Unohdammeko estetiikan

Kauneusarvojen vaaliminen ei tosiaan tunnu olevan somessa sanankäytön ykköstavoitteita. Missä määrin keskustelupalstojen odotetaan vastaavan estetiikan kaipuuseen ? Runoketjut täällä ovat osaltaan vastanneet tarvetta luoda kaunista sanoilla, ilhaduttaa, lohduttaa ja purkaa mieltään, jakaa tunnelmia ja kokemuksia. Riimittely koetaan yhä runollisen ilmauksen perusasiaksi, vertauskuvia ja luonnonkuvausta on paljon, tunne välittyy.

Mikä on itsekunkin mielestä esteettistä, tyydyttää kauneusaistia. Kauneus on katsojan silmässä, se on totta. Mikä meitä miellyttää, se edustaa meille kaunista, epämiellyttävä rumuutta , mielipiteestä on siis usein kyse. Tuskin kukaan odottaa vain krumeluuri-kukkaiskieltä ja kiitokuvamaista pintasileyttä, eihän pelkkä sanahelinä paljon paina. Mutta kyllä tahalliset karkeudet ja loukkaava kielenkäyttö erottuu , saa kaihtamaan sellaista ympäristöä, jossa sitä ylenpalttisesti viljellään. Tarkoituksenmukaisuus on kaunista, olen tällaisen viisauden lukenut ja eikös niin olekin ? Luovaa kielenkäyttöä ja värikästä, juurevaa suomen kieltä saa lukea asiapuheenvuoroistakin, ei vain runoketjuista. Potentiaalia meissä kaikissa on, pitkä taival takana kielenkäyttäjinä ja uuttakin voi aina omaksua. Myös pieni on kaunista, on taito saada asiat kiteytettyä . Persoonallisuudet saavat näkyä kielessäkin.

Luin tässä koneelle palatessani hieman eri aiheita, hiusten suojaamisketjua ruuanlaitossa mm. Siellä joku kiitteli minua positiivisuudesta, mikäpä ei, tunnen sen omakseni. kun synkkyys ja ankeus ei istu minuun oikein.

Nehän on juuri niitä personallisia erityispiirteitä kunkin luonteessa, jotka ilmenevät ilmaisutyylissäkin. Helposti tuohtuva saa aiheen kuplia ja pauhata pienimmästäkin, kun taas harkitseva etenee selkein tasaisin sanoin.

Kyllä minä temperamentistä pidän, ei joka aihe suju järkiperäisesti pelkästään, vaan tunnemyrsky voi ylittää järjen vallan, ja jälki on sen mukaista.

Useimmiten minussa herättää naurua nämä piirteet kanssakulkijoissa ja itsessänikin jälkeenpäin, mutta niinkuin joku kirjoitti voi joutua viskatuksi jorpakkoon
😂 )))
Mitäpä siitäkään, immuniteettihän täällä on voimistunut, joskaan kovin herkkähipiäinen en ole ollut sitten teini-ikäisyyden, josta silloin saikin kotoa aimo karaistusta. Samaa linjaa olen noudattanut itsekurissakin, lastenkin kasvatuksessa ilmeisesti, koska "naukumamman" pentuja ei jälkipolvista kenestäkään ole tullut.

Oi takaisin kotiin alkoi,...moikka!