Me Too mietityttää

Kampanja oli hyvä, kun se herätti ihmiset ajattelemaan ja miettimään käytöstapoja.
Ylimieliset ja naista halveksivat miehet tuotiin nimeltä mainiten median riepoteltaviksi. Moni julkimo varmasti kauhuissaan odottaa omaa vuoroaan, ja moni uhriksi joutunut miettii omalta osaltaan, julkistaa vai ei.
Aihe on oikea ja otettava vakavasti.

Mutta kuten usein hyvät asiat pilataan liialla innostuksella, niin vaara piilee tässäkin. Ihmisten välillä on jännitteitä, miesten ja naisten kesken on aina ilmassa pieni kipinä, ja se näkyy kyllä ihan tavallisessa arkielämässäkin. Pieni flirtti ja hyväksyvä katse puolin ja toisin on olemassa, eikä mikään me too sitä pysty hävittämään, eikä se ole edes viisasta. Ranskalaiset naiset ovatkin jo nostaneet vastustuksen esiin, heille elämä ilman pikkuflirttiä ei ole elämisen arvoista. He uskaltavat sanoa sen ääneen, ja kun pahin metoo-kohu on ohi, yhtyvät muutkin samaan ajatukseen. Kysymys on käytöstavoista ja kotikasvatuksesta, vanhempien esimerkistä ja puheen sävystä, tv-ohjelmien tasosta ja muusta mediasta.

On alkanut ihan tavallista feministäkin tässä harmittaa, että naisten pukeutuminen alkaa olla jo sillä rajalla, että kohta myötähäpeä ikäsisaren asusteista alkaa olla jokapäiväistä. Samat vaatteet ja asusteet eivät käy kaikkiin tilanteisiin.
Tietenkin on naisia, joille pikkuflirtti on elämän suola, ja kun vartalo kestää katseet joka asussa, on sitä ilo esitellä kun voi.
Ei siinä mitään pahaa ole, mutta kun katselin kuvia gaalasta, jonne oli aiheen korostamiseksi sovittu musta juhla-asu, niin joukkoon pujahti daami punaisessa vaatteessa, jonka suunnittelija oli ohittanut kaikki "metoo"-ärsytykset. Räiskyvän punainen mekko auki napaan saakka, helman sivusauma halki lantiosta asti, ja alusvaatteet olivat kotona piironginlaatikossa. Nuori nainen, joka nautti paljastavasta asusta ja esitteli ylpeänä kaunista vartaloaan. Hyvä maku ja tilaisuuden aihe, sovittu pukukoodi, kaikki se oli sivuutettu.
"Pidän punaisesta" oli selitys.

Tämä tietenkin vain yksi esimerkki, mutta tuli korostetusti esiin mustiin pukeutuneiden naisten joukosta. Kyllä naisillekin voisi antaa tapakoulutusta, eikä loukkaantua siitä, että heitä syytetään uskaliaasta pukeutumisesta. Siihenhän ei pidä seksuaalirikoksissa nykyisin vedota, koska nainen saa pukeutua haluamallaan tavalla. Niin saa, mutta mutta . . .
Alan baareissa naisten kevyt pukeutuminen on juuri ammatille sopivaa, mutta arvokkaassa juhlatilaisuudessa on oikeus antaa miehillekin rauha. Mietin myötätuntoisena, mihin punapukuisen daamin seuralaiset oikein pystyivät katseensa kohdistamaan, ja tämä ihmettely koskee kyllä niin naisia kuin miehiäkin.

Nykyisen sometulvan aikana ylilyönnit vain kasvavat ja mielipiteiden tulva loputon.
Ilmoita


Ihan kahelia touhua. Kerrompa oman oppini. Olimme pieniä tyttöjä sodan jälkeen , meitä oli 5 . Perheystävä täti opetti meille kuinka toimitaan jos joku mies tulee liian lähelle. Kova potku vain jalkoväliin. Sitä oppia on kyllä joutunut käyttämään muutamia kertoja. Mikä näitä nykyajan naisia oikein vaivaa kun eivät osaa puolustautua , kyllä konsteja on.
Ilmoita
Kyllä se laittaa ujonkin miehen miettimään miten naista enää voi edes lähestyä, joka on jo ennen MeToo kampanjaa miettinyt miten naista lähestyä, ettei vain loukkaisi tai ettei tee sellaista millä olisi ahdistava tekijä naista kohtaan.
Uskaltaako naiselle enää sanoa mitään, luokitellaanko moi ja hei sanatkin naisen ahdisteluksi puhumattakaan, että mitä naiselle voisi sanoa, jos haluaa tuntemattoman naisen kanssa jutella, jos on naiseen vaikka ihastunut.
Nainenhan voi kokea ahdistavaksi, jos sama mies aina toistaa moi, hei sanaa ja nainen saattaa miettiä, että tuolta se taas tulee moi mies, menisi välillä muualle.
Olisiko se vähemmän ahdistusta aiheuttavaa, jos mies olisi iloisen rento ja kyselisi kuulumisia, mikä voisi piristää naisen päivää.
Miehenä minä ainakin tuntisin ahdistavampana naisen, joka ei muuta sanois, kuin moi tai hei.
Mielummin haluaisin kuulla, että mitä sinulle kuuluu.

Tarkkana on tietenkin oltava katseen kanssa. Ainakin siinä hetkessä, kun nainen katsoo miestä silmiin. Jos siinä tilanteessa mies katseellaan koskettelee vaikka naisen rintoja, niin onko se seksuaalista ahdistelua, jos nainen sen huomaa?
Miehen katse vaeltaa helposti pitkin naisen kaunista vartaloa ja mies skannaa katsellaan naisen muotoja, joka voidaan varmaan luokitella seksuaaliseksi ahdisteluksi, jos nainen sen huomaa.
Onko miehen katse niin koskettavan voimakas, että nainen voi sen aistia?
Ilmoita
Asiaan liittyen tapaus, joka tulee pian muihinkin medioihin, koska tästä tuli jo sen verran laajalle levinnyt julkisuus: https://mvlehti.net/2018/02/15/seuraa-suorana-melissa-kertoo-totuuden-sanoman-markkinointipaallikon-ahdistelusta/
Jotenkin minusta tuntuu, että pian tapahtuu...
Ilmoita
Hyvä kun ajetaan oikeuksia. Niissä vaan tahtoo unohtua ne miesten oikeudet nykyään. Tuntuu näin nuorena miehenä siltä, että tasa-arvo on naisten oikeus tehdä mitä haluaa. Ja ne miehet, jotka on olleet nyt julkisuudessa ovat itse omalla käytöksellään aiheuttaneet tilanteensa ja nyt siitä vaan täytyy maksaa se hinta mitä vaaditaan ilman mutinoita ja kitinöitä. Ei se nainenkaan, joka sitä jakaa elokuva roolin takia ja ohjaajan käskystä ihan täysijärkinen taida olla. Olisi voinut jättää ohjaajan ja projektin kesken maineesta huolimatta. Työpaikkaa voi aina vaihtaa eikä elämä siihen lopu vaikka ihmiset nykyään tuntuu niin ajattelevan. Uutta matoa vaan koukkuun niin sanotusti. Terve ihminen pitää huolta myös omista oikeuksista. Kannattaa aina miettiä, että onko julkisuus niin tavoiteltava asia minkä eteen kannattaa tehdä ihan mitä tahansa. Ihmisellä on vastuu myös itsestään. Jos joku ei tykkää huutamisesta kun puolustaa itseään niin se on vaan voi, voi. Eläköön asian kanssa. Sanaharkkaa on aina. Kunhan ei mene fyysiselle puolelle niin kaikki on ok. Toisaalta on vaikeeta miehenä lähestyy naista jos koko ajan on pelko takaraivossa, että joutuuko tässä vielä syytteeseen ja oikeuteen. Kun se kieltävä ja torjuva asenne ja kommentti myös satuttaa ihan tarpeeksi nuorta miestä. Siis naiselta.
Ilmoita

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Me Too mietityttää

Kampanja oli hyvä, kun se herätti ihmiset ajattelemaan ja miettimään käytöstapoja.
Ylimieliset ja naista halveksivat miehet tuotiin nimeltä mainiten median riepoteltaviksi. Moni julkimo varmasti kauhuissaan odottaa omaa vuoroaan, ja moni uhriksi joutunut miettii omalta osaltaan, julkistaa vai ei.
Aihe on oikea ja otettava vakavasti.

Mutta kuten usein hyvät asiat pilataan liialla innostuksella, niin vaara piilee tässäkin. Ihmisten välillä on jännitteitä, miesten ja naisten kesken on aina ilmassa pieni kipinä, ja se näkyy kyllä ihan tavallisessa arkielämässäkin. Pieni flirtti ja hyväksyvä katse puolin ja toisin on olemassa, eikä mikään me too sitä pysty hävittämään, eikä se ole edes viisasta. Ranskalaiset naiset ovatkin jo nostaneet vastustuksen esiin, heille elämä ilman pikkuflirttiä ei ole elämisen arvoista. He uskaltavat sanoa sen ääneen, ja kun pahin metoo-kohu on ohi, yhtyvät muutkin samaan ajatukseen. Kysymys on käytöstavoista ja kotikasvatuksesta, vanhempien esimerkistä ja puheen sävystä, tv-ohjelmien tasosta ja muusta mediasta.

On alkanut ihan tavallista feministäkin tässä harmittaa, että naisten pukeutuminen alkaa olla jo sillä rajalla, että kohta myötähäpeä ikäsisaren asusteista alkaa olla jokapäiväistä. Samat vaatteet ja asusteet eivät käy kaikkiin tilanteisiin.
Tietenkin on naisia, joille pikkuflirtti on elämän suola, ja kun vartalo kestää katseet joka asussa, on sitä ilo esitellä kun voi.
Ei siinä mitään pahaa ole, mutta kun katselin kuvia gaalasta, jonne oli aiheen korostamiseksi sovittu musta juhla-asu, niin joukkoon pujahti daami punaisessa vaatteessa, jonka suunnittelija oli ohittanut kaikki "metoo"-ärsytykset. Räiskyvän punainen mekko auki napaan saakka, helman sivusauma halki lantiosta asti, ja alusvaatteet olivat kotona piironginlaatikossa. Nuori nainen, joka nautti paljastavasta asusta ja esitteli ylpeänä kaunista vartaloaan. Hyvä maku ja tilaisuuden aihe, sovittu pukukoodi, kaikki se oli sivuutettu.
"Pidän punaisesta" oli selitys.

Tämä tietenkin vain yksi esimerkki, mutta tuli korostetusti esiin mustiin pukeutuneiden naisten joukosta. Kyllä naisillekin voisi antaa tapakoulutusta, eikä loukkaantua siitä, että heitä syytetään uskaliaasta pukeutumisesta. Siihenhän ei pidä seksuaalirikoksissa nykyisin vedota, koska nainen saa pukeutua haluamallaan tavalla. Niin saa, mutta mutta . . .
Alan baareissa naisten kevyt pukeutuminen on juuri ammatille sopivaa, mutta arvokkaassa juhlatilaisuudessa on oikeus antaa miehillekin rauha. Mietin myötätuntoisena, mihin punapukuisen daamin seuralaiset oikein pystyivät katseensa kohdistamaan, ja tämä ihmettely koskee kyllä niin naisia kuin miehiäkin.

Nykyisen sometulvan aikana ylilyönnit vain kasvavat ja mielipiteiden tulva loputon.

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta