..ja jopa nimeä. Nimet jakaantuvat jo suvuttain, perheittäin. Meillä elää yhä ihmisiä, jotka ovat eläneen ajat, ei enää monia. Isäni kertomuksia olen kuullut ajasta, jolloin kasakat ratsastelivat täällä. Syntyikö siitä traumoja, haavoja, jotka eivät umpeidu?
Miten perheissänne ja suvuissanne on puhuttu siitä sodasta. Leimaako se yhä ajatusmaailmaanne, oletteko muuttanut mielipiteenne ajan tapahtumista?
Ajatus on yhä kipea ja jakaa ihmisiä, kuten Espanjan sisällissota.
Miten perheesi ja sukusi selvisi siitä, olitteko aktiivisesti mukana? Sisällisota, Vapaussota, Kansalaissota, mitä nimeä perheessänne käytetaan. Oletteko hyväksyneet sodan lopputuloksen?
Miten perheissänne ja suvuissanne on puhuttu siitä sodasta. Leimaako se yhä ajatusmaailmaanne, oletteko muuttanut mielipiteenne ajan tapahtumista?
Ajatus on yhä kipea ja jakaa ihmisiä, kuten Espanjan sisällissota.
Miten perheesi ja sukusi selvisi siitä, olitteko aktiivisesti mukana? Sisällisota, Vapaussota, Kansalaissota, mitä nimeä perheessänne käytetaan. Oletteko hyväksyneet sodan lopputuloksen?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Minun mielestäni olisi jo aika unohtaa nuo vuoden 1918 tapahtumat. Niihin osallistuneet ovat jo kuolleet, eivätkä voi syyttää eivätkä puolustautua. Sen jälkeinen talvisota yhdisti paljolti kansaamme.
Kyllä vuosipäiviä voidaan viettää, mutta asioiden tonkiminen nyt enää on turhaa - elokuvateollisuus tosin hyödyntää tapahtumia vielä pitkään.
Lapsuudestani muistan, miten vanhat ihmiset meidän kylällä muistivat, kenen puolella mikäkin perhe oli ollut. Vielä 1960-luvulla noita tapahtumia muisteltiin, mutta en kuitenkaan muista että ketään olisi hyljeksitty kyläyhteisössä.
On monia tapoja rakentaa maatamme. Samaan päämäärään voi päästä monella tavalla. Kauna ja katkeruus on syytä unohtaa meidän itsemme vuoksi.
Heität kyllä aika hurjan ajatuksen, tapahtumien unohtamisen. Jos tuolle linjalle lähdetään, myös esim. Juutalaisten joukkotuhoaminen ym. monet asiat painettaisiin unohduksiin, vai mitä? Onko ajatuksesi ettei ihmisen ole syytä tietää asioita edes lähihistoriastaan? En nyt tietenkään tarkoita, että pitäisi kaivella saati syyttää vaikka naapureita siitä, että heidän isovanhempansa olivat mahdollisesti sen ja sen värisiä jne., tarkoitan kokonaisuuden muistamista ilman kaunan kantamista!
Ainakin itse olen hyvin kiinnostunut historiasta, lukenut historiaa meiltä ja muualta kymmeniä ja taas kymmeniä tuhansia sivullisia. Valitettavasti historia on samalla sotien historiaa, niitähän on käyty lähes tauotta jollakin suunnalla niin kauan kuin jotain tietoomme saamme.
Minusta tuntuisi kammottavalta ajatuskin siitä, etten yrittäisi ottaa selvää historiasta, millaisessa pintaliitoputkessa silloin eläisinkään. Vaikka toisaalta, juuri sellaisessa tietämättömyyden ja ymmärtämättömyyden putkessa ylivertaisesti suurin osa meistä Pisa- menestyneistä suomalaisistakin taitaa elää!
Olen valmis jopa uskomaan, että mitä perusteellisemmin menneet kauheudetkin unohdetaan, sitä suurempi on valmius aloittaa koko kamaluuden kierre jonakin päivänä taas alusta!
Historia tulee tietää. Siitä tehtävä tutkimuksia ilma mielenkuohuntaa. Asiat kerrottava dokumentein.
Sata vuotta on kuitenkin näissä asioissa kovin lyhyt aika, kun ajatellaan esim. Talvisotaa, jota nykypäivän ihmiset elävät yhä kuin eilistä päivää, siitä on kuitenkin kulunut jo 80 v.
Jotkut asiat vain eivät vanhene.
Pitäiskö menneiden kokemukset jotenkin hyödyntää nykypäivässä? Ehkä köyhyys ei ole samaa kuin 1900-luvun alussa, mutta nyt on tulossa uusi eriarvoinen yhteiskunta.
Ilman muuta on tiedettävä kansakunnan historia, senkun tietää minkä takia on syytä palata siihen uudestaan ja uudestaan varsinkaan ikäviä asioita kertaillen.
Hyvä on tuntea kansakunnan historiaa, vielä parempi tuntea historiaa paljon laajemmin. Pelkästään Euroopan valtioiden ja niiden nykyisten rajojen muodostuminen on ollut monimutkainen ja tietysti sotaisa prosessi. Pienempien väestöjen, kuten meidänkin, asiat ovat olleet kytkeytyneinä ja riippuvaisia muiden, yleensä meitä isompien tekemisistä ja oikuistakin. Tulee mieleen sellainenkin nyanssi, että kun Ruotsi aikanaan lopullisesti luopui alueestamme, se kaavaili saavansa tilalle Norjan, ja siinä silloinen Venäjän lupautui sitä auttamaan. Siis vaikka Ruotsi luopui suomesta pakonkin edessä, he olisivat hieman myöhemmin mahdollisesti yrittäneet vielä kerran saada Suomi liitetyksi takaisin. Mutta myös Venäjän etu oli, että Ruotsi saisi norjan, jolloin sillä ei enää olisi samanlaista hinkua tähän suuntaan. Ja niinhän siinä kävi, että Norja liitettiin silloin Ruotsiin. Sittemmin tilanteet ovat tietysti taas ehtineet muuttua ja ollaan siinä missä ollaan.
Ruotsi oli jo isovihan aikaan heikko valtio, onneksi saimme pysyä ruotsin vallan alla 1809 asti, koska sillä oli merkitystä itsenäisyyttä ajatellen.
Sanotaan, että, joka ei menneisyyttä tunne, ei voi tulevaisuutta ymmärtää.
Historiaa on hyvä tuntea, muualtakin, kun omasta maasta, mutta sillä ei pidä mässäillä.
Tietysti Suomen 100-vuotisvuonna asia puhutti, mutta olisi syytä jättää arjessa se taustalle. Pitää mennä eteenpäin.
Yleensä olen sitä mieltä, että niin valkoiset, kun punaisetkin, olivat oikeassa omista lähtökohdista katsoen.
Kummallakin puolella tehtiin raakuuksia ihan yhtä lailla, mikäli on uskominen sitä tietoa, mitä siitä on kerrottu.
Sodassa ne kaikkein kiihkomielisimmät pääsee usein ratkaisijanrooliin, ja sodanhistoria kirjoitetaan sitten näiden kiihkomielisten tekojen mukaan.
Näillä seuduilla, kansalaissotaan, sisällissotaan, vapaussotaan, osallistuminen on ollut vähäistä. Varmaan johtuu seudun vähävaraisuudesta.
!918-tapahtumista ontietoa jo niin paljon, että nykysukupolville ei kannattaisi painolastia tehdä.
Historia pystyy opettamaan ja se pystyy varoittamaan. Sekä 1800- luvun että 1900- luvun lopulla globaalinen kaupankäynnin laajeneminen loi edistysodotuksia. Sekä 1900- luvun että 2000- luvun alussa nämä toiveet törmäsivät uusiin visioihin kansanjoukkojen politiikasta, jossa yksi johtaja tai yksi puolue väitti edustavansa suoraan kansan tahtoa. Euroopan demokratiat luhistuivat oikeistolaiseen autoritaarisuuteen ja fasismiin 1920- ja 1930- luvuilla. Vuonna 1922 perustettu Neuvostoliitto levitti malliaan Eurooppaan 1940- luvulla. Euroopan 1900- luvun historia osoittaa, että yhteiskunnat voivat murtua, demokratiat voivat tuhoutua, moraali voi rappeutua ja tavalliset ihmiset voivat huomata joutuneensa ase kädessä seisomaan ruumiskaivantojen äärelle. Meille olisi nyt suurta hyötyä ymmärtää miksi.
Tuota ymmärrystä ei synny ainakaan aktiivisella pyrkimyksellä menneisyyden unohtamiseen!
Palsta on 60 , eläkeläistenkin.
Joten menkäähän huohottamaan nuoremmille.
H.
Mistä herra H. noin repeät, kenelle käskysi on tarkoitettu? Jos minulle, niin kerron olevani hyvinkin sekä ikäni että eläkkeellä oloni puolesta oikealla sivustolla, jopa ehdot kirkkaasti täyttäen, että mistä on kyse?
Euroopassa opittiin 1900 luvulla sotimalla ei sodat lopu, kun kehittymättömät maat käyvät saman prosessin lävitse niin voimme odottaa enemmän rauhaa maailmassa.
Euroopassa ei tiedossamme olevan historian aikana kertaakaan ole sodittu niin vähän kuin nyt, sodat ovat koko ajan vähentyneet. Eivät riitelyt ja väkivaltaisetkaan kähinät tietenkään tyystin loppuneet ole, mutta mitään esim. ns. maailmansotina tunnetun kaltaista ja laajuista tapausta ei sittemmin ole ollut, ei varsinkaan Euroopassa. Mitä sitten jatkossa tapahtuu, mene ja tiedä.
Näin kävi, toisenmaailman sodan jälkeen saksa ja ranska ymmärsivät ettei näin voi jatkua, kauppaliittojen kautta viimein muodostui eurooppalainen yhteisö jossa kansakunnat ovat sidoksissa toisiinsa.
Maailmassa ei ole käyty suuria sotia ja pienetkin sodat ovat vähentyneet.
Toinen vanha sanonta on että hän joka unohtaa menneisyytensä on tuomittu tekemään samat virheet uudelleen ja uudelleen.
Muistan kouluajalta jääkärien ihannoimisen ja Jämsän kellotapulin teloitukset vaiettiin kuoliaaksi. Kommunisteja ei nyt suorastaan vainottu, mutta kylän tunnetun punasoturin lapset saivat ehkä kuulla koulussa (pihalla) ketä olivat. Kotona ei puhuttu veljessodasta, sisällissodasta, kansalaissodasta. Talvisodasta ja jatkosodasta sitäkin enemmän. Oppikoulussa muistan historianopettajan olleen kohtalaisen asiallinen, toisin kuin körttiläinen kansakoulunopettajamme joka nuttura niskassa opetti meille voittamattomasta vihasta ja meill armoa ei ole isänmaata.
Sitten aikuisena tuli Väinö Linna ja Täällä Pohjan Tähden Alla ja minullekin avautui uusi näkökulma. Vaikea aika, vaikeita valintoja ja kuten joku jo sanoi, molemmat puolet omalla tavallaan oikeassa.
***
Suurin virhe minkä ihmiskunta voi tehdä on unohtaa oman historiansa. Syyttelemättä ja sormella osoittelematta punaisten ja valkoisten lapsenlapset rakentavat samaa yhteiskuntaa.
"""Miten perheesi ja sukusi selvisi siitä, olitteko aktiivisesti mukana?"""
Ei, en ollut aktiivisesti mukana. Olen syntynyt vasta 1948. Perheeni on syntynyt 1980 ja 1982. En osaa uskoa vanhempienikaan olleen kovin aktiivisia kummallakaan puolella vuonna 1918. Isäni on ollut silloin 4v ja äitini 7v.
Meillä ei kotona sodasta puhuttu lasten kuullen koskaan. Vasta oikeastaan kai koulussa siitä sain tietoa. No enoni joskus kännipäissään alkoi puhumaan sotajuttuja, mutta meillä lapsilla oli mukavampaakin tekemistä kuin kuunnella ja jos ei ollut, niin meille järjestettiin.
Huomaatko, vuotta 2018 elävä Tellukka ei ollut aktiivisesti mukana vuoden 1918, tai sitä aikaisemmissakaan tapahtumissakaan. Kysyjä, hoksaatko miksi ei ollut?
En muista, että olisi puhuttu mitään tuosta sisällissodasta, ei kerralla mitään, johtuu ehkä siitä kun isovanhempia ei enää ollut.
Mielestäni sotia ei pidä unohtaa, mutta niitä pitää käsitellä monipuolisesti, ja rehellisesti.