Me Too mietityttää

Ihan kahelia touhua. Kerrompa oman oppini. Olimme pieniä tyttöjä sodan jälkeen , meitä oli 5 . Perheystävä täti opetti meille kuinka toimitaan jos joku mies tulee liian lähelle. Kova potku vain jalkoväliin. Sitä oppia on kyllä joutunut käyttämään muutamia kertoja. Mikä näitä nykyajan naisia oikein vaivaa kun eivät osaa puolustautua , kyllä konsteja on.

Kyllä se laittaa ujonkin miehen miettimään miten naista enää voi edes lähestyä, joka on jo ennen MeToo kampanjaa miettinyt miten naista lähestyä, ettei vain loukkaisi tai ettei tee sellaista millä olisi ahdistava tekijä naista kohtaan.
Uskaltaako naiselle enää sanoa mitään, luokitellaanko moi ja hei sanatkin naisen ahdisteluksi puhumattakaan, että mitä naiselle voisi sanoa, jos haluaa tuntemattoman naisen kanssa jutella, jos on naiseen vaikka ihastunut.
Nainenhan voi kokea ahdistavaksi, jos sama mies aina toistaa moi, hei sanaa ja nainen saattaa miettiä, että tuolta se taas tulee moi mies, menisi välillä muualle.
Olisiko se vähemmän ahdistusta aiheuttavaa, jos mies olisi iloisen rento ja kyselisi kuulumisia, mikä voisi piristää naisen päivää.
Miehenä minä ainakin tuntisin ahdistavampana naisen, joka ei muuta sanois, kuin moi tai hei.
Mielummin haluaisin kuulla, että mitä sinulle kuuluu.

Tarkkana on tietenkin oltava katseen kanssa. Ainakin siinä hetkessä, kun nainen katsoo miestä silmiin. Jos siinä tilanteessa mies katseellaan koskettelee vaikka naisen rintoja, niin onko se seksuaalista ahdistelua, jos nainen sen huomaa?
Miehen katse vaeltaa helposti pitkin naisen kaunista vartaloa ja mies skannaa katsellaan naisen muotoja, joka voidaan varmaan luokitella seksuaaliseksi ahdisteluksi, jos nainen sen huomaa.
Onko miehen katse niin koskettavan voimakas, että nainen voi sen aistia?

Asiaan liittyen tapaus, joka tulee pian muihinkin medioihin, koska tästä tuli jo sen verran laajalle levinnyt julkisuus: https://mvlehti.net/2018/02/15/seuraa-suorana-melissa-kertoo-totuuden-sanoman-markkinointipaallikon-ahdistelusta/
Jotenkin minusta tuntuu, että pian tapahtuu...

Hyvä kun ajetaan oikeuksia. Niissä vaan tahtoo unohtua ne miesten oikeudet nykyään. Tuntuu näin nuorena miehenä siltä, että tasa-arvo on naisten oikeus tehdä mitä haluaa. Ja ne miehet, jotka on olleet nyt julkisuudessa ovat itse omalla käytöksellään aiheuttaneet tilanteensa ja nyt siitä vaan täytyy maksaa se hinta mitä vaaditaan ilman mutinoita ja kitinöitä. Ei se nainenkaan, joka sitä jakaa elokuva roolin takia ja ohjaajan käskystä ihan täysijärkinen taida olla. Olisi voinut jättää ohjaajan ja projektin kesken maineesta huolimatta. Työpaikkaa voi aina vaihtaa eikä elämä siihen lopu vaikka ihmiset nykyään tuntuu niin ajattelevan. Uutta matoa vaan koukkuun niin sanotusti. Terve ihminen pitää huolta myös omista oikeuksista. Kannattaa aina miettiä, että onko julkisuus niin tavoiteltava asia minkä eteen kannattaa tehdä ihan mitä tahansa. Ihmisellä on vastuu myös itsestään. Jos joku ei tykkää huutamisesta kun puolustaa itseään niin se on vaan voi, voi. Eläköön asian kanssa. Sanaharkkaa on aina. Kunhan ei mene fyysiselle puolelle niin kaikki on ok. Toisaalta on vaikeeta miehenä lähestyy naista jos koko ajan on pelko takaraivossa, että joutuuko tässä vielä syytteeseen ja oikeuteen. Kun se kieltävä ja torjuva asenne ja kommentti myös satuttaa ihan tarpeeksi nuorta miestä. Siis naiselta.