Elämä viety.

Uusioperhe, 8 vuotta kimpassa, lapset kasvaa ja kaikki hyvin.
Vanhenpainilta koululla ja pommi laukeaa.
Lastensuojelu sossut ilmoittaa että tunti aikaa häipyä, jos en lähde, tyttö huostaanottoon.
Tyttö oli kouluterkkarille sanonut että olen ahdistellut häntä.
Ankstinen 13 v teini, tuhosi kaiken. Perhe, koti, parisuhde, tulevaisuus. Kaikki meni, yhdellä puhelinsoitolla. Lähde, tai tyttö lähtee.
Kuulustelut, prosessi pyörii.
Sana sanaa vastaan, mitään ei voi todistaa.
Lasta tietysti uskotaan.
Kaikki tuhottu. Ei mahdollisuuta puolustautua, pitää mistään kiinni.
Kriisiasuntolaan hetkeksi, kun kotiin ei saa mennä,,,,
Tyhjää,,,,,
Lapsi jota kohtelin kuin omaani, tekee näin.
Katkeruus, epäusko valtaa mielen.
Ei tietoa mistään, 2-3 vuotta tässä kiikussa, prosessi etenee. Kukaan ei kerro mitään. Ei lastensuojelu, poliisi,,,
Sitten joku viisas ihmettelee miksi tekee mieli roiskaista omat ja lapsen aivot pitkin seiniä,,,
Elä siinä elämää, viety kaikki ja tulevaisuutta ei ole.
Antaa prosessin pyöriä, ei sitä haittaa tulevat raadot. Tästäkin raapustelusta pian tuomiolle.
Äiti uhkaa poliisilla kun sanon että tyttö pitää saada vadtuuseen, lain tai oman käden kautta.
Eikä edes maallista raatoaan voi luovuttaa vapaaehtoisesti tieteelle.
Hauskaa jatkoa kaikille teille joilla on elämä.
Vinkkinä vain, jos on muita kuin omia lapsia, juokse karkuun ja lujaa!
Terveisin;
Isä ja entinen puoliso