Yliopistoon pääseminen on ollut minulle suorastaan stressi joka kevät ja joka kesä se sama pettymys, kun ei ole päässyt. Voimia on kuitnekin antanut muut harrastukset ja avoimen opinnot. Miettikää ihmeessä varasuunnitelma. Älkää pakottako itseänne pääsemään yliopistoon heti ekalla yrittämällä, toisella tai kolmannellakaan. Tosissaan tietysti täytyy yrittää, mutta se ei saa olla pakko. Älkää myöskään alentuko siihen, että menepäs sinne, minne helpoiten pääsee.
Olen itsekin aina vaan hakemassa, viiden vuoden avointen opintojen jälkeen ja nyt alkavat mahikset häämöttää avoimen väylän kautta, kun opintoja 100 ov. Sitkeä täytyy olla. Mutta olenpa tässä antanut arvoa muullekin elämälle, kuin vain sille opiskelulle ja nyt jos pääsen sisään niin motivaatio on kasvanut ihan toisenlaiseksi. Yliopistoon ei mennä, sinne päästään.
Meitä on niin monia, jotka miettivä pääsykokeita, hakukohteita, lukevat mielettömästi yötä päivää ja sitten pettyvät yhä uudestaan ja uudestaan. Me tuskailijat emme ole yksin. Yritetään muistaa se ja eletään elämää muunkin kuin suoritusten ja ainaisen stressin kautta.
Olen itsekin aina vaan hakemassa, viiden vuoden avointen opintojen jälkeen ja nyt alkavat mahikset häämöttää avoimen väylän kautta, kun opintoja 100 ov. Sitkeä täytyy olla. Mutta olenpa tässä antanut arvoa muullekin elämälle, kuin vain sille opiskelulle ja nyt jos pääsen sisään niin motivaatio on kasvanut ihan toisenlaiseksi. Yliopistoon ei mennä, sinne päästään.
Meitä on niin monia, jotka miettivä pääsykokeita, hakukohteita, lukevat mielettömästi yötä päivää ja sitten pettyvät yhä uudestaan ja uudestaan. Me tuskailijat emme ole yksin. Yritetään muistaa se ja eletään elämää muunkin kuin suoritusten ja ainaisen stressin kautta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tiedäthän että siellä työelämässä täysin samoista paikoista kilpailevat ne jotka ovat päässeet helposti ensimmäisellä yrittämällä. Sen jälkeen opiskelleet yliopistossa, jossa loppujenlopuksi pitkällä juoksulla arvosanat riippuvat muiden opiskelijoiden tasosta (saman aineen sisällä).
Eli käy vaikka avoimen väylän kautta tai osta paperit samantien netistä. Jos ei ole potentiaalia niin silloin ei ole.
Samoja pettymyksiä saat työelämässäsi. Mikset samantien mene vaan suoraan sinne raksalle tai amk.hon.
olen samassa tilanteessa, kuin moni muukin: amk:sta ei löydy minulle mitään. Katson ne joka ikinen kevät läpi. Olen hakenut aina psykologiaan ja tiedäthän, että siihen on vaikea päästä. Miksi silti luopua unelmastaan? Moni pyrkii monta vuotta, ennekuin pääsee opiskelemaan. Ei elämää ole tarkoitettu helpoksi.
Älä nyt siellä mollaa meitä, jotka haluamme yrittää. Menestyn itse opinnoissani hyvin. Tuskinpa on potentiaalista kiinni.
Onhan se ihan totta, että unelmaan pitää pyrkiä, mutta se, että joku pyrkii vuodesta toiseen samaan aineeseen eikä pääse kertoo kyllä mielestäni jotakin joko lahjakkuudesta tai motivaation puutteesta.
Jokaiselta pääsykoekerralta pitäisi periaatteessa saada jotakin sellaista kokemusta, joka auttaa pyrkimisessä seuraavalla kerralla. Jos lukee toisissaan ja osaa oikean vastaustekniikan yliopistoon pitäisi päästä aineesta riippuen 1-3. kerralla. Sen jälkeen pitäisi tosissaan miettiä:
1) olenko asettanut riman liian korkealle (lahjakkuus),
2)olenko panostanut tarpeeksi (riittävä lukeminen) ja
3)osaanko vastata annettuihin tehtäviin oikealla tekniikalla (valmennuskurssille tms).
On ihan turhaa luulla, että osa-aikaisessakaan työssä olevalla yksinäisellä pääsykoelukijalla olisi samat valmiudet panostaa lukemiseen kuin koko-päivä lukijalla, joka ehkä vielä osallistuu opintopiireihin. Lisäksi jos vastaustekniikka essee-tyyppisiin kysymyksiin tuntuu rönsyilevän ja asioita on vaikeaa ilmaista alle yhden A4-kokoisen sisään on tekniikka pahasti pielessä - ja todennäköisesti myös osaaminen.
Fakta 1# Ei yliopistoon ole mahdotonta päästä
Fakta 2# Kaikista ei ole yliopisto-opiskelijoiksi
Fakta 3# Pääsykokeiden tehtävä on karsia lahjakkaimmat opiskelemaan
Yliopistojen ulkopuolelle jää joka vuosi paljon aivan yhtä lahjakkaita ja lahjakkaampia kuin monet sisäänpäässeistä. Paljon on tekemistä tuurilla ja lukumäärällä, eli kuinka ahkerasti on jaksanut opetella ulkoa(ja sehän on ihan eri asia kuin lahjakkuus). Ei kannata hylätä unelmiaan, jos ei heti pääse. Täytyy muistaa, että vaikka joskus kuudennella hakukerralla tuntuu turhauttavalta ja jotkut sanoo "kannattais tajuta jo jos ei lahjat riitä" tms. paskaa, että jokainen järkevä ihminen tajuaa miten vaikea sinne on päästä. Ne kommentoijat ei ymmärrä mistään mitään, ja kannattaa jättää omaan arvoonsa. Tsemppiä pyrkijöille!
Olet aivan oikeassa, että tuurilla ja lukumäärällä todellakin on tekemistä yliopistoon pääsyn kanssa. Tuuriin nyt ei oikein voi muuten vaikuttaa, kun osaamalla asiat niin hyvin, että ns. "tuurin" osuus jää mahdollisimman pieneksi. Lukumäärä myöskin mielestäni mittaa motivoitumista.
Ei todellakaan tarvitse olla erityisen viisas päästäkseen yliopistoon sisälle, pitää vain olla hyvin hyvin motivoitunut.
Tsemppiä kaikille keväällä yliopistoon hakevilla ja lukuintoa vielä muutamaksi kuukaudeksi!
No, kyllä se nyt on "vähän" siitä lahjakkuudestakin kiinni. Ainakin esimerkiksi kieltenopiskelussa. Ei niitä englannin/ruotsin/saksankielisiä esseitä ym. kirjoiteta noin vain "ulkoa opettelulla" vaan esseestä arvioidaan sisällön lisäksi myös kielitaito, jota ei tosiaan voi "opetella ulkoa". Kielikorva kun paranee vain "itsestään", ei pakottamalla. Itse pyrin tänä keväänä toista kertaa humanistiseen.
Totta puhut, itse ajattelin esim. omaa (kauppatieteet) alaa tai muita ns. pänttäysaloja kuten oikis, joissa mitataan nimenomaan sitä miten hyvin osaa pääsykoemateriaalin ulkoa. Esim. oikiksen pääsykokeissahan sanotaan, että VAIN pääsykoemateriaalien tieto otetaan huomioon vastauksessa. Jotkut taiteellista tai kirjallista/kielellistä lahjakkuutta vaativat alat on asia erikseen.
Onhan se turhauttavaa, ettei sisään pääse vuosienkaan yrittämisen jälkeen. Asian tekee vielä turhauttavammaksi se, että monet jotka ovat päässeet esim. eka kerralla sisään, lopettavat homman pian kesken ja siinä meni taas paikkoja niiltä jotka oikeesti ois yrittäneet ja käyneet koulun loppuun. Ehkä se vaan on niin, että sisäänpääsyä alkaa pitää itsestäänselvyytenä, eikä tajua mikä tuuri kävi kun sisään pääsi. Ei osata arvostaa opiskelupaikkaa. Itse olen toisaalta tässä asiassa huono ketään syyttämään, sillä itse pääsin myös eka kerralla yliopistoon, ja motivaatio-ongelmia on monesti ollut. Tosin aion käydä tämän tutkinnon tottakai loppuun.