Eräs metsäretki

Marraskuun alussa 2014 hyppäsin autoon ja ajoin bonvestan myynnissä olevalle tilalle Pyhännälle.Kuoppainen tie johti tilalle, luonto oli jo hiljentynyt.1960-luvun ojitusalueita,jotka Tattarisuo nimisellä kohteella eivät paljoakaan puustoa olleet elvyttäneet.Vesi luikerteli hiljaa ojissa, hiljaisuuden keskellä oli hienoa kuunnella puromaista lorinaa.Entinen kituva suo oli tehnyt omat päätöksensä ja hieno aapa avautui pienen kävelyn jälkeen.

Osalla myynnissä olevaa tilaa ojitus oli toiminut.Suopursut vaikeuttivat kävelyä,pieni lenkki ja autoon.

Seuraava kohde oli tulomatkalla, valtion maille oli asutettu siirtolaisia.Talot olivat tyhjillään tien varressa.Elinkelvottomia tiloja,vain tyhjiä,huurteisia ikkunoita.Satunnainen kävelijä kertoi alueen historian.En käynyt edes katsomassa metsähallituksella myynnissä olevaa tilaa.

Kotiin tultua housut tuoksuivat suopursulle.Olohuoneen pöydällä katselin karttoja ja ynnäilin yhteen historiaa.Toisen maailmansodan vaikutukset näkyivät asutuksena suomailla,Kekkosen neuvottelema laina maailmanpankilta 1960-luvulla näkyi ojituksina.

Näin se historia heijastuu tänäkin päivänä.Päivä reissut ovat opettavia, arkipäivässä ei näitä asioita tule huomioitua.Historian kun tietää ymmärtää nykypäivän,näinhän se on.