Olen 15v. tyttö (kohta 16) ja asun rivitalossa, joka on lähestulkoon metsän keskellä kuitenkin, joten pihatilaa riittää. Minulla ei ole kokemusta omasta koirasta, vain hoitokoirista yms. Etsin aktviivista koiraa ja olen itse hyvin urheilullinen ja innokas lenkkeilijä. Olen ottanut selvää roduista ja ymmärtääkseni australianpaimenkoira sopisi harrastamaan agilityä, sekä elämään ison perheeni luona. Päivisin se ei juurikaan joutuisi olemaan yksin. Meillä on neljä kania, miten se mahdollisesti vaikuttaisi asiaan? Olen miettinyt myös muita rotuja kuten partacollieta, hovawarttia, sekä saksanpaimenkoiraa. Kertokaa ihmeessä jos jonkin niistä sopisi paremmin.
Kiitos valimiiksi jos vastaatte:)
Kiitos valimiiksi jos vastaatte:)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Australianpaimenkoira on hyvä rotu.
Se on erittäin älykäs, tulee yllättämään sinut! :) Seuraa kuin varjo ja lukee ajatuksia. Se haluaa olla ihmisen arjessa mukana ja hyödyksi.
Se on alkujaan työkoira, jonka jaksaminen on lähes rajaton. :) Tarvitsee työskentelyä aivoille kuin myös vapaana juoksutilaa.
Australianpaimenkoira on älykkyyden ja paimentavan, aloitteellisen, rohkean ja hieman dominoivan luonteensa vuoksi kyvykäs kokeilemaan millä osa-alueilla saa johtaa. Se on koko ajan mukana asioiden kulussa.
Siksi se vaatii peruskoulutuksen ja sille tulee osata olla luotettava ja johdonmukainen johtaja, joka tuntee sen kielen ja kulkee sitä aina askeleen edellä. Koiraa kannattaa opetella lukemaan, jotta sitä voi ohjata elekielin ja äänin. Teidän yhteinen kieli löytyy kun vietätte aikaa yhdessä sisällä ja pihalla.
Johtaminen on käytännössä sitä että kuljet ovesta ensin ja koira kysyy luvan kun syö, menee ulos tai sisälle tai autoon tai ulos sieltä ja että se tottelee käskyjäsi talossa ja sen ulkopuolella. Paljon on opetettavaa mutta asia kerrallaan ja siitä oppii paljon itse ja havaitsee lisää asioita.
Kun johtajuus, luottosuhde, on kunnossa, kaikki muukin toimii. Se on kaiken kulmakivi ja sitä pitää ylläpitää.
Murrosikä saattaa olla haastava, peruskoulutus tehdään ennen sitä ja se aloitetaan pentuna heti pikkuhiljaa katsekontaktista. Murrosiän jälkeen tuloksena on tasainen toimiva koira kun olet kärsivällinen etkä menetä toivoasi vaikka se näyttäisi unohtaneen kaikki opettamasi asiat. :) Opettaminen ja kehittyminen jatkuu varmasti vielä sen jälkeenkin jo opituissa ja uusissa asioissa.
Täällä tarkemmin kaikki oleellinen koirista ja niiden koulutuksesta:
https://www.hankikoira.fi
Mun auspalla on eroahdistusta eikä se pärjää yksinään. Uikuttaa ja järsii. Kun olen paikalla, se käyttäytyy kuin ihminen. Hankin sen 18 veenä kesälomalla ja pidin sitä aina mukanani opettamatta yksinoloa hiljalleen, joten oma syy. :) Hankin sen elämäntilanteessa jossa olin yksinäinen ja juuri saanut ajokortin joten se oli apukuskin paikalla valjaissa ja me kierrettiin maat ja mannut. xD
Kun koulu alkoi, jouduin viemään sen päiviksi hoitoon kun ei osannut olla yksin.
Yksinolo kannattaa opettaa huolellisesti pennusta pitäen. Linkissäni on siitäkin lisää tietoa. :)
Mun auspa ei kiinnostunut agilitystä tai tokosta koska sen mielestä käskystä hyppeleminen tai istahtelu on ihan mielettömän järjetöntä. Se on liian viisas siihen hommaan. Kun taas se tykkää toimia terapiakoirana erilaisille ihmisille ja tulkita niitä ja tuntea olonsa hyödylliseksi. Paimennuskapasiteettiä siltä löytyisi myös.
Mutta nämä ovat ihan yksilökysymyksiä. :)
Valitsin jo kasvattajan luona sen pehmeämmän yksilön, vaihtoehtona oli myös virtaisampi jota suositteli esim. agilityyn.
Meillä on kotona kani johon se on tottunut pennusta ja sitä on opetettu käsittelemään sitä oikein ja ne ei tee toisilleen yhtään mitään. Syö sen papanoita. Koira joskus pesee kania ja kani hakeutuu itse koiran lähelle. :)
Jos hankit auspan, oletko valmis pitämään sen seuraavat niin monta vuotta kun se elää? Auspa kiintyy ihmiseen, eikä pääse kiintymästään ihmisestä yli jos se menettää sen. :)
Saisinko lyhyet ytimekkäät neuvot. Maratonlässytyksiä en jaksa lukea.
Luulin että aihe kiinnostaa.