Viime aikoina on ollut lehdissä juttua siitä, että nuoret naiset ovat pettyneitä miestensä osuuteen kotitöiden tekemksessä ja lastenhoidossa. Samoin oli artikkeli, jonka mukaan eri sukupuolta olevien suhteissa puolisoiden rahat eivät jakaudu tasapuolisesti.
Minua kiinnostaa kuulla, millaisia kokemuksia tämän palstan naisilla on kahden naisen perheistä. Jakautuvatko kotityöt tasaisesti? Miten kotityöt jaetaan? Syntyykö niistä riitoja? Miten riitoja ratkaistaan? Entä miten raha-asiat on hoidettu?
Jos kiinnostusta aihetta kohtaan riittää, niin minua kiinnostaa tasa-arvo myös muissa asioissa. Miten päätetään, mitä kanavaa tai mikä elokuva katsotaan? Aiheuttaako vapaa-ajan vietto riitoja? Tavataanko kummankin sukulaisia ja ystäviä yhtä paljon? Kuka päättää perheen ravitsemuksesta, aterioista ja ruokarytmeistä? Jakaantuuko säilytystila kodeissa tasapuolisesti? Miten päätetään, mitä lomalla tehdään?
Kiinnostukseni johtuu varmasti siitä, että opiskelen yhteiskuntatieteitä, joissa käsitellään paljon myös perheiden - mutta vain heteroperheiden - asioita. Olen sinkku ja mahdollinen yhteiselämä toisen naisen kanssa mietityttää myös kovasti. Minut on kasvatettu tasa-arvoiseksi. Selkäytimessäni on ajatus, että teen kahden aikuisen perheessä puolet kotitöistä, mutta todellakin vain puolet. Onko tasa-arvo utopiaa vai ovatko kahden naisen perheet jopa tasa-arvon edelläkävijöitä?
Minua kiinnostaa kuulla, millaisia kokemuksia tämän palstan naisilla on kahden naisen perheistä. Jakautuvatko kotityöt tasaisesti? Miten kotityöt jaetaan? Syntyykö niistä riitoja? Miten riitoja ratkaistaan? Entä miten raha-asiat on hoidettu?
Jos kiinnostusta aihetta kohtaan riittää, niin minua kiinnostaa tasa-arvo myös muissa asioissa. Miten päätetään, mitä kanavaa tai mikä elokuva katsotaan? Aiheuttaako vapaa-ajan vietto riitoja? Tavataanko kummankin sukulaisia ja ystäviä yhtä paljon? Kuka päättää perheen ravitsemuksesta, aterioista ja ruokarytmeistä? Jakaantuuko säilytystila kodeissa tasapuolisesti? Miten päätetään, mitä lomalla tehdään?
Kiinnostukseni johtuu varmasti siitä, että opiskelen yhteiskuntatieteitä, joissa käsitellään paljon myös perheiden - mutta vain heteroperheiden - asioita. Olen sinkku ja mahdollinen yhteiselämä toisen naisen kanssa mietityttää myös kovasti. Minut on kasvatettu tasa-arvoiseksi. Selkäytimessäni on ajatus, että teen kahden aikuisen perheessä puolet kotitöistä, mutta todellakin vain puolet. Onko tasa-arvo utopiaa vai ovatko kahden naisen perheet jopa tasa-arvon edelläkävijöitä?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sä puhut suhteesta kuin se olisi joku liikesopimus... eihän se noin mene kahden ihmisen välillä, jos on rakkautta...
Sorge mutta kyllä se osittain on sopimus, kahden ihmisen välinen, tai useamman.
Koska jos ei ole ns. henkistä ja suullista sopimusta suhteesta ja sen asioista, ihmiset lähtisivät välittömästi ensihuuman jälkeen seuraavaa katsomaan, mikä on valitettavan todellista.
Siinä ei pelkät sokeat tunteet auta pitämään ihmisiä yhdessä. Kyse on rakkaudesta, kyllä mutta sitä ei kannata sekoittaa rakastumiseen/ihastumiseen.
Aloittajalle vastausta, että katsoisin suhteessa olevien ihmisten vahvuuksien käyttämisen olevan tehokasta.
Raha-asioissa katsoisin paremmaksi, että se joka saa enemmän palkkaa, myös saa antaa perheelle (perhe missä myös ei ole lapsia) enemmän. Se on oikeudenmukaista ja siten tasa-arvollista toista kohtaa.
Kiitos aloituksesta. Yhteiselämän sopimukset ovat myös sellaisia, että kummankin vahvuudet, innostukset ja inhot otetaan huomioon, Puolet ja puolet voi olla toi sulle ja tää mulle ja siihenkin voidaan tehdä muutoksia. Puhutaan. Kokemukseni mukaan riitoja ei tule näistä asioista, jos molemmat aidosti välittävät sekä itsen että toisen hyvinvoinnista.
Kiitos sinulle kommentista. Mä ajattelen myös, että maalaisjärjellähän niitä arkisia asioita ratkotaan. En mä tarkoittanut puolikkaalla sitä, että työt jaettaisiin jokainen käden liike laskien tai kotitöihin kuluvaa aikaa sekuntikellolla mitaten. Ihmisillä on aina erilaisia taitoja ja mielenkiinnon kohteita. Samoin on rajoitteita ja inhokkihommia. Paras systeemi varmaan syntyisi, jos toisen inhoamat kotityöt olisivat toisen lempihommia ja päin vastoin. Mä ajattelen samoin, että parhaan tuloksen saa ne, jotka välittävät sekä itsen että toisen hyvinvoinnista. Toisaalta juuri kotityöt ja muut arkeen, asumiseen ja vapaa-aikaan liittyvät asiat usein aiheuttavat merkityksellisiä riitoja parisuhteissa - tai ainakin heteroparisuhteissa. Harmillista kun samaa sukupuolta olevien parien parisuhteita ole vielä tarkasteltu näistä näkökulmista eikä yliopiston luennoillakaan puhuta muista kuin heteropareista.
Ehkö voit tehdä omaa otantaa ;-). Oliko aloituksesi yritys siihen suuntaan?
Minä kannatan sitä, että se siivoo/tiskaa/tms..jota häiritsee.
Kokemusta huithapeleista, siivousfanaatikoista..ja suht norminaisista . Tolla pärjäs hyvin kaikkien kanssa.
Kyllä minäkin kannatan tasa-arvoa, ja kun molemmat ollaan töissä niin molemmat myös tekee kotitöitä, tosin mä oon aina tehnyt enemmän. Tällä hetkellä olen joka päivä kotona ja toinen tienaa niin mä teen suurimman osan kotitöistä, siivoan ja laitan ruokaa joka ilta. Ja minusta se on täysin reilua. Eli pitäisi ottaa huomioon millainen kotitilanne on ja sen mukaan järjestää kotityöt.
Noissa eri sukupuolisissa suhteissa mies yleensä tienaa enemmän ja se mukamas tekee hänestä ns. perheen pään. Nainen vähän niin kuin huomaamattaan ripustautuu ja ajautuu hanskaamaan ne ns. naisten hommelit siellä kotosalla. Ja sitten kun perheeseen alkaa syntyä jälkikasvua niin siinä vaiheessa asia tod.näk. entisestään korostuu. Mies rakentaa aitaa ja seiniä ympärille sen verran ettei nainen uskalla astua ulos oli miten perseellään se parisuhde tahansa.
Ainakin jos tätä vasten peilaa niin tasa-arvo saattaa naispareilla löytyä helpommin:D
Naisen+€-uro+johtuu+Feminsmistä.+Feministi+estää+isän+oikeudet+käyttäen+apunaan+poliisia+ja+tuomaria+huoltajuuskiistoissa.+Kotifeministi+ei+anna+isälle+puolta+vapaastaan.+Urakehitys+toppaa+ja+NS:+87%/€+on+totuutta.+