.

2. Hyvityksistä päätetään perinnönjaossa. Vaatimus on hyvä tehdä kirjallisesti muille osakkaille.

3. Perunkirjoitukseen voidaan kutua suullisestikin vaikka puhelimella, mutta jos on aihetta epäillä, että kutsu pitää myöhemmin todistaa, se on tehtävä kirjatulla kirjeellä.

Perinnöstä luopuja menettää koko osakkuuden hallintovaltuutusta myöten.

"jolta kysytään, jos kuolinpesässä on tehtävä joitakin yhteishallintotoimenpiteitä, myydään esim. kuolinpesän omaisuutta tms"

Tuo ylläoleva juttu tulkitaan pesään ryhtymiseksi jos tehdään yhteispäätöksiä pesän suhteen.
Näin ollen perinnöstä luopuminen ei ole tehokas ja tuplaverot tulee.

Luopuja ei ole pesän osakas luopumisen jälkeen,sijaantulijat saavat osakkuuden.

Hallintovaltuus kuuluu vain pesän osakkaalle,jos luopuu perinnöstä niin osakkuus katoaa,näin ollen hallintovaltuus häviää myöskin.

Asiassa ratkaisee se että onko henkilö pesän osakas vai ei luopumisen jälkeen,kaikki täällä tietävät sen että osakkuus katoaa luopumisen jälkeen.

Luopujaperillinen EI voi olla pesän osakas enää kun kerran hänen sijaantulijat saavat pesän osakkuuden.Luopuja menettää kaiken vallan suhteessa pesään luopumisen jälkeen.

Luopuja perillistä käsitellään niinkuin hän olisi kuollut ennen perinnönjättäjää,kuolleella tunnetusti EI ole mitään oikeuksia pesään.

Kuolinpesän osakkaita ovat kuolleen henkilön perilliset sekä yleistestamentin saajat ja ositukseen asti myös leski (avio-oikeuden perusteella). Jos henkilö perii testamentilla vain tietyn omaisuuden, hän ei ole osakas. Kuolinpesä lakkaa olemasta, kun pesän kaikki varat on jaettu perillisten kesken. Osittainen kuolinpesän jako ei lakkauta kuolinpesää.

Ainoastaan kuolinpesän osakkaille kuuluu hallintovaltuus.

PK 18:1.2 mukaan perillisen ja yleisjälkisäädöksen saajan katsotaan olevan osakkaita silloinkin, kun heidän oikeutensa on riidanalainen. Riidanalaisen osakkuuden perusteella henkilö on kutsuttava perunkirjoitukseen, ja hän voi vaatia kuolinpesän luovuttamista virallisselvitykseen ja käynnistää toimitusjaon.

"kaikki täällä tietävät sen että osakkuus katoaa luopumisen jälkeen."

Voi olla täällä noin, mutta oikeuskirjallisuudessa asia on toisin.

isäni kuoli,mulla on 2 lasta,luovun kirjallisesti perinnöstä,olenko pesän osakas vai en..?

Jälkiluopuminen ja ennakkoon luopuminen on 2 eri asiaa,ennakkoon voi luopua myös osittain.

Se että pesän osakkuus on riidanalainen taas on yksi eri asia eikä liity sinänsä mitenkään siihen että perijä luopuu perinnöstä. Silloin osakkuus ei ole riidanalainen.

Normitapauksessa kun luovutaan niin osakkuus katoaa,hallintovaltuus kuuluu osakkaalle ja jos luopujan sijaantulijat saavat osakkuuden niin silloin heillä on myös hallintovaltuus pesään.

Esitä yksi kohta oikeuskirjallisuudessa jossa sanotaan että luopujan osakkuus EI häviä kun hän luopuu perinnöstä.Nimenomaan jälkiluopumistapauksessa.

"Perinnöstä luopuja säilyttää asemansa hallintovaltuuden osalta ja hänen tulee antaa valtakirja sille tai niille henkilöille, jotka yhteishallintotoimiin tarvitsevat ryhtyä"

Edelleen asia tulkitaan perintöön ryhtymiseksi ja tunnetusti jos pesään ryhtyy ei voi luopua enää tehokkaasti perinnöstä.Perinnöstä luopuja menettää osakkuuden,mukaanlukien hallintovaltuus.

Perinnöstä luopuja EI ota mitään kantaa pesään,poislukien normaalit lakisääteiset toimet kuten perukirjan tekeminen ja perukirjotuksiin osallistuminen.

Kun luopuja ei ota pesään kantaa niin ei hän myöskään kirjottele yhtään mitään valtakirjoja kenellekkään.

"Tähän on kuitenkin olemassa poikkeus: rintaperillinen luopuessa perinnöstä ennakkoon, luopuja ei suoraan menetä asemaansa kuolinpesän osakkaana, vaan on luopumisesta huolimatta oikeutettu vaatimaan lakiosaansa määräajassa. Ratkaisuun KKO 2000:116 perustuen lakiosaansa vaatinut perillinen on kuolinpesän osakas siihen asti, kunnes saa maksunsa."

Mikäli lakiosaperillinen ei ole saanut ennakkoluopumisestaan lakiosaa vastaavaa kohtuullista korvausta tai jollei hänen puolisolleen testamentin tahi jälkeläisilleen lain tai testamentin nojalla tule lakiosaa vastaavaa omaisuutta, säilyy
hän kuolinpesän osakkaana, kunnes lakiosariita on ratkaistu.

huomaa se seikka että jos luopujan sijaantulija saa lakiosuuden verran täppiä niin luopuja ei säilytä pesän osakkuuta,jos puoliso/jälkeläiset eivät saa lakiosaa vastaavaa omaisuutta niin silloin ennakkoluopuja säilyttää pesän osakkuuden luopumisesta huolimatta.

Toinen seikka on myös tämä..Saarenpää sanoo näin...

Lopuksi on vielä todettava, että ennakkoluopuminen on lähtökohtaisesti sitova
ilman korvaustakin. Kuten Saarenpää aiheellisesti toteaa, on kirjallisuudessa ja
siinä käytetyistä ilmaisuista johtuen joskus erehdytty luulemaan, että ennakkoluopuminen on mahdollista vain rahakorvausta vastaan. Tällaista pakkoperintöoikeutta laki ei tunne
–
perillinen voi perittävän kuoltua vaatia lakiosaansa vastaavaa korvausta, elleihän ole aiemmin saanut sitä

Saarenpää DL 2004, s. 605

Yleisemmin, ei siis ainoastaan rintaperillistä koskien, voidaan todeta, että luopujan osuus siirtyy sillejoka olisi ollut perintöön oikeutettu, jos luopuja olisi kuollut ennen perittävää (PK 15:5, PK 16:3). Luopuminen merkitsee siis vetäytymistä pesästä.

Kysymys kuuluukin ehkä että kirjoitteleeko luopuja jotain valtakirjoja pesän suhteen muille osakkaille,luopumisen kannalta ei kirjoittele koska jos kirjoitellaan niin silloin ryhdytään perintöön ja jos perintöön ryhtyy niin silloin verotehokas luopuminen ei ole mahdollista.

Asiassa pitää erotella ennakkoluopuminen suhteessa testamenttiin/ennakkoluopuminen ilman testamenttia ja jälkiluopuminen suhteessa testamenttiin/jälkiluopuminen ilman testamenttia.

Esim tuolla kko:n päätöksessä ei tee paskaakaan jos luopuja luopuu jälkikäteen ja perinnönjättäjä ei ole jättänyt testamenttia jälkeensä.

Normitapauksessa kun henkilö luopuu perinnöstä ja perinnönjättäjä ei ole jättänyt testamenttia jälkeensä niin silloin asia ei ole millään tavalla riidanalainen ja luopuja menettää pesän osakkuuden mukaanlukien hallintovaltuuden eikä luopuja näin ollen voi kirjotella mitään valtakirjoja pesän toimiin.Tälläisessä tapauksessa luopuja ei säilytä pesän osakkuutta kunnes lakiosa on maksettu sijaantulijoille.

Kun lakiosaperillinen saa luopumisestaan kohtuullisen korvauksen, hänelle ei tule osakkuusasemaa vainajan kuolinpesään.(Aarnio & Kangas 1999, 440–441)

Koskee ennakkoluopumista tuo ylläoleva.
Nyt voidaan sanoa se että ennakoluopuja ei aina säilytä pesän osakkuutta.

Ei tässä mithään luovuteta niih kauan kuh henki pihisöö !

"Luopujaperillistä käsitellään niinkuin hän olisi kuollut ennen perinnönjättäjää, kuolleella tunnetusti EI ole mitään oikeuksia pesään."

Tähän on olemassa poikkeus.

Jos luopuja on luopunut perinnöstään ennakkoon, hänellä on oikeus vaatia silti lakiosaansa. Siihen saakka, kunnes luopuja, luopujan puoliso tai lapsi saa vaadittua lakiosaa vastaavan omaisuuden, luopujan täys´määräinen osakkuus pesässä säilyy. Pesän osakkuus lakkaa, kun lakiosa tai sitä vastaavasti on suoritettu.

Määräaika vaatia lakiosaa on kuusi kuukautta.

"Osakkaan jako-aseman osalta asia on juuri noin. halllintovaltuus pitää luovuttaa erikseen valtakirja laatimalla, jos sen haluaa tehdä."

Voisiko joku kertoa suomeksi, mitä kirjoittaja tarkoittaa tuolla tekstillä?

Hallintovaltuuksin eli kuolinpesän osakkaana perijällä on oikeus osallistua pesän hallintoon, ja hänellä on edelleen valta luovuttaa pesä virallisselvitykseen. Ylimpänä kuvattua poikkeusta lukuun ottamatta perinnöstä luopumisen jälkeen kuolinpesän osakkaiksi tulevat luopujan perilliset, eli yleensä luopujan lapset.

Jos luopuja haluaa käyttää oikeuksiaan pesässä valtakirjalla tai ilman, luopuminen on tehoton, ja silloin puhutaan luovuttamisesta. Perillisen ja yleisjälkisäädöksen saajan katsotaan olevan osakkaita silloinkin, kun heidän oikeutensa on riidanalainen. Jos luopujan tarkoitus on ollut luopua perinnöstä, mutta hän luovuttaa perintöosansa, ja luopuja (luovuttaja) katsoo tilanteen riidanalaiseksi, hänen osakkuutensa pesässä säilyy. Luovuttajan osuus perinnöstä joutuu kuitenkin kahdenkertaisen verotuksen kohteeksi. Luopuja ei voi yht'aikaa sekä luopua että määrätä
pesästä.

Jos luopuja on luopunut perinnöstään ennakkoon, hänellä on oikeus vaatia silti lakiosaansa. Siihen saakka, kunnes luopuja, luopujan puoliso tai lapsi saa vaadittua lakiosaa vastaavan omaisuuden, luopujan täys´määräinen osakkuus pesässä säilyy. Pesän osakkuus lakkaa, kun lakiosa tai sitä vastaavasti on suoritettu.

Mikään pakko ei ole vaatia lakiosuutta.,jos on saanut kohtuullisen korvauksen niin osakkuutta pesään ei synny.
Kun lakiosaperillinen saa luopumisestaan kohtuullisen korvauksen, hänelle ei tule osakkuusasemaa vainajan kuolinpesään.(Aarnio & Kangas 1999, 440–441)

Lopuksi on vielä todettava, että ennakkoluopuminen on lähtökohtaisesti sitova
ilman korvaustakin. Kuten Saarenpää aiheellisesti toteaa, on kirjallisuudessa ja
siinä käytetyistä ilmaisuista johtuen joskus erehdytty luulemaan, että ennakkoluopuminen on mahdollista vain rahakorvausta vastaan. Tällaista pakkoperintöoikeutta laki ei tunne

<<< Jos luopuja on luopunut perinnöstään ennakkoon, hänellä on oikeus vaatia silti lakiosaansa. Siihen saakka, kunnes luopuja, luopujan puoliso tai lapsi saa vaadittua lakiosaa vastaavan omaisuuden, luopujan täys´määräinen osakkuus pesässä säilyy. Pesän osakkuus lakkaa, kun lakiosa tai sitä vastaavasti on suoritettu. <<<

Voit luopua ennakkoon perinnöstä, ja ellet sinä, lapsesi tai puolisosi ole saanut ennakkoperintöä tai muutakaan vastaavaa korvausta, sinulla on oikeus esittää lakiosavaade. Sinun tulee esittää lakiosavaateesi todisteellisesti kuuden kuukauden kuluessa testamentin tiedoksiannosta testamentin saajalle. Olet pesän osakas siihen saakka, kunnes kohtuulliseksi katsottu korvaus lakiosasta on maksettu. Koska olet edelleen pesän osakas, sinulle kuuluu kaikki pesän osakkaan oikeudet. Pesän osakkuutesi lakkaa, kun korvaus on maksettu tavalla tai toisella.

<<< "Osakkaan jako-aseman osalta asia on juuri noin. halllintovaltuus pitää luovuttaa erikseen valtakirja laatimalla, jos sen haluaa tehdä."

Voisiko joku kertoa suomeksi, mitä kirjoittaja tarkoittaa tuolla tekstillä? <<<

Tekstin kirjoittaja voinee selvittää itse tarkoituksensa. Luultavasti kirjoittaja ei ole ymmärtänyt asiaa.

Hallintovaltuuden käyttäminen edellyttää pesän osakkuutta, jota luopujalla ei normaalisti ole. Jos perillinen käyttää valtuuksiaan, hänen katsotaan ryhtyneen pesään, eikä tehokas luopuminen ole mahdollista. Kyseessä on perintöosan luovutus.

Nimim. oikaisu: "1. Ei. Perinnöstä luopuja säilyy kuolinpesän osakkaana ns. hallintovaltuuden osalta, eli hän on se henkilö, jolta kysytään, jos kuolinpesässä on tehtävä joitakin yhteishallintotoimenpiteitä, myydään esim. kuolinpesän omaisuutta tms. Perinnöstä luopuminen laukkauttaa vain osakkaan ns. jakoaseman, eli tämä henkilö ei voi saada jäämistö mitään osuutta tai muutakaan etua.... Hei, kuule! Kun et selvästikään tiedä, mikä on pesän osakkaan hallintovaltuus ja mikä taas osakkaan jakoasema, olisiko kannattanut pitää suu supussa tässä asiassa. annat vain väärää tietoa ja onhan se noloakin sinulle, kun tietämättömyytesi korostuu toistaessasi virheellistä sanomaasi."

Väärin.

Perillisellä ja testamentinsaajalla on oikeus luopua oikeudestaan perittävän kuoltua, jolleivät he ole jo ryhtyneet sellaisiin toimiin, että heidän on katsottava ottaneen perinnön vastaan. Luopuminen on tehtävä kirjallisesti. (Perintökaari 17 luku 2 a §) Perunkirjoitukseen osallistuminen ei itsessään merkitse perintöön ryhtymistä.

Perinnöstä luopuminen tarkoittaa kuolinpesästä vetäytymistä perintöön ryhtymättä. Perintöön ryhtymiseksi katsotaan perinnön vastaanottotahdon ilmaisevat toimet kuolinpesässä. Perinnöstä luopujan tilalle osakkaiksi tulevat hänen mahdolliset sijaantuloperillisensä eli useimmiten hänen jälkeläisensä. Luopujan perintöosuus jaetaan lakimääräisen perimysjärjestyksen mukaisesti sijaantulo- tai muiden perillisten kesken niinkuin luopujaa ei elossa olisikaan. (Aarnio-Kangas-Puronen-Räbinä)

Luopujaperillinen ei siis enää ole pesän osakas, vaan hänen sijaantulijansa saavat pesän osakkuuden. Luopuja menettää kaiken vallan suhteessa pesään luopumisen jälkeen. Jos luopuja pyrkii käyttämään pesässä valtaa, jota hänelle ei tosiasiallisesti enää kuulu, luopuja ryhtyy pesään, eikä luopuminen ole tehokas. Samalla kyseeseen tulee kaksinkertainen verotus sekä mahdollisuus takaisinsaantikanteisiin velkojien puolelta.

Edelliseen on olemassa poikkeus, johon avauksessa ei anneta vastausta ts. se, että luopuja olisi ilmoittanut luopumisestaan jo ennakkoon. Jos rintaperillinen ei ole saanut ennakkoluopumisestaan kunnollista vastiketta, hän tulee perittävän kuollessa tämän kuolinpesän osakkaaksi. (Aarnio-Kangas) Osakkuus lakkaa, kun vastike katsotaan suoritetuksi.

Lisäksi perillisen ja yleisjälkisäädöksen saajan katsotaan olevan pesän osakkaita silloinkin, kun heidän oikeutensa on riidanalainen. Tähän ei avauksessa annettu viitteitä.