On kehitetty menetelmä, jonka avulla ihminen voi parantaa muistia viisinkertaiseksi. Asiat eivät myöskään unohdu tällaisen aktivoinnin jälkeen.
Väitetæn, että kielen oppii kuukaudessa tai vähemmästäkin. Ajatelkaa kuinka suuri hyöty edellisestä olisi vanhuksille!
Väitetæn, että kielen oppii kuukaudessa tai vähemmästäkin. Ajatelkaa kuinka suuri hyöty edellisestä olisi vanhuksille!
Vastaukset 22
Vanhimmat
Kielten oppiminen lienee vähiten tärkeä muistin säilymisessä vanhuväestöllä. Muisti on välttämätön kotona selviämisen kannalta, mikä monella aivoplakkia kerryttäneillä on uhkaavana. Ravitsemusasiakaan ei monelle ole niin itsestään selvää, kuin jokin uusi aivotreeni menetelmä.
Olisi toivonut aloittajan myös perehdyttäneen lukijansa mistä mainittu viisinkertainen hyöty saadaan?
Tätäkö mainosta on ruuneperi klikannut?
http://fi.realedu.eu/#
Joogit käskee kävelemään selkä suorana niin muistikin pysyy tallella, http://beforeitsnews.com/health/2018/01/hints-for-common-health-issues-2809503.html
Muistin säilymisen kannalta on kehitetty jopa lääkkeitä, olen kuullut niillä olevan suotuisia vaikutuksiakin, mutta en tunne niitä sen enempää.
Kuulemani mukaan vitamiinitasot ja veren rauta-arvot sekä hallinnassa oleva aerenpainetauti sekä oikeista sokeriarvoista huolehtiminen ovat ennaltaehkäiseviä muistikadossa.
Kyllä tällä iällä jo alkaa olla muistissa niin monta laatikkoa ettei aina heti tiedä minkä muistilokeron pohjalta asiaa ensiksi hakee.
Kun lyhytaikainen muisti heittää, ei muista edes kuinka oven lukko avataan, vaikka sen on vuosia joka päivä avannut. Tuo vieraiden kielten oppiminen näkyy saaneen erään kirjoittajan kileteoiselle kannalle, etteikö vanhan kannata opetella uusia kieliä?
En tiedä mihin hän mielipiteensä perustelee, minulle ainakin jokainen opittu uusia lausekin uudesta kielestä on kuin timantti matkalauukkuuni. En kuitenkaan usko huuhaalupauksia, työtä se teettää uuden oppiminen kun vanhaa on moissa muistilaatikoissa jo liikaa.
Tahtoo tulla uutta vanhan eteen muutoinkin, vanhaakaan tietoa ei millään saa kiinni kun se on tarpeen.
Huomenna jo voin muistaa mitä tänään aioin sanoa.
Muistia tarvitaan vanhakin. Muistin menetys on kuin osittainen kuolemantuomio.
Kukapa se vanhalle menneisyydestä mitään kertoisi, ellei itse mitään muista.
Oletko Ruuneman ajatellut tai miettinyt sitä, tietääkö ihminen itse milloin muisti on kokonaan mennyt ja kärsiikö hän siitä?
Eräs tuntemani vanhus, monien vahusten joukosta joilla on sama vaiva, ei koskaan yhdelläkään sanalla viitannut siihen ettei hän muistanut mitä aamulla oli puhunut, toisinsanoen, itse hän ei tilaandsa tiedostanut.
Omalla kohdallani toivoisin etteivät tuttavani ohittaisi minua huomioimatta ja puuttumatta asiaan mikäli näkevät etten muista asioita joita juuri on tapahtunut, tai jotka pitäisi esimerkiksi viikon päästä itse muistaa. Etten muista lupaustani mennä vaikka lääkäriin tilaamanani ajankohtana.
Muistin menettäminen on melkoinen tuomio, mutta todella mietin, tietääkö ihminen itse milloin hän ei enää muista?
Muistaako hän pelätä kuolemaa, tai muistaako mitä on elämän jatkuminen?
Mitä ovat huomiset kun ei eilisiäkään muista?
Todella vakavasti otettava kysymys.
Muistin huononeminen vanhemmiten on todella suuri ongelma. Suuri määrä vanhuksia ruutuun muistamista omina hoitolaitokset.
Joku täällä huomautti, ettei kielten oppiminen ole tärkeää. Ei olekaan. Hyöty muistin paranemisesta on kuitenkin suuri.
Ruuneman.
Minulle kielten oppiminen ja opiskelu on TÄRKEÄÄ.
Ei vain muistin parantumisen, vaan oman kehittymisenikin kannalta. Minkä vanhana oppii, se on enemmän kuin nuorena opittu ja unohtaminen.
Espanjan kieli on juuri opiskelussani mukana, enkä yhtään kieliopiskelutuntia antaisi pois.
Se on parempaa ajankulua kuin tämän palstan kinailut ja on oikeata elämää.
Ei ruunekaan täyspäiväisesti kinaile palstalla. Ilmeisesti itsekkin kinailuun osallistut koska voit vertailla sitä kielen opiskeluun.
mistä löysin ruunelle osoitettua kinailua?
tuo oli vastaus ruunemannille, ei viesti sinulle vittuilemisen alkamiseksi.
mitä vertalua, taidat olla heikko ymmärtämäänn kirjoitettua tekstiä
kinaa yksinäs ja naura, se on hulluuden varhaisin oire.
Muisti vain paranee vanhoja muistellen, olisi parempi toiseen suuntaan en paljon matkustele.
Kun lyhytkestoinen muisti heikkenee, silloin kaikki vanhat asiat ovatkin terävinä muistissa.
Muistisairas muistaa usein lapsuuttaan ja on sinne menossa kun karkaa tai katoaa kodista.
Vaikka ei matkustele, onhan ilo osata jotain uutta.
Uusia sukkamalleja, niitä kudon ajankuluksi, ja virkkaan, aina jotain uutta.
Hyvää ajankulua, parempaa kuin kinailla ammattinaurajan kanssa! eikö vaan?
Muisteleminen ja vanhojen asioiden kertaaminen on usein ensimmäinen dementian merkki.
En vielä ole huolestunut vaikka en muistanut ottaa rollaattoria kun ulos lähdin, Teräsvaarisalista pois lähtiessäni meinasin ottaa ovipielestä vieraan rollaattorin, mutta muisti syttyi ja tajusin, ei siinä ole minun rollaattori.
Liukasta oli mutta selviydyin. Lukenut olen kieliä, mutta minun itseoppiminen ei ole oikein onnistunut.
Ihmiset jotka eivät muista omaa menneisyyttään heillä ei ole mitään hyvää tulevaisuutta.
Ruumeman puhuu asiaa, ihmiset ilman aivoja, ovat nollia.
Vain apinoilla ei ole muistia--- on vähän kuuluvatko suomalaiset samaan???
Kirjoitan suomeksi hyvä on muisti tänään 71v lähellä.
On paha muistaa 2 vuotiaasta kaikki tämä kuitenkin minulla ja muisti kuvilla on raskasta kun on esillä, hyvin raskasta... tänään unissa on vain viimeinen työpaikka.
Muistan kun hän sanoin, olet punikin poika se kuva muisto kun olin pieni. osia tästä hyvin paljon elämässä vaikka olen syntynyt 47.
Tänään voin saada 1000 euroa päivässä tekemättä mitään, on vain muistot nuorena Suomessa kun rakastuin, muistan heitä kauniita naisia, olin köyhä ja nolla.
Ei ole hyvä jos muistaakin liikaa, koska huonot kokemukset unohtamalla mieli korjaa niitä pelko, ym. tiloja joista on jäänyt kipeä muistijälki.
Asioiden ja tapahtumien unohtaminen on suojautumiskeino siinä kuin muistaminenkin. Mieli on kummallinen kun se rakentaa muistikuvia vaikka unessa sellaisista tapahtumista jotka on itse jo unohtanut, tai muistista katoaa tapahtumia jotka haluaisi aina muistaa. Kaikille ei ole suotu hyvää muistia. Lapsuuden tapahtumista esimerkiksi samaan sisaruusparvea kuunnellessa huomaa, kuinka kaikki eivät muista samoja asioita vaikka ovat ne yhtäaikaisesti kokeneet. Eivät muista samalla tavalla, eli jokaisen mieleen on jäänyt muistikuva juuri sellaisena jotenka hän yksilönä on asian kokenut.
Isä ja äitisuhdekin on usein erilainen, joku muistaa isän hellänä ja rakastavan, toinen sisaruksista sanoo isän olleen etäinen ja kova.
Muistikuvia ei voi muuttaa mieleisekseen. Niiden kanssa on vain elettävä ja itsetunnon vahvuudesta riippuen sellainen lapsuudessaan hylätyksikin itsensä tuntenut lapsi voi myöhemmässä elämänsä vaiheessa sanoa olleensa tavallisen perheen normaalin lapsuuden elänyt. Toisaalta, joku toinen kokee koko elämänsä ajan olleensa lapsena muiden hylkimä ja rakkaudetta elänyt.
Toivoisi kaikilla olevan hyviä muistoja korvaamaassa kaikki ne huonot muistikuvat, tai ainakin antamaan vanhemmillensa anteeksi nekin asiat joissa on tuntenut itsensä väärin kohdelluksi ja arvottomaksi.
Muisti on todella monitahoista ja mielenkiintoista on ollut vertailla mitä itse muistan ja mitä muut elämääni liittyneet ihmiset muistavat.
Minä en unohda mitään. Ei tule mieleen yhtäkään asiaa, jonka olisin unohtanut.
Onpas hyvä muisti tuossa edellä kirjoittavalla, taitaa muistaa kyllä paremmin hunot kuin hyvät asiat, painotus oli senkaltaista.
Jätkäkin muistaa paljon, mutta paljon on unehtunu. En osaisi pokasahaa enää viilata ihan jetsulleen, kun ei ole ollu tarvekaluna enää vuosiin. Se oli semmoinen puupäinen pokasaha joka kiristettiin hamppunarulla ja terä oli kiinni taivutetulla rautanauloilla.
Muistaako joku miltä se näytti? oli kömpelön näkönen rautakaariseen verraten.
Muuten, mitä ne viisinkertaiseen muistin parantamiseen ohjeistavat neuvot olis?
Jätkällä ei tule seurattua tuota uutimointia kovin tarkasti.
Up