Nuorena (18-21) tyttönä seurustelin itseäni kuusi vuotta vanhemman miehen kanssa. Olimme seurustelleen kaksi vuotta, minkä jälkeen muutimme yhteen. Olimme asuneet yhdessä noin vuoden, kun tapahtui kummia:
Juhlimme 21 vuotis -syntymäpäiviäni, kun mieheni puhelin soi. Seuraavana päivänä mieheni tunnusti, että nainen - sanotaan nimeksi vaikka satu - oli soittanut ja ilmoittanut, että miehelläni on kolmevuotias lapsi ja satu on äiti.
Lapsi oli saanut alkunsa muutaman yhdenyön-jutun aikana, joka miehelläni oli satuun ollut muutamaa kuukautta ennen kun aloimme seurustella.
Tietysti mieheni halusi alkaa luomaan kontaktia lapseen, joka oli jo kolme vuotias. Mieheni tunnusti isyyden, lapsi alkoi vierailla meillä ja niin edelleen.
Monien tapahtumien jälkeen päädyimme eroon. Kaikki jutut lasta koskien hoidettiin todella kummallisesti, tilanne oli minulle täysin outo ja yllättävä. En osannut ollenkaan käsitellä asiaa, enkä saanut mitään tukea mieheltäni tai muualtakaan... tiedä sitten, mistä sitä olisi pitänyt saada. Ero oli miehelleni suuri järkytys, hän piti minua elämänsä rakkautena. Jonkin aikaa eromme jälkeen mieheni alkoi seurustella lapsen äidin, eli sadun, kanssa ja he muuttivat yhteen.
Olimme edelleen tekemisissä ex-mieheni kanssa, hän oli ihan hyvä tyyppi ja pyrimme säilyttämään kaveruuden. Vähän aikaa eromme jälkeen exäni tunnusti minulle, mitä satu oli hänelle kertonut: Satu oli soittanut tahallaan ja halunnut rikkoa välimme. Hän oli halunnut saada ex-mieheni itselleen ja lapselle.
Niinpä sitten sai. Mutta sekään ei kelvannut.
Jonkin aikaa he asuivat yhdessä. Ex-mieheni tuntui olevan ahtaalla uudessa asunnossa. Kun puhuin hänen kanssaan, elämä ei vaikuttanut kovin onnelliselta. Vuoden jälkeen Satu jätti ex-mieheni, koska tämä ei ollutkaan sellainen, kun satu oli kuvitellut...
Mitä tästä opimme? Emme kai mitään. Minua seurasi monta hukattua ja viinavetoista vuotta. Nyt olen onneni löytänyt muualta, mutta se kesti KAUAN. Ex-mieheni on myös löytänyt ilmeisen ihanan kumppanin, olen onnellinen heidän puolestaan. Mutta kauan se kesti hänelläkin...
Olisimme ehkä voineet olla onnellisia yhdessä. Varmaa on, että minullakin olisi jo omia lapsia. Satu kuitenkin päätti, että hänellä on oikeus unelmiinsa, vaikka ne rikkoisivat jossain muualla jotain... Hänellähän on lapsi! Lapsi ansaitsee isän!
Juhlimme 21 vuotis -syntymäpäiviäni, kun mieheni puhelin soi. Seuraavana päivänä mieheni tunnusti, että nainen - sanotaan nimeksi vaikka satu - oli soittanut ja ilmoittanut, että miehelläni on kolmevuotias lapsi ja satu on äiti.
Lapsi oli saanut alkunsa muutaman yhdenyön-jutun aikana, joka miehelläni oli satuun ollut muutamaa kuukautta ennen kun aloimme seurustella.
Tietysti mieheni halusi alkaa luomaan kontaktia lapseen, joka oli jo kolme vuotias. Mieheni tunnusti isyyden, lapsi alkoi vierailla meillä ja niin edelleen.
Monien tapahtumien jälkeen päädyimme eroon. Kaikki jutut lasta koskien hoidettiin todella kummallisesti, tilanne oli minulle täysin outo ja yllättävä. En osannut ollenkaan käsitellä asiaa, enkä saanut mitään tukea mieheltäni tai muualtakaan... tiedä sitten, mistä sitä olisi pitänyt saada. Ero oli miehelleni suuri järkytys, hän piti minua elämänsä rakkautena. Jonkin aikaa eromme jälkeen mieheni alkoi seurustella lapsen äidin, eli sadun, kanssa ja he muuttivat yhteen.
Olimme edelleen tekemisissä ex-mieheni kanssa, hän oli ihan hyvä tyyppi ja pyrimme säilyttämään kaveruuden. Vähän aikaa eromme jälkeen exäni tunnusti minulle, mitä satu oli hänelle kertonut: Satu oli soittanut tahallaan ja halunnut rikkoa välimme. Hän oli halunnut saada ex-mieheni itselleen ja lapselle.
Niinpä sitten sai. Mutta sekään ei kelvannut.
Jonkin aikaa he asuivat yhdessä. Ex-mieheni tuntui olevan ahtaalla uudessa asunnossa. Kun puhuin hänen kanssaan, elämä ei vaikuttanut kovin onnelliselta. Vuoden jälkeen Satu jätti ex-mieheni, koska tämä ei ollutkaan sellainen, kun satu oli kuvitellut...
Mitä tästä opimme? Emme kai mitään. Minua seurasi monta hukattua ja viinavetoista vuotta. Nyt olen onneni löytänyt muualta, mutta se kesti KAUAN. Ex-mieheni on myös löytänyt ilmeisen ihanan kumppanin, olen onnellinen heidän puolestaan. Mutta kauan se kesti hänelläkin...
Olisimme ehkä voineet olla onnellisia yhdessä. Varmaa on, että minullakin olisi jo omia lapsia. Satu kuitenkin päätti, että hänellä on oikeus unelmiinsa, vaikka ne rikkoisivat jossain muualla jotain... Hänellähän on lapsi! Lapsi ansaitsee isän!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Juuri tämän vuoksi pitää aiemmin eronneet ja karanneet ukot kiertää kaukaa.
Oikin ollut edes eronnut tai karannut! Mutta ihan tavallinen, lapseton mies oli kun hänet tapasin. Ja kolme ensimmäistä vuotta suhteesta...
...valitettavasti niitä neitsyt-miehiä taitaa aika vähän olla tarjolla aikuisväestössä... ja sille sitten joutuis opettaan kaikki itse.
Mutta tosiaan, oli muutaman yön juttu tämä, mistä sai lapsi alkunsa. Nainen vaan päätti ilmottaa siitä "vähän" jälkikäteen, kun ei itselle ilmeisesti sattunut oleen muita tarjolla. Tuumaili, että niin joo(!) sehän on lapsen isäkin, otetaan se! Sen on pakko suostua, kun se varmaan tahtoo sitä lastakin.
Meidän suhteesta nainen tiesi varmasti. Pienellä paikkakunnalla kaikki tietää kaikkien asiat :(
Nyt en oikein tajua... jos sinä olit miehen tosi rakkaus niin miten on mahdollista että tämä "satu" sai miehesi niin helposti??? Ei kuullosta kauheen tosi rakkaudelta. Mutta tietenkin kirjoituksesi ei ollu kaiken kattava, että ehkä tämä asia ei tapahtunut kauhean nopeassa aikajärjestyksessä???
Se, että on jonkun ihmisen tosi rakkaus ei kai tarkoita sitä, ettei normaaleja parisuhteen ongelmia olisi?
Tosiaan; mieheni oli kyvytön tukemaan minua tässä yllättävässä lapsiasiassa. Itse olin liian nuori osatakseni vaatia asian käsittelyä. Molemmat varmasti olimme niin naiiveja, ettemme ymmärtäneet miten tällainen yllättävä, suuri uutinen lopulta vaikuttaa parisuhteeseen.
Emme siis käsitelleet asiaa yhdessä mitenkään.
Ajan kuluessa ongelmat tietysti kärjistyivät ja lopulta päädyimme eroon. Vasta eromme jälkeen ex mieheni taisi ymmärtää kuinka paha minun oli ollut ja olin ihan tosissani, kun sanoin etten pysty enää.
Aivan, te ilmeisesti molemmat olitte nuoria ja
velvollisuuden-tunnosta mies siis muutti exnaisen luo koska oli lapsi.
Oikeassa olet siinä, että parisuhdetta ei luoda lapsen ympärille vaan kaikki täytyy olla jo hyvin kun lapsi päätetään tehdä.
Ei lapsi saa olla mikään kiristyskeino yms.
Minulle syntyi nuorena lapsi, miehelle jolla oli jo nainen. En vaatinut mieheltä yhtikäs mikään sillä olin aikaisemmin ollut parisuhteessa pitempään ja hän ilmeisesti kuvitteli että ehkäisy on kunnossa. Ei ollut. Ja kait minä alitajuntaisesti lasta halusin vaikken sitä oikein osannut itselleni myöntää.
En sotkeutunut mitenkään heidän elämäänsä, he olivat onnellisia, heillä on nyt pieni lapsi.
Minäkin löysin onneni toisaalta ja hän on nyt lapselleni isä. En olisi voinut kuvitellakkaan mitään yhteiselämää tämän biologisen isän ---> ventovieraan kanssa.
exän katkeraa tilitystä!!
Ei aivan.
Katkera olin silloin siitä, että tämä yhden (ei, anteeksi, kahden) yön juttu päätti, etä hän haluaa mieheni, koska heillä on yhteinen lapsi ja varmaan silloinen mieheni olisi niin ihana isä ja kumppani. Oikeasti tämä nainen ei edes tuntenut miestäni.
Minulla ei tähän exään ole enää mitään suhteita ja olen erittäin tyytyväinen että hän on onnensa löytänyt. Kuten minä omani.
Silti pidän tämän lapsen äidin toimiä äärimmäisen itsekkäinä. Itsekäs hän oli riippumatta yhdestäkään minun tunteestani.
Minusta se luuserimies ansaitsi Satunsa.Vaikuttaa heikolta ja itseriitoselta luonteelta.