Kysymys filosofiaan perehtyneille

Kommenttisi ei kerro, mikä on olemattomuuden olemus. Jos olemattomuus on olemassa, niin miltä se näyttää, kuulostaa, maistuu ja tuntuu?

Se on tietysti se maku ja haju etc., joka on makkaroissa, joita juopoille syötetään nakkikioskilla Helsingissä joskus pikkutunneilla.

arvelenpa.vain kirjoitti:

Se on tietysti se maku ja haju etc., joka on makkaroissa, joita juopoille syötetään nakkikioskilla Helsingissä joskus pikkutunneilla.

Huumorilla sitä usein selviää hankalistakin kysymyksistä.

Olemisenolemattomuus kirjoitti:

Huumorilla sitä usein selviää hankalistakin kysymyksistä.

Ei ollut kyseessä huumori. Kyseessä oli muistinvarainen lainaus Pratchettin Discworld-kirjasta.

Legendan mukaan Ankh-Morporkissa oli torikauppias, joka myi tikussa paistettuja rottia, jotka olivat vielä mauttomampia kuin Helsingissä myytävät nakit, eivätkä ne todellakaan maistuneet miltään, mutta tuota on erittäin vaikea pitää luotettavana tietona. Voiko olla olematonta olemattomampaa?

Todistaminen on kieltämättä vaikeaa, sillä tunnemme oikeasti vain omat makuaistimuksemme. Sen sijaan toisten makuaistimukset voidaan tuntea pelkästään epäsuorasti. Voiko sitten olla mautontakin mauttomampaa? Jos kysymykset esitetään molemmat kielteisinä, siitä seuraa yllättäen myönteinen vastaus, eli "voi". (Kyse on siis kiellon kiellosta.)

Eräs tapa vastata hankalaan kysymykseen on kieltää tai kiertää se kokonaan. Realismin vastakohta ei ole suinkaan idealismi, vaan subjektivismi. Vastaavasti idealismin vastakohta on materialismi.

Tosiasiat tarkistetaan tosi-epätosi-akselilla tai radikaalin tulkinnan avulla, jossa mitataan propositionaalisia asenteita. Olisi hyvä alkajaisiksi ottaa peruskäsitteet haltuun, niin säästyy turhilta ristiriitaisuuksilta.

Olemisenolemattomuus kirjoitti:

Eräs tapa vastata hankalaan kysymykseen on kieltää tai kiertää se kokonaan. Realismin vastakohta ei ole suinkaan idealismi, vaan subjektivismi. Vastaavasti idealismin vastakohta on materialismi.

Tosiasiat tarkistetaan tosi-epätosi-akselilla tai radikaalin tulkinnan avulla, jossa mitataan propositionaalisia asenteita. Olisi hyvä alkajaisiksi ottaa peruskäsitteet haltuun, niin säästyy turhilta ristiriitaisuuksilta.

Lue lisää

Tietoteoreettisen realismin vastakohta on tietoteoreettinen idealismi. Naivi realismi taas on sitä, ettei ota huomioon, että kaikki tieto ihmiselle tulee aistimusten, havaintojen, havaintokategorioidemme ja tieteemme kautta. Sen takia totuusteorioiksi ei myöskään riitä korrespondenssiteoria, vaikka se on oikea ja tosi, vaan tarvitaan muita totuusteorioita, koska käytännössä totuutta ja teoriaamme siitä ei koskaav voida asettaa vierekkäin ja vertailla niitä.

Materialismi pätee ainakin koko universumiin, sitä ei ole kukaan luonut, vaan se on aina ollut, sitä ja kaikkea muutakin, on tutkittava sellaisina kuin ne ovat, ilman mitään vieraita lisiä. Maailmamme saattaa silti olla luotu, niin ainakin minä ajattelen, siihen pätee idealismi, Jumala on järjestänyt asiamme ihmiselle sopiviksi tähän koetuspaikkaan henkiemme kehityksessä.

Materialismi ja idealismi väittelevät siitä onko henki ensisijaista vai aine. Voidaan myös yhdistää ne ja ajatella, että aina on henki ja aine yhtä aikaa kaikilla todellisuuden tasoilla. Energia ja aine, solut ja elämä, psyyke ja ruumis, jumalien ja enkelien ym henki ja ruumis. Yhteiskunnan talous ja yhteiskunnan hengenelämä.

Jonkun rajoitetun kokonaisuuden sisällä voidaan katsoa onko se tyhjä vai ei tietyistä tavaroista, silloin niitä ei ole. Mutta kaiken kokonaisuuden kohdalla ei ole mitään olemattomuutta, se nyt vaan sattuu olemaan, eikä ole tyhjä. Olemattomuuden mietiskely on tyhjää teoreettista mietiskelyä, vaikka Hegel aloitti logiikkansa: Ei mitään, oleminen, tuleminen. Teesi, antiteesi, synteesi.

"Vain ajattelu itse voi tuottaa sen, mitä kutsutaan olemassaoloksi."

Matemaattiset mallit ovat siitä ongelmallisia, että ne eivät perustu käsitteille, vaan käsitteiden konstruktioille. Lisäksi matematiikka konstruoi kaikki käsitteensä itse. Mikäli tuo konstruointi epäonnistuu, matemaattisesta mallista voi tulla intuition vastainen. Erittäin hyvin tämän tuo esille kaaosteoria outojen attraktoreiden avulla.

Jotta matemaattisesta mallista tulisi luotettava, tuo mainittu konstruktio tulee toteutua havainnoinnin pohjalta. Puolestaan havainnointi on mielle, jonka tulee olla välittömän riippuvainen kohteen läsnäolosta. Mielikuvitukselliset kohteet eivät siten käy matemaattisen konstruoinnin lähteeksi.

Jos universumin ulkopuolella on olemattomuutta niin silloinhan universumi on kuitenkin olemassa niin ettei ole niin ettei olisi mitään. Logiikka hoi! Se ettei olisi mitään tarkoittaa ettei missään ole mitään, muuten se tarkoittaa vain että jossain ei ole mitään, mikä tietysti voi olla mahdollista. Sitä kai lähinnä sanotaan tyhjäksi.

Joukko-opillisesti katsottuna "olemattomuus" on joukko, jossa ei ole yhtään jäsentä. Tällöin kyse on tyhjästä joukosta. Taustalla on ekstensionaalisuuden periaate. Jotta kahta joukkoa (kuten vaikkapa olemista ja olemattomuutta), voitaisiin pitää erillisinä joukkoina, täytyy olla ainakin yksi olio, joka on toisen jäsenenä, mutta ei toisen. Lienee selvää, kummassa joukossa on ainakin yksi jäsen.

Joukkoa, jossa ei ole yhtään alkiota tai jäsentä, on pelkkää muotoa ilman sisältöä. Ja ilman sisältöä, muoto on pelkkä teoreettinen käsite. Olemattomuuden todistaminen vaatisi kuitenkin sen havaituksi tulemista.

Tyhjä, tyhjempi, tyhjin, ovat käytännön arkikielen ilmaisuja. Oli sitten kyse avaruudesta, ämpäristä tai vaikkapa tyhjästä olutkolpakosta baaritiskillä, niin jokainen vähänkin fysiikkaan perehtynyt tietää, että nuo tyhjät astiat ovat kaikkea muuta kuin tyhjiä.

Olemista ja olemattomuutta voidaan tietenkin pyrkiä esittämään myös aktuaalisuuden ja potentiaalisuuden käsittein. Ilmavirtaus voi olla olematon, mutta kuitenkin tuo potentiaalinen ilmanvirtauksen mahdollisuus sisältyy itse ilmaan. Kun ilmanpaine muuttuu, olematon, mutta potentiaalinen ilmanvirtaus aktualisoituu, jne.