Venäläisten sotilaiden määrä Suomessa 1918 alussa tuntuu olevan kovin suuri arvoitus. Määrät vaihtelevat 40 000:sta 90 000:een lähteestä riippuen.
Tämä Rusin arvio on ihan yläkantissa, eikä ole tietoa mihin se perustuu.
http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201801142200656788_u0.shtml
<<Maassa oli aseellisen konfliktin syttyessä 30.1. lisäksi lähes 80 000 venäläissotilasta, joista punaisten puolella taisteli myöhemmin noin 10 000 sotilasta. Huhtikuusta alkaen saman verran saksalaisia sotilasta taisteli laillisen hallituksen tukena.<<
-
Putkisen sivuilla on useampia lähteitä ja tarkistin Polvisen kirjasta arviot joukkojen määrästä hänen arvioimanaan. Tuomo Polvinen, Venäjän vallankumous ja Suomi, Osa I, 1967, sivu 214-215
s. 214
"Upseeristo oli harvoja poikkeuksia lukuunottamatt peruskatsomukseltaan >>valkoista>> alistuen vain pakosta noudattamaan bolsevikkihallituksen määräyksiä. Tätä seikkaa ei voida unohtaa arvioitaessa venäläisten joukkojen osuutta vuoden 1918 tapahtumiin Suomessa."
s. 215
"Tammi-helmikuun vaihteessa 1918 tultaessa kaikki vuotta 1904 vanhemmat kutsuntaikäluokat olivat jo saaneet kotiuttamiskäskyn, jota sotaväsymyksen valtaamat miehet yleensä noudattivat mielellään. Suomeen sijoitettujen joukkojen kokonaisvahvuus oli tällöin supistunut syksyn 1917 100 000:sta noin 40 000 mieheen."
-
Venäläiset joukot Vapaussodan alussa
Täydennetty 1.11.2006, 25.11.2007 Juhani Putkinen
http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Venalaiset_joukot_Vapaussodan_alussa.htm
"Suurimpana vaarana oli kuitenkin venäläisten joukkojen maassa olo. Näihin kuului XLII armeijakunta, jonka esikunta oli Viipurissa, linnakkeiden miehistöä, rannikkotykistöä, rajavartiojoukkoja ym. erillisiä osastoja. Lisäksi tuli Itämeren-laivaston pääosa, jonka asemapaikkana oli Helsinki. Joukkojen kokonaisvahvuus lienee tammikuussa 1918 ollut n. 40 000 miestä."[i]
"Venäläisen sotaväen määrä Suomessa vuonna 1918 on suomalaisessa tutkimuksessa arvioitu aivan liian pieneksi. Yleensä näkyy unohdetun se, että Itämeren laivaston alaisissa maavoimissa, Viaporin-Tammisaaren-Hangon-Ahvenanmaan välillä oli jalkaväkeä jopa enemmän kuin varsinaisissa maavoimissa, siis Viipuri-Tampere-Turku-alueella majaansa pitäneessä 42. armeijakunnassa. Niinpä Suomessa oli vielä Brest-Litovskin rauhan aikaan yli 30 000 venäläistä sotilasta ja matruusia."[ii]
"Vallankumouksen uhka oli jo vuodenvaihteessa aivan ilmeinen, ja maassa oli sitä paitsi yhä venäläistä sotaväkeä, nykyisten arvioiden mukaan jopa 75 000 miestä, jotka Lenin halusi pitää Suomessa"[iii]
"Tammikuun lopulla 1918 suojeluskuntiin kuului Etelä-Suomea lukuun ottamatta noin 24 500. Punakaartilaisia oli koko Suomessa noin 30 000. Lähinnä maan eteläosiin sijoitettujen venäläissotilaiden ja -matruusien määrä oli noin 70 000."[iv]
”Ensimmäisen maailmansodan aikana Suomen miehitystehtävissä toimi 42. AK, jonka esikunta sijaitsi Viipurissa. -- 42. AK:n pääosan muodosti 106. D. (eversti Svetsnikov), jonka esikunta sijaitsi Tampereella. Divisioona koostui neljästä rykmentistä: Tsarskoje Selon rykmentti (no. 421) Raumalla, Kolpinon rykmentti (no. 422) Tampereella, Lugan rykmentti (no. 423) Seinäjoella ja lähiympäristössä sekä Tsud-rykmentti (no. 424) Riihimäellä ja Hämeenlinnassa. Lisäksi armeijakunnalle oli alistettu Viaporin ja Viipurin linnoitusten varuskunnat sekä eräitä erillisosastoja kuten 92. nostoväkiprikaati Helsingissä ja Viipurissa, 40. insinöörirykmentti Hämeenlinnassa, 1. suomenmaalainen rajavartiorykmentti, I. Pietarin ratsuvartiopuolirykmentti ja 2. erillinen Itämeren ratsuprikaati. Viimeksimainitut oli keskitetty PohjoisPohjanmaalle ja Ruotsinvastaiselle rajalle.”[v]
[i] G. Mannerheim, Muistelmat, I-osa, 1951, sivu 250
[ii] professori Mannisen kirjoituksesta Historiallisen Aikakauskirjan numerossa 2/1993
[iii] Pentti Virrankoski, Suomen historia, osa 2, 2001, sivu 704
[iv] JEO Screen, Mannerheim, 2001, sivu 151
[v] Tuomo Polvinen, Venäjän vallankumous ja Suomi, Osa I, 1967, sivu 214
Tämä Rusin arvio on ihan yläkantissa, eikä ole tietoa mihin se perustuu.
http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201801142200656788_u0.shtml
<<Maassa oli aseellisen konfliktin syttyessä 30.1. lisäksi lähes 80 000 venäläissotilasta, joista punaisten puolella taisteli myöhemmin noin 10 000 sotilasta. Huhtikuusta alkaen saman verran saksalaisia sotilasta taisteli laillisen hallituksen tukena.<<
-
Putkisen sivuilla on useampia lähteitä ja tarkistin Polvisen kirjasta arviot joukkojen määrästä hänen arvioimanaan. Tuomo Polvinen, Venäjän vallankumous ja Suomi, Osa I, 1967, sivu 214-215
s. 214
"Upseeristo oli harvoja poikkeuksia lukuunottamatt peruskatsomukseltaan >>valkoista>> alistuen vain pakosta noudattamaan bolsevikkihallituksen määräyksiä. Tätä seikkaa ei voida unohtaa arvioitaessa venäläisten joukkojen osuutta vuoden 1918 tapahtumiin Suomessa."
s. 215
"Tammi-helmikuun vaihteessa 1918 tultaessa kaikki vuotta 1904 vanhemmat kutsuntaikäluokat olivat jo saaneet kotiuttamiskäskyn, jota sotaväsymyksen valtaamat miehet yleensä noudattivat mielellään. Suomeen sijoitettujen joukkojen kokonaisvahvuus oli tällöin supistunut syksyn 1917 100 000:sta noin 40 000 mieheen."
-
Venäläiset joukot Vapaussodan alussa
Täydennetty 1.11.2006, 25.11.2007 Juhani Putkinen
http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Venalaiset_joukot_Vapaussodan_alussa.htm
"Suurimpana vaarana oli kuitenkin venäläisten joukkojen maassa olo. Näihin kuului XLII armeijakunta, jonka esikunta oli Viipurissa, linnakkeiden miehistöä, rannikkotykistöä, rajavartiojoukkoja ym. erillisiä osastoja. Lisäksi tuli Itämeren-laivaston pääosa, jonka asemapaikkana oli Helsinki. Joukkojen kokonaisvahvuus lienee tammikuussa 1918 ollut n. 40 000 miestä."[i]
"Venäläisen sotaväen määrä Suomessa vuonna 1918 on suomalaisessa tutkimuksessa arvioitu aivan liian pieneksi. Yleensä näkyy unohdetun se, että Itämeren laivaston alaisissa maavoimissa, Viaporin-Tammisaaren-Hangon-Ahvenanmaan välillä oli jalkaväkeä jopa enemmän kuin varsinaisissa maavoimissa, siis Viipuri-Tampere-Turku-alueella majaansa pitäneessä 42. armeijakunnassa. Niinpä Suomessa oli vielä Brest-Litovskin rauhan aikaan yli 30 000 venäläistä sotilasta ja matruusia."[ii]
"Vallankumouksen uhka oli jo vuodenvaihteessa aivan ilmeinen, ja maassa oli sitä paitsi yhä venäläistä sotaväkeä, nykyisten arvioiden mukaan jopa 75 000 miestä, jotka Lenin halusi pitää Suomessa"[iii]
"Tammikuun lopulla 1918 suojeluskuntiin kuului Etelä-Suomea lukuun ottamatta noin 24 500. Punakaartilaisia oli koko Suomessa noin 30 000. Lähinnä maan eteläosiin sijoitettujen venäläissotilaiden ja -matruusien määrä oli noin 70 000."[iv]
”Ensimmäisen maailmansodan aikana Suomen miehitystehtävissä toimi 42. AK, jonka esikunta sijaitsi Viipurissa. -- 42. AK:n pääosan muodosti 106. D. (eversti Svetsnikov), jonka esikunta sijaitsi Tampereella. Divisioona koostui neljästä rykmentistä: Tsarskoje Selon rykmentti (no. 421) Raumalla, Kolpinon rykmentti (no. 422) Tampereella, Lugan rykmentti (no. 423) Seinäjoella ja lähiympäristössä sekä Tsud-rykmentti (no. 424) Riihimäellä ja Hämeenlinnassa. Lisäksi armeijakunnalle oli alistettu Viaporin ja Viipurin linnoitusten varuskunnat sekä eräitä erillisosastoja kuten 92. nostoväkiprikaati Helsingissä ja Viipurissa, 40. insinöörirykmentti Hämeenlinnassa, 1. suomenmaalainen rajavartiorykmentti, I. Pietarin ratsuvartiopuolirykmentti ja 2. erillinen Itämeren ratsuprikaati. Viimeksimainitut oli keskitetty PohjoisPohjanmaalle ja Ruotsinvastaiselle rajalle.”[v]
[i] G. Mannerheim, Muistelmat, I-osa, 1951, sivu 250
[ii] professori Mannisen kirjoituksesta Historiallisen Aikakauskirjan numerossa 2/1993
[iii] Pentti Virrankoski, Suomen historia, osa 2, 2001, sivu 704
[iv] JEO Screen, Mannerheim, 2001, sivu 151
[v] Tuomo Polvinen, Venäjän vallankumous ja Suomi, Osa I, 1967, sivu 214
Vastaukset 9
Vanhimmat
40 000. Siinä on huomattavaa joukkojen hajaannustila. Upseereilla ei ollut käskyvaltaa, vaan se oli
sotilasneuvostoilla.
Lisäksi oli tosiaan tuo huomattava meriväki, mutta se pysyi enimmäkseen aluksillaan ja linnakkeilla.
Monet miehet läksivät omin luvin kotimatkalle. Aseita myytiin, kun vain hinnoista sovittiin.
Taisteluihin osallistui ehkä noin 2 000 miestä, pääosan aikaa vain noin 1 000.
40+000+tuntuu+olevan+yleisin+arvio.
Venäläiset+joukot+Suomessa+maailmansodan+1914-18+aikana;+niiden+yleisryhmitykset+ja+toimintasuunnitelmat+
Pitivät kuitenkin tahallaan joukkoja itsenäiseksi tunnustamassaan maassa.
Eihän bolsut voineet tuoda "valkoisia tsaarin joukkoja" Pietariinkaan, kun muutenkin olivat kusessa vallankumousta vastaan taistelevien kenraalien armeijoiden kanssa. Eihän Suomessa olleet venäläiset sotilaat, varsinkaan upseerit, olleet bolsevikkiarmeijaa, vaikka osa heistä lähtikin mukaan taisteluihin punaisten puolelle.
Olihan siellä Venäjällä kenraaleita ja armeijoita Leninile ihan haitaksi saakka... ja sitten vielä se Mannerheim siellä luoteisrajalla...
https://fi.wikipedia.org/wiki/Venäjän_sisällissota
Lavr Kornilov
Aleksandr Koltšak
Mihail Aleksejev
Anton Denikin
Pjotr Wrangel
Nikolai Judenitš
Jevgeni Miller
Helsinki ja Viipuri olivat juuri kaikista koviten bolsevisoituneita. Venäläisten upseereista iso osa oli helmikuuhun mennessä hylänyt joukkonsa. Ammattiupseerien puute oli yhtä suuri ongelma punaisille kuin Syyrian kapinallisille nykyään. Suomalaiset punikit eivät onneksi voineet ottaa Juho Heiskasen ja muiden keskeisellä tavalla valkoisissa vaikuttaneiden perheitä vangiksi. Suomenn parhaissa upseereissa ei ollut Tuhatsevskia. Tuhatsevski oli harvoja hyvin koulutettuja vapaaehtoisesti vallankumouksen palvelukseen liittyneitä upseereja.
Sotilaiden lukumäärä ei ole merkittävä asia vaan se, kuinka moni oli mukana Suomen sisällissodassa. Arviot vaihtelevat mutta määrä oli pienempi kuin
Saksan 14 000 sotilasta. Laivaston ja rannikkotykistön joukut eivät juuri osallistuneet sotaan.
Venäläisten mukana tuli sitten ortodoksisuus, mm.Vaasan ort. kirkko rakennettiin 1800-luvulla.Ortodoksien määrä romahti tietenkin länsipuolella.Sotilaita seurasi kauppiaat.
>>Vaasan ort. kirkko rakennettiin 1800-luvulla<<
Vaasan nimikin muutettiin Nikolainkaupumgiksi! Rantahurrit oli niin rähmällään...
https://fi.wikipedia.org/wiki/Vaasa
Vaasa oli vuosina 1855–1917 virallisesti Nikolainkaupunki