Veljelläni on ollut pitkään paranoidi skitsofrenia. Ennen sairastumista hän oli iloinen, huumorintajuinen, älykäs, sosiaalinen. Hän oli pitkään likimain erakko ja minä, hänen sisarensa olin hänen omien sanojensa mukaan hänen "ainoa ja paras ystävänsä".
Lopulta hän alkoi osallistua mm. klubitoimintaan ja hänen vointinsa koheni jossain määrin. Hetken ajan hän oli jopa entinen, oma itsensä. Sitten homma meni överiksi... Siellä klubilla ja muuallakin on voimakkaana tämä antipsykiatria-ilmiö. Veli on nyt omasta mielestään täysin terve, hän lopetti kaikki lääkkeet ja seurustelee vain antipsykiatria-ystäviensä kanssa. Minut hän on hylännyt ja torjunut.
Hänen luonteensa on muuttunut täysin. Ennenkin oli havaittavissa voimakasta harhaluuloisuutta, mutta nyt realiteetit ovat jo ihan hukassa. Hänestä on tullut "yhden asian mies", hän laatii kirjelmiä milloin minnekin, valituksia, kanteluja. Vailla selkeyttä ja tolkkua ovat nämä kirjelmät.
Hänellä ei enää ole lainkaan huumorintajua, paitsi että nauraa omille jutuilleen, jotka eivät ketään muuta naurata. Hänen puhetyylinsä on muuttunut monotoniseksi jupinaksi yhdestä aiheesta, siitä psykiatrian pahuudesta. Hän puhuu vain siitä, riippumatta mitä muut ihmiset puhuisivat.
Omasta mielestään hän on nyt merkittävä ihmisoikeustaistelija, merkkihenkilö ja herrasmies.
Häntä kuulemma vainotaan ja hänestä puhutaan pahaa selän takana. Kukaan vaan ei ole kuullut, mitä hänestä muka puhuttaisiin.
Hän on erittäin ärtyisä, tuskainen ja hänellä on pakko-oireisia levottomia liikehdintöjä.
Uhkailee nyt itsemurhalla lähes päivittäin, kun niihin sekaviin kirjelmiin ei tule vastauksia.
Olen menettänyt veljeni skitsofrenialle.
Lopulta hän alkoi osallistua mm. klubitoimintaan ja hänen vointinsa koheni jossain määrin. Hetken ajan hän oli jopa entinen, oma itsensä. Sitten homma meni överiksi... Siellä klubilla ja muuallakin on voimakkaana tämä antipsykiatria-ilmiö. Veli on nyt omasta mielestään täysin terve, hän lopetti kaikki lääkkeet ja seurustelee vain antipsykiatria-ystäviensä kanssa. Minut hän on hylännyt ja torjunut.
Hänen luonteensa on muuttunut täysin. Ennenkin oli havaittavissa voimakasta harhaluuloisuutta, mutta nyt realiteetit ovat jo ihan hukassa. Hänestä on tullut "yhden asian mies", hän laatii kirjelmiä milloin minnekin, valituksia, kanteluja. Vailla selkeyttä ja tolkkua ovat nämä kirjelmät.
Hänellä ei enää ole lainkaan huumorintajua, paitsi että nauraa omille jutuilleen, jotka eivät ketään muuta naurata. Hänen puhetyylinsä on muuttunut monotoniseksi jupinaksi yhdestä aiheesta, siitä psykiatrian pahuudesta. Hän puhuu vain siitä, riippumatta mitä muut ihmiset puhuisivat.
Omasta mielestään hän on nyt merkittävä ihmisoikeustaistelija, merkkihenkilö ja herrasmies.
Häntä kuulemma vainotaan ja hänestä puhutaan pahaa selän takana. Kukaan vaan ei ole kuullut, mitä hänestä muka puhuttaisiin.
Hän on erittäin ärtyisä, tuskainen ja hänellä on pakko-oireisia levottomia liikehdintöjä.
Uhkailee nyt itsemurhalla lähes päivittäin, kun niihin sekaviin kirjelmiin ei tule vastauksia.
Olen menettänyt veljeni skitsofrenialle.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei kai auta kuin odotella tarpeeksi huonoa kuntoa ja kunnon psykoosian puhkeamista ennen kuin pääsee osastolle ja saa taas lääkitystä. Toivottavasti hän saa olla osastolla kyllin pitkään ja saa muutakin apua. Olen itsekin melko lääkevastainen ns. mielenterveyshäiriöiden ja suurimman osan masennusten hoidosta, mutta esimerkiksi psykoottinen skitsofrenia ja vakava ykköstyypin bipolaari psykoottisilla manioilla on ehdottomasti hoidettava myös antipsykootein. Voimia perheellesi.
Tänä aamuna tuli seurattua Yle TV1:n aamutohtoria. Aiheena skitsofreenian ensioireet? Paljon oli asiaan vaikuttavia seikkoja, mut tietoa ei edelleenkään siitä, että mikä synnyttää oireet alunperin? Voisiko olla vaikka luottamuksen puute tai kun jää eriarvoiseen asemaan yhteisöissä? Nyky-yhteiskunnassa, kun tilanteilla pelataan ja keinoja kaihtamatta pyritään mieleiseen lopputulokseen? Aina syntyy uhreja, kun jokainen käy päänsisällä omaa tilannettaan läpi, pikku hiljaa siemen epäilyksille herää ja usko hiipuu toisia kohtaan?
Varsinkin yksin eläjillä ei ole ns. mentoria niinkuin parisuhteessa elävillä niin jää kaikenlainen tuki pienemmäksi, jolloin riskikin luottamuksen puutteelle olemassa. Aamutohtori mainitsi myös lääke kielteisyyden? Itsellä osui monia näistä oireista kohdilleen ja huomannut myös, epäilyjen takia, en innostu suuremmin mistään kekkereistä sun muista, joissa paljon ihmisiä toiset tuttuja ja toiset vähemmän tuttuja. Kokee jo valmiiksi itsensä toisarvoiseksi, kun ei ole paria rinnalla niin jättäytyy helpommin taka-alalle. Kiusallisia kokemuksia, vaikuttaa viihtyvyyteen. Helposti myös erakoituu. Minusta avainsana on luottamuksen puute, jos kunnioitus olisi molemminpuolista ja arvostus niin itsellä ainakin tällainen oireilu olisi poissa, viihtyisin ja nauttisin kohtaamisista. Pettymykset menneiltä ajoilta vaikuttaa taustalla helposti. jos vähänkin on aihetta sille.
Helposti tyydyn olemaan toisarvoinen ja jättäydyn taka-alalle tai irtaudun tapahtumasta, jos tilanne ei mieleen. Onneksi tulen itseni kanssa toimeen, enkä syyllistä itseäni liikaa. Nämä kaikki vaikuttaa siihen, että tuntuu nykyisin erakkoimainen elämän tyyli houkuttavalta, naapurit ja joku satunnainen tuttu voi olla, kenen kanssa voi jutella niitänäitä.
KAIKKI SKEPTIKOT OVAT SYNTYMÄSTÄÄN SAAKKA SKITSOFREENIKKOJA.
Tai sitten hänen tilansa johtuu lääkityksistä. Ne tuhoavat aivokudosta ja vaikuttavat niin että usein ohimenevätkin oireet kroonistuvat ja muuttuvat pysyviksi. Lisäksi lääkkeet aiheuttavat vakavia fyysisiä terveysongelmia. Psykiatriakieleteisyys voi siis ollla veljesi tervein ominaisuus, voisit ehkä oppia kunnioittamaan sitä? Lääkkeistä ja psykiatreista ylen MOT-ohjelmassa 23.102017
https://areena.yle.fi/1-3849190
Lukekaa molemmat pimahtaneet veljekset AIVOJEN USKOMUSHOITOKESKUKSESTA (Marwan I. Baliki, 27.10.2016, PLOS BIOLOGY,)niin saatte aineistoa käsitellä ukomushojanne.