Usein lukiessani aloituksia ja niihin liittyviä kommentteja, nousee mieleeni kysymys,..eikö estetiikka, kauneusarvot enää merkitse maailmassa mitään? Olemmeko unohtaneet hyvän puhetaidon ilmaisuissamme, nokkeluuden tai revittelyn kustannuksella.
Silloin tällöin nousee esiin osallistujan kaipaus, joko palstamenneisyyteen, jolloin mukana olijat vaalivat yhdessä estetiikan arvoja.
Päivänvaloon nostetut Runonurkan herkät ilmaisut tuovat tuulahduksen vain muutaman vuoden takaisesta yhteispyrkimyksestä, kyetä sanoin luomaan kauniita tunnetiloja, ilon kokemuksesta syvään suruunkin.
Enemmän kuitenkin välteltiin silloin tahallista törmäämistä, ainakin kaihtamalla osallistumista riitaketjuihin. Saattoi sillä ainakin säilyttää oman herkkyytensä.
Kaatopaikaksi kokemaa palstaa, vain sappensa tyhjentämistä varten, emme olisi voineet kuvitellakaan tullessamme mukaan.
Emmehän voi , emmekä haluakaan tavaksi ottaa kuormittamista, vaan jatkaa hyväntahdon linjalla, joka antaa sisäistä iloa itselle ja muille osallistujille!
Mahdollisuudethan on rajattomat, antaa ilon ja luovuuden kukoistaa sanakukkasin,...kuin puu jonka oksat levittäytyvät hennoimpia kärkiä myöten sinitaivasta vasten!
Silloin tällöin nousee esiin osallistujan kaipaus, joko palstamenneisyyteen, jolloin mukana olijat vaalivat yhdessä estetiikan arvoja.
Päivänvaloon nostetut Runonurkan herkät ilmaisut tuovat tuulahduksen vain muutaman vuoden takaisesta yhteispyrkimyksestä, kyetä sanoin luomaan kauniita tunnetiloja, ilon kokemuksesta syvään suruunkin.
Enemmän kuitenkin välteltiin silloin tahallista törmäämistä, ainakin kaihtamalla osallistumista riitaketjuihin. Saattoi sillä ainakin säilyttää oman herkkyytensä.
Kaatopaikaksi kokemaa palstaa, vain sappensa tyhjentämistä varten, emme olisi voineet kuvitellakaan tullessamme mukaan.
Emmehän voi , emmekä haluakaan tavaksi ottaa kuormittamista, vaan jatkaa hyväntahdon linjalla, joka antaa sisäistä iloa itselle ja muille osallistujille!
Mahdollisuudethan on rajattomat, antaa ilon ja luovuuden kukoistaa sanakukkasin,...kuin puu jonka oksat levittäytyvät hennoimpia kärkiä myöten sinitaivasta vasten!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kauneusarvojen vaaliminen ei tosiaan tunnu olevan somessa sanankäytön ykköstavoitteita. Missä määrin keskustelupalstojen odotetaan vastaavan estetiikan kaipuuseen ? Runoketjut täällä ovat osaltaan vastanneet tarvetta luoda kaunista sanoilla, ilhaduttaa, lohduttaa ja purkaa mieltään, jakaa tunnelmia ja kokemuksia. Riimittely koetaan yhä runollisen ilmauksen perusasiaksi, vertauskuvia ja luonnonkuvausta on paljon, tunne välittyy.
Mikä on itsekunkin mielestä esteettistä, tyydyttää kauneusaistia. Kauneus on katsojan silmässä, se on totta. Mikä meitä miellyttää, se edustaa meille kaunista, epämiellyttävä rumuutta , mielipiteestä on siis usein kyse. Tuskin kukaan odottaa vain krumeluuri-kukkaiskieltä ja kiitokuvamaista pintasileyttä, eihän pelkkä sanahelinä paljon paina. Mutta kyllä tahalliset karkeudet ja loukkaava kielenkäyttö erottuu , saa kaihtamaan sellaista ympäristöä, jossa sitä ylenpalttisesti viljellään. Tarkoituksenmukaisuus on kaunista, olen tällaisen viisauden lukenut ja eikös niin olekin ? Luovaa kielenkäyttöä ja värikästä, juurevaa suomen kieltä saa lukea asiapuheenvuoroistakin, ei vain runoketjuista. Potentiaalia meissä kaikissa on, pitkä taival takana kielenkäyttäjinä ja uuttakin voi aina omaksua. Myös pieni on kaunista, on taito saada asiat kiteytettyä . Persoonallisuudet saavat näkyä kielessäkin.
Luin tässä koneelle palatessani hieman eri aiheita, hiusten suojaamisketjua ruuanlaitossa mm. Siellä joku kiitteli minua positiivisuudesta, mikäpä ei, tunnen sen omakseni. kun synkkyys ja ankeus ei istu minuun oikein.
Nehän on juuri niitä personallisia erityispiirteitä kunkin luonteessa, jotka ilmenevät ilmaisutyylissäkin. Helposti tuohtuva saa aiheen kuplia ja pauhata pienimmästäkin, kun taas harkitseva etenee selkein tasaisin sanoin.
Kyllä minä temperamentistä pidän, ei joka aihe suju järkiperäisesti pelkästään, vaan tunnemyrsky voi ylittää järjen vallan, ja jälki on sen mukaista.
Useimmiten minussa herättää naurua nämä piirteet kanssakulkijoissa ja itsessänikin jälkeenpäin, mutta niinkuin joku kirjoitti voi joutua viskatuksi jorpakkoon
😂 )))
Mitäpä siitäkään, immuniteettihän täällä on voimistunut, joskaan kovin herkkähipiäinen en ole ollut sitten teini-ikäisyyden, josta silloin saikin kotoa aimo karaistusta. Samaa linjaa olen noudattanut itsekurissakin, lastenkin kasvatuksessa ilmeisesti, koska "naukumamman" pentuja ei jälkipolvista kenestäkään ole tullut.
Oi takaisin kotiin alkoi,...moikka!
PS Uutisista positiivinen viesti Kimmo Tiilikaiselta, joka puuttui kivihiilen käyttään Niin Espoossa kuin Helsingissä!
Korkea aika onkin löytää muu energiamuoto tuohon ilmastoa kuormittavaan kivihiileen! Maakaasua ehdotettiin, mikä varmaan aiheuttaa kunnille kustannuksia, mutta niin tekee kaikki pyrikimykset säästää ilmastoamme.
Sen kun osallistumme maksamalla kaupunkien mahdollisesti nostamaa veroäyriä. Niin elintärkeästä asiasta on kysymys.