Kolviin liiketunnistin.

Vastaus ongemaan tulikin jo tuossa toisessa aloituksessa kysyjälle. Perinteisestä juottimesta ei kumminkaan tässä tapauksessa ole kaiketi kysymys. Juottimessa on alennettu valmiina olo tila josta juotin on juotoskunnossa muutamassa sekunnissa. Siihen on valmistajallakin tarjolla johdollisia telineitä, mutta kun niistä "makarooni sotkuista" halutaan eroon.

Perinteinen juotin on vähän hankala juuri tuon riittävän lämmön osalta. Vaatii pitkän lämmityksen ja sitten kun sitä lämpöä tarvittas vielä pikkuisen ei sitä ole tarjolla. Joissakin "halvoissa" säädettävissä juottimissa "lämpötilasäätö" on toteutettu tehonsäätönä. Nissä lämpötila sattuu sitten joskus tavoitteeseen, mutta juotostilanteeseen tarttis sitten säätää isommalle juotoksen ajaksi. Joissain on sitten oikein lämmitysvastuksen vastuarvonmittauksseen perustuvaa säätöä, kuten kalliissa vastineessa, mutta valmistustolenransseilla on menty vesittämään hyvä systeemi. Siis sellainen jossa lämmitysvastus vaihtuu kärjen ohella. Lämpiävät nopeasti ja pitävät lämmön juotostilanteessa kohtalaisesti, mutta säädetty lämpötila ei pidä paikkaansa. Ero on pahimmillaan kymmeniä asteita kuumana. No mitä tästä on sitten haittaa. Lyijyllisellä haitta pienempi. Lyijyttömällä lämpötila on oltava korkeampi ja onnistuneen juotoksen kannalta tuhojen syntymiseen kapeampi lämpötila alue. Myös toimintalämpöisen juottimen telineessä pito ei paranna tilannetta. Jopa vartti telineessä uudellakärjellä ja kärki ei toimi enää ilman kärjen elvytystä.

Itse en tuota taukojäähtymistä lyijylliselle kaipaa, mutta lyijyttömässä se olisi kiva. Siksi hain nopeaa lämpiämistä "halppis juottimista". Vielä jatketaan vanhalla, hitaalla termosstaatti versiolla lyijytön elvytyspurkki juottimen telineessä.

Olet Haminaattori oikeassa ja syy miksi haen jotain ratkaisua on vanhan neljäkymmentä vuotta käytössä olleen kolvin hajoaminen liikakuumuuteen. se nimittäin jäi päälle täysille ja suli pidikkeeseensä:

https://keskustelu.suomi24.fi/t/14768125/nonni-ny-se-kolvi-otti-ja-hajos-40vuoden-jalkeen--

Hommasin ensihätään tuollaisen vaihekulmasäätimellä varustetun 230Vac kolvin (Wattnikki ZD-99) kun se tuli tarpeeksi äkkiä postissa mutta ei siitä ole työkaluksi.
Joku taisi sitten täällä vihjaista noista HAKKO kopioista ja sellaisen 936-kolvin sitten hommasin mutta haluaisin välttää tuon kolvin lämpökuoleman, joten aion lisätä siihen jonkinlaisen automatiikan että esimerkiksi 10min jälkeen kolvi siirtyy IDLE-tilaan ja laskee lämpötilan johonkin esiasetettuun alempaan arvoon.
Ja kun kolvin taas tempasee telineestään tuo edellä mainittu liikeanturi saa sen nostamaan lämpötilan aseteltuun juotoslämpötilaan takaisin.
Oikeanlaisen kytkennän saa helposti tehtyä jollain timeripiirillä.

Jospa väsäilisi tuollaiseen "ZD-99" klooniin mikrokytkimen? Ohjaa säädön täysille, kun kolvin nostaa telineestä. Kytkin voi olla sen metallikierukan jalassa missä kolvi roikkuu, eli kun siihen tulee painoa vähän enemmän, napsahtaa pois päältä.
Sitten tuossa on vanha nicd-akuilla toimiva kolvi valolla. Lämpenee kylmästä lämpimäksi n. 15 sekunnissa. Siitä olen miettinyt, että jos saisi sen puoliteholle telineeseen, voisi olla nopea - ongelma on vain, etten ole nähnyt enää uusia teriä tuohon missään ja nykyään jo huonossa kunnossa. Sellainen 1cm korkea metallilieriö, johon menee kaksi "rautalankaa" sisälle ja keraamia välissä.

Kahvinkeittimen termostaatti siihen naksumaan?

Minä vähän ihmettelin että eikös tämä meidän trolli kommentoi mitenkään tätä mejdän keskustelua mutta tulihan se sieltä ja vielä itseään lisäten. Ei voi muuta kun todeta joidenkin huumorin olevan kovin yksinkertaista ja jopa tyhmää ja lapsellista kun katsoo tuota tekstiä.
Valvookin ressukka vielä; kyllä lasten pitäisi mennä jo ennen kahdeksaa nukkumaan.
Mutta kovin nuorena on aloittanut elektroniikan harrastuksen kun nyt jo tietää kolvin ja keraamin. Pitäsiköhän vanhemmille kertoa mitä heidän lapsensa öisin harrastaa?

Kaikki vaihtoehdot ovat tervetulleita. Mietin vastaantulevaan ongelmaan kymmenkunta ratkaisumallia. Kehittelen niitä mielessä. Paperille pääsee puolenkymmentä, joista kehittelyä ja analysointia. Seuraavaksi onkin sitten mittausten vuoro, josita sitten valikoituu lopullisen toteutuksen versio.

Keskenjääneissä tapauksissa on luonteen omaista ollut, kun projeksti on lähtenyt liikkeelle valmiista suunnitelmista. Eteentulevat ongelmat ovat olleet mahdollisia ja lopuksi upottaneet projektin lopulta. Mahdollinen ongelma ja sen kiertäminen onkin sitä innovatiivisuutta jota peräänkuulutan. Alunperin hulluta kuulostava idea saatta olla onnistunein vaikka se olisi esitettynä vitsiksi.

Äääh! Taas mä saarnaan.