Mikä on oikein ja mikä väärin.

Mietin räntäsateessa ajaessani:Olenko onnellinen, olenko oikeasti vai luulenko olevani ja tiedänkö mitä onni edes on?

Olin kauan sitten hyvin onneton koska puolisoni oli tavallaan hyllyttänyt minut. En saanut kontaktia, läheisyyttä,seksiä,en mitään.
Henkinen tasapaino oli koetuksella ja sairastelin jo fyysisestikkin. Oireet olivat kummallisia. Oli huimausta, päänsärkyä ja kramppeja vatsassa.
En tiennyt mistä on kysymys,en terveydestäni enkä avioliitosta.
Etsin vikaa itsestäni ja mietin että miksi en kelpaa.
Itseni mielestä olen kunnollinen mies. En käytä paljon alkoholia ja jos otan, olen hyväntuulinen, johtuen varmaankin siitä että en juo koskaan itseäni kovaan känniin.
Kävin lääkärissä, milloin mistäkin vaivasta valittamassa. Mikään lääke ei tehonnut kipuihin ja jos tehokas lääke löytyi, nunahdin tunneiksi syvään uneen. Paitsi tietenkään en nukkunut öisin, vaan kelasin asioita, alusta lopouun ja lopusta alkuun kuin piinapenkissä.
Viimein, monen vuoden jälkeen annoin periksi,enkä yrittänytkään läjestyä puolisoani ja se oli hänelle ilmiselvästi huokentavaa.
Kuten arvaatte, tapasin naisen, koska tilaa oli eikä menetettävää.
Kiinnyin kovasti tähän naiseen ja olimme kuin luodut toisillemme.
Ai niin, jäi kertomatta se että puolisollani oli suhde,mutta hän ei tiennyt että sain siitä varmuudella tietää.
Olimme tapailleet noin vuoden ajan tämän "toisen naisen" kanssa.
Ehdotin puolisolleni eroa..
Kuin salama olisi häneen iskenyt ja hänen kiinnostuksensa heräsi kuin koomapotilas olisi tullut takaisin elävien kirjoihin!
Hän teki kaikkensa, jopa liikaakin ja sanoi että en lähtisi.
Pitkällisten keskusteluiden jälkeen olimme hieman lähempänä ja lyhyesti sanottuna harrastimme jopa seksiä.Omatunto soimasi,kun petin toista naista oman vaimoni kanssa.. Toisin päin omantunnon tuskia ei ollut.
Päätösten aika. Päätin kuitenkin jatkaa puolisoni kanssa aloitettua pitkää matkaa, mutta en tiedä miksi ja mikä sai varman asian muuttumaan.
Tuskimpa olen ainoa tapaus ja niistä tapauksista, tuntemuksista haluaisin kuulla.
Ilmianna
Jaa

38 Vastausta



Mikä on oikein ja mikä väärin on sivullisen vaikea mennä sanoamaan mut kokemuksesta voin sanoa et väärin teet itseäsi kohtaan jos kiellät tunteesi, kuuntele sydämesi ääntä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Kuuntelin ja tämä oli tulos. Monet asiat vielä tulee mieleen vaikka olenkin onnellinen,ainakin yritin tehdä oikean päätöksen. Aika näyttää,miten kaikki jatkuu. Kiitos kommentista.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Luulen että on oikein jos olet palannut takaisin. Varsinkin jos sivusuhde ei enää jatku. Vastaavassa tapauksessa meille tuli ero. Emme pystyneet keskustelemaan asiasta, sättimän ja syyttämään vain.
Rankka oli, ainakin minulle, toisesta en ole varma. Sairastui kuitenkin muutaman vuoden kuluttua uudessa suhteessa (neurologinen sairaus) niin että ehkä hänellekin tai sitten sairaus johtui ihan jostain muusta ja olisi tullut vaikka me olisimme jatkaneet.
Mutta aika hyvä on ollut kummankin elämä. Itse olen päivä päivältä enemmän sitä mieltä että ero oli oikea.
Liikun paljon erilaisissa ryhmissä. Niissä on mukana vuosikymmeniä yhdessä olleita pareja, näyttävät kyllä aika onnellisilta. Uskon että ovat käyneet kriisejä läpi ja valinneet kuten sinä. Toivottavasti sinun ratkaisusi vielä johtaa hyvään suhteeseen.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Tietysti toivon parasta. Tein mielestäni ison päätöksen,joka koskee loppuelämää.Ei koskaan voi tietää miten käy.
Ei tietysti suhdetta eikä ole edes minun tapaistakaan. Elämäni ensimmäisen kerran olin sivuraiteilla.
Kiitän kannanotosta.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Tyhmä sinä olet. Epäitsenäinen reppana. Et uskalla tehdä omia ratkaisuja vaan olet uskottoman vaimon johdateltavissa, narrattavissa ja hyväksi käytettävissä. Et varmaan sinä rassu-polo uskaltanut edes sanoa vaimolle, että olet tietoinen hänen sivusuhteestaan. Itsepähän rämmit mitättömyydessäsi. Ei ole minun päänsärkyni.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
5 VASTAUSTA:
Ei olisi pitänyt kirjoittaa lainkaan koko asiasta. Olet täysin oikeassa että olen epäitsenäinen reppana.
Tein vain siten kuin oikealta tuntui. Pitkän liiton myrskyt ja kaikki vastoinkäymiset muistaen,mutta muistaen myös hyvät hetket.
Menin tietysti myös itseeni ja voin olla tietämättäni syyllinen siihen että puoliso etsi jotain.... Siinä olet väärässä,että en olisi tehnyt selväksi syytä lähtööni. Nostin todellakin kissan pöydälle ja katolla ei varmasti ollut harakatkaan.
Kiitän rakentavasta kritiikistä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Kahdenloukkuko kirjoitti:
Ei olisi pitänyt kirjoittaa lainkaan koko asiasta. Olet täysin oikeassa että olen epäitsenäinen reppana.
Tein vain siten kuin oikealta tuntui. Pitkän liiton myrskyt ja kaikki vastoinkäymiset muistaen,mutta muistaen myös hyvät hetket.
Menin tietysti myös itseeni ja voin olla tietämättäni syyllinen siihen että puoliso etsi jotain.... Siinä olet väärässä,että en olisi tehnyt selväksi syytä lähtööni. Nostin todellakin kissan pöydälle ja katolla ei varmasti ollut harakatkaan.
Kiitän rakentavasta kritiikistä.
"voin olla tietämättäni syyllinen siihen että puoliso etsi jotain..."

Et ole syyllinen vaimon uskottomuuteen.
Tuo on jonkinmoinen ansa, että kun kukaan ei ole täydellinen, niin kaikki ovat syyllisiä kaikkeen - toistenkin ihmisten virheisiin. Kyllä nyt aikuinen ihminen on ihan itse vastuussa teoistaan.

Hyvä, että keskustelitte kaikesta vaimon kanssa. Hienoa ja ylevää myös se, että on ihmisiä kuten sinä, jotka pyrkivät elämään oikein (niin itsekin yritän, vaikka ei ole helppoa todellakaan)

Ja mitä aidon onnellisuuden tunnistamiseen tulee, niin se on ihan helppoa. Avoin katse suoraan silmiin ja hymy katseessa aaniaisella ja iltapalalla ja aina kohdatessa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
hehehehee kirjoitti:
"voin olla tietämättäni syyllinen siihen että puoliso etsi jotain..."

Et ole syyllinen vaimon uskottomuuteen.
Tuo on jonkinmoinen ansa, että kun kukaan ei ole täydellinen, niin kaikki ovat syyllisiä kaikkeen - toistenkin ihmisten virheisiin. Kyllä nyt aikuinen ihminen on ihan itse vastuussa teoistaan.

Hyvä, että keskustelitte kaikesta vaimon kanssa. Hienoa ja ylevää myös se, että on ihmisiä kuten sinä, jotka pyrkivät elämään oikein (niin itsekin yritän, vaikka ei ole helppoa todellakaan)

Ja mitä aidon onnellisuuden tunnistamiseen tulee, niin se on ihan helppoa. Avoin katse suoraan silmiin ja hymy katseessa aaniaisella ja iltapalalla ja aina kohdatessa.
Syyllinen tai ei,mutta samaistuin,koetin asettua toisennasemaan.
Vaikka en olisikaan antanut tietämättäni aihetta pettää niin itse syylistyin pettämään, vaikkakin pitkän, kylmän,kuivan kauden jälkeen. Tekoani en pysty puolustamaan millää keinolla. En tehnyt pelkästään moraalisesti väärin,vaan loukkasin syvästi myös toista naista,vaikka hän tiesi sen että olen varattu ja hylätty. Kyseesä ei todellakaan ole mikään, kerran vonkasin ja en saanut tpaus,vaan kaikki kesti vuosia.
Osuit ensimmäisessä kommentissasi sisimpään ja kipeään kohtaan, kun pidän itseäni täysin nollan arvoisena,enkä voi ymmärtää sitä että puolisoni taisteli lähes verenmaku suussa etten eroaisi.
Ensin epäilin puolisoani ja hänen todellista haluaan jatkaa suhettamme, mutta pakko on tunnustaa se että ei kukaan jaksa näytellä yli vuotta.
Jonkin asteinen vamma kai minulle jää ja pysyy hautaan asti, mutta sen kanssa on elettävä. Tai? Voihan olla että unohdan menneet joskus ja mieli rauhoittuu.
Äh.. Vitt... Mitä vatvontaa,mutta helpottaa kun kirjoittaa,kun näistä ei voi puhua kenellekkään.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Kahdenloukkuko kirjoitti:
Syyllinen tai ei,mutta samaistuin,koetin asettua toisennasemaan.
Vaikka en olisikaan antanut tietämättäni aihetta pettää niin itse syylistyin pettämään, vaikkakin pitkän, kylmän,kuivan kauden jälkeen. Tekoani en pysty puolustamaan millää keinolla. En tehnyt pelkästään moraalisesti väärin,vaan loukkasin syvästi myös toista naista,vaikka hän tiesi sen että olen varattu ja hylätty. Kyseesä ei todellakaan ole mikään, kerran vonkasin ja en saanut tpaus,vaan kaikki kesti vuosia.
Osuit ensimmäisessä kommentissasi sisimpään ja kipeään kohtaan, kun pidän itseäni täysin nollan arvoisena,enkä voi ymmärtää sitä että puolisoni taisteli lähes verenmaku suussa etten eroaisi.
Ensin epäilin puolisoani ja hänen todellista haluaan jatkaa suhettamme, mutta pakko on tunnustaa se että ei kukaan jaksa näytellä yli vuotta.
Jonkin asteinen vamma kai minulle jää ja pysyy hautaan asti, mutta sen kanssa on elettävä. Tai? Voihan olla että unohdan menneet joskus ja mieli rauhoittuu.
Äh.. Vitt... Mitä vatvontaa,mutta helpottaa kun kirjoittaa,kun näistä ei voi puhua kenellekkään.
Kiitos, kun keskustelet, vastailet kommentteihin!
Et ole ainoa, jolla on/on ollut samankaltainen tilanne.

Minun mielestäni olisi pitänyt toimia niin, että vain olisit kaikessa hiljaisuudessa kerännyt tavarasi ja muuttanut uuden naisesi luo. Siinäpä olisi vaimo ihmetellyt, että minne se aisankannattaja hävisi.
Sitten, kun vaimo olisi ottanut yhteyttä, olisit sanonut, että olet tietoinen uskottomuudestaan. Ja että olet löytänyt lämpimän sylin,

Vaikka puhumista ja kaikesta keskustelemista mainostetaan, ratkaisuna lähes kaikkiin ongelmiin, niin joskus on parempi vain toimia.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Vakava paikkahan se on kun lähtö on lähellä,mutta en ole tyyppi joka lähtee tosta,noin vain ja palaa jakamaan luskita riidellessä.
Tapanani on selventää asiat ja kääntää selkänsä kun kaikki on sovittu..
Periaatteeni on myös se että ei pidä luulla mitään,vaan tietää varmasti ja että syyllinenkin on syytön niin kauan kuin toisin voidaan todistaa.
Tapauksessani, syyllisyyden punnitseminen sai aikaan keskustelua,ihan kasvokkain ja tietoisena siitä että en menetä mitään.
Siksi kai tässä olen kun mietin ensin ja toimin vasta sitten.
Saattoi olla että käyttäytymiseni oli kuin uhkaus joka pakotti lyömään kaikki kortit pöytään, kuvapuoli ylöspäin.
Tiedän kyllä myös että puhuminen, pattitilanteessa ei lähellekkään aina auta.Sivullisen on mahdotonta tietää mitä on tapahtunut ja kuin leveä kuilu puolisoiden välille on tullut.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Mulla melkein yksyhteen kokemus sinun kanssa. Tein ratkaisun lähdin pois enkä ole katunut. Lahja loppuelämälle on tuntea mitä on olla onnellinen
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Luulisin että tapaukseni ei ole ainutlaatuinen.
En usko saippuaoopperassa tapahtuviin mielenkäänteisiin ja itseni mielestä toimin täysin periaatteitani vastaan. Olin päätöksen tekohetkellä varma siitä että teen oikein.
Sivusuhde alkoi kun olin täysin varma siitä että en tulisi jatkamaan liittoani ja jokin ajatksissa ja taisi joku oikeasti sanoakkin et jokaisella on oikeus olla onnellinen.
Nyt mietin mitä onni oikeastaan on? Olin elämän käännekohdassa,eikä luultavasti toista mahdollisuutta ole olemassa. Päätökset ovat kohdallani lähes varmasti lopullisia.
Jos kerran pettää, pettää uudelleen.. Jos tuo sanonta pitää paikkansa niin en tiedä millainen kaaos on tulossa.. Teit varmaan oikein,mutta jokainen tapaus on omansa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Oikeaa ja väärää on vaikea erottaa kun jutut ovat kiinni jokaisesta itsestään; persoonallisuudesta, tiedoista, käsityksistä, ymmärryksestä ... ja etenkin siitä, millainen on oma todellisuus. Ts. se mikä on oikein ja väärin minulle, voi toiselle olla aivan päin vastoin.

Ehkä vasta sitten, kun elämä alkaa mennä oikein väärin, on helpompi sanoa ja kertoa ulkopuoliselle ihmiselle, että nyt ei kuule sun hommasi ja juttusi onnaa. Jotta miksi helwetissä et kertonut vaimollesi että sulla oli tunteita muualle?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
6 VASTAUSTA:
Niin, miksi en kertonut? Olisiko siitä ollut jotain hyötyä ja kenelle. Tietysti olisi ehkä pitänyt antaa lyömäase,millä puolustautua.
Katsoin kuitenkin tilanteen siitä kulmasta että minulle ei annettu vaihtoehtoja ja tilanne oli toivoton.
Ei toista saa jättää tuuliajolle vuosiksi,koska silloin on yhdessä mutta yksin. Vaikeita ovat onnellisuuden kiemurat.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Jaaa että mitä?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Sekositko kirjoitti:
Jaaa että mitä?
Kyllä,sekosin varmasti mutta siitä on aikaa ja olen lähes normaali.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
No ei siitä kovin kauan ole; 14.1.2018 klo 12:05. Selventäisitkö sekopäisen tekstisi.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Sekositko kirjoitti:
Jaaa että mitä?
"Jotta miksi helwetissä et kertonut vaimollesi että sulla oli tunteita muualle?" Vastaus kysymykseesi on:En halunnut antaa" lyömäasetta"puolustukseen,koska joidenkin mielestä hyökkäys on paras puolustus. Saitko?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Jooo, kommunikointi on muoaliman vaikein asia, joten ei ihme että suhteet ovat niin kiemuraisia kun juttujen ilmaiseminen on noin hemmetin vaikeaa ja epäselvää. Menisikö se paremmin näin: en halunnut antaa lyömäasetta jolla hän voisi puolustautua ... Mutku vaimollakin oli suhe niin olihan sullakin lyömäase.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Kuin salama olisi häneen iskenyt ja hänen kiinnostuksensa heräsi kuin koomapotilas olisi tullut takaisin elävien kirjoihin!

Miksi näin tapahtui. Täyskäännös? tee tyhjentävä analyysi
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
3 VASTAUSTA:
Tyhjentävää analyysiä ei ole olemassa. En voi tietää koskaan mitä tapahtui,kun en ymmärrä omaakaan käytöstäni.
Oikeastaan haluaisin vastauksen siihenkin kysymykseen että miksi ja minkä vuoksi kaikki meni tavallaan päälaelleen.
Luulisin että naiset tietävät vastauksen ja minulla miehenä ei ymmärrys riitä ja vain arvailen,aavistelen tai luulen?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Lasse Lehtinen kirjoitti näin " yhä useampi kiltti mies huomaa tulleensa hyljätyksi kovemman kundin vuoksi vain vanhat naiset hyväksyvät nössönkin". Analyysinä voisi olla vaikka tämä. Ihminen on laumaeläin, joka vaatii johtajuutta ts parisuhteessa yleensä nainen odottaa miehen ottavan johtavan roolin. Jos näin ei käy nainen ei arvosta miestä. Täyskäännös ehkä johtui siitä, että vaimo huomasi sinun osoittaneen miehisyyttä hommaamalla toisen naisen. "Siinä on sittenkin miestä".

Monesti näkee miten naiset kohtelevat kilttiä miestä ja kuinka he yrittävät ärsyttää "oikeaa miestä" esiin. Tv:ssä haastateltiin psykiatria, jolta kysyttiin miksi mies lyö. Yhtenä syynä tämä kallonkutistaja esitti näin " nainen ajattelee lyö minua niin tiedän olevani turvassa".

Lasse Lehtinen lopetti artikkelinsa näin "luolamies aikana tällaisia ongelmia ei ollut"
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
PekkaOrvokki kirjoitti:
Lasse Lehtinen kirjoitti näin " yhä useampi kiltti mies huomaa tulleensa hyljätyksi kovemman kundin vuoksi vain vanhat naiset hyväksyvät nössönkin". Analyysinä voisi olla vaikka tämä. Ihminen on laumaeläin, joka vaatii johtajuutta ts parisuhteessa yleensä nainen odottaa miehen ottavan johtavan roolin. Jos näin ei käy nainen ei arvosta miestä. Täyskäännös ehkä johtui siitä, että vaimo huomasi sinun osoittaneen miehisyyttä hommaamalla toisen naisen. "Siinä on sittenkin miestä".

Monesti näkee miten naiset kohtelevat kilttiä miestä ja kuinka he yrittävät ärsyttää "oikeaa miestä" esiin. Tv:ssä haastateltiin psykiatria, jolta kysyttiin miksi mies lyö. Yhtenä syynä tämä kallonkutistaja esitti näin " nainen ajattelee lyö minua niin tiedän olevani turvassa".

Lasse Lehtinen lopetti artikkelinsa näin "luolamies aikana tällaisia ongelmia ei ollut"
Luolamiesten aikana ei ollut rakkautta ja miesten mielestä ei ongelmiakaan,jos ei kukaan sattunut pimeän aikaan varastamaan esineellistettyä naista.
Vaikka en olekkaan sitä mieltä että liitto on elämän mittainen, en hyväksy kirjan metodia ongemista keskusteltaessa.
Vaikka en ole hakannut ensimmäistäkään naista,se ei vähennä miesarvoani tai anna ns. Kovikselle tilaa.
Olen pitänyt puoliani aina kun se on mahdollista ja taatusti näyttänyt kuka on kukko tunkiolla.
Johtaja ja kaikesta päättäjä ei tarvitse olla vaan asiat sovitaan demokraattisesti,aina yhdessä.
Nyrkin voi lyödä pöytään mutta vain pelkuri joka ei käy vertaistansa vastaan, lyö naista tietäen että ei saa takaisin.
Muutoinkaan väkivalta ei ole mikään ratkaisu mihinkään.
Mielestäni väkivaltaisesta miehetä "pitävät" naiset on alistettu pelkäämään ja heidän itsetuntonsa on murskattu niin pahasti etteivät he uskalla lähteä suhteesta ja luolamies on antanut ymmärtää että kaikilla on samanlaista.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Vaikeaa sanoa ulkopuolisten mikä on oikein ja mikä väärin kenenkään toisten suhteissa. Ei ole kahta identtistä kohtaloa tai elämäntarinaa. Jännä kuitenkin että vielä mietit teitkö oikein tai oletko onnellinen oikeasti. Mitä onni on, mitä rakkaus on? Menit oman naisen luota toisen syliin ja sieltä takaisin. Joskus on hyvä ottaa aikalisä ja koittaa olla ihan yksin miettimässä mitä haluaa vai etkö osaa olla yksin?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
10 VASTAUSTA:
"etkö osaa olla yksin?" Miksi pitäisi olla yksin jos on suhteessa? Miten olisin toiminut? Jättänyt lapset,ottanut mukaan? Talon,velat ja kaikki käytännön asiat. Olisi ollut itsekästä ajatella vain omia tunteitaan ja yksinäisyyttä. Olin yksin suhteessa ja kauan.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Kahdenloukkuko kirjoitti:
"etkö osaa olla yksin?" Miksi pitäisi olla yksin jos on suhteessa? Miten olisin toiminut? Jättänyt lapset,ottanut mukaan? Talon,velat ja kaikki käytännön asiat. Olisi ollut itsekästä ajatella vain omia tunteitaan ja yksinäisyyttä. Olin yksin suhteessa ja kauan.
Niinniin. Sulla oli voita molemmin puolin leipää. Oli vaimo, lapset, talon velat ja "käytännön asiat. ;imusta ajattelit itsekkäästi omia tunteita heittäytymälä suhteeseen jopa vuoden mittaiseen suhteeseen toisen naisen kanssa? Kenen tunteita silloin ajattelit?

Ok. Suhteessa olit yksin ja kauan mutta kuitenkin nyt kun olette sopineet ja päättäneet jatkaa yhdessä kuitenkin haikailet jotain muuta ja et tiedä oletko "onnellinen". Mitä puuttuu jotta voisit varmasti nyökätä itsellesi että joo-o. olen onnellinen. Eli onko näin että haikailet aina jotain muuta kuin mitä sinulla jo on?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Kahdenloukkuko kirjoitti:
"etkö osaa olla yksin?" Miksi pitäisi olla yksin jos on suhteessa? Miten olisin toiminut? Jättänyt lapset,ottanut mukaan? Talon,velat ja kaikki käytännön asiat. Olisi ollut itsekästä ajatella vain omia tunteitaan ja yksinäisyyttä. Olin yksin suhteessa ja kauan.
Nyt, kun olet kertonut enemmän elämäntilanteestasi, ymmärrän sinua ja ratkaisujasi paljon paremmin - että sinulla on lapsia, sitä en tiennyt vastatessani, tosin en tiedä, minkä ikäisiä lapset ovat. Pahoittelen vastausteni sävyä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
siilenämää kirjoitti:
Niinniin. Sulla oli voita molemmin puolin leipää. Oli vaimo, lapset, talon velat ja "käytännön asiat. ;imusta ajattelit itsekkäästi omia tunteita heittäytymälä suhteeseen jopa vuoden mittaiseen suhteeseen toisen naisen kanssa? Kenen tunteita silloin ajattelit?

Ok. Suhteessa olit yksin ja kauan mutta kuitenkin nyt kun olette sopineet ja päättäneet jatkaa yhdessä kuitenkin haikailet jotain muuta ja et tiedä oletko "onnellinen". Mitä puuttuu jotta voisit varmasti nyökätä itsellesi että joo-o. olen onnellinen. Eli onko näin että haikailet aina jotain muuta kuin mitä sinulla jo on?
Mielestäni minulla ei ollut voita leivän päällä yhtään ja koin niin että minulla on oikeus päästää toinen nainen lähestymään.Sain kokea monia lähestymisyrityksiä ja tyrmäsin kaikki,koska pidin sellaista vääryytenä.
Oikeastaan minua ällötti kaikki ne lähestymisyritykset ja varsinkin ne joiden tiedossa luultavasti oli tilanteeni.Tuli mieleen korpit haaskalla ja kai näytin raadolta henkisesti.
En tällä hetkellä kaipaa mitään,mutta ajatus siitä että kestääkö tämä ja valitsinko oikein ja olisiko suhteesta tullut se oikea? On paljon kaikkea mitä jäin kuitenkin miettimään, mutta en tosiaankaan halua muuta kuin olla vakaassa suhteessa, niin varmasti kuin se on yleensä mahdollista.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
hehehehee kirjoitti:
Nyt, kun olet kertonut enemmän elämäntilanteestasi, ymmärrän sinua ja ratkaisujasi paljon paremmin - että sinulla on lapsia, sitä en tiennyt vastatessani, tosin en tiedä, minkä ikäisiä lapset ovat. Pahoittelen vastausteni sävyä.
Ei kipakka kommentti haittaa ja itseppä jätin osan tarinaa tai taustoja kertomatta.
Paljon muutakin dramatiikkaa olisi,mutta niistä en voi kirjoittaa,enkä halua edes vajota vanhoihin tapahtumiin.
Nyt lapset ovat jo aikuisia.Nuorin tytärkin tuli täysi ikäiseksi ja muutti omilleen.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Kahdenloukkuko kirjoitti:
Mielestäni minulla ei ollut voita leivän päällä yhtään ja koin niin että minulla on oikeus päästää toinen nainen lähestymään.Sain kokea monia lähestymisyrityksiä ja tyrmäsin kaikki,koska pidin sellaista vääryytenä.
Oikeastaan minua ällötti kaikki ne lähestymisyritykset ja varsinkin ne joiden tiedossa luultavasti oli tilanteeni.Tuli mieleen korpit haaskalla ja kai näytin raadolta henkisesti.
En tällä hetkellä kaipaa mitään,mutta ajatus siitä että kestääkö tämä ja valitsinko oikein ja olisiko suhteesta tullut se oikea? On paljon kaikkea mitä jäin kuitenkin miettimään, mutta en tosiaankaan halua muuta kuin olla vakaassa suhteessa, niin varmasti kuin se on yleensä mahdollista.
Voiko sitä koskaan tietäää että mikä kestää ja että onko valinnut oikein. En oikein usko. En usko sellaiseenkaan ikionnellisuuteen, jossa aina voisi todeta olevansa "onnellinen". Minutsa vähän sanana jo yliampuva. Riittää kun arki ja pyhäpäivätkin sujuu, yhdessä on hyvä olla. Kyllä se elämä nakkaa murheita ihan muussakin muodossa kuin parisuhteessa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Kahdenloukkuko kirjoitti:
Ei kipakka kommentti haittaa ja itseppä jätin osan tarinaa tai taustoja kertomatta.
Paljon muutakin dramatiikkaa olisi,mutta niistä en voi kirjoittaa,enkä halua edes vajota vanhoihin tapahtumiin.
Nyt lapset ovat jo aikuisia.Nuorin tytärkin tuli täysi ikäiseksi ja muutti omilleen.
Nythän teillä sitten onkin näytön paikka kun jäätte kahdelleen asumaan ns. tyhjän pesän syndromaan :). Viihdyttekö keskenänne, mitä yhteistä teillä on? Onko yhteisiä mielenkiinnon kohteista vai touhuiletteko molemmat eri suunnilla?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Kahdenloukkuko kirjoitti:
Mielestäni minulla ei ollut voita leivän päällä yhtään ja koin niin että minulla on oikeus päästää toinen nainen lähestymään.Sain kokea monia lähestymisyrityksiä ja tyrmäsin kaikki,koska pidin sellaista vääryytenä.
Oikeastaan minua ällötti kaikki ne lähestymisyritykset ja varsinkin ne joiden tiedossa luultavasti oli tilanteeni.Tuli mieleen korpit haaskalla ja kai näytin raadolta henkisesti.
En tällä hetkellä kaipaa mitään,mutta ajatus siitä että kestääkö tämä ja valitsinko oikein ja olisiko suhteesta tullut se oikea? On paljon kaikkea mitä jäin kuitenkin miettimään, mutta en tosiaankaan halua muuta kuin olla vakaassa suhteessa, niin varmasti kuin se on yleensä mahdollista.
Laskin leivänpäälliseksi myös lapset ja asuntovelat, omaisuuden. Olikos se kakkossuhteen väärti vaarantaa ne? Ja kun teit päätöksen jatkaa perheesi ja omaisuutesi kanssa, jäit sittenkin epävarmaksi teitkö oikein. Entä se toinen nainen, miten hän otti päätöksesi? Tosin hän altisiti itsensä tähän ylipäätään alkaessa suhteeseen epävarman ukkomiehen kanssa. Vai oliko hänkin naimisissa tai suhteessa?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
siilenämää kirjoitti:
Laskin leivänpäälliseksi myös lapset ja asuntovelat, omaisuuden. Olikos se kakkossuhteen väärti vaarantaa ne? Ja kun teit päätöksen jatkaa perheesi ja omaisuutesi kanssa, jäit sittenkin epävarmaksi teitkö oikein. Entä se toinen nainen, miten hän otti päätöksesi? Tosin hän altisiti itsensä tähän ylipäätään alkaessa suhteeseen epävarman ukkomiehen kanssa. Vai oliko hänkin naimisissa tai suhteessa?
Tuntemukset silloin oli että kaikki oli lähinnä rasitteita,niin velat kuin kolme lasta. Yksi vaikea teini ja kaksi lähes aikuista.
Harrastuksista huolimatta ongelmia oli ja epäilen niiden johtuneen siitä että koko taakka oli minun kannettavana,kun äiti oli paljon jossain.
Siinä tilanteessa kun sivusuhde alkoi,olin kitunut pitkään ja olin aivan varma siitä että lusikat menee jakoon,enkä ikinä vaarantaisi perheen tulevaisuutta omien mielihalujen varjolla. Tarkoitan sitä että en ihastu,rakastu,tai petä. Mielestäni olen järkkymätön päätöksissäni aina ja vain yhden naisen mies.
Toinen nainen oli eronnut ennen kuin törmäsimme ja hänen aloitteesta kaikki alkoi. Siihen aikaan olin tosiaankin totaalisen varma siitä että ero tulee ja talo myydään,samoin kaikki muukin ja se hankitun menettäminen harmitti jo enemmän kuin puolison menetys. Paikoilla ja omaisuudellakin on tunnearvo,vaikka niistä ei myydessä rahaa juuri tule.
Nyt ei voi käsittää sitä et kuin hajalla pää oli silloin.
Olen päätökseni tehnyt ja sillä tiellä pysyn. Pas, kamainen maku jäi siitä miten satutin toista naista.Toivon hänelle kaikkea hyvää.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Kahdenloukkuko kirjoitti:
Tuntemukset silloin oli että kaikki oli lähinnä rasitteita,niin velat kuin kolme lasta. Yksi vaikea teini ja kaksi lähes aikuista.
Harrastuksista huolimatta ongelmia oli ja epäilen niiden johtuneen siitä että koko taakka oli minun kannettavana,kun äiti oli paljon jossain.
Siinä tilanteessa kun sivusuhde alkoi,olin kitunut pitkään ja olin aivan varma siitä että lusikat menee jakoon,enkä ikinä vaarantaisi perheen tulevaisuutta omien mielihalujen varjolla. Tarkoitan sitä että en ihastu,rakastu,tai petä. Mielestäni olen järkkymätön päätöksissäni aina ja vain yhden naisen mies.
Toinen nainen oli eronnut ennen kuin törmäsimme ja hänen aloitteesta kaikki alkoi. Siihen aikaan olin tosiaankin totaalisen varma siitä että ero tulee ja talo myydään,samoin kaikki muukin ja se hankitun menettäminen harmitti jo enemmän kuin puolison menetys. Paikoilla ja omaisuudellakin on tunnearvo,vaikka niistä ei myydessä rahaa juuri tule.
Nyt ei voi käsittää sitä et kuin hajalla pää oli silloin.
Olen päätökseni tehnyt ja sillä tiellä pysyn. Pas, kamainen maku jäi siitä miten satutin toista naista.Toivon hänelle kaikkea hyvää.
"Tarkoitan sitä että en ihastu,rakastu,tai petä"
No kuitenkin sitten ainakin petit jos et ihastunut etkä rakastunut.

"Mielestäni olen järkkymätön päätöksissäni aina ja vain yhden naisen mies."
No näin. Mutta kuitenkin siinä vaiheessa olit ainakin tavallaan kahden naisen mies. Tai kutenen nikkisikin osoittaa" kahden naisen loukussa".

Menit siis eronneen naisen houkutuksiin mukaan? Noh, etpäs sitten paljoa menettänyt jos sinkkunainen vonkasi ukkomiestä. Sopi sopivasti laastariksi :D.

Miksihän on niin vaikeaa erota ensin ja sitten katsella uutta suhdetta. Eroaika tai muu kriisi sihteessa on sellaista aikaa ettei siinä mitään uutta kannata synnyttää.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
"niistä tapauksista, tuntemuksista haluaisin kuulla"

Aha. On minulla takana samantyylinen parisuhdekokemus. En vaan näe, että sen mun kokemani kertominen mitenkään sua auttaa. En jaksa edes niitä oman suhteeni soutamisia ja huopaamisia muistella uudelleen. Mennyt on mennyttä. Parhaan kykynsä mukaan yritti toimia silloin. Turha niitä on jälkikäteen vatkata. Henki siinä silppurissa oli lähellä mennä. Henkiin jäin. Hengissä olen vielä tänäänkin.
Kova koettelemus se vastoinkäyminen parisuhteessa oli. Monenlaisia fyysisiä sairauksia tuli ja meni pois sitten, kun se parisuhde vuosien ees-taas-vitkuttelun jälkeen saatiin päättymään. Järki säilyi.

Onnellinen en ole ollut tuosta suhteesta liian-erilaiset-arvot-omaavan- ihmisen kanssa, mutta sen suhteen hedelmät, lapsemme. ovat iloni ja valoni elämän tiellä.

Siispä neuvoni sulle, Leuka rintaan ja reippaasti kohti uusia pettymyksiä.

Onnen voi onnistua tuntemaan pienen ohimenevän hetken. Velvollisuutensa kun hoitaa niin hyvin kuin osaa, niin siitä saa hyvää mieltä.
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
2 VASTAUSTA:
Hyvä kommentti. Kun tuntee vastuunsa ja tietää velvollisuutensa niin hommit yleensä menevät parhain päin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Ensinnäkin,kiitän kommentistasi.
Mielestäni kaikkiin pidempiin suhteisiin mahtuu tyyntä ja myrskyä ja ymmärrän täysin sen että kaikkiin em. Asioihin ei halua palata kieriskelemään.
Pitkän elämän ja pitkän suhteen eläneenä olen sitä mieltä et parisuhteessakin on tietty sykli.. On jaksoja jolloin on laskusuhdanne ja silloin tapahtuu outoja asioita.
Jos aikasykli on olemassa ja toivottavasti se myötäilee taloudellista noususuhdannetta niin pidän leuan rinnassa ja menen kohti onnea,enkä mieti tulevaa lamaa.
Kun tarkemmin ajattelen,ei tässä elämässä enää kovin paljon ole aikaa ja sekin aika menee vaikka aidan seipäänä.
Toisin ajattelin nuorempana kun aidan seipäitä katselin:)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
"PekkaOrvokki" Näin naisen näkökulmasta , luolamies saa pysyä luolassaan ainakin minun puolestani, mies joka kerran erehtyisi lyömään minua ei toista kertaa pääse niin lähelle et pystyis lyömään.
Ilmianna
Jaa

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Mikä on oikein ja mikä väärin.

Mietin räntäsateessa ajaessani:Olenko onnellinen, olenko oikeasti vai luulenko olevani ja tiedänkö mitä onni edes on?

Olin kauan sitten hyvin onneton koska puolisoni oli tavallaan hyllyttänyt minut. En saanut kontaktia, läheisyyttä,seksiä,en mitään.
Henkinen tasapaino oli koetuksella ja sairastelin jo fyysisestikkin. Oireet olivat kummallisia. Oli huimausta, päänsärkyä ja kramppeja vatsassa.
En tiennyt mistä on kysymys,en terveydestäni enkä avioliitosta.
Etsin vikaa itsestäni ja mietin että miksi en kelpaa.
Itseni mielestä olen kunnollinen mies. En käytä paljon alkoholia ja jos otan, olen hyväntuulinen, johtuen varmaankin siitä että en juo koskaan itseäni kovaan känniin.
Kävin lääkärissä, milloin mistäkin vaivasta valittamassa. Mikään lääke ei tehonnut kipuihin ja jos tehokas lääke löytyi, nunahdin tunneiksi syvään uneen. Paitsi tietenkään en nukkunut öisin, vaan kelasin asioita, alusta lopouun ja lopusta alkuun kuin piinapenkissä.
Viimein, monen vuoden jälkeen annoin periksi,enkä yrittänytkään läjestyä puolisoani ja se oli hänelle ilmiselvästi huokentavaa.
Kuten arvaatte, tapasin naisen, koska tilaa oli eikä menetettävää.
Kiinnyin kovasti tähän naiseen ja olimme kuin luodut toisillemme.
Ai niin, jäi kertomatta se että puolisollani oli suhde,mutta hän ei tiennyt että sain siitä varmuudella tietää.
Olimme tapailleet noin vuoden ajan tämän "toisen naisen" kanssa.
Ehdotin puolisolleni eroa..
Kuin salama olisi häneen iskenyt ja hänen kiinnostuksensa heräsi kuin koomapotilas olisi tullut takaisin elävien kirjoihin!
Hän teki kaikkensa, jopa liikaakin ja sanoi että en lähtisi.
Pitkällisten keskusteluiden jälkeen olimme hieman lähempänä ja lyhyesti sanottuna harrastimme jopa seksiä.Omatunto soimasi,kun petin toista naista oman vaimoni kanssa.. Toisin päin omantunnon tuskia ei ollut.
Päätösten aika. Päätin kuitenkin jatkaa puolisoni kanssa aloitettua pitkää matkaa, mutta en tiedä miksi ja mikä sai varman asian muuttumaan.
Tuskimpa olen ainoa tapaus ja niistä tapauksista, tuntemuksista haluaisin kuulla.

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta