Irti oravanpyörästä, kokemuksia?

Ei ketään? :)

Nyt saikulla kuulostelet itseäsi. Mikä sinua on kiehtonut aina? Mikä sinulle on ollut unelmia? Mihin haluaisit käyttää elämääsi?
Vain vastaamalla noihin kysymyksiin löydät perusasiat. Ja sitten vain teet ratkaisujanan sitä kohti, että pääset elämään kuten itse haluat.
Ystävien, suvun, jne asettamat toiveet eivät ole sinun toiveitasi.

Ja vähemmälläkin rahalla on hyvä elää- kunhan on jotenkin onnellinen, ja nauttii siitä mitä tekee- vaikka siivoaisi työkseen, kuten minä.
Muista että paluuta entisiin piireihin ei ole, jos lähdet toteuttamaan unelmiasi. ehkä pidät vuoden kuluttua kuttutilaa, tutkit ihmisluontoa vieraassa kulttuurissa apurahalla, tai teet kertsinä osa-aikahommia. Tai ihan mitä vain. Kukaan muu ei sitä tiedä- paitsi sinä. Ja varoitus: kun suunnittelet, lepää. se voi herättää tunteita ja ajatuksia osittain hukatusta ajasta, ja kiirettä- Mutta kun kiirettä ei ole.
Maailmassa vuorottelee aina säät ja vuodenajat, kello ja kalenteri on ihmisen tekemiä juttuja.

Itselläni oli sama tilanne, ikää oli vain enemmän kuin sinulla. Sairastuin burn-outtiin, paloin totaalisen loppuun. Sinnittelin puolentoista kuukauden sairasloman jälkeen vuoden töissä ja sanoin sitten itseni irti, en vain jaksanut eikä kiinnostanut enää. Ajattelin että pidän vuoden sapattivapaan ja opiskelen samalla kun kerään voimia . En kuitenkaan malttanut pitää sapattivapaata vaan hain väkisin töihin, sainkin paikan ja siitä potkut koeajalla. En ollut vielä kunnossa kun jo yritin töihin. Pyrin ja pääsin opiskelemaan. Valmistuinkin. Valmistumisestani on jo kolme vuotta ja olen ollut ok jo monta vuotta. En vaan työllisty enää. Aivan järkyttävää kuinka vaikea on päästä takaisin työmarkkinoille, tästä ei enää nousta kuin hyvällä tuurilla, itselläni on kyllä sisua ja yrittämistä, nyt harkitsen kuitenkin käsien nostamista pystyyn, tästä ei vaan enää nousta. Kuoppa on ihan liian syvä.