lempi sarjakuvanne?

Corto on ehkä paras tällä hetkellä.

Huumorisarjoista voiton viel Viivi ja Wagner sekä Väinämöisen vanhemmat sarjat.

Mieleentulojärjestyksessä, olkaa hyvä:

1. Frank Miller: Sin City. Miller on sarjakuvan Quentin Tarantino.

2. Petri Hiltunen: Väinämöinen. Hulvatonta piruilua, nykyajan kotkotuksille nauramista.

3. Herge: Tintti. Loistavia tarinoita, upeita henkilöitä ja miljöitä. Lempitarinani on kokonaisuus Faaraon sikarit ja Sininen lootus.

4. Ken Parker. Hieno lännensarja, joka on jäänyt turhaan Tex Willerin ja Blueberryn varjoon.

5. A-P Duchateau & C. Denayer: Autopartio 525. Okei, mukana on paljon nostalgiaa poikavuosilta... Sarjakuvien Starsky ja Hutch, torainen poliisipari, miehet, jotka silti ovat parhaat kaverukset. Piirrostyyli parhaimmillaan jenkkirautoja kuvattaessa. Lähes fotorealistista jälkeä.

6. Batman. Gotham City. Sade lankeaa katuun ja varjo laskeutuu konnan ylle... Batmanissa on fiilistä.

7. Aku Ankka. Ankkalinnan elämä varsinkin Carl Barksin ja Al Taliaferron kuvaamana on upeaa. Ankkojen arki on lähes surrealistista.

8. J.O. Barr: Crow. Upea sarjakuva, joka ikävä kyllä olisi jäänyt meille tuomatta ilman elokuvaversiota.

9. Mike Mignola: Hellboy. Tunnelmallinen kauhusarja, jossa Dracula kohtaa Lovecraftin ja the X filesin. Tyylilajin perinteisiin nojaava sarja, jossa silti on parodinen ote.

10. Alan Moore & Eddie Campbell: Helvetistä. Viiltäjä-Jackin tekemiin murhiin perustuva sarjakuva, joka on vaatinut helvetinmoisen taustatyön. Viktorian aikainen Lontoo on kuvattu uskomattoman aidosti tyylikkäällä piirrosjäljellä. Elokuvaversiokin on ihan hyvä, mutta alkuperäinen sarjakuva pesee sen mennen tullen.

nemi, kamut, lassi &leevi, jere, viivi & wagner...
myös b. virtanen ja dilbert tulee luettua lehdistä.

...tässä pelkkää mangaa :)

Gravitation, Conan, Ranma, Fruits basket, Inu Yasha, To Heart, Petshop of horrors.

Mangasta FAKE, Hellsing ja One Piece nyt lähinnä.
Länsimaalaisesta sarjakuvasta Neil Gaimanin Sandmanit ja Mike Careyn Lucifer, vaikka en sanoisi kumpaakaan sarjikseksi, vaan ihan tosiaan graaffisiksi romaaneiksi.