Askarruttaa

KylänAinoaHomo

Menin jokunen kuukausi sitten naimisiin. Olen vaimoni ensimmäinen naissuhde ja olemme olleet vuoden verran yhdessä.

Suhteemme toimii erinomaisesti. Tunnen olevani rakastettu ja haluttu naisena ja enne kaikkea kumppanina. Vaimoni on biseksuaali (tai ainakin näin hän useimmille seksuaalisuuttansa kuvailee). Miksi sitten hänen satunnaiset kommenttinsa komeista miesnäyttelijöistä yms. saavat oloni epämukavaksi ja -varmaksi itsestäni?

Pelkään kuulostavani nipottajalta, jos tästä hänelle mainitsen. Miten tilannetta pitäisi lähestyä että saisin oloni rauhoittumaan?

8

875

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • daee

      Kannattaisko puhua hänelle asiasta, eikä vatvoa täällä.. muutenkin kommunikointi tärkeää, että pystyy puhua asiasta kuin asiasta :)

    • Poola_P

      Huomasin viestisi vasta nyt. Minusta on ihan hyvä, että pohdit asiaa täälläkin, vaikka tärkeintä tietenkin olisi puhua asiasta vaimosi kanssa.

      Minua kummastutti tuo viestisi kohta, että "(tai ainakin näin hän useimmille seksuaalisuuttansa kuvailee)". Tuo sulkeisiin laitettu fraasi sai minut biseksuaalina kovasti hämmentymään. Siitä tuli sellainen olo, kuin et itsekään oikein olisi varma vaimosi seksuaalisuuden luonteesta tai et uskoisi biseksuaalisuutta olevan olemassakaan tai toivoisit hänen muuttuvan jotenkin. Nimimerkkisi mukaan olet itse kylän-ainoa-homo, joten tulee käsitys, että oma seksuaalisuutesi on sinulle selkeä ja tosi. Miksi vaimosi seksuaalisuus ei ole?

      Jos vaimosi on biseksuaali, niin sehän tarkoittaa mm. sitä, että hän saattaa suhteenne aikanakin ihastua romanttisesti sekä naisiin että miehiin. Jos hän kommentoisi vaikka joitakuita naisnäyttelijöitä tai vaikkapa avoimesti naisista pitävää sinkkututtavaa kauniiksi, niin aiheuttaisiko se sinulle samanlaisia epämukavuuden ja -varmuuden tunteita? Yritän tässä hakea sitä, että kohdistuuko sinun epämukavuuden tunteet pelkästään miehiin vaimosi ihailun kohteina vai voivatko myös naiset aiheuttaa samanlaisia tuntemuksia. Jos myös naiset aiheuttavat samanlaisia tuntemuksia, kyseessä saattaa olla täysin normaalit mustasukkaisuuden tunteet. Jos taas tuntemuksesi kohdistuvat ainoastaan miehiin, kyseessä voi mustasukkaisuuden lisäksi tai sijasta olla ns. iljetyksen (anteeksi, en keksi parempaa sanaa) tunteet.

      Jos olet homoseksuaali, et voi ehkä ikinä omakohtaisesti ymmärtää vaimosi kiinnostusta myös miehiä kohtaan. Minusta tämä tällainen ns. iljetyksen tuntemus on ihan normaali eikä siitä kannata itseään soimata. Kuten jo aiemmin kirjoitin, olen biseksuaali nainen ja minulla on kyky ihastua sekä miehiin että naisiin. Minusta naisten välinen romantiikka ja erotiikka on ihanaa, mutta tunnen samanlaista kiinnostusta ja viehätystä myös heteroromantiikkaa ja -erotiikkaa kohtaan. Sen sijaan minun on pakko tunnustaa, että miesten välinen hellyys ja seksi puistattavat minua. Minun lähipiiriini on vuosikymmeniä kuulunut homoja, mutta he eivät ole koskaan enemmälti hellineet toisiaan minun nähden. Puhuessaan ja pienin elein he ovat toki kiintymystään osoittaneet. Silti minulle tulee hieman epämukava olo, kun näen miesparin vaikkapa suutelevan kadulla tai elokuvassa. Homoseksi suorastaan ällöttää minua. Kun tilanne on tämä, minun on pakko todeta, että ainakaan toistaiseksi en ole ihastunut yhteenkään biseksuaaliin mieheen. Minun olisi ehkä vaikea hyväksyä hänen historiansa toisten miesten kanssa samoin kuin hänen tulevia tunteita ja fantasioita miehiä kohtaan.

      Edellä mainitsemaani iljetystä, ällötystä tai sinun mainitsemaasi epämukavuuden tunnetta voi miettiä sen kautta, että oma kuvitteellinen kumppani kokisikin eroottista viehätystä vastakkaiseen sukupuoleen pukeutumista kohtaan, transihmisiä kohtaan, lapsia tai eläimiä kohtaan, jonkinlaisia esineitä kuten vaikkapa korkokenkiä kohtaan tai hän haluaisi aloittaa sukupuolen korjausprosessin. Minä ajattelen, että meidän kaikkien seksuaalisuudella on jonkinlaiset rajat. Ne rajat eivät ehkä ole piirretty sen enempää veteen kuin hakattu kiveenkään. Vaikka julkisuudessa on ollut jonkin verran haastatteluja esimerkiksi sukupuolen korjaukseen hakeutuneiden ihmisten pitkäaikaisilta puolisoilta, mielestäni niissä lehtijutuissa ei ole koskaan kauhean syvällisesti käsitelty puolison sopeutumisprosessia. Minusta sateenkaariporukoissa on tabukin myöntää, ettei omassa sisimmässään hyväksy toisten sateenkaarevien henkilöiden seksuaalisuutta tai että ei hyväksy oman kumppanin seksuaalisuutta sataprosenttisesti. Samanlaisia ällötyksen tunteita meille voi tulla myös vaikkapa kahden kehitys- tai liikuntavammaisen ihmisen välisestä hellyydestä tai vaikkapa isolla ikäerolla varustettujen ihmisten suhteesta tai vaikka valko- ja mustaihoisen ihmisen suhteesta. Uskoisin, että aika suurelta osin tuntemuksemme liittyvät kulttuurisiin seikkoihin eli opittuihin asenteisiin. Osittain voi kuitenkin olla kyseessä jonkinlaiset sisäiset, ehkäpä biologiset, eroavaisuudet ihmisten välillä. Minusta ihmisen täytyy oman elämänsä valintoja tehdessään kuunnella omia sisäisiä tuntemuksiaan – niitä rajojaan – ennemmin kuin vaikkapa SETA:n suvaitsevaisuusteesejä. Jokainen ihminen on ensisijaisesti vastuussa vain itsestään ja omasta elämästään. Henkilökohtaisella tasolla asiat eivät tosin aina olekaan niin kauhean selkeitä tai mustavalkoisia. Sinäkin olet avioitunut biseksuaalin kanssa, vaikka et ehkä täysin ymmärräkään tai hyväksy kumppanisi suuntautumista (tämä on tosin vain villi veikkaukseni).

      Viestini jatkuu alla olevassa toisessa kommentissani.

      • Poola_P

        Tämä viesti on jatkoa yllä olevalle kommentilleni.

        Kun minä aloin pohtia, voisinko olla biseksuaalisesti suuntautunut, etsin netistä bisseyttä koskevaa tietoa. Onneksi en kovinkaan paljon tuhlannut aikaani suomenkielisen materiaalin etsimiseen, sillä laadukasta bi-materiaalia on suomeksi vain niukasti tarjolla. Englanninkielistä materiaalia löytyykin sitten jo kivasti ja mukana on ilahduttavan monipuolista tarjontaa. Tykkäsin erityisesti YouTuben videopätkistä, joissa esimerkiksi bisset vastaavat heille esitettyihin kysymyksiin. Erittäin nopeasti voi huomata, että tietyt bisseyteen liitetyt stereotypiat ovat kansainvälisiä. Osa niistä lienee täysin virheellisiä käsityksiä, osalla taas on ainakin jonkin verran todenperäisyyttä takanaan. Myös bi-fobia on kansainvälinen ilmiö.

        Monet lesbot ja bisset ja myöskin heterot karttavat biseksuaaleja sekä rajaavat nämä ulos potentiaalisista kumppaneistaan. Tämä on mielestäni ymmärrettävä, joskin kurja ilmiö. Toivoisin että mahdollisimman moni homo- ja heteroseksuaali kuitenkin tutustuisi biseksuaalisuudesta tarjolla olevaan tietoon ja pohtisi asiallisen tiedon kautta, onko oman bi-fobian taustalla enemmänkin kulttuuriset asenteet kuin pysyvät (biologiset?) syyt. Minusta on vain hyvä asia, että ne hetero- ja homoseksuaalit, jotka aidosti kokevat olevansa kyvyttömiä elämään suhteessa bissejen kanssa, rajaavat bisset ulos potentiaalisista kumppaneistaan. Pelkistä ennakkoluuloista kärsivien bi-fobia on sen sijaan ikävämpi ilmiö, mutta sen taltuttaminen lähtee yksilöistä, vaikka tietenkin esimerkiksi asiallisella tiedolla tilannetta voitaisiin yrittää muuttaa.

        Bi-fobian vuoksi moni biseksuaali pysyy kaapissa ja elää heteromaailmassa. Samoin moni bisse väittää valheellisesti löytäneensä homoseksuaalisuutensa vaikkapa vasta keski-iässä. Uskoisin myös homoseksuaalisuudestaan heteroiksi eheytyneiden ihmisten olevan todellisuudessa bissejä, jotka ovat ”homoiluvaiheensa” jälkeen halunneet palata heteromaailmaan (ja kaappiin). Biseksuaalisuudesta kertovissa materiaaleissa käsitellään aika paljonkin sitä, että sekä heterot että homot tavallaan painostavat bissejä valitsemaan puolensa eli olemaan joko homo- tai heteroseksuaaleja. Koko biseksuaalisuuden ydin on kuitenkin siinä, että bisset tuntevat vetoa sekä miehiin että naisiin. Tämän ymmärtäminen on heteroille ja homoille ilmeisen vaikeaa aivan kuten minun on vaikea syvällisesti ymmärtää miesten himoa toisiin miehiin tai jonkun tarvetta korjata sukupuoltaan.

        Tämä viesti jatkuu alla olevassa kommentissani.


      • Poola_P
        Poola_P kirjoitti:

        Tämä viesti on jatkoa yllä olevalle kommentilleni.

        Kun minä aloin pohtia, voisinko olla biseksuaalisesti suuntautunut, etsin netistä bisseyttä koskevaa tietoa. Onneksi en kovinkaan paljon tuhlannut aikaani suomenkielisen materiaalin etsimiseen, sillä laadukasta bi-materiaalia on suomeksi vain niukasti tarjolla. Englanninkielistä materiaalia löytyykin sitten jo kivasti ja mukana on ilahduttavan monipuolista tarjontaa. Tykkäsin erityisesti YouTuben videopätkistä, joissa esimerkiksi bisset vastaavat heille esitettyihin kysymyksiin. Erittäin nopeasti voi huomata, että tietyt bisseyteen liitetyt stereotypiat ovat kansainvälisiä. Osa niistä lienee täysin virheellisiä käsityksiä, osalla taas on ainakin jonkin verran todenperäisyyttä takanaan. Myös bi-fobia on kansainvälinen ilmiö.

        Monet lesbot ja bisset ja myöskin heterot karttavat biseksuaaleja sekä rajaavat nämä ulos potentiaalisista kumppaneistaan. Tämä on mielestäni ymmärrettävä, joskin kurja ilmiö. Toivoisin että mahdollisimman moni homo- ja heteroseksuaali kuitenkin tutustuisi biseksuaalisuudesta tarjolla olevaan tietoon ja pohtisi asiallisen tiedon kautta, onko oman bi-fobian taustalla enemmänkin kulttuuriset asenteet kuin pysyvät (biologiset?) syyt. Minusta on vain hyvä asia, että ne hetero- ja homoseksuaalit, jotka aidosti kokevat olevansa kyvyttömiä elämään suhteessa bissejen kanssa, rajaavat bisset ulos potentiaalisista kumppaneistaan. Pelkistä ennakkoluuloista kärsivien bi-fobia on sen sijaan ikävämpi ilmiö, mutta sen taltuttaminen lähtee yksilöistä, vaikka tietenkin esimerkiksi asiallisella tiedolla tilannetta voitaisiin yrittää muuttaa.

        Bi-fobian vuoksi moni biseksuaali pysyy kaapissa ja elää heteromaailmassa. Samoin moni bisse väittää valheellisesti löytäneensä homoseksuaalisuutensa vaikkapa vasta keski-iässä. Uskoisin myös homoseksuaalisuudestaan heteroiksi eheytyneiden ihmisten olevan todellisuudessa bissejä, jotka ovat ”homoiluvaiheensa” jälkeen halunneet palata heteromaailmaan (ja kaappiin). Biseksuaalisuudesta kertovissa materiaaleissa käsitellään aika paljonkin sitä, että sekä heterot että homot tavallaan painostavat bissejä valitsemaan puolensa eli olemaan joko homo- tai heteroseksuaaleja. Koko biseksuaalisuuden ydin on kuitenkin siinä, että bisset tuntevat vetoa sekä miehiin että naisiin. Tämän ymmärtäminen on heteroille ja homoille ilmeisen vaikeaa aivan kuten minun on vaikea syvällisesti ymmärtää miesten himoa toisiin miehiin tai jonkun tarvetta korjata sukupuoltaan.

        Tämä viesti jatkuu alla olevassa kommentissani.

        Tämä viesti on jatkoa yllä olevalle kommentilleni.

        Minä ajattelen, että homo- ja biseksuaalin suhde muistuttaa kahden kulttuurin, kahden uskonnon tai vaikkapa vegaanin ja lihansyöjän parisuhdetta. Tällaisessa suhteessa on kaksi hyvin erilaisesta taustasta tulevaa puolisoa, jotka eivät ehkä koskaan voi aivan sataprosenttisesti ymmärtää (tai edes hyväksyä) toisiaan. Toiselle tärkeä asia voi suututtaa (esim. uskonto) tai se voi ihan fyysisesti ällöttää (esim. lihansyönti). Rakkaus on niin voimakas tunne, että se peittoaa monia ongelmia, jotka kuitenkin valitettavasti usein suhteen vanhetessa nousevat tavalla tai toisella pintaan. Onhan heterosuhteissakin ikivanha ilmiö, että kumppanit toivoisivat toisen muuttuvan jossain asiassa. He uskovat, että jos oma rakas puoliso vaan opiskelisi tutkintonsa valmiiksi, laihtuisi, lopettaisi tupakoinnin tai muuttuisi siistimmäksi, niin rakkaus alkaisi kukoistamaan. Homoseksuaalit toivovat usein, että biseksuaali kumppani muuttuisi homoksi ja valitettavasti moni bisse uskottelee näin käyneen. (Sinänsä uskon, että jotkut bisset saattavat menettää pääosin tai kokonaankin kiinnostuksensa vastakkaiseen sukupuoleen, mutta en usko biseksuaalisuuden koskaan kokonaan häviävän.)

        Parisuhdeohjeissa neuvotaan, että oma kumppani täytyisi hyväksyä sellaisenaan. Puolison hyväksyminen omana itsenään ja hyväksynnän osoittaminen toiselle, on avain parisuhteen syvenemiseen ja myönteiseen kehittymiseen. Toisaalta minusta olisi tärkeää osoittaa myös hienotunteisuutta omaa puolisoa kohtaan. Esimerkiksi jos vegaanipuolisoa inhottaa kumppanin lihansyönti, niin hän voisi välttää osoittamasta näitä tuntemuksiaan, välttää asiasta nalkuttamista ja esimerkiksi poistua paikata toisen herkutellessa makkaroillaan. Samoin sen lihansyöjän toivoisi välttävän lihatuotteiden hehkuttamista ja sanallista vertailua tai makkaroilla mässäilyä vegaanipuolison nenän edessä. En kannusta salailuun tai peittelyyn, vaan hienotunteisuuteen. Lihansyöjä voi esimerkiksi harrastaa rosvopaisteja ystäviensä kanssa ja kertoa tällaisesta iltamenostaan rehellisesti kumppanilleen, mutta hänen ei tarvitse pakottaa vegaanikumppaniaan mukaan kyseiseen tapahtumaan eikä esitellä sieltä otettuja kuvia tai tarinoita puolisolleen. Monissa haastavissa asioissa minua auttaa inspiraatiotyyppien ajatteleminen. Kun jokin asia tuntuu vaikealta, ajattelen esimerkiksi vaikeasti loukkaantunutta freestylehiihtäjä Pekka Hyysaloa, joka päätti vastoin lääkäreiden ennusteita kuntouttaa itsensä uudelleen suksille. Eriparisia parisuhteita miettiessä minulle tuo inspiraatiota mm. juutalaisen Ben Zyskowitchin ja muslimivaimonsa Rahimen pitkä avioliitto. Tahdon siis rohkaista ihmisiä pikemminkin ennakkoluulottomuuteen ja epämukavuusalueille uskaltautumiseen kuin turhanpäiväiseen omien mahdollisuuksien supistamiseen.

        Biseksuaalin näkökulmasta on todettava, että kyllä minullakin on nieltävää ja hyväksyttävää esimerkiksi lesbojen ajattelutavoissa ja ns. lesbokulttuurissa. Lesbopiireissä törmää esimerkiksi aika usein miesten ja heteronaisten panetteluun, mikä on kuulostanut minusta todella ikävältä, mutta olen alkanut suhtautua siihen lempeämmin. Olen alkanut ymmärtämään ilmiötä, kun olen saanut enemmän tietoa esimerkiksi lesbojen syrjinnästä. Samoin minun on ollut vaikea ymmärtää joidenkin lesbojen ulkonäköön ja käyttäytymiseen liittyviä asioita, mutta niihinkin olen saanut ymmärrystä asioita pohtiessani ja mm. englanninkielisiä tekstejä lukiessani. Vieläkään en voi sanoa, että voisin tuntea ihastusta kaikenlaisia lesboja kohtaan, mutta eiväthän kaikki heteromiehetkään minua viehätä. Oleellista minun kannaltani on, että olen ylipäätään hoksannut biseksuaalisuuteni ja pohtinut omia ihastumisrajojani.

        Tämä viesti jatkuu alla olevassa kommentissani.


      • Poola_P
        Poola_P kirjoitti:

        Tämä viesti on jatkoa yllä olevalle kommentilleni.

        Minä ajattelen, että homo- ja biseksuaalin suhde muistuttaa kahden kulttuurin, kahden uskonnon tai vaikkapa vegaanin ja lihansyöjän parisuhdetta. Tällaisessa suhteessa on kaksi hyvin erilaisesta taustasta tulevaa puolisoa, jotka eivät ehkä koskaan voi aivan sataprosenttisesti ymmärtää (tai edes hyväksyä) toisiaan. Toiselle tärkeä asia voi suututtaa (esim. uskonto) tai se voi ihan fyysisesti ällöttää (esim. lihansyönti). Rakkaus on niin voimakas tunne, että se peittoaa monia ongelmia, jotka kuitenkin valitettavasti usein suhteen vanhetessa nousevat tavalla tai toisella pintaan. Onhan heterosuhteissakin ikivanha ilmiö, että kumppanit toivoisivat toisen muuttuvan jossain asiassa. He uskovat, että jos oma rakas puoliso vaan opiskelisi tutkintonsa valmiiksi, laihtuisi, lopettaisi tupakoinnin tai muuttuisi siistimmäksi, niin rakkaus alkaisi kukoistamaan. Homoseksuaalit toivovat usein, että biseksuaali kumppani muuttuisi homoksi ja valitettavasti moni bisse uskottelee näin käyneen. (Sinänsä uskon, että jotkut bisset saattavat menettää pääosin tai kokonaankin kiinnostuksensa vastakkaiseen sukupuoleen, mutta en usko biseksuaalisuuden koskaan kokonaan häviävän.)

        Parisuhdeohjeissa neuvotaan, että oma kumppani täytyisi hyväksyä sellaisenaan. Puolison hyväksyminen omana itsenään ja hyväksynnän osoittaminen toiselle, on avain parisuhteen syvenemiseen ja myönteiseen kehittymiseen. Toisaalta minusta olisi tärkeää osoittaa myös hienotunteisuutta omaa puolisoa kohtaan. Esimerkiksi jos vegaanipuolisoa inhottaa kumppanin lihansyönti, niin hän voisi välttää osoittamasta näitä tuntemuksiaan, välttää asiasta nalkuttamista ja esimerkiksi poistua paikata toisen herkutellessa makkaroillaan. Samoin sen lihansyöjän toivoisi välttävän lihatuotteiden hehkuttamista ja sanallista vertailua tai makkaroilla mässäilyä vegaanipuolison nenän edessä. En kannusta salailuun tai peittelyyn, vaan hienotunteisuuteen. Lihansyöjä voi esimerkiksi harrastaa rosvopaisteja ystäviensä kanssa ja kertoa tällaisesta iltamenostaan rehellisesti kumppanilleen, mutta hänen ei tarvitse pakottaa vegaanikumppaniaan mukaan kyseiseen tapahtumaan eikä esitellä sieltä otettuja kuvia tai tarinoita puolisolleen. Monissa haastavissa asioissa minua auttaa inspiraatiotyyppien ajatteleminen. Kun jokin asia tuntuu vaikealta, ajattelen esimerkiksi vaikeasti loukkaantunutta freestylehiihtäjä Pekka Hyysaloa, joka päätti vastoin lääkäreiden ennusteita kuntouttaa itsensä uudelleen suksille. Eriparisia parisuhteita miettiessä minulle tuo inspiraatiota mm. juutalaisen Ben Zyskowitchin ja muslimivaimonsa Rahimen pitkä avioliitto. Tahdon siis rohkaista ihmisiä pikemminkin ennakkoluulottomuuteen ja epämukavuusalueille uskaltautumiseen kuin turhanpäiväiseen omien mahdollisuuksien supistamiseen.

        Biseksuaalin näkökulmasta on todettava, että kyllä minullakin on nieltävää ja hyväksyttävää esimerkiksi lesbojen ajattelutavoissa ja ns. lesbokulttuurissa. Lesbopiireissä törmää esimerkiksi aika usein miesten ja heteronaisten panetteluun, mikä on kuulostanut minusta todella ikävältä, mutta olen alkanut suhtautua siihen lempeämmin. Olen alkanut ymmärtämään ilmiötä, kun olen saanut enemmän tietoa esimerkiksi lesbojen syrjinnästä. Samoin minun on ollut vaikea ymmärtää joidenkin lesbojen ulkonäköön ja käyttäytymiseen liittyviä asioita, mutta niihinkin olen saanut ymmärrystä asioita pohtiessani ja mm. englanninkielisiä tekstejä lukiessani. Vieläkään en voi sanoa, että voisin tuntea ihastusta kaikenlaisia lesboja kohtaan, mutta eiväthän kaikki heteromiehetkään minua viehätä. Oleellista minun kannaltani on, että olen ylipäätään hoksannut biseksuaalisuuteni ja pohtinut omia ihastumisrajojani.

        Tämä viesti jatkuu alla olevassa kommentissani.

        Tämä viesti on jatkoa yllä olevalle kommentilleni.

        Minusta tuntuu, että sekä maailmalla että Suomessa sateenkaaripiirit – ja myös heteroseksuaalisuus – elävät rajun kulttuurisen muutoksen aikaa. Heteropuolella muutokset näkyvät mm. avoliittojen, avioerojen ja sinkkuuden yleistymisinä. Uutena ilmiönä on lasten julkinen hankkiminen ystävän tai vanhemmuuskumppanin kanssa. Myös polyamoria, naisten seksiturismi ja moni muu julkisuuteen hiljattain päätynyt ilmiö tutisuttaa perinteisen heteromaailman perustuksia kuten myös vaikkapa naisten ympärileikkauksien vastustaminen. Homoseksuaalisuuden puolella avioliitot ja lasten hankkimisen yleistyminen muuttavat kuvioita. Kun aiemmin lesboikonina oli menestynyt boheemi (ja lapseton) uranainen tai urheilija, nykyään monen nuoren lesbon tavoitteet ovatkin heteronaisten kanssa yhteneviä lasten hankkimisia sekä perheen ja työn yhdistämisiä. Onkin ilmeisesti käynyt niin, että seksuaalisesta suuntautumisesta ja taustakulttuurista riippumatta elämisen ja pariutumisen kirjoittamattomat säännöt ovatkin ratkaisevasti muuttuneet. Moni heteromies joutuu ihmettelemään nykyaikaisia naisia, jotka eivät enää entiseen tapaan suostukaan kotiorjiksi. Samoin sateenkaaripiireissä voi joutua vaikkapa sen eteen, että potentiaalinen kumppani haluaakin esiintyä julkisesti seksuaalivähemmistön edustajana, hankkia jälkikasvua tai määritellä sukupuoltaan ei-binäärisellä tavalla.

        Meillä kaikilla on omat kipuilumme läpikäytävänä. Elämä opettaa ja ihmissuhteet ne vasta opettavatkin. Kaikkea hyvää sinulle ja parisuhteellesi. Toivottavasti löydät helpotuksia ja ratkaisuita ongelmiisi. Suosittelen lämpimästi kumppanin kanssa keskustelemista.


      • biiukko
        Poola_P kirjoitti:

        Tämä viesti on jatkoa yllä olevalle kommentilleni.

        Minusta tuntuu, että sekä maailmalla että Suomessa sateenkaaripiirit – ja myös heteroseksuaalisuus – elävät rajun kulttuurisen muutoksen aikaa. Heteropuolella muutokset näkyvät mm. avoliittojen, avioerojen ja sinkkuuden yleistymisinä. Uutena ilmiönä on lasten julkinen hankkiminen ystävän tai vanhemmuuskumppanin kanssa. Myös polyamoria, naisten seksiturismi ja moni muu julkisuuteen hiljattain päätynyt ilmiö tutisuttaa perinteisen heteromaailman perustuksia kuten myös vaikkapa naisten ympärileikkauksien vastustaminen. Homoseksuaalisuuden puolella avioliitot ja lasten hankkimisen yleistyminen muuttavat kuvioita. Kun aiemmin lesboikonina oli menestynyt boheemi (ja lapseton) uranainen tai urheilija, nykyään monen nuoren lesbon tavoitteet ovatkin heteronaisten kanssa yhteneviä lasten hankkimisia sekä perheen ja työn yhdistämisiä. Onkin ilmeisesti käynyt niin, että seksuaalisesta suuntautumisesta ja taustakulttuurista riippumatta elämisen ja pariutumisen kirjoittamattomat säännöt ovatkin ratkaisevasti muuttuneet. Moni heteromies joutuu ihmettelemään nykyaikaisia naisia, jotka eivät enää entiseen tapaan suostukaan kotiorjiksi. Samoin sateenkaaripiireissä voi joutua vaikkapa sen eteen, että potentiaalinen kumppani haluaakin esiintyä julkisesti seksuaalivähemmistön edustajana, hankkia jälkikasvua tai määritellä sukupuoltaan ei-binäärisellä tavalla.

        Meillä kaikilla on omat kipuilumme läpikäytävänä. Elämä opettaa ja ihmissuhteet ne vasta opettavatkin. Kaikkea hyvää sinulle ja parisuhteellesi. Toivottavasti löydät helpotuksia ja ratkaisuita ongelmiisi. Suosittelen lämpimästi kumppanin kanssa keskustelemista.

        Oho! Olipa aika vaikuttavaa analyysia ja mietintää. Voi olla että tavallisen naisparin keskustelussa ei kuitenkaan päästä ihan tuolle tasolle.


    • Bi-fobia on valitettava ja tosi asia, jota esiintyy joidenkin homoseksuaalien ja myös joidenkin heteroiden keskuudessa. Joskus olen lukenut kommenttia, että miksei biseksuaali sitten etsi itselleen toista biseksuaalia. No ensinnäkin on kovin vaikeaa pelkän ulkoisen olemuksen ja naamataulun perusteella tietää kuka on bi tai ylipäätään sellainen, joka voi ihastua/rakastua ja tuntea vetoa ihmiseen sukupuolesta riippumatta. Ja toisekseen sehän rajaisi ihmisiä pois. Eikä elämä mene niin, että sitä voisi valita kehen tuntee vetoa ja/tai ihastuu/rakastuu.

      Itse voin tuntea vetoa ja jopa romanttisiakin tunteita niin miehiin kuin naisiin ja joskus saatan viehättyä jopa ihmisistä, jotka luokittelee itsensä joksikin miehen ja naisen väliltä. Jos musta esim. joku miespuolinen laulaja tai näyttelijä näyttää hyvältä, niin sitten se on niin, onhan mulla silmät päässä ja vastaavasti jos joku naispuolinen laulaja tai näyttelijä, niin sekin on niin. Tai jos joku näen jonkun naisen tai miehen vaikka kadulla, joka on musta hyvännäköinen, niin voihan sitä vähän vilkaista perään, jos haluaa. Itse kuitenkin olen yksin asuva, joten mulle tämä tällainen on helompaa kuin parisuhteessa olevalle. Olen joskus yrittänyt olla 100% hetero, ei tullu mitään ja 100% homoseksuaali, ei tullu mitään. Kumpikin alko ahistaa. Joten olen päättänyt, että olen mikä olen ja annan tunteiden tulla ja mennä miten ne tulevat ja menevät.

    • Alko ahistaa, koska tuntui että joudun olemaan jossain lokerossa, jos yritän olla 100% jotain. Sillehän ei sitten voi mitään jos on aidosti 100% homoseksuaali tai 100% hetero, vaikka olisi yrittänyt ettei olisi, mutta itse en ole, valitettavasti. Itseäni on kuitenkin aina kiinnostaneet nuo homoseksuaalisuuteen liittyvät asiat(toki jollain tasolla heteroseksuaalisuuteenkin, pidänhän miehistäkin) ja ainakin jollain tasolla olen tunetnut samaistuvani homoseksuaaleihin ja siihen mitä he ovat joutuneet ihmiskunnan historian aikana kokemaan. Lopulta kuitenkin se on tärkeintä, että on rehellinen itselleen ja on sitä mitä on. Kirjailija ja homoikoni Quentin Crisp (1909-1999) uskalsi aina olla avoimesti oma itsensä, homoseksuaali (hän oli vieläpä naisellisen tyylinenkin), jopa jopa niinkin varhain kuin 1930-ja 40-luvuilla, vaikka hän tuli sen takia monet kerrat hakatuksi. Siinä on kunnon esikuva. Ollapa niin rohkea. Että ennakkoluuloista huolimatta on se mikä on. Sillä miehellä oli asennetta.

    Ketjusta on poistettu 14 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Marin myönsi, ei kunnon syytä matkustaa Uutseen-seelantiin ja Australiaan

      https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/b910963d-bfe4-4e77-9ad9-c501b10596d5 Kukaan muu pääministeri suomessa ei ole koskaan tehnyt vastaavaa matkaa. N
      Maailman menoa
      435
      1913
    2. Vähän välillä tuntuu kuin jos.

      Sinullakin on ikävä. Voin kyllä olla väärässä. Mistäpä sen tietää.
      Ikävä
      122
      1453
    3. Sannan "valtiovierailu" nyt

      Sanna pitänyt puheen valtiovierailun aluksi. Toimittajat aivan äimänä, kaikki vittuilee Sannalle ja kyselee mitä vittua se siellä tekee. Joku jopa ott
      Maailman menoa
      441
      1403
    4. En kestä enää olla erossa...

      Mitä jos mää vaan tuun ja alan suuteleen sua?
      Ikävä
      85
      1117
    5. Mitä oikeasti tuo koronarokote on ?

      Minun faijan proidi nyt puolisonsa kera koronassa. Ja 3 rokotetta ottaneena. Ikää noin 75v , Ja tuntuu ettei hengissä pysy . Hyi helvetti mitä tää rok
      Maailman menoa
      233
      985
    6. Tulen hulluksi

      Joka päivä mielessä. Typerä mies ei vaan voi mennä pois päästäni. Mitä enemmän pyristelen vastaan sitä enemmän siellä asuu. Olisipa joku katkaisija, j
      Ikävä
      61
      928
    7. Riittääkö sulle nainen

      Seurustelu vai pitäskö jossain kohtaa sitte olla ihan sormuksia sovittelemassa?
      Ikävä
      83
      842
    8. Suomessa on perheiden yhä vaikeampi saada apua - Supernanny Pia Penttala kohtaa nämä ongelmat

      Järkyttävää, että Suomessa on yhä vaikeampi saada apua, olipa kyse sitten perheen ongelmista, lapsen haasteista, päihde- tai mielenterveysongelmista.
      Maailman menoa
      22
      813
    Aihe