Pitkästä aikaa kävin lueskelemassa täällä ja ilokseni näin tuttuja nickejä! :)
Kohdalleni on osunut tänä vuonna paljon mieltä järisyttäviä juttuja, mutta kelläpä ei olisi..
Myös onnea on ollut.
Nuorin lapseni on siis muuttanut omilleen,
enkä koe enää olevani yh. (?)
Asustan kissan ja koiran kanssa, mutta onnekseni lapset piipahtavat lähes päivittäin luonani. :)
Kaikkea hyvää kaikille! :)
Joku voi vielä muistaa sp-osoitteeni,
siihen saisi kirjoitella edelleenkin. =))
Kohdalleni on osunut tänä vuonna paljon mieltä järisyttäviä juttuja, mutta kelläpä ei olisi..
Myös onnea on ollut.
Nuorin lapseni on siis muuttanut omilleen,
enkä koe enää olevani yh. (?)
Asustan kissan ja koiran kanssa, mutta onnekseni lapset piipahtavat lähes päivittäin luonani. :)
Kaikkea hyvää kaikille! :)
Joku voi vielä muistaa sp-osoitteeni,
siihen saisi kirjoitella edelleenkin. =))
Vastaukset 9
Vanhimmat
selvisit siis äitiydestä ehjinnahoin
onnea
-nikkaa-
Hienoa, että elämä sujuu sittenkin tarkoitustaan varten, vaikka koetteleekin välillä.
Vai olet siis edelleen koiran ja kissan yksinhuoltaja?
No, kukapa muukaan ne huoltaa ellet itse. :-))
Että älä iloitse liian aikaisin yksinhuoltajuuden päättymistä.
Mukavaa, että tulet tänne seuraksemme.
Just mietinkin tuossa yks päivä että
mitä sinulle kuuluu.
mukavaa kuulla, että mukavasti menee... :)
en tiiä osoitettasi, mutta kirjoita minulle
[email protected]
:)
Samoin. Kissakin kuoli (12v) rintasyöpään, hän se kirjoitti elämäni ensimmäisen nimimerkin tänne nettiin ja juuri tälle palstalle kävelemällä näppäimistön yli kun olin miettimässä nimimerkkiä itselleni. En ole vieläkään sitä keksinyt, pysyvää ainakaan. Lyhensin sen kissan kirjoittaman sitten vain noin. Suren sitä kissaa kovasti.
Kolmesta lapsesta asuu enää keskimmäinen kotona ja on ylittänyt 20v, mutta kun ei raha riitä opiskelijalla eikä tällä lasten myötä köyhtyneellä ja "rampautuneella" yh-äidilläkään vuokran maksuun niin ei pääse kotoa muuttamaan. Toivottavasti ei hänestä kuitenkaan kehity peräkammarin poikaa. Sen välttämiseksi en passaa, hoitaa kaiken itse, hankkii ja tekee itse itselleen ruoat jne.
Nyt kun stressi ja kiire on vähentynyt, päivissä jää aikaa itselle, niin pitää varmaan siirtyä tuonne treffipalstalle. Nuo kaikenmaailman rakkausjutut tuntuu nyt vaan niin naiiveilta tällaisesta "paljon elämää nähneestä" ihmisestä. Huolettaa sekin, että kun viimeinen lähtee kotoa, hän vie tämän koneen mennessään. Mitä ihmettä sitten teen ja millä itseäni iltaisin viihdytän.
Kiitos kivoista vastauksista! :)
Noo, taidan kyllä ollakin yh vielä,
mitä eroa siinä on, onko huollettavat karvaisia vai enemmän karvaisia, hih ;)
Hiljaiseloa on nykyään enemmän kuin tarpeeksi.
Tätä aikaa joskus odotin kieli vyön alla!
(Mihinkään en siis ole tyytyväinen, heh hee ;))
Nyt lähden karvaisempien kanssa ulkoilemaan. Aurinko porottaa täydeltä terältä ja mikä mukavinta, saan jättää siivoukset kesken!
Mukavaa lauantaita kaikille! :))
Niin se on. Elämässä on joka jaksolle aina jotain liikaa ja jotain liian vähän. Silloin, kun on lapsia, on kiirettä ja työtä liikaa, jopa lapsia tuntuu olevan liikaa, lepoa liian vähän ja kun lapset on lähteneet, on hiljaiseloa liikaa, eikä lapsia missään. Kunpa kaiken voisi puolittaa ja jakaa tasaisesti pitkin elämän.
Käyt nyt vielä ottamassa neuvosta tahi tansseista vaarin ja sitten yhdessä hakemaan keinutuoleja kaksin kappalein.
Kyllä siinä kelpaa kollin sitten sylissä istua kun keinuu ja nauttii rauhasta =) Muistat vain sitten, että vaarin et anna omia pellavapeittoa ;o)
Nykyisin se vain tarkoittaa Yhä Huolissaan. Eihän sitä lapsistansa noin vain "eroon pääse" =)
Osuvasti ilmaistu!
Olen todellakin yhä huolissani muksuista,
eihän siitä mihinkään pääse. ;)
Kiikkustuoliin en 'nelikymppisenä' vielä suostu,
vaikka olisi mitkä peitteet,
mutta voisihan siinä miettiä jotain muuta kivaa keinumista, hmmm... ;)