Elikän muutaman viikon päästä haen saksanpaimenkoiran urospennun. Olen nyt parikymppinen ja eläinten kanssa olen koko pienen ikäni ollut tekemisissä. Kotona meillä on ollut labradori kun olin yläasteikäinen. Asuessamme avopuolisoni vanhempien kotona he ottivat boxerin pennun. Eli olen ollut näkemässä ja kuulemassa boxerin koulutusta.
He suosivat enemmän fyysistä koulutusta. Sanottakoon, että heidän boxerinsa on purrut vieraita pari kertaa... Itse en ole aivan samalla kannalla fyysisestä koulutuksesta. Nyt olenkin lueskellut Tuire Kaimion pennunkoulutus kirjaa. Todella mielenkiintoinen ja hyvä kirja.
Olen saanut kuulla monelta taholta (huom! koirattomia ihmisiä...) ettei olisi kannattanut ottaa sakemannia. Varsinkaan ensimmäiseksi koiraksi. Haluaisinkin nyt kysyä teidän koiraihmisten mielipidettä asiasta!
Nämä perusjutut on selviä, ikinä ei anneta koiralle periksi, koiralla ei ole asiaa sänkyyn, ei sohvalle, koira ruokitaan ihmisten jälkeen, ovesta viimeisenä ym. ym. Kun kuitenkin olen ollut koirien kanssa tekemisissä lähes koko elämäni, uskon että pystyn kouluttamaan kunnollisen koiran. Kuitenkin kuunnellessani muiden negatiivisia kommentteja alan pikkuhiljaa epäilemään itseäni...
Koiran kanssa on tarkoitus harrastaa paljon, käydä koirakoulussa ja kaikkea muutakin toimintaa harrastaa, mitä tässä tuppukylässä nyt on mahdollista...
He suosivat enemmän fyysistä koulutusta. Sanottakoon, että heidän boxerinsa on purrut vieraita pari kertaa... Itse en ole aivan samalla kannalla fyysisestä koulutuksesta. Nyt olenkin lueskellut Tuire Kaimion pennunkoulutus kirjaa. Todella mielenkiintoinen ja hyvä kirja.
Olen saanut kuulla monelta taholta (huom! koirattomia ihmisiä...) ettei olisi kannattanut ottaa sakemannia. Varsinkaan ensimmäiseksi koiraksi. Haluaisinkin nyt kysyä teidän koiraihmisten mielipidettä asiasta!
Nämä perusjutut on selviä, ikinä ei anneta koiralle periksi, koiralla ei ole asiaa sänkyyn, ei sohvalle, koira ruokitaan ihmisten jälkeen, ovesta viimeisenä ym. ym. Kun kuitenkin olen ollut koirien kanssa tekemisissä lähes koko elämäni, uskon että pystyn kouluttamaan kunnollisen koiran. Kuitenkin kuunnellessani muiden negatiivisia kommentteja alan pikkuhiljaa epäilemään itseäni...
Koiran kanssa on tarkoitus harrastaa paljon, käydä koirakoulussa ja kaikkea muutakin toimintaa harrastaa, mitä tässä tuppukylässä nyt on mahdollista...
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mitä mieltä olette hyvät koiraihmiset? Ja vinkit on aina tervetulleita! Minulla on selkeä kuva siitä, kuinka aion pennun kouluttaa. Tietysti ongelmia tulee vastaan, mutta ne sitten selvitetään. No, kertokaa, ja omat kokemukset on tervetulleita myös!
Vastustin säfferin ottoa kun vaimo kertoi haluavansa ottaa koiran ja nimen omaan säfferin nyt meillä ollut kolme vuotta olen itse kouluttanut. Välillä muistunut mieleen kun seisoin asennossa erään talon eteisessä 1½tuntia, hyvä ettei löysät pöksyissä ennen kuin isäntäväki saapui paikalle karmea kokemus. Katsele emon tai isän käytöstä pääset ensi kokemuksesta,onko vanhemmat rehellisen luonteisia. Aloittaessasi pennun kasvatusta lähde siitä ettet sinä hae pentua,vaan pentu hakee sinua aikuisenakin koira tulee jäljessäsi vaikka katolle,sinua haetaan ei koiraa,ja kun käsket pentua pidä avainnippu tai puolenmetrin suht painava ketjun pätkä mukana,eisuinkaan koiran pahoinpitelyä varten,vaan kun koira lähtee päättömästi juoksemaan jonkun oravan tai kissan perään,heität ketjua että katkaiset koiran ajatuksen ja voit taas saada yhteyden koiraan. Älä yleensäkään anna pennun ajaa mitään takaa vaan keskeytä mahdollisimman nopeasti, siten saat luotettavan koiran joka on sinun hallinnassasi,eikä hyökkäile minkään perään. Vielä sitten älä pidä pentua kokoajan hihnassa vaan opeta pentu seuraamaan mahd nopeasti rinnallasi,häkkiin ei kovin pitkiksi ajoiksi vaan paljon vapaana.
on hyvä että tiedostat millaisen koirastasi haluat, mutta tiedät senkin että se ei aina mene niin kuin ajattelee. itsellänni puolitoista vuotias sakemanni narttu, joka on todella kiltti luonteeltaan ja helppo kouluttaa. tiesin myös alusta asti millaisen koirastani haluaisin, sen piti toimia kuin ajatus.
mutta tuleehan niitä ongelmiakin vastaan ja lopputulos ei aina ole se haluttu vaikka olisi kuinka tehnyt töitä ja korjannut virheitä uudestaan ja uudestaan.
kirjoja usein kun lukee se kuulostaa todella helpolta ja tulee ajatelleeksi että ei se nyt niin vaikeaa ole, mutta todellisuus tulee vastaan. toivon sulle onnea pennun kanssa. Toivottavasti kärsivällisyytesi riittää sillä ensimmäiseksi koiraksi ja varsinkin UROKSEN kanssa olet melkoisen haasteen edessä. toivottavasti et hyppää liian isoihin saappaisiin, koska aina se ei ole myöskään meistä ihmisistä kiinni onnistuuko koiran kanssa vai ei.
sivusta seuranneena urokset ovat melkoisia jästipäitä, eikä mitään maailman helpoiten koulutettaviakaan. että onnea yritykselle
Ensimmäisen vuoden aikana opit tuntemaan koirasi tiedät sen vahvat ja heikot ominaisuudet. Omat tavoitteesi ovat valmiina. Selvitä itsellesi onko koirasi kehumalla ja palkitsemalla koulutettava vai joudutko käyttämään ns. pakkokeinoja itse suosin kehummista ja palkitsemmista. Joskus on pakko näyttää kuka käskee. Sinulle kerrotaan monta hyvää konstia koiran koulutuksesta mutta muista aina että, sinun koirasi on sinun ja oma yksilönsä, koulutat sen omia taarpeitasi vastaavaksi.
tällä palstalla on ollut aika paljon kirjotusta tästä aiheesta.
On ihan hyvä lukea kirjoja,mutta täytyy muistaa että se todellisuus voi olla ihan erilainen kun kirjoissa.
Saksanpaimenkoira on iso ja vahva ,joten tarvitaan sekä henkistä että fyysista voimaa.
Meillä on 10 kk uros,iso 41 kg, ehkä tässä vaiheessa on se kaikista pahin vaihe,koira kokeilee lähes joka asiassa saisiko tahtonsa läpi.
Ulkona tarvitaan ihan voimaakin,jos on vaikka orava,niin pelkällä voimalla koiran saa tässä vaiheessa pysymään käsissä.
Annan sulle vain yhden neuvon, ole paljon pennun kanssa,luo vahva luottamus-suhde,sillon mitkään uhma/murkku iät ei kaada elämää.
Toivotan sulle onnea ja menestystä pennun kanssa.
Kiitos kannustuksesta! Kyllä uskon että me pärjätään. Sitä alkaa itteensä ja omia tietojansa ja taitojansa epäilemään kun koko ajan kuulee pelkästään negatiivisia kommentteja. Yritän nyt tässä parin viikon aikana perehtyä teoriapuoleen mahdollisimman hyvin. Siinä kirjassa oli tosi paljon hyviä juttuja.
kyllä te pärjäätte ihan hyvin:)
Mie en ole koskaan ymmärtänyt tota asennetta "ei sovi aloittelijoille". Kaikille se sakemanni on täytynyt olla ensimmäinen..
Mun serkku otti kolme vuotta sitten sakemannin ekaksi koirakseen, ja hyvin ovat pärjänneet:D
Minä ajattelin dobermannia, eikä mullakaan ole kokemusta ns. "kovista" koirista, mutta auktoriteettiä kyllä löytyy:)
Onnea teille!
Minäkin suunnittelen SPK:n hankintaa ja ensimmäinen koirani tulisi olemaan. Paljon olen kuullut (yleensä juuri koirattomilta ihmisiltä, heillä kun ne ennakkoluulot ovat vahvimmin esillä) negatiivisia palautetta asiasta. Mutta kun juttelin asiaan enmmän perehtyneiden kanssa olin taas varma valinnastani. Nyt en enään niin välitä mitä muut (nimenomaan ne koirattomat ihmiset) ovat asiasta mieltä, itsehän sen parhaiten tietää.
Onnea sulle sen pennun kanssa!
Kertoile kuulumisia täällä.
- ikinä ei anneta koiralle periksi
Totta
, koiralla ei ole asiaa sänkyyn, ei sohvalle, koira ruokitaan ihmisten jälkeen, ovesta viimeisenä ym.
Plaah, kyllä nuo on sängyssä nukkunut, makuasia. syödään silloin kun syödään, kerjätä saa ja välillä se onnistuukin. Ovesta koirat aina ensimmäisinä sisään. Auto tekee tässä poikkeuksen johon mennään ja tullaan sanotussa järjestyksessä.
Sakemannin voi hyvin ottaa ensimmäiseksi koiraksi ja hyvä että olet ottanut asioista selvää ennakolta, koirat yksilöitä joten toivottavasti saat mukavan yksilön:) Unohda ne negatiiviset kommentit, on ihmisiä jotka eivät tiedä mistä puhuvat. Ei sakemanni nyt ihan kaikille sovi mutta itse tiedät:)
Kikkoja nuokin, ovesta kulkemiset jne. Sakemannin ottamisessa on kuitenkin se henkinen kantti kaikista tärkein. Jos et ole johtaja omassa päässäsi, et ole johtaja, vaikka kikkailisit kuinka paljon erilaisilla harjotteilla. Eli sakemanni soveltuu ensimmäiseksi koiraksi siinä vaiheessa, kun ihminen on henkisesti niin kypsä, että osaa kantaa vastuun ja jakaa oikeudenmukaisuutta ja tarjota turvaa joka ikisessä tilanteessa. Niin elämässä yleensä, kuin koiran kanssa. Mä olen kasvanut sakujen kanssa koko ikäni. Mutta vasta kolmekymppisenä uuden sakun otettuani tajusin, että olen riittävän kypsä ja aikuinen ihan aikuisten oikeasti ja koira vaistoaa sen myös. Suhde koiraan on nyt ihan erilainen kuin aiemmin, eikä tämä johdu pelkästään koirayksilöstä. Tälle kypsymiselle ei tokkiinsa ole mitään ikärajaa, joku voi olla sitä parikymppisenä, joku ei vielä haudanpartaallakaan. Mutta itsekin vielä aikuisuutta kohti kasvavan koira ei rodunomainen saksanpaimen ole.
ku minäkin haluaisin koiran.Mieelumin jonkun ison. Mutta ei äiti anna. Isä ja muut antaisi. Kuulema ei tulisi hoidettua. Vaikka kyllähän minä tietrnkin pitäisin huolta ja voisi muutkin auttaa. Koiraihminen kun olen ja aina olen ollut ja tulen olemaan.
Kiitos paljon kaikille kommenteista. Olen aika kovapäinen luonteeltani ja luulen että siitä on apua koiran kouluttamisessa. Tottakai pitää olla myös reilu johtaja koiralle. Uskon, että kirjallisuudesta on paljon hyötyä koiran kouluttamisessa. Kun oppii ymmärtämään, kuinka koira ajattelee, voi itse käyttäytyä niin, että koira paremmin ymmärtää.
Tiedän myös, että arki pennun kanssa on eri asia kuin se, mitä koirakirjoista voi käsittää. Mutta tavoitteena on terve ja iloinen koira, jonka kanssa on mukava harrastaa. Jos tulee ongelmia, en epäröi pyytää apua. Kasvattaja on myös mukana koko ajan.