Sotia käyty 1900-luvulla, sille tarkoitusta ets..

Minun mielestäni olisi jo aika unohtaa nuo vuoden 1918 tapahtumat. Niihin osallistuneet ovat jo kuolleet, eivätkä voi syyttää eivätkä puolustautua. Sen jälkeinen talvisota yhdisti paljolti kansaamme.
Kyllä vuosipäiviä voidaan viettää, mutta asioiden tonkiminen nyt enää on turhaa - elokuvateollisuus tosin hyödyntää tapahtumia vielä pitkään.
Lapsuudestani muistan, miten vanhat ihmiset meidän kylällä muistivat, kenen puolella mikäkin perhe oli ollut. Vielä 1960-luvulla noita tapahtumia muisteltiin, mutta en kuitenkaan muista että ketään olisi hyljeksitty kyläyhteisössä.
On monia tapoja rakentaa maatamme. Samaan päämäärään voi päästä monella tavalla. Kauna ja katkeruus on syytä unohtaa meidän itsemme vuoksi.

Historia tulee tietää. Siitä tehtävä tutkimuksia ilma mielenkuohuntaa. Asiat kerrottava dokumentein.
Sata vuotta on kuitenkin näissä asioissa kovin lyhyt aika, kun ajatellaan esim. Talvisotaa, jota nykypäivän ihmiset elävät yhä kuin eilistä päivää, siitä on kuitenkin kulunut jo 80 v.
Jotkut asiat vain eivät vanhene.

Pitäiskö menneiden kokemukset jotenkin hyödyntää nykypäivässä? Ehkä köyhyys ei ole samaa kuin 1900-luvun alussa, mutta nyt on tulossa uusi eriarvoinen yhteiskunta.

Ilman muuta on tiedettävä kansakunnan historia, senkun tietää minkä takia on syytä palata siihen uudestaan ja uudestaan varsinkaan ikäviä asioita kertaillen.

Sanotaan, että, joka ei menneisyyttä tunne, ei voi tulevaisuutta ymmärtää.
Historiaa on hyvä tuntea, muualtakin, kun omasta maasta, mutta sillä ei pidä mässäillä.
Tietysti Suomen 100-vuotisvuonna asia puhutti, mutta olisi syytä jättää arjessa se taustalle. Pitää mennä eteenpäin.
Yleensä olen sitä mieltä, että niin valkoiset, kun punaisetkin, olivat oikeassa omista lähtökohdista katsoen.
Kummallakin puolella tehtiin raakuuksia ihan yhtä lailla, mikäli on uskominen sitä tietoa, mitä siitä on kerrottu.

Historia pystyy opettamaan ja se pystyy varoittamaan. Sekä 1800- luvun että 1900- luvun lopulla globaalinen kaupankäynnin laajeneminen loi edistysodotuksia. Sekä 1900- luvun että 2000- luvun alussa nämä toiveet törmäsivät uusiin visioihin kansanjoukkojen politiikasta, jossa yksi johtaja tai yksi puolue väitti edustavansa suoraan kansan tahtoa. Euroopan demokratiat luhistuivat oikeistolaiseen autoritaarisuuteen ja fasismiin 1920- ja 1930- luvuilla. Vuonna 1922 perustettu Neuvostoliitto levitti malliaan Eurooppaan 1940- luvulla. Euroopan 1900- luvun historia osoittaa, että yhteiskunnat voivat murtua, demokratiat voivat tuhoutua, moraali voi rappeutua ja tavalliset ihmiset voivat huomata joutuneensa ase kädessä seisomaan ruumiskaivantojen äärelle. Meille olisi nyt suurta hyötyä ymmärtää miksi.
Tuota ymmärrystä ei synny ainakaan aktiivisella pyrkimyksellä menneisyyden unohtamiseen!

Euroopassa opittiin 1900 luvulla sotimalla ei sodat lopu, kun kehittymättömät maat käyvät saman prosessin lävitse niin voimme odottaa enemmän rauhaa maailmassa.

Toinen vanha sanonta on että hän joka unohtaa menneisyytensä on tuomittu tekemään samat virheet uudelleen ja uudelleen.
Muistan kouluajalta jääkärien ihannoimisen ja Jämsän kellotapulin teloitukset vaiettiin kuoliaaksi. Kommunisteja ei nyt suorastaan vainottu, mutta kylän tunnetun punasoturin lapset saivat ehkä kuulla koulussa (pihalla) ketä olivat. Kotona ei puhuttu veljessodasta, sisällissodasta, kansalaissodasta. Talvisodasta ja jatkosodasta sitäkin enemmän. Oppikoulussa muistan historianopettajan olleen kohtalaisen asiallinen, toisin kuin körttiläinen kansakoulunopettajamme joka nuttura niskassa opetti meille voittamattomasta vihasta ja meill armoa ei ole isänmaata.
Sitten aikuisena tuli Väinö Linna ja Täällä Pohjan Tähden Alla ja minullekin avautui uusi näkökulma. Vaikea aika, vaikeita valintoja ja kuten joku jo sanoi, molemmat puolet omalla tavallaan oikeassa.
***
Suurin virhe minkä ihmiskunta voi tehdä on unohtaa oman historiansa. Syyttelemättä ja sormella osoittelematta punaisten ja valkoisten lapsenlapset rakentavat samaa yhteiskuntaa.

"""Miten perheesi ja sukusi selvisi siitä, olitteko aktiivisesti mukana?"""

Ei, en ollut aktiivisesti mukana. Olen syntynyt vasta 1948. Perheeni on syntynyt 1980 ja 1982. En osaa uskoa vanhempienikaan olleen kovin aktiivisia kummallakaan puolella vuonna 1918. Isäni on ollut silloin 4v ja äitini 7v.

Meillä ei kotona sodasta puhuttu lasten kuullen koskaan. Vasta oikeastaan kai koulussa siitä sain tietoa. No enoni joskus kännipäissään alkoi puhumaan sotajuttuja, mutta meillä lapsilla oli mukavampaakin tekemistä kuin kuunnella ja jos ei ollut, niin meille järjestettiin.

En muista, että olisi puhuttu mitään tuosta sisällissodasta, ei kerralla mitään, johtuu ehkä siitä kun isovanhempia ei enää ollut.

Mielestäni sotia ei pidä unohtaa, mutta niitä pitää käsitellä monipuolisesti, ja rehellisesti.