Mikä on oikein ja mikä väärin.

Mietin räntäsateessa ajaessani:Olenko onnellinen, olenko oikeasti vai luulenko olevani ja tiedänkö mitä onni edes on?

Olin kauan sitten hyvin onneton koska puolisoni oli tavallaan hyllyttänyt minut. En saanut kontaktia, läheisyyttä,seksiä,en mitään.
Henkinen tasapaino oli koetuksella ja sairastelin jo fyysisestikkin. Oireet olivat kummallisia. Oli huimausta, päänsärkyä ja kramppeja vatsassa.
En tiennyt mistä on kysymys,en terveydestäni enkä avioliitosta.
Etsin vikaa itsestäni ja mietin että miksi en kelpaa.
Itseni mielestä olen kunnollinen mies. En käytä paljon alkoholia ja jos otan, olen hyväntuulinen, johtuen varmaankin siitä että en juo koskaan itseäni kovaan känniin.
Kävin lääkärissä, milloin mistäkin vaivasta valittamassa. Mikään lääke ei tehonnut kipuihin ja jos tehokas lääke löytyi, nunahdin tunneiksi syvään uneen. Paitsi tietenkään en nukkunut öisin, vaan kelasin asioita, alusta lopouun ja lopusta alkuun kuin piinapenkissä.
Viimein, monen vuoden jälkeen annoin periksi,enkä yrittänytkään läjestyä puolisoani ja se oli hänelle ilmiselvästi huokentavaa.
Kuten arvaatte, tapasin naisen, koska tilaa oli eikä menetettävää.
Kiinnyin kovasti tähän naiseen ja olimme kuin luodut toisillemme.
Ai niin, jäi kertomatta se että puolisollani oli suhde,mutta hän ei tiennyt että sain siitä varmuudella tietää.
Olimme tapailleet noin vuoden ajan tämän "toisen naisen" kanssa.
Ehdotin puolisolleni eroa..
Kuin salama olisi häneen iskenyt ja hänen kiinnostuksensa heräsi kuin koomapotilas olisi tullut takaisin elävien kirjoihin!
Hän teki kaikkensa, jopa liikaakin ja sanoi että en lähtisi.
Pitkällisten keskusteluiden jälkeen olimme hieman lähempänä ja lyhyesti sanottuna harrastimme jopa seksiä.Omatunto soimasi,kun petin toista naista oman vaimoni kanssa.. Toisin päin omantunnon tuskia ei ollut.
Päätösten aika. Päätin kuitenkin jatkaa puolisoni kanssa aloitettua pitkää matkaa, mutta en tiedä miksi ja mikä sai varman asian muuttumaan.
Tuskimpa olen ainoa tapaus ja niistä tapauksista, tuntemuksista haluaisin kuulla.
Ilmianna
Jaa

82 Vastausta


Mikä on oikein ja mikä väärin on sivullisen vaikea mennä sanoamaan mut kokemuksesta voin sanoa et väärin teet itseäsi kohtaan jos kiellät tunteesi, kuuntele sydämesi ääntä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Kuuntelin ja tämä oli tulos. Monet asiat vielä tulee mieleen vaikka olenkin onnellinen,ainakin yritin tehdä oikean päätöksen. Aika näyttää,miten kaikki jatkuu. Kiitos kommentista.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Luulen että on oikein jos olet palannut takaisin. Varsinkin jos sivusuhde ei enää jatku. Vastaavassa tapauksessa meille tuli ero. Emme pystyneet keskustelemaan asiasta, sättimän ja syyttämään vain.
Rankka oli, ainakin minulle, toisesta en ole varma. Sairastui kuitenkin muutaman vuoden kuluttua uudessa suhteessa (neurologinen sairaus) niin että ehkä hänellekin tai sitten sairaus johtui ihan jostain muusta ja olisi tullut vaikka me olisimme jatkaneet.
Mutta aika hyvä on ollut kummankin elämä. Itse olen päivä päivältä enemmän sitä mieltä että ero oli oikea.
Liikun paljon erilaisissa ryhmissä. Niissä on mukana vuosikymmeniä yhdessä olleita pareja, näyttävät kyllä aika onnellisilta. Uskon että ovat käyneet kriisejä läpi ja valinneet kuten sinä. Toivottavasti sinun ratkaisusi vielä johtaa hyvään suhteeseen.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Tietysti toivon parasta. Tein mielestäni ison päätöksen,joka koskee loppuelämää.Ei koskaan voi tietää miten käy.
Ei tietysti suhdetta eikä ole edes minun tapaistakaan. Elämäni ensimmäisen kerran olin sivuraiteilla.
Kiitän kannanotosta.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Tyhmä sinä olet. Epäitsenäinen reppana. Et uskalla tehdä omia ratkaisuja vaan olet uskottoman vaimon johdateltavissa, narrattavissa ja hyväksi käytettävissä. Et varmaan sinä rassu-polo uskaltanut edes sanoa vaimolle, että olet tietoinen hänen sivusuhteestaan. Itsepähän rämmit mitättömyydessäsi. Ei ole minun päänsärkyni.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
5 VASTAUSTA:
Ei olisi pitänyt kirjoittaa lainkaan koko asiasta. Olet täysin oikeassa että olen epäitsenäinen reppana.
Tein vain siten kuin oikealta tuntui. Pitkän liiton myrskyt ja kaikki vastoinkäymiset muistaen,mutta muistaen myös hyvät hetket.
Menin tietysti myös itseeni ja voin olla tietämättäni syyllinen siihen että puoliso etsi jotain.... Siinä olet väärässä,että en olisi tehnyt selväksi syytä lähtööni. Nostin todellakin kissan pöydälle ja katolla ei varmasti ollut harakatkaan.
Kiitän rakentavasta kritiikistä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Kahdenloukkuko kirjoitti:
Ei olisi pitänyt kirjoittaa lainkaan koko asiasta. Olet täysin oikeassa että olen epäitsenäinen reppana.
Tein vain siten kuin oikealta tuntui. Pitkän liiton myrskyt ja kaikki vastoinkäymiset muistaen,mutta muistaen myös hyvät hetket.
Menin tietysti myös itseeni ja voin olla tietämättäni syyllinen siihen että puoliso etsi jotain.... Siinä olet väärässä,että en olisi tehnyt selväksi syytä lähtööni. Nostin todellakin kissan pöydälle ja katolla ei varmasti ollut harakatkaan.
Kiitän rakentavasta kritiikistä.
"voin olla tietämättäni syyllinen siihen että puoliso etsi jotain..."

Et ole syyllinen vaimon uskottomuuteen.
Tuo on jonkinmoinen ansa, että kun kukaan ei ole täydellinen, niin kaikki ovat syyllisiä kaikkeen - toistenkin ihmisten virheisiin. Kyllä nyt aikuinen ihminen on ihan itse vastuussa teoistaan.

Hyvä, että keskustelitte kaikesta vaimon kanssa. Hienoa ja ylevää myös se, että on ihmisiä kuten sinä, jotka pyrkivät elämään oikein (niin itsekin yritän, vaikka ei ole helppoa todellakaan)

Ja mitä aidon onnellisuuden tunnistamiseen tulee, niin se on ihan helppoa. Avoin katse suoraan silmiin ja hymy katseessa aaniaisella ja iltapalalla ja aina kohdatessa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
hehehehee kirjoitti:
"voin olla tietämättäni syyllinen siihen että puoliso etsi jotain..."

Et ole syyllinen vaimon uskottomuuteen.
Tuo on jonkinmoinen ansa, että kun kukaan ei ole täydellinen, niin kaikki ovat syyllisiä kaikkeen - toistenkin ihmisten virheisiin. Kyllä nyt aikuinen ihminen on ihan itse vastuussa teoistaan.

Hyvä, että keskustelitte kaikesta vaimon kanssa. Hienoa ja ylevää myös se, että on ihmisiä kuten sinä, jotka pyrkivät elämään oikein (niin itsekin yritän, vaikka ei ole helppoa todellakaan)

Ja mitä aidon onnellisuuden tunnistamiseen tulee, niin se on ihan helppoa. Avoin katse suoraan silmiin ja hymy katseessa aaniaisella ja iltapalalla ja aina kohdatessa.
Syyllinen tai ei,mutta samaistuin,koetin asettua toisennasemaan.
Vaikka en olisikaan antanut tietämättäni aihetta pettää niin itse syylistyin pettämään, vaikkakin pitkän, kylmän,kuivan kauden jälkeen. Tekoani en pysty puolustamaan millää keinolla. En tehnyt pelkästään moraalisesti väärin,vaan loukkasin syvästi myös toista naista,vaikka hän tiesi sen että olen varattu ja hylätty. Kyseesä ei todellakaan ole mikään, kerran vonkasin ja en saanut tpaus,vaan kaikki kesti vuosia.
Osuit ensimmäisessä kommentissasi sisimpään ja kipeään kohtaan, kun pidän itseäni täysin nollan arvoisena,enkä voi ymmärtää sitä että puolisoni taisteli lähes verenmaku suussa etten eroaisi.
Ensin epäilin puolisoani ja hänen todellista haluaan jatkaa suhettamme, mutta pakko on tunnustaa se että ei kukaan jaksa näytellä yli vuotta.
Jonkin asteinen vamma kai minulle jää ja pysyy hautaan asti, mutta sen kanssa on elettävä. Tai? Voihan olla että unohdan menneet joskus ja mieli rauhoittuu.
Äh.. Vitt... Mitä vatvontaa,mutta helpottaa kun kirjoittaa,kun näistä ei voi puhua kenellekkään.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Kahdenloukkuko kirjoitti:
Syyllinen tai ei,mutta samaistuin,koetin asettua toisennasemaan.
Vaikka en olisikaan antanut tietämättäni aihetta pettää niin itse syylistyin pettämään, vaikkakin pitkän, kylmän,kuivan kauden jälkeen. Tekoani en pysty puolustamaan millää keinolla. En tehnyt pelkästään moraalisesti väärin,vaan loukkasin syvästi myös toista naista,vaikka hän tiesi sen että olen varattu ja hylätty. Kyseesä ei todellakaan ole mikään, kerran vonkasin ja en saanut tpaus,vaan kaikki kesti vuosia.
Osuit ensimmäisessä kommentissasi sisimpään ja kipeään kohtaan, kun pidän itseäni täysin nollan arvoisena,enkä voi ymmärtää sitä että puolisoni taisteli lähes verenmaku suussa etten eroaisi.
Ensin epäilin puolisoani ja hänen todellista haluaan jatkaa suhettamme, mutta pakko on tunnustaa se että ei kukaan jaksa näytellä yli vuotta.
Jonkin asteinen vamma kai minulle jää ja pysyy hautaan asti, mutta sen kanssa on elettävä. Tai? Voihan olla että unohdan menneet joskus ja mieli rauhoittuu.
Äh.. Vitt... Mitä vatvontaa,mutta helpottaa kun kirjoittaa,kun näistä ei voi puhua kenellekkään.
Kiitos, kun keskustelet, vastailet kommentteihin!
Et ole ainoa, jolla on/on ollut samankaltainen tilanne.

Minun mielestäni olisi pitänyt toimia niin, että vain olisit kaikessa hiljaisuudessa kerännyt tavarasi ja muuttanut uuden naisesi luo. Siinäpä olisi vaimo ihmetellyt, että minne se aisankannattaja hävisi.
Sitten, kun vaimo olisi ottanut yhteyttä, olisit sanonut, että olet tietoinen uskottomuudestaan. Ja että olet löytänyt lämpimän sylin,

Vaikka puhumista ja kaikesta keskustelemista mainostetaan, ratkaisuna lähes kaikkiin ongelmiin, niin joskus on parempi vain toimia.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Vakava paikkahan se on kun lähtö on lähellä,mutta en ole tyyppi joka lähtee tosta,noin vain ja palaa jakamaan luskita riidellessä.
Tapanani on selventää asiat ja kääntää selkänsä kun kaikki on sovittu..
Periaatteeni on myös se että ei pidä luulla mitään,vaan tietää varmasti ja että syyllinenkin on syytön niin kauan kuin toisin voidaan todistaa.
Tapauksessani, syyllisyyden punnitseminen sai aikaan keskustelua,ihan kasvokkain ja tietoisena siitä että en menetä mitään.
Siksi kai tässä olen kun mietin ensin ja toimin vasta sitten.
Saattoi olla että käyttäytymiseni oli kuin uhkaus joka pakotti lyömään kaikki kortit pöytään, kuvapuoli ylöspäin.
Tiedän kyllä myös että puhuminen, pattitilanteessa ei lähellekkään aina auta.Sivullisen on mahdotonta tietää mitä on tapahtunut ja kuin leveä kuilu puolisoiden välille on tullut.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Mulla melkein yksyhteen kokemus sinun kanssa. Tein ratkaisun lähdin pois enkä ole katunut. Lahja loppuelämälle on tuntea mitä on olla onnellinen
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Luulisin että tapaukseni ei ole ainutlaatuinen.
En usko saippuaoopperassa tapahtuviin mielenkäänteisiin ja itseni mielestä toimin täysin periaatteitani vastaan. Olin päätöksen tekohetkellä varma siitä että teen oikein.
Sivusuhde alkoi kun olin täysin varma siitä että en tulisi jatkamaan liittoani ja jokin ajatksissa ja taisi joku oikeasti sanoakkin et jokaisella on oikeus olla onnellinen.
Nyt mietin mitä onni oikeastaan on? Olin elämän käännekohdassa,eikä luultavasti toista mahdollisuutta ole olemassa. Päätökset ovat kohdallani lähes varmasti lopullisia.
Jos kerran pettää, pettää uudelleen.. Jos tuo sanonta pitää paikkansa niin en tiedä millainen kaaos on tulossa.. Teit varmaan oikein,mutta jokainen tapaus on omansa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Oikeaa ja väärää on vaikea erottaa kun jutut ovat kiinni jokaisesta itsestään; persoonallisuudesta, tiedoista, käsityksistä, ymmärryksestä ... ja etenkin siitä, millainen on oma todellisuus. Ts. se mikä on oikein ja väärin minulle, voi toiselle olla aivan päin vastoin.

Ehkä vasta sitten, kun elämä alkaa mennä oikein väärin, on helpompi sanoa ja kertoa ulkopuoliselle ihmiselle, että nyt ei kuule sun hommasi ja juttusi onnaa. Jotta miksi helwetissä et kertonut vaimollesi että sulla oli tunteita muualle?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
15 VASTAUSTA:
Niin, miksi en kertonut? Olisiko siitä ollut jotain hyötyä ja kenelle. Tietysti olisi ehkä pitänyt antaa lyömäase,millä puolustautua.
Katsoin kuitenkin tilanteen siitä kulmasta että minulle ei annettu vaihtoehtoja ja tilanne oli toivoton.
Ei toista saa jättää tuuliajolle vuosiksi,koska silloin on yhdessä mutta yksin. Vaikeita ovat onnellisuuden kiemurat.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Jaaa että mitä?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Sekositko kirjoitti:
Jaaa että mitä?
Kyllä,sekosin varmasti mutta siitä on aikaa ja olen lähes normaali.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
No ei siitä kovin kauan ole; 14.1.2018 klo 12:05. Selventäisitkö sekopäisen tekstisi.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Sekositko kirjoitti:
Jaaa että mitä?
"Jotta miksi helwetissä et kertonut vaimollesi että sulla oli tunteita muualle?" Vastaus kysymykseesi on:En halunnut antaa" lyömäasetta"puolustukseen,koska joidenkin mielestä hyökkäys on paras puolustus. Saitko?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Jooo, kommunikointi on muoaliman vaikein asia, joten ei ihme että suhteet ovat niin kiemuraisia kun juttujen ilmaiseminen on noin hemmetin vaikeaa ja epäselvää. Menisikö se paremmin näin: en halunnut antaa lyömäasetta jolla hän voisi puolustautua ... Mutku vaimollakin oli suhe niin olihan sullakin lyömäase.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Sekoitalisää kirjoitti:
Jooo, kommunikointi on muoaliman vaikein asia, joten ei ihme että suhteet ovat niin kiemuraisia kun juttujen ilmaiseminen on noin hemmetin vaikeaa ja epäselvää. Menisikö se paremmin näin: en halunnut antaa lyömäasetta jolla hän voisi puolustautua ... Mutku vaimollakin oli suhe niin olihan sullakin lyömäase.
Olin sisäistänyt asian niin että "lyömäase" oli oikeuteni,koska en aloittanut ja antanut asoiden mennä persuuksilleen.
Lisäksi,hankin tiedon itse ja hän olisi yhtä hyvin voinuta hankkia tietonsa,mutta kun häntä ei ehkä kiinnostanut,tai hän kuvitteli että en kelpaa enää kenellekkään.
Mitäpä näitä enää.. Kait tässä mennään vaikka myrskyä on taas ilmassa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Kahdenloukkuko kirjoitti:
Olin sisäistänyt asian niin että "lyömäase" oli oikeuteni,koska en aloittanut ja antanut asoiden mennä persuuksilleen.
Lisäksi,hankin tiedon itse ja hän olisi yhtä hyvin voinuta hankkia tietonsa,mutta kun häntä ei ehkä kiinnostanut,tai hän kuvitteli että en kelpaa enää kenellekkään.
Mitäpä näitä enää.. Kait tässä mennään vaikka myrskyä on taas ilmassa.
Nainen on sellainen,
että kun sitä pakenee, niin se seuraa
ja kun sitä seuraa, niin se pakenee
;)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Kahdenloukkuko kirjoitti:
Niin, miksi en kertonut? Olisiko siitä ollut jotain hyötyä ja kenelle. Tietysti olisi ehkä pitänyt antaa lyömäase,millä puolustautua.
Katsoin kuitenkin tilanteen siitä kulmasta että minulle ei annettu vaihtoehtoja ja tilanne oli toivoton.
Ei toista saa jättää tuuliajolle vuosiksi,koska silloin on yhdessä mutta yksin. Vaikeita ovat onnellisuuden kiemurat.
Kannattaako tuuliajolla pyöriä tahdottomana vuosikausia. Voisiko itsekin tehdä jotain?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Entä jos nainen ei tiedä että häntä seurataan?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
hehehehee kirjoitti:
Nainen on sellainen,
että kun sitä pakenee, niin se seuraa
ja kun sitä seuraa, niin se pakenee
;)
Tuossa on varmaan hieman totuuttakin.Arjen rutiini ei ole kaikkien juttu.. Jospa tosiaankin tulin talutusnuorassa kuin koira ja hän vaan unohti lemmikkinsä jonkin marketin pihalle. Koirahan löytää kotiinsa ja uroksille tulee juoksuaika :)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
siilenämää kirjoitti:
Kannattaako tuuliajolla pyöriä tahdottomana vuosikausia. Voisiko itsekin tehdä jotain?
Tein paljonkin.Ensin elin omaa elämää lasten kanssa ja taatusti riitti tekemistä kun huolehdin koulu jutut ja harrastuskyydit.Ruokaa piti luonnollisesti huolehtia kasvaville nuorille.Siinä sivulla varmistuin siitä että en ole luulosairas.Elämä jatkui ihan kuin tavallisesti ja vain puoliso puuttui.Matkustelun aiheet sevisi ja tietysti yritin puhua asiat halki.Se ei onnistunut ja myös minä passivoiduin.
Ei sitä voi järjellä selittää,miten kaikki menee lukkoon.
Passiivisen vaiheen jälkeen ajauduin toisen naisen seuraan. Ensin vain kaverina,mutta yksi asia johti toiseen.
Mielestäni tein kaikkeni..
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Kahdenloukkuko kirjoitti:
Tein paljonkin.Ensin elin omaa elämää lasten kanssa ja taatusti riitti tekemistä kun huolehdin koulu jutut ja harrastuskyydit.Ruokaa piti luonnollisesti huolehtia kasvaville nuorille.Siinä sivulla varmistuin siitä että en ole luulosairas.Elämä jatkui ihan kuin tavallisesti ja vain puoliso puuttui.Matkustelun aiheet sevisi ja tietysti yritin puhua asiat halki.Se ei onnistunut ja myös minä passivoiduin.
Ei sitä voi järjellä selittää,miten kaikki menee lukkoon.
Passiivisen vaiheen jälkeen ajauduin toisen naisen seuraan. Ensin vain kaverina,mutta yksi asia johti toiseen.
Mielestäni tein kaikkeni..
Ok...itse tiedät parhaiten. Kuitenkin kiinnostaa tietää että onko nyt asiat toisin vai onko menossa samaan suuntaan? Saitko nyt enemmän huomiota ja huomaatko vaimollasi yritystä panostaa suhteeseen? Eli tarvitsiko teidän suhteenne nuo toiset tai kolmannet osapuolet?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Kahdenloukkuko kirjoitti:
Niin, miksi en kertonut? Olisiko siitä ollut jotain hyötyä ja kenelle. Tietysti olisi ehkä pitänyt antaa lyömäase,millä puolustautua.
Katsoin kuitenkin tilanteen siitä kulmasta että minulle ei annettu vaihtoehtoja ja tilanne oli toivoton.
Ei toista saa jättää tuuliajolle vuosiksi,koska silloin on yhdessä mutta yksin. Vaikeita ovat onnellisuuden kiemurat.
@Kahdenloukkuko kirjoitat "En halunnut antaa" lyömäasetta"puolustukseen"

Vaimosi oli raukkamainen, kun kidutti sinua salasuhteellaan. Minun mielestäni sinä olet julma kiduttaja nyt, kun roikotat tekopyhänä puhtaana-pulmusena vaimoasi syyllisenä tikun nokassa. Sinä aivan yhtälailla syyllistyit aviorikokseen ryhtyessäsi sivusuhteeseen varattuna. Ette te mitään ole puhtaalta pöydältä nyt jatkaneet avioliittoanne vaimosi kanssa, kun sinä salaat omat tekosi.
Turha sinun on elvistellä periaatteillasi! Salaaminen on sama asia kuin valehtelu, epärehellisyyttä.
Ensin selvitetään oma avioliitto ja vasta avioeron jälkeen aletaan vapaana hakea uutta suhdetta!
Jos kerran pettää, pettää uudelleen-sanonta koskee sinuakin eikä vain vaimoasi!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
hehehehee kirjoitti:
@Kahdenloukkuko kirjoitat "En halunnut antaa" lyömäasetta"puolustukseen"

Vaimosi oli raukkamainen, kun kidutti sinua salasuhteellaan. Minun mielestäni sinä olet julma kiduttaja nyt, kun roikotat tekopyhänä puhtaana-pulmusena vaimoasi syyllisenä tikun nokassa. Sinä aivan yhtälailla syyllistyit aviorikokseen ryhtyessäsi sivusuhteeseen varattuna. Ette te mitään ole puhtaalta pöydältä nyt jatkaneet avioliittoanne vaimosi kanssa, kun sinä salaat omat tekosi.
Turha sinun on elvistellä periaatteillasi! Salaaminen on sama asia kuin valehtelu, epärehellisyyttä.
Ensin selvitetään oma avioliitto ja vasta avioeron jälkeen aletaan vapaana hakea uutta suhdetta!
Jos kerran pettää, pettää uudelleen-sanonta koskee sinuakin eikä vain vaimoasi!
Jos menneen voisi perua,niin peruisin. Keppuroin syyllisyyden ja valheen tunnossa loppuelämäni.
Päättelin silloin kun kaikki oli vaakalaudalla,että koko totuus erottaisi meidät lopullisesti.
Vaikka et usko,ei minulle ollut vaihtoehtoja. Ehkä ihastuin herkällä hetkellä,enkä ollut täysijärkinen koska olin liian kauan paitsijossa.Häpeä aisankannattajana oli sanoin kuvaamaton.Tiedän sanomattakin että pöytä ei ole puhdas ja epävarmuus jatkuu.En ole kuullut suoraa tunnustusta myöskään häneltä,mutta syytöksiä kuulin.
Olen yhtä likainen kuin puolisokin,sitä en kiistä, mutta en aloittanut ja sitäpaitsi kaikki alkutapahtumat sattuivat sellaiseen onnen aikaan että en voinut käsittää mikä on pielessä? Mun tapaus ei ole ihan tavallinen tarina.En vain voi ihan kaikkea kertoa,koska kukaan ei usko että totuus voi olla tarua ihmeellisempää.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Kuin salama olisi häneen iskenyt ja hänen kiinnostuksensa heräsi kuin koomapotilas olisi tullut takaisin elävien kirjoihin!

Miksi näin tapahtui. Täyskäännös? tee tyhjentävä analyysi
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
8 VASTAUSTA:
Tyhjentävää analyysiä ei ole olemassa. En voi tietää koskaan mitä tapahtui,kun en ymmärrä omaakaan käytöstäni.
Oikeastaan haluaisin vastauksen siihenkin kysymykseen että miksi ja minkä vuoksi kaikki meni tavallaan päälaelleen.
Luulisin että naiset tietävät vastauksen ja minulla miehenä ei ymmärrys riitä ja vain arvailen,aavistelen tai luulen?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Lasse Lehtinen kirjoitti näin " yhä useampi kiltti mies huomaa tulleensa hyljätyksi kovemman kundin vuoksi vain vanhat naiset hyväksyvät nössönkin". Analyysinä voisi olla vaikka tämä. Ihminen on laumaeläin, joka vaatii johtajuutta ts parisuhteessa yleensä nainen odottaa miehen ottavan johtavan roolin. Jos näin ei käy nainen ei arvosta miestä. Täyskäännös ehkä johtui siitä, että vaimo huomasi sinun osoittaneen miehisyyttä hommaamalla toisen naisen. "Siinä on sittenkin miestä".

Monesti näkee miten naiset kohtelevat kilttiä miestä ja kuinka he yrittävät ärsyttää "oikeaa miestä" esiin. Tv:ssä haastateltiin psykiatria, jolta kysyttiin miksi mies lyö. Yhtenä syynä tämä kallonkutistaja esitti näin " nainen ajattelee lyö minua niin tiedän olevani turvassa".

Lasse Lehtinen lopetti artikkelinsa näin "luolamies aikana tällaisia ongelmia ei ollut"
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
PekkaOrvokki kirjoitti:
Lasse Lehtinen kirjoitti näin " yhä useampi kiltti mies huomaa tulleensa hyljätyksi kovemman kundin vuoksi vain vanhat naiset hyväksyvät nössönkin". Analyysinä voisi olla vaikka tämä. Ihminen on laumaeläin, joka vaatii johtajuutta ts parisuhteessa yleensä nainen odottaa miehen ottavan johtavan roolin. Jos näin ei käy nainen ei arvosta miestä. Täyskäännös ehkä johtui siitä, että vaimo huomasi sinun osoittaneen miehisyyttä hommaamalla toisen naisen. "Siinä on sittenkin miestä".

Monesti näkee miten naiset kohtelevat kilttiä miestä ja kuinka he yrittävät ärsyttää "oikeaa miestä" esiin. Tv:ssä haastateltiin psykiatria, jolta kysyttiin miksi mies lyö. Yhtenä syynä tämä kallonkutistaja esitti näin " nainen ajattelee lyö minua niin tiedän olevani turvassa".

Lasse Lehtinen lopetti artikkelinsa näin "luolamies aikana tällaisia ongelmia ei ollut"
Luolamiesten aikana ei ollut rakkautta ja miesten mielestä ei ongelmiakaan,jos ei kukaan sattunut pimeän aikaan varastamaan esineellistettyä naista.
Vaikka en olekkaan sitä mieltä että liitto on elämän mittainen, en hyväksy kirjan metodia ongemista keskusteltaessa.
Vaikka en ole hakannut ensimmäistäkään naista,se ei vähennä miesarvoani tai anna ns. Kovikselle tilaa.
Olen pitänyt puoliani aina kun se on mahdollista ja taatusti näyttänyt kuka on kukko tunkiolla.
Johtaja ja kaikesta päättäjä ei tarvitse olla vaan asiat sovitaan demokraattisesti,aina yhdessä.
Nyrkin voi lyödä pöytään mutta vain pelkuri joka ei käy vertaistansa vastaan, lyö naista tietäen että ei saa takaisin.
Muutoinkaan väkivalta ei ole mikään ratkaisu mihinkään.
Mielestäni väkivaltaisesta miehetä "pitävät" naiset on alistettu pelkäämään ja heidän itsetuntonsa on murskattu niin pahasti etteivät he uskalla lähteä suhteesta ja luolamies on antanut ymmärtää että kaikilla on samanlaista.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Kahdenloukkuko kirjoitti:
Tyhjentävää analyysiä ei ole olemassa. En voi tietää koskaan mitä tapahtui,kun en ymmärrä omaakaan käytöstäni.
Oikeastaan haluaisin vastauksen siihenkin kysymykseen että miksi ja minkä vuoksi kaikki meni tavallaan päälaelleen.
Luulisin että naiset tietävät vastauksen ja minulla miehenä ei ymmärrys riitä ja vain arvailen,aavistelen tai luulen?
Mitä vaimoltasi puuttui kun käyttäytyi kuten käyttäytyi ja ajautui vieraaseen suhteeseen? Sanotaanhan että jos kaikki on kunnossa, väliin ei mahdu kolmatta osapuolta?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
siilenämää kirjoitti:
Mitä vaimoltasi puuttui kun käyttäytyi kuten käyttäytyi ja ajautui vieraaseen suhteeseen? Sanotaanhan että jos kaikki on kunnossa, väliin ei mahdu kolmatta osapuolta?
Nyt kun aikaa on niin esitän vastakysymyksen. Mitä vaimolta puuttui? Minä en tiedä ja olen miettinyt sitä kovin paljon. Jos olisin tiennyt mistä kiikastaa niin olisin yrittänyt korjata asian. Hän vain yhtenä päivänä muuttui etäiseksi ja sitä päivää edellisenä päivänä onni kukoisti ja sen vuoksi en voinut edes kuvitella et peli on alkanut.
Pikkuhiljaa etääntyminen lisääntyi ja sama makuuhuone oli jo liikaa.
En tiennyt silloin mitään ja kun viimein kuulin totuuden ja varmistuin tapahtuneesta paikan päällä,heidän huomaamatta, aloin kysellä asiasta.Hän kiisti kaiken.
Kumpa olisin tiennyt heti,sinä päivänä kun muutos tuli.ihan sama olisinko tiennyt suhteesta tai siihen johtaneesta syystä niin olisimme päässeet helpommalla eikä kummankaan paita olisi pas,kassa.
Taloudellisesti,puolisollani oli kaikki hyvin. Työn lisäksi tein kotitöitä ja ruokaa,jo ennen muutosta ja sen muutoksen jälkeen lähes kaiken.
Olen ollut ystävällinen aina,en koskaan loukannut fyysisesti tai henkisesti. Hän oli jo silloin tärkein ihminen elämässäni ja kun tärkein ihminen tekee tuollaista hakitusti,se murentaa miehenkin totaalisesti.
Olisimpa tiennyt.Nyt olen viisaampi,vanhempi ja varovaisempi.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Kahdenloukkuko kirjoitti:
Nyt kun aikaa on niin esitän vastakysymyksen. Mitä vaimolta puuttui? Minä en tiedä ja olen miettinyt sitä kovin paljon. Jos olisin tiennyt mistä kiikastaa niin olisin yrittänyt korjata asian. Hän vain yhtenä päivänä muuttui etäiseksi ja sitä päivää edellisenä päivänä onni kukoisti ja sen vuoksi en voinut edes kuvitella et peli on alkanut.
Pikkuhiljaa etääntyminen lisääntyi ja sama makuuhuone oli jo liikaa.
En tiennyt silloin mitään ja kun viimein kuulin totuuden ja varmistuin tapahtuneesta paikan päällä,heidän huomaamatta, aloin kysellä asiasta.Hän kiisti kaiken.
Kumpa olisin tiennyt heti,sinä päivänä kun muutos tuli.ihan sama olisinko tiennyt suhteesta tai siihen johtaneesta syystä niin olisimme päässeet helpommalla eikä kummankaan paita olisi pas,kassa.
Taloudellisesti,puolisollani oli kaikki hyvin. Työn lisäksi tein kotitöitä ja ruokaa,jo ennen muutosta ja sen muutoksen jälkeen lähes kaiken.
Olen ollut ystävällinen aina,en koskaan loukannut fyysisesti tai henkisesti. Hän oli jo silloin tärkein ihminen elämässäni ja kun tärkein ihminen tekee tuollaista hakitusti,se murentaa miehenkin totaalisesti.
Olisimpa tiennyt.Nyt olen viisaampi,vanhempi ja varovaisempi.
@Kahdenloukkuko "Mitä vaimolta puuttui?"

Jotain oli vialla suhteessa.

Näitä toistetaan toistamasta päästyään, kunnes kaikki uskoo :D

Olen sitä mieltä, ettei mitään tarvitse olla vikana eikä puuttua, jos pettää!

Juuri säteilevänä ja onnellisena ihminen on kaunis ja häneen ihastutaan ja hän ihastuu.
Onnellisessa parisuhteessa elävä ihminen luottaa itseensä ja siihen, että on rakastettava. Siksi onnellinen uskoo saavansa uuden ihailijansa/ihastuksensa rakkauden. Luottavaisesti menee syliin saamaan vielä enemmän onnea, kun vieraan syli tuntuu kiihottavammalta kuin oman tutuksi jo käyneen arkisen aviopuolison.

Jos taas on avioliitossaan pahoinpidelty, halveksittu, ja sitten rumasti jätetty, niin uuden suhteen solmiminen on hyvin vaikeaa. Epäilykset ovat suuret, että taas tulee samaa kamaluutta. Uusia kumppaneita tarkkailee kyräillen ja epäilee ja etsii ja löytää signaaleja, joista alkoi kehittymään edellisen suhteen h.elvetti. Silloin heti se suhde poikki ja omaan turvalliseen yksinoloon piiloon satuttavaa "rakkautta".
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Kahdenloukkuko kirjoitti:
Nyt kun aikaa on niin esitän vastakysymyksen. Mitä vaimolta puuttui? Minä en tiedä ja olen miettinyt sitä kovin paljon. Jos olisin tiennyt mistä kiikastaa niin olisin yrittänyt korjata asian. Hän vain yhtenä päivänä muuttui etäiseksi ja sitä päivää edellisenä päivänä onni kukoisti ja sen vuoksi en voinut edes kuvitella et peli on alkanut.
Pikkuhiljaa etääntyminen lisääntyi ja sama makuuhuone oli jo liikaa.
En tiennyt silloin mitään ja kun viimein kuulin totuuden ja varmistuin tapahtuneesta paikan päällä,heidän huomaamatta, aloin kysellä asiasta.Hän kiisti kaiken.
Kumpa olisin tiennyt heti,sinä päivänä kun muutos tuli.ihan sama olisinko tiennyt suhteesta tai siihen johtaneesta syystä niin olisimme päässeet helpommalla eikä kummankaan paita olisi pas,kassa.
Taloudellisesti,puolisollani oli kaikki hyvin. Työn lisäksi tein kotitöitä ja ruokaa,jo ennen muutosta ja sen muutoksen jälkeen lähes kaiken.
Olen ollut ystävällinen aina,en koskaan loukannut fyysisesti tai henkisesti. Hän oli jo silloin tärkein ihminen elämässäni ja kun tärkein ihminen tekee tuollaista hakitusti,se murentaa miehenkin totaalisesti.
Olisimpa tiennyt.Nyt olen viisaampi,vanhempi ja varovaisempi.
Okei. Oletkos miettinyt miksi hän kuitenkaan sitten ei tuntenut samoin. Sanotaanhan että jos suhde on kunnossa siihen väliin ei mahdu kolmatta osapuolta. Eli hän ei arvostanut syystä tai toisesta sinua niin paljon, päästi toisen ihmisen väliinne. Jotain puuttui, minkä tämä toinen sitten täydensi.

Mutta joka tapauksessa, hattua nostan kun päätitte jatkaa. Minä en kykenisi. Kun luottamus menee kerran, sitä ei saa takaisin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
hehehehee kirjoitti:
@Kahdenloukkuko "Mitä vaimolta puuttui?"

Jotain oli vialla suhteessa.

Näitä toistetaan toistamasta päästyään, kunnes kaikki uskoo :D

Olen sitä mieltä, ettei mitään tarvitse olla vikana eikä puuttua, jos pettää!

Juuri säteilevänä ja onnellisena ihminen on kaunis ja häneen ihastutaan ja hän ihastuu.
Onnellisessa parisuhteessa elävä ihminen luottaa itseensä ja siihen, että on rakastettava. Siksi onnellinen uskoo saavansa uuden ihailijansa/ihastuksensa rakkauden. Luottavaisesti menee syliin saamaan vielä enemmän onnea, kun vieraan syli tuntuu kiihottavammalta kuin oman tutuksi jo käyneen arkisen aviopuolison.

Jos taas on avioliitossaan pahoinpidelty, halveksittu, ja sitten rumasti jätetty, niin uuden suhteen solmiminen on hyvin vaikeaa. Epäilykset ovat suuret, että taas tulee samaa kamaluutta. Uusia kumppaneita tarkkailee kyräillen ja epäilee ja etsii ja löytää signaaleja, joista alkoi kehittymään edellisen suhteen h.elvetti. Silloin heti se suhde poikki ja omaan turvalliseen yksinoloon piiloon satuttavaa "rakkautta".
En tosiaankaan ole tähän päivään mennessä vielä keksinyt,mitä puuttui tai miten näin voi tapahtua.Erilaisia teorioita olen päässäni sepittänyt.Onko joku vääristellyt totuutta tai valehdellut pääni menoksi.Sodassa ja rakkaudessa on näet kaikki sallittua joidenkin mielestä.
Minulle kävi vähän noin kuin ilmaisit. Kuten aiemmin jo sanoin,lähestymis yrityksiä tuli useita ja tyrmäsin kaikki muut paitsi tämän viimeisen.
Minnun ei tarvinnut edes ajatella että antaisin siimaa yhtään lähestyjille ja kaikki kävi ihan luonnostaan.
Tunsin jopa inhoa kun huomasin kuinka voidaan ehdotella läheisempää kanssakäymistä "varatun miehen" kanssa.
Yksi monista tapauksista.Taksi jonossa olin keulilla ja takanani nainen.Olimme nähtävästi olleet samassa ravintolassa ja hän alkoi juttelemaan.Ajattelin et ajan kuluksi ja ihan mukavan oloinen ja kaunis nainen olikin.Taxini tuli ja nainen kysyi et mihin päin matkani.Hän oli menossa samaan suuntaan,tai samalla suunnalla olevaan kaupuginosaan ja minä huomattavasti kauemmas.
Sanoin että kyllä sopii tulla samalla.Olin menossa etupenkille kun nainen avasi takaoven ja vaati että tulisin myös taakse..Menin etupenkille ja sanoin et ei ehditä jutella pitkään kun matka hänen pysäkille kestää vain kymmenen minuuttuia.
Hädintuskin auto ehti liikkeelle kun pää ilmestyi etupenkkien välistä ja yökahville vonkaaminen alkoi.Sanoin että en juo kahvia.Hän ilmoitti topakasti että on teetä,kaljaa,viinaa ja lempeä..
Viime metreille asti vonkaamista riitti.
Taksimies sanoi kun jatkoimme matkaa.Empä ole ennen nähnyt et näinkin voi käydä että mies ei jää vaikka mitä luvataan..
Loppumatkan kuskin kanssa juteltiin niitä näitä,säästä sun muusta,eikä sanaakaan mun ja puolisoni jutuista.Hän sanoi kun maksoin kyydin ja olin nousemassa autosta:Kiiitos,hyvää yötä ja hei..älä luovuta.
Taksarin sanat kaikui päässä koko yön.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Vaikeaa sanoa ulkopuolisten mikä on oikein ja mikä väärin kenenkään toisten suhteissa. Ei ole kahta identtistä kohtaloa tai elämäntarinaa. Jännä kuitenkin että vielä mietit teitkö oikein tai oletko onnellinen oikeasti. Mitä onni on, mitä rakkaus on? Menit oman naisen luota toisen syliin ja sieltä takaisin. Joskus on hyvä ottaa aikalisä ja koittaa olla ihan yksin miettimässä mitä haluaa vai etkö osaa olla yksin?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
12 VASTAUSTA:
"etkö osaa olla yksin?" Miksi pitäisi olla yksin jos on suhteessa? Miten olisin toiminut? Jättänyt lapset,ottanut mukaan? Talon,velat ja kaikki käytännön asiat. Olisi ollut itsekästä ajatella vain omia tunteitaan ja yksinäisyyttä. Olin yksin suhteessa ja kauan.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Kahdenloukkuko kirjoitti:
"etkö osaa olla yksin?" Miksi pitäisi olla yksin jos on suhteessa? Miten olisin toiminut? Jättänyt lapset,ottanut mukaan? Talon,velat ja kaikki käytännön asiat. Olisi ollut itsekästä ajatella vain omia tunteitaan ja yksinäisyyttä. Olin yksin suhteessa ja kauan.
Niinniin. Sulla oli voita molemmin puolin leipää. Oli vaimo, lapset, talon velat ja "käytännön asiat. ;imusta ajattelit itsekkäästi omia tunteita heittäytymälä suhteeseen jopa vuoden mittaiseen suhteeseen toisen naisen kanssa? Kenen tunteita silloin ajattelit?

Ok. Suhteessa olit yksin ja kauan mutta kuitenkin nyt kun olette sopineet ja päättäneet jatkaa yhdessä kuitenkin haikailet jotain muuta ja et tiedä oletko "onnellinen". Mitä puuttuu jotta voisit varmasti nyökätä itsellesi että joo-o. olen onnellinen. Eli onko näin että haikailet aina jotain muuta kuin mitä sinulla jo on?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Kahdenloukkuko kirjoitti:
"etkö osaa olla yksin?" Miksi pitäisi olla yksin jos on suhteessa? Miten olisin toiminut? Jättänyt lapset,ottanut mukaan? Talon,velat ja kaikki käytännön asiat. Olisi ollut itsekästä ajatella vain omia tunteitaan ja yksinäisyyttä. Olin yksin suhteessa ja kauan.
Nyt, kun olet kertonut enemmän elämäntilanteestasi, ymmärrän sinua ja ratkaisujasi paljon paremmin - että sinulla on lapsia, sitä en tiennyt vastatessani, tosin en tiedä, minkä ikäisiä lapset ovat. Pahoittelen vastausteni sävyä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
siilenämää kirjoitti:
Niinniin. Sulla oli voita molemmin puolin leipää. Oli vaimo, lapset, talon velat ja "käytännön asiat. ;imusta ajattelit itsekkäästi omia tunteita heittäytymälä suhteeseen jopa vuoden mittaiseen suhteeseen toisen naisen kanssa? Kenen tunteita silloin ajattelit?

Ok. Suhteessa olit yksin ja kauan mutta kuitenkin nyt kun olette sopineet ja päättäneet jatkaa yhdessä kuitenkin haikailet jotain muuta ja et tiedä oletko "onnellinen". Mitä puuttuu jotta voisit varmasti nyökätä itsellesi että joo-o. olen onnellinen. Eli onko näin että haikailet aina jotain muuta kuin mitä sinulla jo on?
Mielestäni minulla ei ollut voita leivän päällä yhtään ja koin niin että minulla on oikeus päästää toinen nainen lähestymään.Sain kokea monia lähestymisyrityksiä ja tyrmäsin kaikki,koska pidin sellaista vääryytenä.
Oikeastaan minua ällötti kaikki ne lähestymisyritykset ja varsinkin ne joiden tiedossa luultavasti oli tilanteeni.Tuli mieleen korpit haaskalla ja kai näytin raadolta henkisesti.
En tällä hetkellä kaipaa mitään,mutta ajatus siitä että kestääkö tämä ja valitsinko oikein ja olisiko suhteesta tullut se oikea? On paljon kaikkea mitä jäin kuitenkin miettimään, mutta en tosiaankaan halua muuta kuin olla vakaassa suhteessa, niin varmasti kuin se on yleensä mahdollista.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
hehehehee kirjoitti:
Nyt, kun olet kertonut enemmän elämäntilanteestasi, ymmärrän sinua ja ratkaisujasi paljon paremmin - että sinulla on lapsia, sitä en tiennyt vastatessani, tosin en tiedä, minkä ikäisiä lapset ovat. Pahoittelen vastausteni sävyä.
Ei kipakka kommentti haittaa ja itseppä jätin osan tarinaa tai taustoja kertomatta.
Paljon muutakin dramatiikkaa olisi,mutta niistä en voi kirjoittaa,enkä halua edes vajota vanhoihin tapahtumiin.
Nyt lapset ovat jo aikuisia.Nuorin tytärkin tuli täysi ikäiseksi ja muutti omilleen.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Kahdenloukkuko kirjoitti:
Mielestäni minulla ei ollut voita leivän päällä yhtään ja koin niin että minulla on oikeus päästää toinen nainen lähestymään.Sain kokea monia lähestymisyrityksiä ja tyrmäsin kaikki,koska pidin sellaista vääryytenä.
Oikeastaan minua ällötti kaikki ne lähestymisyritykset ja varsinkin ne joiden tiedossa luultavasti oli tilanteeni.Tuli mieleen korpit haaskalla ja kai näytin raadolta henkisesti.
En tällä hetkellä kaipaa mitään,mutta ajatus siitä että kestääkö tämä ja valitsinko oikein ja olisiko suhteesta tullut se oikea? On paljon kaikkea mitä jäin kuitenkin miettimään, mutta en tosiaankaan halua muuta kuin olla vakaassa suhteessa, niin varmasti kuin se on yleensä mahdollista.
Voiko sitä koskaan tietäää että mikä kestää ja että onko valinnut oikein. En oikein usko. En usko sellaiseenkaan ikionnellisuuteen, jossa aina voisi todeta olevansa "onnellinen". Minutsa vähän sanana jo yliampuva. Riittää kun arki ja pyhäpäivätkin sujuu, yhdessä on hyvä olla. Kyllä se elämä nakkaa murheita ihan muussakin muodossa kuin parisuhteessa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Kahdenloukkuko kirjoitti:
Ei kipakka kommentti haittaa ja itseppä jätin osan tarinaa tai taustoja kertomatta.
Paljon muutakin dramatiikkaa olisi,mutta niistä en voi kirjoittaa,enkä halua edes vajota vanhoihin tapahtumiin.
Nyt lapset ovat jo aikuisia.Nuorin tytärkin tuli täysi ikäiseksi ja muutti omilleen.
Nythän teillä sitten onkin näytön paikka kun jäätte kahdelleen asumaan ns. tyhjän pesän syndromaan :). Viihdyttekö keskenänne, mitä yhteistä teillä on? Onko yhteisiä mielenkiinnon kohteista vai touhuiletteko molemmat eri suunnilla?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Kahdenloukkuko kirjoitti:
Mielestäni minulla ei ollut voita leivän päällä yhtään ja koin niin että minulla on oikeus päästää toinen nainen lähestymään.Sain kokea monia lähestymisyrityksiä ja tyrmäsin kaikki,koska pidin sellaista vääryytenä.
Oikeastaan minua ällötti kaikki ne lähestymisyritykset ja varsinkin ne joiden tiedossa luultavasti oli tilanteeni.Tuli mieleen korpit haaskalla ja kai näytin raadolta henkisesti.
En tällä hetkellä kaipaa mitään,mutta ajatus siitä että kestääkö tämä ja valitsinko oikein ja olisiko suhteesta tullut se oikea? On paljon kaikkea mitä jäin kuitenkin miettimään, mutta en tosiaankaan halua muuta kuin olla vakaassa suhteessa, niin varmasti kuin se on yleensä mahdollista.
Laskin leivänpäälliseksi myös lapset ja asuntovelat, omaisuuden. Olikos se kakkossuhteen väärti vaarantaa ne? Ja kun teit päätöksen jatkaa perheesi ja omaisuutesi kanssa, jäit sittenkin epävarmaksi teitkö oikein. Entä se toinen nainen, miten hän otti päätöksesi? Tosin hän altisiti itsensä tähän ylipäätään alkaessa suhteeseen epävarman ukkomiehen kanssa. Vai oliko hänkin naimisissa tai suhteessa?
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
siilenämää kirjoitti:
Laskin leivänpäälliseksi myös lapset ja asuntovelat, omaisuuden. Olikos se kakkossuhteen väärti vaarantaa ne? Ja kun teit päätöksen jatkaa perheesi ja omaisuutesi kanssa, jäit sittenkin epävarmaksi teitkö oikein. Entä se toinen nainen, miten hän otti päätöksesi? Tosin hän altisiti itsensä tähän ylipäätään alkaessa suhteeseen epävarman ukkomiehen kanssa. Vai oliko hänkin naimisissa tai suhteessa?
Tuntemukset silloin oli että kaikki oli lähinnä rasitteita,niin velat kuin kolme lasta. Yksi vaikea teini ja kaksi lähes aikuista.
Harrastuksista huolimatta ongelmia oli ja epäilen niiden johtuneen siitä että koko taakka oli minun kannettavana,kun äiti oli paljon jossain.
Siinä tilanteessa kun sivusuhde alkoi,olin kitunut pitkään ja olin aivan varma siitä että lusikat menee jakoon,enkä ikinä vaarantaisi perheen tulevaisuutta omien mielihalujen varjolla. Tarkoitan sitä että en ihastu,rakastu,tai petä. Mielestäni olen järkkymätön päätöksissäni aina ja vain yhden naisen mies.
Toinen nainen oli eronnut ennen kuin törmäsimme ja hänen aloitteesta kaikki alkoi. Siihen aikaan olin tosiaankin totaalisen varma siitä että ero tulee ja talo myydään,samoin kaikki muukin ja se hankitun menettäminen harmitti jo enemmän kuin puolison menetys. Paikoilla ja omaisuudellakin on tunnearvo,vaikka niistä ei myydessä rahaa juuri tule.
Nyt ei voi käsittää sitä et kuin hajalla pää oli silloin.
Olen päätökseni tehnyt ja sillä tiellä pysyn. Pas, kamainen maku jäi siitä miten satutin toista naista.Toivon hänelle kaikkea hyvää.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Kahdenloukkuko kirjoitti:
Tuntemukset silloin oli että kaikki oli lähinnä rasitteita,niin velat kuin kolme lasta. Yksi vaikea teini ja kaksi lähes aikuista.
Harrastuksista huolimatta ongelmia oli ja epäilen niiden johtuneen siitä että koko taakka oli minun kannettavana,kun äiti oli paljon jossain.
Siinä tilanteessa kun sivusuhde alkoi,olin kitunut pitkään ja olin aivan varma siitä että lusikat menee jakoon,enkä ikinä vaarantaisi perheen tulevaisuutta omien mielihalujen varjolla. Tarkoitan sitä että en ihastu,rakastu,tai petä. Mielestäni olen järkkymätön päätöksissäni aina ja vain yhden naisen mies.
Toinen nainen oli eronnut ennen kuin törmäsimme ja hänen aloitteesta kaikki alkoi. Siihen aikaan olin tosiaankin totaalisen varma siitä että ero tulee ja talo myydään,samoin kaikki muukin ja se hankitun menettäminen harmitti jo enemmän kuin puolison menetys. Paikoilla ja omaisuudellakin on tunnearvo,vaikka niistä ei myydessä rahaa juuri tule.
Nyt ei voi käsittää sitä et kuin hajalla pää oli silloin.
Olen päätökseni tehnyt ja sillä tiellä pysyn. Pas, kamainen maku jäi siitä miten satutin toista naista.Toivon hänelle kaikkea hyvää.
"Tarkoitan sitä että en ihastu,rakastu,tai petä"
No kuitenkin sitten ainakin petit jos et ihastunut etkä rakastunut.

"Mielestäni olen järkkymätön päätöksissäni aina ja vain yhden naisen mies."
No näin. Mutta kuitenkin siinä vaiheessa olit ainakin tavallaan kahden naisen mies. Tai kutenen nikkisikin osoittaa" kahden naisen loukussa".

Menit siis eronneen naisen houkutuksiin mukaan? Noh, etpäs sitten paljoa menettänyt jos sinkkunainen vonkasi ukkomiestä. Sopi sopivasti laastariksi :D.

Miksihän on niin vaikeaa erota ensin ja sitten katsella uutta suhdetta. Eroaika tai muu kriisi sihteessa on sellaista aikaa ettei siinä mitään uutta kannata synnyttää.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
siilenämää kirjoitti:
Nythän teillä sitten onkin näytön paikka kun jäätte kahdelleen asumaan ns. tyhjän pesän syndromaan :). Viihdyttekö keskenänne, mitä yhteistä teillä on? Onko yhteisiä mielenkiinnon kohteista vai touhuiletteko molemmat eri suunnilla?
Aikataulut vähän tiukkoja.Ei tahdo ehtiä vastaaman nopeasti.
Vaimo työttömänä ja minä töissä.Jonkin verran kumpikin omissa oloissaan,mutta yhteisiä harrastuksia on ilmaantunut, kuten uinti ja hiihto. Yhteistä aikaakin on, jolloin ei tehdä mitään.Tietysti minun työ häiritsee hieman ja olen harkinnnut pitää vapaavuoden. Yleisesti ottaen olemme enemmän yhdessä nyt kuin silloin kun talossa oli paljon jalkoja.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Kahdenloukkuko kirjoitti:
Aikataulut vähän tiukkoja.Ei tahdo ehtiä vastaaman nopeasti.
Vaimo työttömänä ja minä töissä.Jonkin verran kumpikin omissa oloissaan,mutta yhteisiä harrastuksia on ilmaantunut, kuten uinti ja hiihto. Yhteistä aikaakin on, jolloin ei tehdä mitään.Tietysti minun työ häiritsee hieman ja olen harkinnnut pitää vapaavuoden. Yleisesti ottaen olemme enemmän yhdessä nyt kuin silloin kun talossa oli paljon jalkoja.
Minusta se on tärkeää että on yhteisiäkin mielenkiinnon kohteita, sis jotain että ollaan yhdessä. Muutoin helposti käy niin että suhde kuolee ja sitä alkaa tahtomattaan katsella aidan toiselle puolelle, missä niitä yhteisen harrastuksen omaavia saattaa sitten olla.

Kyllä omaa aikaakin pitää olla ja tilaa itselle kuitenkin. Jos on mahdollista pitää vapaavuosi, se on hieno juttu.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
"niistä tapauksista, tuntemuksista haluaisin kuulla"

Aha. On minulla takana samantyylinen parisuhdekokemus. En vaan näe, että sen mun kokemani kertominen mitenkään sua auttaa. En jaksa edes niitä oman suhteeni soutamisia ja huopaamisia muistella uudelleen. Mennyt on mennyttä. Parhaan kykynsä mukaan yritti toimia silloin. Turha niitä on jälkikäteen vatkata. Henki siinä silppurissa oli lähellä mennä. Henkiin jäin. Hengissä olen vielä tänäänkin.
Kova koettelemus se vastoinkäyminen parisuhteessa oli. Monenlaisia fyysisiä sairauksia tuli ja meni pois sitten, kun se parisuhde vuosien ees-taas-vitkuttelun jälkeen saatiin päättymään. Järki säilyi.

Onnellinen en ole ollut tuosta suhteesta liian-erilaiset-arvot-omaavan- ihmisen kanssa, mutta sen suhteen hedelmät, lapsemme. ovat iloni ja valoni elämän tiellä.

Siispä neuvoni sulle, Leuka rintaan ja reippaasti kohti uusia pettymyksiä.

Onnen voi onnistua tuntemaan pienen ohimenevän hetken. Velvollisuutensa kun hoitaa niin hyvin kuin osaa, niin siitä saa hyvää mieltä.
Kommentoi
1
Ilmianna
Jaa
2 VASTAUSTA:
Hyvä kommentti. Kun tuntee vastuunsa ja tietää velvollisuutensa niin hommit yleensä menevät parhain päin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Ensinnäkin,kiitän kommentistasi.
Mielestäni kaikkiin pidempiin suhteisiin mahtuu tyyntä ja myrskyä ja ymmärrän täysin sen että kaikkiin em. Asioihin ei halua palata kieriskelemään.
Pitkän elämän ja pitkän suhteen eläneenä olen sitä mieltä et parisuhteessakin on tietty sykli.. On jaksoja jolloin on laskusuhdanne ja silloin tapahtuu outoja asioita.
Jos aikasykli on olemassa ja toivottavasti se myötäilee taloudellista noususuhdannetta niin pidän leuan rinnassa ja menen kohti onnea,enkä mieti tulevaa lamaa.
Kun tarkemmin ajattelen,ei tässä elämässä enää kovin paljon ole aikaa ja sekin aika menee vaikka aidan seipäänä.
Toisin ajattelin nuorempana kun aidan seipäitä katselin:)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
"PekkaOrvokki" Näin naisen näkökulmasta , luolamies saa pysyä luolassaan ainakin minun puolestani, mies joka kerran erehtyisi lyömään minua ei toista kertaa pääse niin lähelle et pystyis lyömään.
Ilmianna
Jaa
Luulen kahdenloukkuko, että teit oikean päätöksen. Se sinun sivusuhteesi, suuri rakkautesi, sielun kumppanisi ei ole kunnon ihminen, kun ryhtyy suhteeseen ukkomiehen kanssa (oli hän nyt sitten itse vapaa tai varattu).

Kertoiko vaimosi, että hän on ollut sinulle uskoton, vai oletko kuitenkin keksinyt sen, että olet voinut perustella oman sivusuhteesi?

Selvittelitkö koskaan vaimosi kanssa sitä, että miksi sinusta tuntui, että sinut on hyllytetty? Ehkä vaimosi ajatteli tuolloin samoin, että hän ei myöskään " saanut kontaktia, läheisyyttä, seksiä, ei mitään."
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
13 VASTAUSTA:
Tämä kommentti kuulostaa siltä että joku koettaa vääntää mustaa valkoiseksi. Mikään avioliitto ei ole niiin pyhä ettei se voisi olla paha. Joko toiselle tai molemmille.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Selvennän kun ehdin,myös kääntöpuolen yritän tuoda esille.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Vankilakuinvankila kirjoitti:
Tämä kommentti kuulostaa siltä että joku koettaa vääntää mustaa valkoiseksi. Mikään avioliitto ei ole niiin pyhä ettei se voisi olla paha. Joko toiselle tai molemmille.
Tangoon tarvitaan kuitenkin aina kaksi. Kuka on viaton kun homma lähtee käsistä? Mielestäni ei kukaan.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Vankilakuinvankila kirjoitti:
Tämä kommentti kuulostaa siltä että joku koettaa vääntää mustaa valkoiseksi. Mikään avioliitto ei ole niiin pyhä ettei se voisi olla paha. Joko toiselle tai molemmille.
Kyllä avioliitto on juuri sen verran "pyhä", että siitä voi lähteä, eikä ryhtyä sivusuhteeseen. Ei täysijärkinen, itseään edes hiukan kunnioittava, kunnollinen ihminen ryhdy suhteeseen varatun kanssa eli aivan oikein teki tuo avaaja, kun lemppasi kyseisen hutsun.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Joillakin ihmisillä on joko ikää liian vähän tai sitten elämän piiri niin pieni, suppea ja ahdas, ettei ole tietoa eikä käsitystä, että maailman sivu on ryhdytty sivusuhteisiin. Toiset pilaavat niillä elämänsä, toiset sen kuin porskuttavat eteen päin vailla minkään laisia omantunnon tuskia. Elämässä ei mikään ole niin pyhää että kannattaisi jättää oma elämänsä elämättä vaikka olisi aviossa eikä jostain syystä tahdo ja halua sitä lempata.

Viattomia (= vailla vikoja / enkeleitä) ei ole olemassakaan täällä maan päällä. Joittenkin vika on salasuhe, toisten aivan joku muu; ahtaus, pienisieluisuus, käsitys- tm. kyvyttömyys, katkeruus, kateus ...
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Huolehdivainomasi kirjoitti:
Joillakin ihmisillä on joko ikää liian vähän tai sitten elämän piiri niin pieni, suppea ja ahdas, ettei ole tietoa eikä käsitystä, että maailman sivu on ryhdytty sivusuhteisiin. Toiset pilaavat niillä elämänsä, toiset sen kuin porskuttavat eteen päin vailla minkään laisia omantunnon tuskia. Elämässä ei mikään ole niin pyhää että kannattaisi jättää oma elämänsä elämättä vaikka olisi aviossa eikä jostain syystä tahdo ja halua sitä lempata.

Viattomia (= vailla vikoja / enkeleitä) ei ole olemassakaan täällä maan päällä. Joittenkin vika on salasuhe, toisten aivan joku muu; ahtaus, pienisieluisuus, käsitys- tm. kyvyttömyys, katkeruus, kateus ...
Se näköjään napsahti omaan nilkkaan. Vaikka maailman sivu sivusuteita on ollut, niin onko se mikään perustelu omalle moraalittomalle käytökselle?
Näköjään, joillekin se on, mutta se vain kertoo siitä, että aviopuolison kanssa ei haluta keskustella asioita selviksi. Joko erota tai jatkaa yhdessä.
Sitten vielä on näitä pöljiä, joille ei kelpaa muut kuin varattu. Omalla käytöksellään pilaavat maineensa, jos se varattu ei koskaa eroakaan. :D
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
LoukustaPois kirjoitti:
Kyllä avioliitto on juuri sen verran "pyhä", että siitä voi lähteä, eikä ryhtyä sivusuhteeseen. Ei täysijärkinen, itseään edes hiukan kunnioittava, kunnollinen ihminen ryhdy suhteeseen varatun kanssa eli aivan oikein teki tuo avaaja, kun lemppasi kyseisen hutsun.
Päätöstä tehdessäni,mietin ja punnitsin,mietin uudelleen ja uudelleen.
Teipä miten vain niin olen itse häviäjä ja loukkaan joka tapauksessa.
En mitenkään voi hutsutella sitä toista naista,koska hänelläkin on tunteet.En olisi saanut päästää niin lähelle että siitä voisi odottaa enemmän. Syytän enemmän itseäni kuin toista naista ja kadun että pilasin hänen elämäsä yhden osion.
Miksi kaikille on mahdotonta ymmärtää se että voi jumittua jopa kahden naisen välille,ainakin hetkeksi.
Puolisoni on minulle kaikkein tärkein kuitenkin lopoujen lopuksi,vaikka joidenkin mielestä hän ei sitä ansaitse.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Kahdenloukkuko kirjoitti:
Päätöstä tehdessäni,mietin ja punnitsin,mietin uudelleen ja uudelleen.
Teipä miten vain niin olen itse häviäjä ja loukkaan joka tapauksessa.
En mitenkään voi hutsutella sitä toista naista,koska hänelläkin on tunteet.En olisi saanut päästää niin lähelle että siitä voisi odottaa enemmän. Syytän enemmän itseäni kuin toista naista ja kadun että pilasin hänen elämäsä yhden osion.
Miksi kaikille on mahdotonta ymmärtää se että voi jumittua jopa kahden naisen välille,ainakin hetkeksi.
Puolisoni on minulle kaikkein tärkein kuitenkin lopoujen lopuksi,vaikka joidenkin mielestä hän ei sitä ansaitse.
Olet varmasti tehnyt oikean päätöksen kun noin kirjoitat "Puolisoni on minulle kaikkein tärkein" kauniisti kirjoitettu, kerro myös puolisollesi tuo voitte vielä löytää todellisen yhteisen sävelen, tai toivottavasti olette jo löytäneetkin.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Kahdenloukkuko kirjoitti:
Päätöstä tehdessäni,mietin ja punnitsin,mietin uudelleen ja uudelleen.
Teipä miten vain niin olen itse häviäjä ja loukkaan joka tapauksessa.
En mitenkään voi hutsutella sitä toista naista,koska hänelläkin on tunteet.En olisi saanut päästää niin lähelle että siitä voisi odottaa enemmän. Syytän enemmän itseäni kuin toista naista ja kadun että pilasin hänen elämäsä yhden osion.
Miksi kaikille on mahdotonta ymmärtää se että voi jumittua jopa kahden naisen välille,ainakin hetkeksi.
Puolisoni on minulle kaikkein tärkein kuitenkin lopoujen lopuksi,vaikka joidenkin mielestä hän ei sitä ansaitse.
Ehkä se toinen nainen tarvitsi tuon suhteen kehittyäkseen ihmisenä ja todistaakseen mitä ainakaan ei jatkossa halua. Joten älä ollenkaan säälittele.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Ei "napsahtanut nilkkaan" mulla eikä sulla näköjään jakeluun eli korvain väliseen tilaan.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Tyhjääkö kirjoitti:
Ei "napsahtanut nilkkaan" mulla eikä sulla näköjään jakeluun eli korvain väliseen tilaan.
Juu, ei mene jakeluun, että jollain on otsaa puolustella epärehellisyyttä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Kahdenloukkuko kirjoitti:
Päätöstä tehdessäni,mietin ja punnitsin,mietin uudelleen ja uudelleen.
Teipä miten vain niin olen itse häviäjä ja loukkaan joka tapauksessa.
En mitenkään voi hutsutella sitä toista naista,koska hänelläkin on tunteet.En olisi saanut päästää niin lähelle että siitä voisi odottaa enemmän. Syytän enemmän itseäni kuin toista naista ja kadun että pilasin hänen elämäsä yhden osion.
Miksi kaikille on mahdotonta ymmärtää se että voi jumittua jopa kahden naisen välille,ainakin hetkeksi.
Puolisoni on minulle kaikkein tärkein kuitenkin lopoujen lopuksi,vaikka joidenkin mielestä hän ei sitä ansaitse.
Sanotaanhan että sydämeen ei mahdu kahta ämmää, ehkä siksi.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Huolehdi sinä vain omasta epärehellisyydestäsi - ja / tai muista vioistasi.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
kerrot aloituksessa "Pitkällisten keskusteluiden jälkeen olimme hieman lähempänä ja lyhyesti sanottuna harrastimme jopa seksiä......Päätin kuitenkin jatkaa puolisoni kanssa aloitettua pitkää matkaa, mutta en tiedä miksi ja mikä sai varman asian muuttumaan. "

Samoin tapahtui...meillekin....
Harrastimme seksiä ja en tiedä miksi ja mikä sai varman asian muuttumaan.
Sitä niin helposti ajautuu sylikkäin, kun on paha olla.
Me sovimme, että vedetään pois avioerohakemus, joka avioero oli astumassa voimaan kuukauden kuluttua.
Asuimme jo erillään silloin ja puoliso ajoi iltamyöhään omaan asuntoonsa nukkumaan.

Kun aamulla heräsin, niin olin kauhuissani, että mitä olen tehnyt. Miksi???? olin ajautunut sopimaan avioeron perumisesta. Juuri, kun olin pääsemässä vapaaksi.

Onnellista oli meidän tapauksessa se, että puoliso oli nukutun yön jälkeen tullut samansuuntaisiin aatoksiin kuin minä suhteemme jatkamisen mahdottomuudesta.
Hänellä oli toinen silloin ja mä tiesin sen mutta puoliso ei tiennyt, että mä tiedän. Mutta tietäen tulisuuteni puoliso pelkäsi minun saavan bielä jossain vaiheessa tietää, eikä uskaltanut tulla jatkaman nukkumista vieressäni aviovuoteessamme enää,

Niin onnellisesti kävi, että avioero astui voimaan kuukauden kuluttua ja se rakastelu jäi viimeiseksemme, Mutta HUOM! se viimenainti naitiin hyveellisesti vihittynä avioparina.
Kotinamme palvelleen kiinteistön meinasin ja melkein ostinkin, mutta kun exä alkoi ahneeksi ja yritti korottaa hintaa, niin en ostanutkaan vaan meni vieraalle. Muuta tavaraa otin harkiten mukaani, Paljon meni kierrätykseen.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
2 VASTAUSTA:
Lisään vielä, että meillä yksi lapsista oli alle kouluikäinen silloin. Minä huolehdin lapsista eron jälkeen.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Hyvin havainollistettu.Toi harkinta aika meni minulla.En epäröinyt vaikka päätinkin toisin kuin olin ajatellut.kiitos!
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
aina löytyy näitä parisuhdepelaajia jotka itsekkäästi käyttävät hyväkseen ulkopuolisia,
välittämättä lainkaan heidän tunteistaan, heivataan vaan yli laidan ja palataan itse sinne kotipesän lämpöön takaisin
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
8 VASTAUSTA:
Miksi se 'hyväksi käytetty' suostuu hyväksi käyttämiseen? Jos tunne määrää niin oma moka, jos osaa suhtautua järjellisesti, niin ei huku tunnemössösuohon eikä laidan yli lemppaaminen tee hengelle ja persoonalle muuta kuin vahvistaa.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Saanen huomauttaa että en ole pelimies..Pikän suhteemme aikana en ole kertaakaan aiemmin hairahtunut,en myöskään uskonut niin koskaan tapahtuvan.Selittämätön tyhmyys,turhautuminen ja periksi antamisen sekasotku sekoitti pään.En voi edes viinasta keksiä tekosyytä kun en juurikaan käytä alkoholia.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Ehkä tuon suhdesekoilusi voi laittaa mielenhäiriön piikkiin. :)
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Eikö tämän tarinan perusteella sitten molemmilla ollut "mielenhäiriö".
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
siilenämää kirjoitti:
Eikö tämän tarinan perusteella sitten molemmilla ollut "mielenhäiriö".
Ehkäpä jopa kaikilla neljällä.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
SellaistaKaiSattuu kirjoitti:
Ehkäpä jopa kaikilla neljällä.
Totta. Eronnut nainen sekaantuu naimisissa olevaan mieheen, mitähän siinäkin päässä liikkuu? Missä on itsesuojeluvaisto ja moraalikäsitykset siitä mikä on oikein ja mikä väärin? Vai oliko tämä naimisissa oleva mies kenties hänelle joku laastarisuhde, millä pääsee oman eroahdistuksena läpi? Mielenkiintoisia kysymyksiä noin niin kuin yleiselläkin tasolla, ei vain tämän aloittajan kohdalla.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
siilenämää kirjoitti:
Totta. Eronnut nainen sekaantuu naimisissa olevaan mieheen, mitähän siinäkin päässä liikkuu? Missä on itsesuojeluvaisto ja moraalikäsitykset siitä mikä on oikein ja mikä väärin? Vai oliko tämä naimisissa oleva mies kenties hänelle joku laastarisuhde, millä pääsee oman eroahdistuksena läpi? Mielenkiintoisia kysymyksiä noin niin kuin yleiselläkin tasolla, ei vain tämän aloittajan kohdalla.
On täysin mahdollista et kyseessä on molemminpuolinen laastarisuhde.Oli miten oli,se jättää jälkensä.Itseäni voin moittia mutta en tietysti sitä toista naista.Hän oli hyvin varautunut suhteiden kestävyyteen ja mielestäni fiksu ihminen.
Tietysti pitää muistaa että tarinoita voi keksiä,eikä kaikki ole niin kuin puhutaan.Uskon vielä tänäkin päivänä hänen elämänkertomukseensa.
kaikki yhteydenpito on loppunut jo vuosia sitten,emmekä tiedä toisistamme mitään.
Vaikka tuosta jääkin jälki sielun syövereihin,jatkan matkaa ja ajattele et se oli yksi elämänvaihe,joka pitikin tapahtua.

Kiitän kaikkia kantaa ottaneita! Kiitos ja mukavaa kevään odotusta.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
Kahdenloukkuko kirjoitti:
On täysin mahdollista et kyseessä on molemminpuolinen laastarisuhde.Oli miten oli,se jättää jälkensä.Itseäni voin moittia mutta en tietysti sitä toista naista.Hän oli hyvin varautunut suhteiden kestävyyteen ja mielestäni fiksu ihminen.
Tietysti pitää muistaa että tarinoita voi keksiä,eikä kaikki ole niin kuin puhutaan.Uskon vielä tänäkin päivänä hänen elämänkertomukseensa.
kaikki yhteydenpito on loppunut jo vuosia sitten,emmekä tiedä toisistamme mitään.
Vaikka tuosta jääkin jälki sielun syövereihin,jatkan matkaa ja ajattele et se oli yksi elämänvaihe,joka pitikin tapahtua.

Kiitän kaikkia kantaa ottaneita! Kiitos ja mukavaa kevään odotusta.
No näin. Minäkin olen taipuvainen uskomaan että elämä kulkee sitä latua mitä se on tarkoitettukin kuljettavan. Vaikka sitä ei silloin juuri huomaa, sen huomaa jälkeenpäin.

Tasapanoista loppuelämää myös sinulle ja pesueellesi.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Ei täällä elämässä ole mikään niin selvää. Itse teit ratkaisusi. Jos se osoittautuu vääräksi, niin sittenpähän olet ainakin yrittänyt ja voit hyvillä mielin erota. Ei kannata tehdä niin isoa juttua avioerosta. Jos toinen ihminen on meille niin tavattoman rakas, läheinen ja hyvä ystävä, niin hän ei elämästämme katoa avioeron (laillinen sopimus) myötä. Pointti taitaa olla jokin kaukaisempi kipu, ja kun eroamme, pääsemme aikansa eläneestä ihmissuhteesta. On aika siirtyä kummankin eteenpäin, mikä on ainoastaan hyvä asia.

Älä sinä syyttele itseäsi. Yrtitit parhaasi, teet nytkin parhaasi, enempää ei ihminen voi. Katsokaa, miten sujuu. Sen jälkeen teet uuden ratkaisun.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Luulin aloitukseni painuvan sinne mihin tämä ehkä jo kuuluuki,alas..
Jäin ajattelemaan pointtiasi,kaukaisempaa kipua. Jos? Olisin osannut kerätä kaiken yhteen nippuun,kirjoittanut vaikka paperille hyvät ja pahat. Laskennallisesti minun olisi pitänyt päätyä eroon. Kaikki,tai oikeastaan mikään ei perustu järjen tuottamiin päätöksiin.
Monen parin mietteitä olen kuunnellut ja lähes kaikilla on sama mielipide erosta ja he pitivät ratkaisuaan ainoana oikeana.
Olet oikeassa ja mitä todenäköisemmin kokenut myös vastoinkäymisiä suhteissa,kun sanot että mikään ei ole varmaa koskaan. Olen sellainen luonteeltani että en pidä "säätämisestä" ja jos kohtaan pettymyksen kun päätin näin,tulen viettämään loppuelämäni yksin. Ainakin vakavammassa mielessä en tulisi koskaan päästämään ketään liian lähelle.
Hertta parka ei kestä enempäänsä ja on aika oppia jo viimein jotain jos kaikki ei menekkään kuin pitäisi.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Mikä on oikein ja mikä väärin.

Mietin räntäsateessa ajaessani:Olenko onnellinen, olenko oikeasti vai luulenko olevani ja tiedänkö mitä onni edes on?

Olin kauan sitten hyvin onneton koska puolisoni oli tavallaan hyllyttänyt minut. En saanut kontaktia, läheisyyttä,seksiä,en mitään.
Henkinen tasapaino oli koetuksella ja sairastelin jo fyysisestikkin. Oireet olivat kummallisia. Oli huimausta, päänsärkyä ja kramppeja vatsassa.
En tiennyt mistä on kysymys,en terveydestäni enkä avioliitosta.
Etsin vikaa itsestäni ja mietin että miksi en kelpaa.
Itseni mielestä olen kunnollinen mies. En käytä paljon alkoholia ja jos otan, olen hyväntuulinen, johtuen varmaankin siitä että en juo koskaan itseäni kovaan känniin.
Kävin lääkärissä, milloin mistäkin vaivasta valittamassa. Mikään lääke ei tehonnut kipuihin ja jos tehokas lääke löytyi, nunahdin tunneiksi syvään uneen. Paitsi tietenkään en nukkunut öisin, vaan kelasin asioita, alusta lopouun ja lopusta alkuun kuin piinapenkissä.
Viimein, monen vuoden jälkeen annoin periksi,enkä yrittänytkään läjestyä puolisoani ja se oli hänelle ilmiselvästi huokentavaa.
Kuten arvaatte, tapasin naisen, koska tilaa oli eikä menetettävää.
Kiinnyin kovasti tähän naiseen ja olimme kuin luodut toisillemme.
Ai niin, jäi kertomatta se että puolisollani oli suhde,mutta hän ei tiennyt että sain siitä varmuudella tietää.
Olimme tapailleet noin vuoden ajan tämän "toisen naisen" kanssa.
Ehdotin puolisolleni eroa..
Kuin salama olisi häneen iskenyt ja hänen kiinnostuksensa heräsi kuin koomapotilas olisi tullut takaisin elävien kirjoihin!
Hän teki kaikkensa, jopa liikaakin ja sanoi että en lähtisi.
Pitkällisten keskusteluiden jälkeen olimme hieman lähempänä ja lyhyesti sanottuna harrastimme jopa seksiä.Omatunto soimasi,kun petin toista naista oman vaimoni kanssa.. Toisin päin omantunnon tuskia ei ollut.
Päätösten aika. Päätin kuitenkin jatkaa puolisoni kanssa aloitettua pitkää matkaa, mutta en tiedä miksi ja mikä sai varman asian muuttumaan.
Tuskimpa olen ainoa tapaus ja niistä tapauksista, tuntemuksista haluaisin kuulla.

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta