Mä olen nyt tajunnut mistä ongelmat mun ympärillä johtuvat. Ystävät ovat sitä varten että heiltä kysytään! :)
Miehet
Miehet jotka ovat heikossa asemassa/syrjäytyneet eli Faludin kuvaamat "Taistelijat" kokevat naiset uhkaksi. Minä olen heille aivan erityinen uhka, sillä minua pidetään älykkäänä ja vahvana sekä fyysisesti että henkisesti. Kaiken lisäksi olen kovin äänekäs mielipiteitteni kanssa. Heiltä kuulee seuraavanlaisia ilmauksia minusta: "peniskateellinen", "lesbo", "telaketjufeministi", "homepillu". On suoranainen ihme ettei minua ole raiskattu kertaakaan.
Vahvojen miesten kanssa ei ole koskaan mitään ongelmia.
Naiset
Heteronaisten kanssa minä olen yleensä soroptimisti eli minulla on oma verkostoni jossa olevia naisia tuen henkisesti ja joskus aineellisestikin.
Nyt lesbojen kanssa mä olen huomannut kateutta, ehkä kilpailuakin. Jos joku lesbo on kovasti ongelmainen, niin ei hän tykkää sellaisesta ihmisestä joka on kovin ongelmaton ja omat massiiviset ongelmansa selvittänyt. Kun vertaa näitä lesboja noihin syrjäytyneisiin miehiin niin minä huomaan että he toimivat samalla tavalla eli yrittävät mustamaalata.
Näissä piireissä (vähemmistö) oli yksi mies, joka aina outtaili ja kiusasi minua ja yhtä kaveriani sekä lukuisia muita. Kävi ilmi että hän oli pedofiili. Jotta hän siis olisi nostanut omaa profiiliaan muitten silmissä hänen siis täytyi ansaita se herjaamalla muita.
Harvemmin tulee todettua se että olen tavannut runsaasti myös mukavia lesboja, mutta he ovat parisuhteessa ja näin ollen pois minun kiinnostukseni piiristä.
Kokemus alkaa olemaan näistä kaikista se mitä Abraham Lincoln on sanonut: "Kaikkia voi kusettaa jonkun aikaa ja joitakin voi kusettaa kaiken aikaa, mutta kaikkia ei voi kusettaa kaiken aikaa"
Minulla on ollut kovat puheet, mutta minä tyydyn vain näpäyttämiseen ja nöyryyttämiseen, koska minä kuitenkin olen perin hellämielinen. Tiedän kuitenkin että näissä piireissä on ihmisiä jotka jos heitä kusetetaan, kalauttavat rautatangolla päähän.
Nyt lainailen LaikaQ:ta
"Mutta yhtä hedelmätöntä on leimata koko yhteisö sairaaksi ja vinksahtaneeksi jonkun pienen otoksen takia. Meitä on vielä aika paljon täällä muualla ja monenlaisia ihmisiä löytyy."
Tämä on ihan totta. Tunnen paljon mukavia lesboja joiden kanssa minä kaveeraan, mutta perhana, he ovat varattuja!
"Monesti vain syytä on sekä sysissä että sepässä eli molemmin puolin reagoidaan typerästi ja tilanne menee auttamatta lukkoon. Se on aika tavallista ihmisten kesken"
Näin on.
Sanotaanko että minulla alkaa olla massiivinen keräymä huonoja kokemuksia tästä yhteisöstä, mutta kuten yllä erittelin, kysymys ei ehkä olekaan lesboudesta vaan siitä että nämä naiset ovat syrjäytyneitä. Aika yllättävää havaita että nainen onkin sovinisti.
"Olen itse näiden lähipiirin koukeroiden jälkeen tullut hirveän herkäksi tarkastelemaan sitä, mikä oikeasti on totta ja mikä sitä minkä ihminen uskoo/haluaa/sanoo olevan totta."
Ja kuitenkin ihmiset loukkaantuvat jos asiaa kysyy suoraan.
"On ihmeellistä millainen voima tällä ilmiöllä on, eikä se esiinny pelkästään niiden joukossa, joilla on ongelmia. Ja nyt voi ajatella, että varmasti nuo toisetkin uskovat tehneensä täysin oikein, ovat sitä mieltä, että ovat syyttömiä. "
Niin minäkin lahkokuviossa kuvittelin tekeväni oikein. Siksi olenkin nyt niin mielettömän varovainen kun tiedän oman ajatteluni heikkoudet.
Ihmiset voidaan peluuttaa tunnetasolla niin että he omaksuvat mitä hullunkurisempia käsityksiä ja asetelmia.
"Tärkeintä kai olisi, että opittaisiin kuuntelemaan toisiamme, olemaan avoimempia ja yrittämään tosissaan tulla toimeen muiden kanssa."
Aivan niin!
Miehet
Miehet jotka ovat heikossa asemassa/syrjäytyneet eli Faludin kuvaamat "Taistelijat" kokevat naiset uhkaksi. Minä olen heille aivan erityinen uhka, sillä minua pidetään älykkäänä ja vahvana sekä fyysisesti että henkisesti. Kaiken lisäksi olen kovin äänekäs mielipiteitteni kanssa. Heiltä kuulee seuraavanlaisia ilmauksia minusta: "peniskateellinen", "lesbo", "telaketjufeministi", "homepillu". On suoranainen ihme ettei minua ole raiskattu kertaakaan.
Vahvojen miesten kanssa ei ole koskaan mitään ongelmia.
Naiset
Heteronaisten kanssa minä olen yleensä soroptimisti eli minulla on oma verkostoni jossa olevia naisia tuen henkisesti ja joskus aineellisestikin.
Nyt lesbojen kanssa mä olen huomannut kateutta, ehkä kilpailuakin. Jos joku lesbo on kovasti ongelmainen, niin ei hän tykkää sellaisesta ihmisestä joka on kovin ongelmaton ja omat massiiviset ongelmansa selvittänyt. Kun vertaa näitä lesboja noihin syrjäytyneisiin miehiin niin minä huomaan että he toimivat samalla tavalla eli yrittävät mustamaalata.
Näissä piireissä (vähemmistö) oli yksi mies, joka aina outtaili ja kiusasi minua ja yhtä kaveriani sekä lukuisia muita. Kävi ilmi että hän oli pedofiili. Jotta hän siis olisi nostanut omaa profiiliaan muitten silmissä hänen siis täytyi ansaita se herjaamalla muita.
Harvemmin tulee todettua se että olen tavannut runsaasti myös mukavia lesboja, mutta he ovat parisuhteessa ja näin ollen pois minun kiinnostukseni piiristä.
Kokemus alkaa olemaan näistä kaikista se mitä Abraham Lincoln on sanonut: "Kaikkia voi kusettaa jonkun aikaa ja joitakin voi kusettaa kaiken aikaa, mutta kaikkia ei voi kusettaa kaiken aikaa"
Minulla on ollut kovat puheet, mutta minä tyydyn vain näpäyttämiseen ja nöyryyttämiseen, koska minä kuitenkin olen perin hellämielinen. Tiedän kuitenkin että näissä piireissä on ihmisiä jotka jos heitä kusetetaan, kalauttavat rautatangolla päähän.
Nyt lainailen LaikaQ:ta
"Mutta yhtä hedelmätöntä on leimata koko yhteisö sairaaksi ja vinksahtaneeksi jonkun pienen otoksen takia. Meitä on vielä aika paljon täällä muualla ja monenlaisia ihmisiä löytyy."
Tämä on ihan totta. Tunnen paljon mukavia lesboja joiden kanssa minä kaveeraan, mutta perhana, he ovat varattuja!
"Monesti vain syytä on sekä sysissä että sepässä eli molemmin puolin reagoidaan typerästi ja tilanne menee auttamatta lukkoon. Se on aika tavallista ihmisten kesken"
Näin on.
Sanotaanko että minulla alkaa olla massiivinen keräymä huonoja kokemuksia tästä yhteisöstä, mutta kuten yllä erittelin, kysymys ei ehkä olekaan lesboudesta vaan siitä että nämä naiset ovat syrjäytyneitä. Aika yllättävää havaita että nainen onkin sovinisti.
"Olen itse näiden lähipiirin koukeroiden jälkeen tullut hirveän herkäksi tarkastelemaan sitä, mikä oikeasti on totta ja mikä sitä minkä ihminen uskoo/haluaa/sanoo olevan totta."
Ja kuitenkin ihmiset loukkaantuvat jos asiaa kysyy suoraan.
"On ihmeellistä millainen voima tällä ilmiöllä on, eikä se esiinny pelkästään niiden joukossa, joilla on ongelmia. Ja nyt voi ajatella, että varmasti nuo toisetkin uskovat tehneensä täysin oikein, ovat sitä mieltä, että ovat syyttömiä. "
Niin minäkin lahkokuviossa kuvittelin tekeväni oikein. Siksi olenkin nyt niin mielettömän varovainen kun tiedän oman ajatteluni heikkoudet.
Ihmiset voidaan peluuttaa tunnetasolla niin että he omaksuvat mitä hullunkurisempia käsityksiä ja asetelmia.
"Tärkeintä kai olisi, että opittaisiin kuuntelemaan toisiamme, olemaan avoimempia ja yrittämään tosissaan tulla toimeen muiden kanssa."
Aivan niin!
Vastaukset 9
Vanhimmat
jo aikaikin sun tajuta miksi tietyntyyppiset miehet eivät kestä ajatusta lesboista=)
Ja mitä tulee lesbojen kateuteen tai yms niin kun ajatellaan näitä pikku piirejä joissa jokainen tietää aina jonkun joka tietää sen toisen niin ei kai ihme että tulee omat ongelmat enempi esille kun kaikki on muutenkin nipussa.
Onhan se raakaa peliä ja olenkin melken kiittänyt jotain jumalantapaista siitä etten enään ole niin noissa piireissä oman kultani löydyttyä ja elämä silloin aina kuljettaa hiukan kauemmas kiivaimmalta taisteluareenalta.
Se on se oman paikkansa löytäminen nykyään niin pirun vaikeaa kun pitäisi olla ties mitä. Ja vaikka sanotaan ettei lesboissa ole yhtään sen enmpää henkisesti ongelmallisia kuin heteroisskaan niin onko sitten niin että musta tuntuu vain sille että ainakin niitä tulee enempi vastaan kuin hyväksi olisi koko lesbokannalle=)
No oli miten oli, nainen osaa iskeä siihen mikä on heikkoa ja se tulee varmaan ihan äidinmaidossa. Se on meissä kaikissa ja toiset osaa käyttää aseitaan maltillisemmin kuin toiset, se on tätä elämää.
Saahan sitä ongelman vaikka mistä paisuteltua jos on se pää, tai sitten yksinkertaisesti ottaa elämän toiselta kantilta, siltä omaltaan ja silloin on helpompi pitää pihansa puhtaana kun ei se naapurin puoli ole se tärkein.
Tällä palstalla kirjuuttelassa, jos saa kysyä.
Näin muistelen.
tai vaikka kuntosalille.
Saat purkaa henkistä ongelmaasi fyysisesti ulos.
Joillakin naisilla on "sairas" tapa peilata kaikkea itseensä. Vähemmän oman itsensä korostamista ja enemmän positiivista suhtautumista. Sanon mä.
Yleensä olen aika paljon asioista eri mieltä kuin sä. Mutta toisaalta ymmärrän ainakin osan tosta sun kirjoituksesta.
On selvää että yleissivistyksesi on laajempi kuin monilla muilla (selviää jo kirjoituksistasi), myös kokemuksesi elämästä ovat varmasti monipuolisemmat kuin monilla muilla. Mutta jaksan kuitenkin ihmetellä tuota sinun katkeruuttasi ja pahaaoloa mikä hehkuu kirjoituksistasi. Yrität jatkuvasti todistaa erittäin aggressiivisella tavalla että olet tasavertainen muiden kanssa. Tottakai sinun kuulukin olla tasavertainen, mutta ansaitaksesi muiden kunnioituksen sinun pitäisi myös kunnioittaa itseäsi. Melkein kaikissa teksteissä kuvastaa kaipuu elämän muutoksesta ja itsesäälistä. Opettele ensin tuntemaa oma itsesi ja yritä löytää henkinen tasapaino itsesi kanssa ja sen jälkeen varmasti saat osaksesi myös muiden kunnioituksen...
Tieto vastaan ymmärrys. Pelkällä tiedolla ei selviä elämästä, pitää olla ymmärrystä omasta paikasta, suuhteesta muihin ihmisiin. Tunneäly peittoaa pelkän älyn, kuten tässä catsyn tapauksessa voimme todeta. Hän tekee myös itsestään täällä kuuluisaa, hyvä vai huono. Ympäristö luo puitteet meille kaikille kasvaa. Annetaan catsyn kasvaa, eikä mennä mukaan hänen leikkiinsä, vaikka ollaankin myötämielisiä ihmisen rankoille elämänkokemuksille.
"Hän tekee myös itsestään täällä kuuluisaa, hyvä vai huono."
Mä olen "kuuluisa" näissä piireissä jo ennestään, koska minulla on ollut voimakkaita mielipiteitä asioista. Se on jakanut ihmiset minun kannattajiini ja minun vastustajiini. Se on perin ihmeellistä sillä muualla olen tottunut siihen että asiat riitelevät, eivät ihmiset.
Nuorena ja kokemattomana minä liityin lahkoon. Siellä ei saanut sanoa ääneen jos havaitsi lahkossa jotain olevan väärää. Arvostele lahkoa ja joudut oitis ulos. (No minulle itselleni tapahtui sitten niin että tein kantelun eräästä henkilöstä ja jouduin epäsuosioon).
Näissä piireissä (tarkoitan seksuaalivähemmistöjä) vallitsee sama ilmapiiri ja mä olen aivan helvetin, no, en saa sanottua suomeksi, alarmed. Niin kuin hälytyskellot soivat päässä. Tiedustelin asiaa eräältä homolta jolla on lahkotausta ja hän myönsi ongelman kanssa.
Onneksi mun ei tarvitse enää olla huutavan ääni korvessa, koska on nyt muita jotka nostavat kissan pöydälle.
Tämän julkisuuden takia minua vihataan, kadehtitaan, inhotaan, kartetaan, ihaillaan, tykätään ja on yks salaisesti minuun rakastunutkin. Meikäläisen tomera esiintyminen on tuottanut hyvää vähemmistölainsäädäntöä eduskunnassa ja siitä minua kunnioitetaan jos ei muusta.
Mutta nyt minulla ei ole mitään "projektia", minulla ei ole mitään visiota, minulla ei ole mitään lisättävää. Mä tiedän sen sijaan että nyt olis välillä kiva kokeilla taas sitä parisuhdetta kun siitä on niin kauheasti puhuttukin.
Kateellisten mielestä minulla on kahdeksan vuotta jatkunut kadehdittavan ihana parisuhde, mutta meidän molempien mielestä se on ystävyyssuhde.
"Ympäristö luo puitteet meille kaikille kasvaa."
Ihminen on ympäristönsä tuote. Jos sinulla on viisi tuhatta ihmistä ympärillä jotka osoittavat olevansa jotain mieltä ja sinä itse olet toista mieltä, niin mä sanon että on tosi työlästä pitää omaa kantaansa. Pitkällä aikavälillä se on mahdotonta. Mä en kuitenkaan haluaisi alentua kollektiiviseen hulluuteen. Päivänvaloon tuotuina lapselliset selkäänpuukotukset vaikuttavat idioottien puuhilta.
Sitäpä juuri. Olen sitä mieltä, ettet tarvitse yleisöä mihinkään, vaan sinun on itsesi löydettävä suunta. Se on sitten sinun ikioma suuntasi, jota voi matkan varrella korjailla, kuten ihmiselämään kuuluukin. Tuot mieleeni aika monta tuntemaani naista. He kaikki ovat olleet avoimia sulkeutuneita yksilöitä. Jollain tavoin etsimässä, mutta lukossa jopa itseltään. Ei tietenkään saa tehdä kenestäkään minkään nettikirjoittelun perusteella analysointia, jotenka pyydän anteeksi tuon äskeisen tahdittomuuteni.
"Ihminen on ympäristönsä tuote." Mutta vain tiettyyn pisteeseen saakka. Meidän on mahdollista vaihtaa ympäristöä, ihmisiä joiden kanssa olemme kanssakäymisissä. Löydämme aina ihmisiä, jotka ovat puolellamme ja jotka ovat meitä vastaan. Liiallinen muiden hyväksynnän hakeminen käy raskaaksi ja joissain tapauksissa se on täysin mahdotonta. Miltä muuten itsestäsi tuntuu se, jos saat täällä murskaavaa arvostelua? Ajatteletko a) he ovat väärässä, b) he ovat oikeassa, c) et välitä heistä, d) he loukkaavat sinua?
Entä miltä tuntuu, kun saat ymmärtäjiä itsellesi a) he ovat oikeassa, b) he ovat väärässä, c) et välitä heistä, d) he eivät tunne sinua?
Oma tie, paras tie sanoisin tähän loppuun :)
"Olen sitä mieltä, ettet tarvitse yleisöä mihinkään, vaan sinun on itsesi löydettävä suunta."
Aina on oltava olemassa sellainen peili josta voi tarkistaa itsensä että on kunnossa ja minulle se on niin kuin jollekin poliitikolle, kannatusluvut. Järki sanoo että ei tarvitse, mutta tunne vetää.
"He kaikki ovat olleet avoimia sulkeutuneita yksilöitä. Jollain tavoin etsimässä, mutta lukossa jopa itseltään. Ei tietenkään saa tehdä kenestäkään minkään nettikirjoittelun perusteella analysointia, jotenka pyydän anteeksi tuon äskeisen tahdittomuuteni."
Älä pyydä, ehkäpä olet oikeassa. Minä TIEDÄN kyllä mikä minä olen, mutta en tiedä tunnenko tai onko ylipäätään tunnettavaa. Sukupolvi-X:n termein saattaa tulla "tunteen ketsuppipurkaus" kuten tuli mun exäni kanssa. Jäliseuraus tuollaisesta on yleensä hyvin vapautunut tunne.
Emotional Ketchup Burst: (page 21)
The Bottling up opinions and emotions inside oneself so that they explosively burst forth all at once, shocking and confusing employers and friends -- most of whom thought things were fine.
http://www.scn.org/~jonny/genx.html
"Miltä muuten itsestäsi tuntuu se, jos saat täällä murskaavaa arvostelua? Ajatteletko a) he ovat väärässä, b) he ovat oikeassa, c) et välitä heistä, d) he loukkaavat sinua? "
He ovat todennäköisesti oikeassa!
Douglas Couplandia edelleen lainaten, nettipersoona on parempi kopio persoonasta kuin mitä persoona itse on.
"Entä miltä tuntuu, kun saat ymmärtäjiä itsellesi a) he ovat oikeassa, b) he ovat väärässä, c) et välitä heistä, d) he eivät tunne sinua? "
Hekin ovat todennäköisesti oikeassa.
"Oma tie, paras tie sanoisin tähän loppuun :) "
Lainaan Solzhenitsyniä sanoen, "tietäni nyt aina ole järjen valo valaissut ei". Nuorena toimin perin impulsiivisesti kun taas näin vanhempana huomaa että on näpeilleen saaneena oppinut äärimmäisen varovaiseksi.