Millaista on lapsen saaminen?

Lasten hankkiminen on nykypäivänä Suomessa äidin kannalta aivan turvallista. Paljon suurempi riski on kuolla leikkauksessa (joka tosin sekin Suomessa tosi pieni) kuin alatiesynnytyksessä.

Synnytysrepeämät luokitellaan 4:än eri luokkaan: 1., 2., 3. ja 4. asteen repeämiin. Käytännössä kaikille alatiesynnyttäjille tulee jonkinasteisia ”repeämiä”. Näistä yleisimmät repeämät ovat tosin 1. ja 2. asteen repeämät, jotka ovat kaikkein lievimpiä. 1. asteen repeämä tarkoittaa vain pientä ihonirhaumaa, niitä ei yleensä edes ommella mitenkään, kun paranevat hyvin itsestään. Toisen asteen repeämässä iho repeää hieman pintakerrosta syvemmältä, jolloin yleensä repeämään ommellaan heti synnytyksen jälkeen ehkä pari tikkiä paikallispuudutussuihkeen avulla. 3. ja 4. asteen repeämät ovat taas harvinaisempia, ja ne tarkoittavat jo huomattavasi syvempää repeämää. Tosin nekin ommellaan huolellisesti synnytyksen jälkeen, ja suurin osa paranee onnistuneesti. Näitä repeämiä tulee lähinnä vain imukuppisynnytyksessä tai vastaavassa (vauva vedetään imukupin avulla ulos), eikä puuttumattomassa alatiesynnytyksessä niitä pahemmin esiinny. Öljyllä säännöllinen välilihan hierominen raskauden aikana on kannattava tapa vähentää tulevia repeämiä. Vedessä synnyttäminen auttaa myös.

Lapsi on syntyessään keskimäärin n. 3,5kg painava ja 50cm pitkä. Pään halkasijoiden mitoista en tiedä.

Synnytyksen aikana käyilö yleensä seuraa tietyin väliajoin kohdunsuun aukeamista kurkkaamalla alapäähän. Myöhemmin kätilö auttaa lapsen päätä syntymään sillä tavoin että synnyttäjälle tulisi mahdollisimman vähän repeämiä. Usko pois, synnyttämisen timmelyksessä sinua ei tule kiinnostamaan se että kuka näkee alapääsi.

Minulla on kolme lasta ja kaikki synnytykset erilaisia, joten enpä pysty vastaamaan, millainen on synnytystapahtuma. Sitä vastoin voin kertoa, millaista on tulla vastuulliseksi vanhemmaksi. Se on meinaan todella suuri muutos entiseen, kun viimeistään synnäriltä kotiuduttuaan tajuaa olevansa täysin vastuussa siitä uudesta, pienestä ihmisestä seuraavat parikymmentä vuotta!
Tästä aiheesta kannattaa kysellä lisää, sillä raskaus ja synnytys on vain lyhyt ja mitätön välivaihe lasten saamisessa.

Olen lukenut, että raskaaksi tulo on neljä kertaa hankalampaa alipainoisilla naisilla. Itse olen merkittävästi alipainoinen. Mietin, että pitäisikö minun väen vängällä lihottaa itseäni, vai pitäisikö vain jatkaa tämän painoisena ja katsoa, tuleeko mitään. Pelkään, etten saa enää laihdutettua takaisin jos lihon, tai lihon lihavammaksi mitä olen koskaan ollut. En myöskään ole aivan varma, että uskallanko muutenkaan hankkia lasta, vaikka ei siinä pelota kuin alkuvaihe.

Mieheni on kuulemma ennen suhdettamme lahjoittanutkin eritteitään klinikalle, kylläkin yleiseen käyttöön. Nyt ne taitavat olla kyllä jo vanhentuneita, jos jotain olisi jäljellä.

Kai tämä on provo? Ei, et voi hankkia lasta turvallisesti ilman että näytät alapäätä yhdellekään terveydenhuollon henkilökunnan jäsenelle. Tämä on kyllä ihan selvä juttu. Jos tämä oli ihan tosissaan esitetty kysymys, niin en suosittele lapsen hankintaa tässä vaiheessa ollenkaan, vaan muutaman vuoden kasvamista jos olet todella nuori tai psykologia jos kyse ei ole iästä. Prioriteetit täytyy joka tapauksessa laittaa kuntoon ennen lasten hankkimista.

Lapsien saaminen on ollut paras asia elämässäni. Vanhemmuus on helpompaa kun lukee jonkin kasvatuskirjan. Meillä ei tarvitse huutaa vaan keskustellaan ja se on huippua myös. Positiivinen ilmapiiri ja siksi hauskaa. Lapset nauravat paljon. Halataan joka päivä josta myös itse saa hyviä fiiliksiä. Rakkaus antaa elämälle paljon tai ehkäpä kaiken mitä tarvitsee. En vaihtaisi tätä mihinkään