Koulussa pännii se, että huonojen ei anneta olla huonoja, vaan niille keksitään kaikkia henkilökohtaisia opetussuunnitelmia tai erityisluokkia ja psykologeja. Pitäisi ymmärtää,
että ei kaikki ole viisaita, mutta ne on terveitä
silti. Pitäis päästää ne vitosella ja kutosella eteenpäin.
että ei kaikki ole viisaita, mutta ne on terveitä
silti. Pitäis päästää ne vitosella ja kutosella eteenpäin.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Miksei eteviä kannusteta?
niin pientä arvostelukykyä mitä kirjoitat. Terveitä varmasti, mutta kannustus ei ole pahiteeksi lapselle tai nuorelle (ei kenellekkää).
Huonot ei ole huonoja sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan joku on erillainen oppija.
Siihen me tarvitsemme henkilökohtaisia opetussuunnitelmia ja erityisluokkia tai vaikka psykologeja.
Ei hyvä asia (tosin todennäköisesti helppo) päästää ne? vitosella ja kutosella...
Lue Kirsikan viesti 60 palstalta:kuinka ihmeessä
tiedät sitten oppia voi ilman psykologeja ja koulukuraattoreíta
Tämä paivä on eri kuin 10- tai 20-vuotta sitten. Itse asiassa voidaan puhua jopa noin 50-vuoden ajan takaisista asioista. Jo silloin oli eri muotoisia tapoja arvoida oppilasta, joka oli kyllä täysin opettajan "armoilla". En yhtään mene takaisin siitä mitä sanoin. Huomioikaa se; olen yli viisikymppinen.
Kirsikan kirjoitus on faktaa, ei mitään nostalgista hymistelyä. Näin oli asiat silloin ja hyvin menestyneitä ihmisiä heistä on tullut ilman psykologeja, koulukuraattoreita ja OPS:eja.
Missä mättää, tämänpäivän oppijoissa ja opeissa plus opettajissa.
ettei äänioikeutta saa poistaa keneltäkään jo sen saaneelta päin vastoin sitä pitäisi lisätä tai enhän koskaan kertonut olevani sitä mieltä, vai?
Aika oli eri 40 vuotta sitten ja nyt. Ei silloin ollut näin levotonta elämää, ei huumeita, alkoholia kyllä, mutta salassa, tiede on kehittynyt me ollaan kerta kaikkiaan eri maailmassa.
Olen huomannut sen 1980-1990-2000-lukujenkin muodossa saatikka sitten jos mennään ajassa 40-vuotta taakse päin, milloin itse olin lapsi. Se on tajuttava ja hyväksyttävä.
Käytännön kokemus on sen kertonut minulle.
Olen samaa mieltä että openkin pitää päivittää omia tietojaan jatkuvasti. Ei tässä ammatissa tule hetkeä johon voisi pysähtyä.
Kuinka ihmeessä, runo kuvaa hyvin sodan jälkeistä aikaa. Joskus on pakko pysäyttää oppijat tajuamaan ajan mukanaan tuoma kehitys ja oivaltamaan tieteen ja tutkimuksen merkitys.
Mielenkiinnolla oppijat kuuntelevat tutkielmia kyseenalaistaen monia asioita, varsinkin kun on kysymys asian kehityksestä vuosien saatossa.
oppilaita ollenkaan, mitä sillä sitten tarkoitatkin.
Oppimis nopeus on vain niin erilaista
ja on hyvä että oppilaalla on mahdollisuus saada tukiopetusta. Koska nykyiset luokat on niin suuria ja tahti on kiivas, niin hitaammin oppiva ei pysy mukana.
Kun he saavat esim. tukiopetusta osaavat yhtä hyvin kuin nopeamminoppivat.
Tyttäreni on lukion ja yläasteen opettaja. Hänellä on se periaate, että lukiolaiset ovat osansa valinneet ja menee opetussuunnitelmien mukaan.
Yläaste on hänelle haaste, ei ole kuulemma yhtään huonoa oppilasta kun kannustaa pienestäkin edistyksestä. (Tulisi novelli jos kirjoittasin edes 1% :a). Hänen mielestään ne kympin tytöt ja pojat osaavat opettamattakin ja hän on keskittynyt eniten juuri niihin, joille muka armovitonen annettaisiin. Juttelee heidän kanssaan paljon muustakin kuin koulusta (välituntivalvojana ja luokanvalvojana). Kuulemma ne huonoimmin oppivat ovat poikia ja jos kiinnostuu vaikkapa heidän harrastuksistaan niin tekevät läksynsä eli tykkäävät opesta.
Opettajan työ ei ole leipäpapin hommaa, nuorista pitää välittää ja kuunnella heitä!
Mua huvitti kun likka kertoi, että edelleen Kalevala on pakollinen, mutta hän on keksinyt keinon, että lukevat senkin. (Minä aikoinani vain osan). Hän kysyy, mikä biisi olisi kellekin hahmolle sopivin ja äänestyksen tuloksena soittaa tunnin lopussa kaksi eniten ääniä saanutta. Ihan pienestä oppimisen innostus on kii.
Hänen kouluaan käyvät myös läheisen koulukodin nuoret, Etelä-Suomesta muuttaneet eikä ole heidänkään kanssa ongelmia. Hän käy kerran kuussa heidän "kodissaan" kaverina. Lisäksi hän antaa tukiopetusta ruotsin kielessä kahdelle maahanmuuttajalle.
On muuten ollut samassa koulussa 3 vuotta ja on yhtä innoissaan kun saa ne "vaikeat/hankalat" oppilaat innostumaan.
P.S. hän itse oli todella hankala yläasteella varsinkin uskonnon opettajille joten en mistään enkelistä kirjoita.
on niin paljon rikkinäisiä koteja. Avioerot
lisääntyvät. On työttömyyttä ja lisääntyvää
alkoholin ja huumeitten käyttöä.
Kaikki nuo voi vaikuttaa lasten koulunkäyntiin
ja oppimiseen.
Ei silloin 40- ja 50-luvulla ollut avioeroja.
Köyhyyttä kylläkin, mutta lapsilla oli
turvallisempaa kotona.
Huumeita tuskin tunnettiin ja alkoholia käytti
vain harvat ja enimmäkseen kohtuullisesti.
Varmasti opettajilla on vaikeampaa nykyään.
Rangaistusmahdollisuudet ovat minimissä.
Pakkoa ei saa käyttää ollenkaan.
Siksipä nuo kaikki luettelemasi apuneuvot
ovat nykyään tarpeen.
Jos olet ope, niin varmaan tiedät käytännön
asiat koulumaailmassa.
Lukemani perusteella olen hämmästynyt, miten on koulu muuttunut. Ennen oli kuri liian kova, nyt taitaa olla niin että levottomat luokassa kurin pitävät ja opettaja kuuntelee korvat punaisena kun sanotaan huoraksi.
Syksyllä 1959, kun olin oppikoulun 1. luokalla, olin ilman lupaa pois koulusta 2 päivää sen takia että en tietänyt mitä tehdä ja missä olla kun äitipuolta pelkäsin ja isä oli tehnyt itsemurhan, hirttänyt itsen ja minä ensimmäinen näkijä. Menin tädin tykö, en kouluun. Sain nuhteet ja 2 tuntia jälki-istuntoa ja käytösnumeroksi 9. Silloin oli opettajilla mielivalta, he saivat lyödä ja pilkata ja panna jälki-istuntoon miten halusivat. Ei ollut monta jotka uskalsivat kapinaa, opettajia pelättiin.
Pelolla ja uhkailulla ei kasvateta ketään hyvin.
Itse en kyllä muista pelänneeni (koulun aloitin 1961)opettajaa, joskus kyllä oli ongelmia sen takia, että olin liian liian vilkas ja kysyväinen ja opettja ei ymmärtänyt, vaan laitto etupenkkiin isutmaan vahtiakseen paremmin minua. Sitten kolmanella luokalla sain toisen opettajan joka pitikin tavastani kysellä ja kertoa mielipiteitäni. Koulussa oli mukavaa ja numeroni nousivat kertaheitolla. Silloin oli vielä käytössä mm. huolellisuus ja tarkkavaisuus numero, niin se esimerkisi nousi 5:sta 9:iin...
Mitäs arvelette, oliko opettajissa eroa?