diabetes..

Oon kyllä vähän turhan vanha kirjoittelemaan tänne "nuoret" palstalle, mutta luulen, että olisin ajatellu samalla tavalla jo sun ikäisenä. Eli diabetes on tosi inhottava sairaus, jota en toivois kenellekään, vaikka mulla ei siitä onneksi mitään kokemusta ole. Ja luulisin, että diabeetikot on mukavampia ihmisiä kuin ihmiset keskimäärin, koska ne joutuu kokemaan elämän rajallisuuden. Ellei ne sitten oo katkeria.. Mut en mä usko, että monetkaan on.

Aikuisiän diabeetikot ei kuitenkaan sillä tavalla saa mun sympatioita, koska sehän saattaa olla myös itse aiheutettua. Hyvin ikävää se toki on silloinkin, enkä kenenkään siihen haluaisi sairastuvan.

Ja vaikka sä et saisi sun kysymykseen paljon vastauksia, niin kyllä mä luulen kuitenkin suurimman osan ymmärtävän sun sairauttasi varsin hyvin. Mitä vanhemmaksi kasvat, sen paremmin.

Mun kaverilla on diabetes, ollu jo pitkän aikaa ja se on 15-vuotias. Mä oon ainakii hyväksyny sen täysin. Välillä mua vaan jotenkii säälittää se että sillä on niin tarkka elämä, niiden syömisten ja piikittelyjen takia. Joskus mun kaveri saa kamalia raivopuuskia, mutta koska tiedän niiden johtuvan tästä sairaudesta, niin yritän vain silloin lohduttaa häntä. Ennen kuin tutustuin tähän kaveriini, niin olen jo silloin hyväksynyt diabeetikot, he ovat samanlaisia ihmisiä kuin muutkin, joutuvat vain ehkä kestämään muita enemmän. Tsemppiä kaikille diabeetikoille ja muillekin immeisille!!!

En epäröisi tappaa itseäni, jos tuon taudin saisin (saan). Mun isällä ja isän kolmella veljellä on diabetes ja pelkään, että minullakin se vielä jonakinpäivänä on. Siskollani on MS tauti ja mummolla oli syöpä ja äidin isä on kuollut syöpään ja äiti on alkoholisti, että aika paskat geenit olen minäkin varmaan saanut. Mutta toisaalta, elämä on onnettomuuksien odottamista ja laina-ajalla tässä eletään.

Mutta, mutta, olen suunnitellut hyvin sen, miten tapan itseni, kun joku vakava tauti iskee - en ainakaan kärsi päivääkään. Kunnia niille, jotka ongelmansa kestää.

Olen pari vuotta seurustellut diabeetikon kanssa ja tuo tauti onkin tullut minulle siinä sivussa hyvin tutuksi. Osaan pistää piikit, myös Glucacon pistokset jos insuliinishoki yllättää (näin tapahtui, tuossa puoli vuotta sitten). Kamala, rajoittava tauti, jossa joutuu varmasti monesti miettimään "miksi juuri minä", mutta loppotuloksena on ainakin hyvin empaattinen ihminen :) jos se nyt tuon taudin seurauksena on ollut...Aivan yhtä hyviä ihmisiä kuin muutkin, elleivät kenties hiukan parempiakin :)

LIHA BULLA T_AKU SEDÖ PERKELE

heippa!mä oon jo 19-vuotias tyttö joten oonkohan liian vanha ;) mulla on ollu tää melkein koko elämä ja tää ei muuten mua häiritse, mutta ihmisten ennakkoluulot ahdistaa.en koe että mulla on tarve tai velvollisuus kertoa tästä kenelläkään, paitsi läheisille kavereille ja joillekin joihin koen suurta luottamusta.mun mielestä tää on nyt helppoa kun on tullut uudet tehokkaampaat lääkkeet(esim.tresiba), ennen kärsin enemmän esim.alhaisista verensokereista.

tää on paljon kivempaa kuin sairaudet mitkä näkyy ulospäin, kun kasvat tulet huomaamaan että sinulla on helpompaa.sinua ei tuomita tai säälitä(paitsi jotkut ehkä jotain sanoo), sairautesi ei nimittäin näy ulospäin.se on vakava kyllä mutta monet elää sen kanssa loisteliasta elämää(esim.halle berry) verrattuna esim.borrelioosiin tai syöpään.itse seuraan erään syöpää sairastuneen elämää ja hän menettää hiukset ja kaikki, mahdollisesti kykynsä saada lapsia.minä en :) olen kuitenkin kaappidiabeetikko, en avoin mutta olen yrittänyt puhua siitä avoimemmin.en vain tavallaan koe tarvetta, kun se ei näy ulospäin.joillekin esim.luokkakavereille olen sanonut jos he ovat kertoneet oman vaivansa, niin kerron tätä sairastavani.minuun on suhtautunut kaikki normaalisti, paitsi yksi lukioaikainen kaveri ja joskus narkkariksi sanottu.mä en näe tätä oikein minään kun en edes voi kuvitella millaista elämä ilman tätä on.ainoastaan ärsyttää kun pitää miettiä ruokailurytmiä ja esim.autolla ajaessa olla tarkka ettei se vaan laske liikaa jne.tavallaan henkisesti raskasta joskus, mutta lohduttaudun sillä että olen silti nätti ja hoikka ja elinvoimainen, lisäsairauksia ei ole :) seurustelukumppania ei ole mutta joskus mietin, miten hän mahdollisesti suhtautuisi.