Koulukiusaamisesta

Joo,mä ny vastaan tänne jos vaikka sattuisit lukemaan vastaukset täältä.Vai oliks ne tarkotus lähettää sähköpostitse?No jaa se nyt ei kuitenkaa onnistuis ku ei oo postii.Elikkä,olen 12-vuotias tyttö ja koulukiusattu.Tuota,yleensä mua haukuttiin tai vaikka revittiin hiuksista(sitä ei kyllä kovin usein tapahtunut sitä hiuksista repimistä) ja nykyäänki kuulee aina välillä haukkumista ja enää ei revitä hiuksista vaan läppästään tai jotain muuta vastaavaa.Ei sitä kiusausta enää niin paljoa tapahdu,koska yleensä nykyään jos joku lyö/läppäsee niin mä läppäsen takas.
Ja kuten varmaan huomaat niin ei siitä oikein eroon pääse...se kyllä vähentyy koko ajan.
Nii ja siitä,että vaivaako se enää vuosien jälkeen,niin en usko.Kyllähän se varmaan vähän vaivaa.Riippuu miten tuolla ylä-asteella sit kohdellaan...no täs oli ny jotai vastauksii.Toivottavasti täst oli ny jotai apua : )!

Olen tällä hetkellä 15v ex-koulukiusattu poika.
Ala-asteella se oli syrjimistä, potkimista, haukkumista ja muutenkin kohdeltiin huonosti. Yläasteella se oli enemmänkin haukkumista ja syrjimistä.
Kiusaus loppui kun aloin pitämään ulkonäöstäni enemmän huolta ( Rupesin ostamaan parempia vaatteita, pidin enemmän huolta ihon puhtaudesta.)
Kylhän tuo haittaa kun en uskalla tutustua uusiin ihmisiin ja muutenkin olen ujo. ;/

Olin noin 15 vuotta koulukiusattu. Kaikki alkoi jo tarhasta kun sain useammin lumipesuja kuin muut. Ala-asteella kiusaaminen oli aluksi aika vähäistä, mutta alkoi todenteolla kolmannella luokalla kun pojat alkoivat kiinnostua väkivaltaleffoista ym.. Siinä sivussa sain kolme kertaa aivotärähdyksen.

Kiusattiin minua myös koulun ulkopuolellakin. Muistan kun olin erään kaverin luona kylässä ja yhtäkkiä taloon tuli kolme minulle tuntematonta poikaa jotka alkoivat ilman mitään syytä hakkaamaan minua. Vastaavanlainen tapaus sattui muutama vuosi sitten kun olin kävelemässä kotiin. Vastaan tuli kolme ehkä neljäsluokkalaista poikaa jotka tuuppasivat minut lumihankeen ilman mitään syytä. Tuo oli jotain käsittämätöntä mitä en voi ehkä koskaan ymmärtää.

Kiusaamista yritettiin estää vanhempainilloilla, kotikäynneillä, jälki-istunnoilla ym. mutta mikään ei tuntunut tehoavan paria päivää pidemmälle. Jos sattui niin onnekkaasti että jotkut vanhat kiusaajat lopettivat kiusaamisen pysyvästi, tuli tilalle uusia kiusaajia.

Kiusaaminen on luultavasti jättänyt pysyvät arvet elämääni. Itsetuntoni on aika huono ja uusien ihmissuhteiden solmiminen on vaikeaa. Tilannetta ei helpottanut se että vielä armeijassa tulin haukutuksi, eksytettiin metsässä ja pääni lyötiin seinään. Fyysisenä oireina kiusaaminen ilmeni nuorempana monta vuotta kestäneenä pahoinvointina. Nykyisin en ole henkisellä puolella täysin ok vaikken ole mitään diagnoosia saanutkaan.

Ylä-asteen jälkeen olen viettänyt aikani pääasiassa yksin rauhassa kiusaajilta. Toisaalta on mukava olla yksin omassa rauhassa, mutta toisaalta haluaisi että olisi joku kaveri piristämässä. Tuntuu vaan etten osaa olla luontevasti kenenkään seurassa sillä menetin luottamuksen ihmisiin kiusaamisen johdosta. Pelkään että jään myös kiusatuksi/yksin tulevassa työelämässä. Tai sitten kokonaan syrjäytyneeksi koko elämästä.

Olen 12 vuotias tyttö, tampereelta. Käyn nyt kuudetta luokkaa. Olen ollut koulukiusattu jo kauan, se alkoi kolmannelta luokalta. Se on välillä vähentynyt, mutta loppujen lopuksi se aina on tullut takaisin. Itse asiassa koska en enää ole "suosittu" tai siis huippu seuraa, ja paras ystäväni on, niin siksi minua koulukiusataan. Ennen se oli fyysistä kiusausta, mutta nykyään henkellistä. En tiedä kumpi on pahempaa, sillä molemmat satuttavat paljon. Kaverileni en voi puhua asiasta koska hänhän se suosittu nykyäään on... Silloin kun kiusaaminen oli vielä fyysistä, niin yritin puhua siitä opettajani kanssa, mutta hän ei uskonut, koska olen akia villi. Siis tarkoitan että en ole hirveän herkkä. Mutta opettaja ei tiedä totuutta, oikeasti olen hirveän herkkä, ulkokuoreni vaan on vähän villimpi. Joskus vieläkin menen huoneeseeni sammutan valot ja alan itkeä. Se on aivan hirveää. Enkä kehtaa puhua siitä kellekkään. Minusta tuntuu, että en unohda sitä ikinä, ja minusta tarvitsisin jonkun ammattilaisen jonka suuntaan kääntyä, mutta ei äitinikään, uskoisi jos sanoisin että tarvitsen ammatti apua. Minua helpottaa kertoa tämä jollekkin tuntemattomalle, esim. nyt sinulle. Toivon että tästä olisi jotain apua, siihen kirjaasi, vai mikä se nyt oli?? Toivottavasti seuraavana vuonna, eri koulussa olisi erillaista....siis kiusaamisen kannalta...

Nyt olen 16-vuotias tyttö.

Olen ollut hyvin pitkään ujo (nykyään olen päässyt eroon siitä). Ihan ala-asteen alussa minua ei kiusattu, mutta olin melkein aina viimeiseksi valittu johonkin. Sen jälkeen osa alkoi huomauttelemaan minulle, koska en käyttänyt muotivaatteita, eikä minusta juuri pidetty. Varsinainen "kiusaaminen" sijoittui ala-asteen loppuun ja yläasteelle (nälvimistä) henkilö toisensa jälkeen kyllästyi, ja lopetti.

Minun harmiksi "kiusaaminen" on ollut aina päin naamaa tai selän takana haukkumista nauramista. Fyysiseen kiusaamiseen olisi voinut helpommin vastata itsekin väkivallalla..