Milloin naimisiin?

sitten voisi miehelle vihjaista niin, että hän varmasti ymmärtäisi aikomukseni? on vain yksi ajatus joka kerta, kun katson miestäni: "minä tahdon naimisiin!"
kuinka saisin hänet ymmärtämään, että rakastan häntä nyt ja aina.....

vm-1984 kirjoitti:

sitten voisi miehelle vihjaista niin, että hän varmasti ymmärtäisi aikomukseni? on vain yksi ajatus joka kerta, kun katson miestäni: "minä tahdon naimisiin!"
kuinka saisin hänet ymmärtämään, että rakastan häntä nyt ja aina.....

Lue lisää

Mielestäni silloin kun on kihloissa ei tarvitse enää vihjailla, että haluaa naimisiin. Vaan voi sanoa ihan suoraan. Kysy että koskas aloitetaan suunnitteleen niitä häitä jne. Mies on luvannut mennä kanssasi naimisiin? Vai miksi ja miten päädyitte kihloihin?

Jos ei vielä ole kihloissa niin silloin asia on kinkkisempi.

kun sormukset ostettiin. ei siinä ollut mitään romanttista. ruoka-kaupan yhteydessä oli kultasepänliike ja siinä äkkiä käytiin. oston jälkeen jatkettiin ihan normaalisti sitä päivää. eikö kosiminen ole sitä, kun kysytään esim. että, tuletko vaimokseni/miehekseni tai mennäänkö naimisiin jne..?? mitää sellaista en ole koskaan kuullut, joten minua eikai sitten ole kosittu vielä.

vm-1984 kirjoitti:

kun sormukset ostettiin. ei siinä ollut mitään romanttista. ruoka-kaupan yhteydessä oli kultasepänliike ja siinä äkkiä käytiin. oston jälkeen jatkettiin ihan normaalisti sitä päivää. eikö kosiminen ole sitä, kun kysytään esim. että, tuletko vaimokseni/miehekseni tai mennäänkö naimisiin jne..?? mitää sellaista en ole koskaan kuullut, joten minua eikai sitten ole kosittu vielä.

Lue lisää

Kosimisessa todellakin ehdotetaan avioliittoa, kuten arveilitkin. Jos sinua ei ole kosittu (etkä ole kosintaan vastannut myöntävästi, tai itse kosinut ja miehesi vastanut myöntävästi), niin et ole kihloissa. Kihlaus on avioliittolupaus. Jos naimisiin menosta ei ole sovittu, niin ei olla kihloissa vaikka kuinka olisi sormus sormessa.

vm-1984 kirjoitti:

kun sormukset ostettiin. ei siinä ollut mitään romanttista. ruoka-kaupan yhteydessä oli kultasepänliike ja siinä äkkiä käytiin. oston jälkeen jatkettiin ihan normaalisti sitä päivää. eikö kosiminen ole sitä, kun kysytään esim. että, tuletko vaimokseni/miehekseni tai mennäänkö naimisiin jne..?? mitää sellaista en ole koskaan kuullut, joten minua eikai sitten ole kosittu vielä.

Lue lisää

Ahaa... Täällähän olikin jo vastaus.

Tästä on täällä ollut paljon keskustelua, että kun nuoret menee "kihloihin" tietämättä mitä se tarkoittaa! Miksi te menitte kihloihin? Mikä merkitys sillä oli teille?

Pitäisiköhän vanhempien ja opettajien valistaa nuoria (ja aikuisetkaan ei kaikki tiedä mitä kihlaus tarkoittaa) mikä on kihlaus jne. Moni tuntuu olevan kihloissa ja odottaa kosintaa tms. Kihloihin on menty vaikkei naimisiinmenosta ole ollut mitään puhetta. Tai on luultu, että se on kihlaus. Kihloissa voi olla ilman sormusta, mutta pitää olla sovittu että mennään keskenään naimisiin (ajankohtaa ei tarvitse sopia). Kummankaan ei tarvitse välttämättä varsinaisesti kosia, jotkut vain päätyvät yhdessä keskustellen tähän sopimukseen.

vm-1984 kirjoitti:

kun sormukset ostettiin. ei siinä ollut mitään romanttista. ruoka-kaupan yhteydessä oli kultasepänliike ja siinä äkkiä käytiin. oston jälkeen jatkettiin ihan normaalisti sitä päivää. eikö kosiminen ole sitä, kun kysytään esim. että, tuletko vaimokseni/miehekseni tai mennäänkö naimisiin jne..?? mitää sellaista en ole koskaan kuullut, joten minua eikai sitten ole kosittu vielä.

Lue lisää

Ei kihlautumisessa tarvitse olla mitään romanttista. Mun vanhemmat vaan "päätti" mennä naimisiin ja kävivät ilmoittamassa asian isän kotona. Kun mummi pyysi näyttämään sormukset, he muistivat että sormukset tosiaan on unohtunut. Ne käytiin ostamassa ja vaihdettiin salaa kahvilan pöydän alla.

Se liitto kesti kuolemaan asti.

"Ilmanko on kaikenlaisia tarkkaavaisuushäiriöitä ja muita lapsilla kun niitä hankitaan sitoutumatta mihinkään."

Meidän lapsi on takuu varmasti syntynyt rakkaudesta. ja minulle se on sitoumus, mutta ukon mielipidettä en tiiä.

jos mieheni oli valmis tekemään lapsen, niin miksi hän ei kuitenkaan ole valmis menemään naimisiin? lapsihan syntyy rakkaudesta ja eikö naimisiinkin mennä rakkaudesta?

vm-1984 kirjoitti:

jos mieheni oli valmis tekemään lapsen, niin miksi hän ei kuitenkaan ole valmis menemään naimisiin? lapsihan syntyy rakkaudesta ja eikö naimisiinkin mennä rakkaudesta?

Onpa todella outoa, kun mies ei halua naimisiin, vaikka on valmis ottamaan yhteisestä lapsestanne vastuun. Tuntuisi, että miehesi ei olisi varma halustaan viettää sinun ja lapsesi kanssa loppuelämäänsä, kun ei halua naimisiin. Naimisiinmeno osoittaa, että haluaa viettää kumppaninsa kanssa loppuelämänsä ja perustaa perheen.
Olemmeko vanhoillisia, mutta me menimme mieheni kanssa naimisiin ja odotamme nyt ensimmäistä lasta?!? Halusimme naimisiin ennen kun lapsia tehdään. Tämä minun mielipide, mutta on kai se normaalimpaa olla naimisissa, kun kerran perhe perustetaan. Mieheni sanoi, että hän ei haluaisi olla tilanteessa, jossa isyys pitää tunnistaa.
Toisaalta, kukin taaplaa tyylillään...=)

vaimo ja tuleva äiti kirjoitti:

Onpa todella outoa, kun mies ei halua naimisiin, vaikka on valmis ottamaan yhteisestä lapsestanne vastuun. Tuntuisi, että miehesi ei olisi varma halustaan viettää sinun ja lapsesi kanssa loppuelämäänsä, kun ei halua naimisiin. Naimisiinmeno osoittaa, että haluaa viettää kumppaninsa kanssa loppuelämänsä ja perustaa perheen.
Olemmeko vanhoillisia, mutta me menimme mieheni kanssa naimisiin ja odotamme nyt ensimmäistä lasta?!? Halusimme naimisiin ennen kun lapsia tehdään. Tämä minun mielipide, mutta on kai se normaalimpaa olla naimisissa, kun kerran perhe perustetaan. Mieheni sanoi, että hän ei haluaisi olla tilanteessa, jossa isyys pitää tunnistaa.
Toisaalta, kukin taaplaa tyylillään...=)

Lue lisää

Olen samaa mieltä. Mä en kyllä ymmärrä miksi ihmiset "tekevät lapsia" vaikka eivät ole varmoja yhteisestä tulevaisuudesta lapsen äidin/isän kanssa. Ei mun mielestä tarvitse olla naimisissa vaikka on lapsia, mutta jos syy miksi ei mennä naimisiin on se, että ei ole vielä valmis, on ihmeellistä! Tietää, että toinen on oikea lapsen äidiksi/isäksi, mutta ei aviopuolisoksi!?

Joillakin (ei kaikilla!) on hyvin tärkeää saada lapsi. Esim. eräs tuttu nainen halusi lapsen tietyn ikäisenä ja hänelle ei ollut väliä oliko hänellä parisuhdetta. Jotkut naiset taas ajattelevat, että jos heillä on yhteinen lapsi niin kyllä mies sitten haluaa mennä naimisiin (ääritapauksena ne, jotka hankkiutuvat miehen tietämättä raskaaksi). Eräs mies kommentoi, että hän ei halua naimisiin, ei halua "palloa jalkaansa". Vaikka heillä oli yhteinen lapsi! En tiedä miksi hän oli halunnut lapsen. Kyllä pitäisi vähän lastakin ajatella! Nainen halusi kihloihin, mutta mies ei.

Mutta tilanteita on niin monenlaisia. Noi esimerkit oli varmaan onneksi harvinaisempia. Mutta olisi mielenkiintoista tietää mistä eri syistä ihmiset ovat valmiita saamaan lapsen, mutta eivät ole valmiita menemään naimisiin lapsen isän/äidin kanssa.

Ota naimisiin menoa vaan rohkeasti puheeksi, olettehan voineet puhua lapsestakin aikoinaan?

mieheni on 23vuotias ja minä 20.
lapsi täyttää jo 2vuotta.
luulisi,että mies on jo tottunut yhteiseloon.

vm-1984 kirjoitti:

mieheni on 23vuotias ja minä 20.
lapsi täyttää jo 2vuotta.
luulisi,että mies on jo tottunut yhteiseloon.

nimenomaan miehesi on tottunut yhtiseloon. Varmasti se ihanaa onkin, yhteiselo siis, mutta haluaako hän olla jo tuon ikäisenä niin tottunut johonkin. Jos hänellä on ystäviä, jotka ovat jo samassa elämäntilanteessa, se helpottaa kyllä asiaa, mutta jos ystävät ovat vapaana viilettäviä bailaavia, matkustelvä tyyppejä, voi miehestäsi tuntua hieman kahlitulta.

Juu ei se ikä.Mun mies on nimittäin 35 eikä halua naimisiin.Asiasta on puhuttu ja vastaus on että naimisiin mennään,mutta ei nyt,joskus.
Prle,koskahan se joskus on?

Nuoruushan se on syynä, tottakai. On se ihme juttu, että aika moni niin ajattelee. Muistuttaisin, että ikä on vain numeroita. jotkut todellakin ovat kypsiä sitoutumaan aiemmin ja toiset taas ei ikinä!

Sitäpaitsi mikään kehitys-ilmiö ei ole hyvä selitys, sillä ihmiset kehittyvät koko ajan. Yhtä paljon eroavat vanhat ja nuoret parit, on katsottava asioita tapauskohtaisesti. Mikään tae suhteen onnistumiselle ei ole se, että menee vanhempana naimisiin.

vm-1984 kirjoitti:

mieheni on 23vuotias ja minä 20.
lapsi täyttää jo 2vuotta.
luulisi,että mies on jo tottunut yhteiseloon.

En ymmärrä miestäsi, mutta enpähän ymmärtänyt ex-avomiestänikään, koska hän ei halunnut edes puhua häistä vaikka oltiin oltu jo 3 vuotta kihloissa (seurustelut 5 vuotta asuttu yhdessä 1v).

En tajua miksi miehet ovat niin sitoutumiskammoisia. Onko naiset muuttuneet niin, että miehen ei enää tarvitse viedä naista naimisiin, koska nainen suostuu jopa lapsen tekoon ennenkuin on naimisissa..? Ennen oli häveliästä miehelle tehdä äpärä. Nyt se on jo normaalia. Ehkäpä vika onkin yleisen ajatuksen (mm. on omituista että 20 vuotiaat menevät naimsiin -niin nuorina...)?

Toivottavasti saisitte puhuttua avomiehesi kanssa asiat niin, ettei asia kalvaisi sinua. Mua kalvoi niin paljon, että heivasin koko miehen elämästäni hitaasti ulos. Vasta silloin kun mies joutui ottamaan kamppeensa asunnosta niin hän rupesi puhumaan avioliitosta, mutta turhaan -itse en enää halunnut koko miestä-

Ei ole niin yksinkertaista mun mielestäni!! Jos on mielestään ollut kypsä isäksi niin kyllä pitäisi olla kypsä avioliittoonkin! Eiköhän yhteinen lapsi ole isompi askel?? Onhan se ikävää, jos on ollut naimisissa useamman kerran (jos siis tulee ero), mutta jos on lapsia usean naisen kanssa, lienee vielä ikävämpää! Varsinkin lapsille!

Jos näin on, että kaipaa vapauttaan olisi pitänyt harkita lapsi-asiaa ja lykätä sitä muutamalla vuodella! Onko todellakin niin helppoa hylätä lapsi, jonkun "humputtelun" takia ja jättää se toisen hoidettavaksi...? Jollekkin ehkä on, mutta toivotaan kuitenkin että tässä tapauksessa ei niin todellakaan olisi niin! Ja ei se kakkavaippa, yöitku-vaihe loputtomiin kestä. Ja eiköhän elämässä jotkut joudu kestämään isompiakin ongelmia... (ja lapsesta on myös iloa, ei vain harmia?)

eli kirjoitti:

Juu ei se ikä.Mun mies on nimittäin 35 eikä halua naimisiin.Asiasta on puhuttu ja vastaus on että naimisiin mennään,mutta ei nyt,joskus.
Prle,koskahan se joskus on?

Aivan! Mun avomies on 39 eikä ole vielä valmis avioliittoon!

Minua jäi mietittymään kirjoitus, jossa pariskunnalla oli jo lapsi, mutta mies ei halunnut naimisiin, koska ei halunnut "palloa jalkaansa."

Eikö tällaisessa tapauksessa voisi kysyä mieheltä rehellisesti: Sinä et siis halua minun kanssani naimisiin. Minä kuitenkin haluaisin sinun kanssasi, koska uskon avioliittoon. Jos et ole valmis menemään kanssani naimisiin, niin meidän on kai parempi erota. Siinä tapauksessa voisit alkaa lapsen yksinhuoltajaksi ja minä etähuoltajaksi. Kokisitko lapsen lähihuoltajana olen vähemmäksi palloksi jalassa kuin naimisissa olon?

Jos on lapsia kirjoitti:

Minua jäi mietittymään kirjoitus, jossa pariskunnalla oli jo lapsi, mutta mies ei halunnut naimisiin, koska ei halunnut "palloa jalkaansa."

Eikö tällaisessa tapauksessa voisi kysyä mieheltä rehellisesti: Sinä et siis halua minun kanssani naimisiin. Minä kuitenkin haluaisin sinun kanssasi, koska uskon avioliittoon. Jos et ole valmis menemään kanssani naimisiin, niin meidän on kai parempi erota. Siinä tapauksessa voisit alkaa lapsen yksinhuoltajaksi ja minä etähuoltajaksi. Kokisitko lapsen lähihuoltajana olen vähemmäksi palloksi jalassa kuin naimisissa olon?

Lue lisää

Aivan! Usein (poikkeuksiakin tietysti on) nainen jää yksinhuoltajaksi. Ja usein isäkin hoitaa vastuunsa ja haluaakin hoitaa eikä se tunnu hänestä vain velvollisuudelta. Mutta sitten on näitä, jotka ei juuri lapsestaan välitä. Eikä lapsen äidistä.