Onks muilla lasta yrittäneillä samaa.. Puoliso meinaa jo "hermostua" koko lapsentekotouhuun kun takana jo reilu vuosi luomuyritystä (ja yks keskenmeno on vain "tuloksena"). Mies käskeny mun olla sressaamatta asialla ja että kyllä se lapsi tulee sitten kun on tullakseen. Niinpä hommailtiin "muuten vain", kunnes aloin taas puhumaan että mikä vialla ja mentäiskös tutkimuksiin, mutta ei.. Viimeks riitaa tuli siitä kun olen aina viimeaikoina puhunut kalenteria ja laskureita katsellen että hommailtaiskos nyt ja nyt kun ois ehkä otollinen aika, mutta siit mies luullu sitten etten häntä itseään halua vaan lapsen vain. Eikä tunnu aina ymmärtävän mun joka kuukautista pettymystä, kun ei taaskaan tärpänny, ihmettelee vaan että mikä kiire mulla on saada vauva ja eiköhän se joskus onnistu. Mä en jaksa vaan odottaa sitä "joskusta" enää, vaan tahtoisin johonki tutkimuksiin ehkä (ku ikäki lähel 30), riippuen mitä tutkivat yleisesti ja maksaakos mitä. Vähä vaikeeta selittää tätä, toivottavasti ymmärsitte..kiitti. Onkos muilla tullu riitaa tmv. tän lapsettomuuden takia?
Muilla samaa?
Haaveena äitiys
5804
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itse luulin etten voi tulla raskaaksi, en tosin käynyt tutkimuksissa ym. 10 vuotta olin parisuhteessa, tuli ero (ei lapsettomuuden takia). Ja vuosi eron jälkeen tulin vahingossa raskaaksi. Olin yli 30. Ota vaan rauhallisesti, kyllä se siitä... olet myös alle 30 eli ei hätää...
Olis voinut olla melkein mun kirjoittamaa tekstiä... (huokaa). Mies ei tykkää, kun minä haluaisin nimenomaan oviksen aikoihin touhuta ja sitten tulen maininneeksi siitä, että nyt olis hyvä aika. Mutta jos en mainitse, niin aika usein käy niin, että ne hyvät ajat menee just ohitse ilman seksiä ja pettymys on taas edessä.
Joskus tai oikeastaan nyt jo koko ajan tuntuu siltä, ettei kestä enää. Vuosi ja 3 kuukautta on tätä yritystä nyt ollut. Mulla on ollut paha masennus aikoinaan, kesti monta vuotta parantua siitä. Nyt pelkään, että sairastun taas. Mutta mies ei halua puhua lapsenteosta, kun puhuminen on niin vaikeaa ja "mitä siinä on puhumista". Mulle riittäis teotkin ja se, että mies sitoutuisi yritykseen myös käytännössä.
Minusta tuntuu pöhköltä ajatukselta mennä edes tutkimuksiin, kun meidän lapsettomuus johtuu todennäköisesti siitä, ettei lasta yritetä tehdä oikeaan aikaan. Olen selittänyt tämän miehelleni ja vastaukseksi saan vain mykän tuijotuksen. Mutta silti hän väittää, että lapsi olisi tervetullut? Pitäisikö uskoa?
Täytän 35 ensi kuussa. Aika taitaa pian loppua lapsenteon osalta ja minä jään vaille suurimman haaveeni toteutumista. Ja mitähän merkitystä minun elämälläni sitten on?
Niin, vielä lisäystä: mieheni (vaikka isukiksi hän halunnu silti myös kovasti) tuntuu olevan vähän sitä mieltä että koska jotkut kerran tulee raskaaks vahingossa ja yhdestä kerrasta, niin kyllähän sitä meilläki pitäisi onnistua vaikka touhuttais vain kerran, kierronajasta riippumatta! Toisaalta raskasta sit mun yrittää selittää että ei se mitenkään niin voi mennä, ettei munasolu juuri odottele siittiöitä tai sitä milloin me hommailtas edes sen yhden ainokaisen kerran. Äh, eikös ne miehet sit ymmärrä..? Hänen mielestään mä siis vain stressaan liikaa tällä asialla, mutta omasta mielestäni en.
kun yleinen syyttäjä.. Näytä miehelles et haluat nimenomaan häntä.. Älä kerro että nyt olis otollinen aika.. Näin meillä onnistui kun miestä ei kans kiinnostaneet mun puheet tyyliin "nyt olis sopiva aika.."
Joo..kuulosti ihan tutulta tuo sinun kirjoituksesi.. meilläkin alkaa olla vuosi yritystä takana ja nyt alkaa miehelläkin jo hermo mennä...tai siis just sitä samaa "haluat vain vauvan takia hommailla"...tuntuu todella pahalta,koska tottakai haluan myös häntä itseään, mutta kun yli vuosi oltu ilman ehkäisyä (ilman tuloksia), niin ei enää pysty olemaan laskematta "otollisia päiviä" kun niin epätoivoisesti sitä vauvaa haluaisi. Välillä tosiaan tuntuu siltä että mies kuvittelee, että joka ainoasta rakastelusta voi yhtä suurella todennäköisyydellä tulla raskaaksi..tekisi mieli pistää hänet uudelleen peruskoulun biologian tunneille..
Itsellä alkaa tosiaan jo olemaan henkisesti niin raskasta, kun tuntuu välillä että joka päivä on se vauva mielessä..kuitenkaan ei haluaisi vielä hoitoihin hakeutua, kun ei olla todellakaan joka kuukausi edes pystytty yrittämään "oikeina päivinä"..mutta ei auta kun toivoa että meillä molemmilla kohta tärppäisi ja valtava kivi putoaisi sydämmeltä. Kyllähän moni on vasta vuoden jälkeen raskaaksi tullut. Itsellänikin on esimerkiksi kierto säännöllistynyt vasta pari kuukautta sitten ja todellakin toivon että elimistö olisi nyt valmiimpi raskauteen...
Voimia sulle ja kaikille muillekin vauvaa tahtoville =)