Iltalukemiseksi suomenkielellä

Mikä on paras kotimainen (suomalainen) kirja (kaunokirjallisuus) jonka olet viime vuoden aikana lukenut? Ja jonka voi hakea e-kirjana tablettiin iltalukemisiksi?

82

1282

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • John P. Marquand
      Vilpittömästi teidän
      -
      Aivan Suomalainen ei kirjoittaja ole.
      Mutta kuitenkin kirjoitti sen-laisen tarinan, johon Tauno ja Regina eivät koskaan olisi pystyneet.
      -
      Lukemisen arvoisia Nyky-kirjailijoita on Suomessa enää Koira-mäen tarinat.
      Kirjoittajana Mauri Kunnas.
      Kirjassa on kuviakin.

      H.

      • Peukaloisen-hetket

        Tuleeko sinulle myös Nak-ke Na-kut-ta-ja ja Texti Willerin sarja-kuvat?


      • Bengalitikku

        Isohoo

        Luetko sinä lapsenlapsillesi kirjoja?


      • Heikunkeikku
        Bengalitikku kirjoitti:

        Isohoo

        Luetko sinä lapsenlapsillesi kirjoja?

        Miks kaikki sanoo, että "isohoo"?
        Ei se mikään isohoo ole, vaan MINÄ oon isohoo.

        Toi nimimerkki on kirjoitettu Pienellä ja Mun nimimerkki Isolla.
        Eikö sekin jo jotakin sano.

        Se yrittää vaan Ylentää ittiään, laittamalla kirjoituksensa loppuun ison H-kirjaimen.:)
        Ei se elämä niin mene.
        Pysykööt hän lestissään.
        Pieni-hoo on ihan sopeva hänelle:)


      • Bengalitikku

        Pzzzzt. No, enhän minä hänen koostaan tiedä mitään.
        Ihailee tuota Hetaa, joten olen päätellyt hänen olevan pienen ja heiveröisen.
        Ehkä hän on ollut muhkeampi, sillä muistaisin jostain tosi vanhasta = 2v ketjusta, että olisi pudotellut painoa.
        Hei - en edes tiedä, millaiset lestit hällä on ja heitteleekö niitä, - kun heikun.
        Eik' hän Yle-nnä vaan hän M-teevettää vissiin enämpi, kun sitä rallyä diggaa.


    • Johanna Valkama; Itämeren Auri, en tosin tiedä saako e-kirjana, tykkään lukea kirjat ihan kirjoina, e-kirja on mielestäni jotenkin tunnelmaton.

    • pirremiinapas

      Olen aloittanut,Panu Rajalan Virvatuuli Eino Leinon elämä.

      • pirremiinapas

        Siis aivan perinteinen versio, ei tabletilta.


    • Heikunkeikku

      Heitän taasen hyvät huomenet täältä pakkasten kourista. Jo tietoisuus, että ulkona on kylmä,
      saa aikaan sen, että sisätiloissakin mukamas viluttaa niin pirusti.

      Tarkoitatko suomalaista kirjailijaa, vai mitä tahansa kirjaa, jonka sivuilla suomen kieltä komeilee?

      Eikö se ole hankalaa lukea tekstiä joltakin tabletilta? Jotenkin siltä tuntuu, kun itsellä ei ole kokemusta.
      Minä tykkään pitää kourassa Oikeaa kirjaa. Sivuja hypistellä, vilkasta missä kohtaa kirjaa oon menossa. Ahaa, nyt oon päässyt puolen välin ylitte. Tai kohta oon puoles välis. Jne. Jne.
      Sitten oon kans semmonen, että jos jollakin sivulla on joku tosi hyvä lause tai mikä tahansa sanarypäskä, niin käännän sivun nurkan hiirenkorvalle, että löydän sen sitten helposti, jos myöhemmin tulee mieleen, että mitäs ja kuinkas siinä kirjassa olikaan.

      Runokirjoissa mulla on hiirenkorvia oikein, noh jos ei nyt pilvin pimein, niin ainaskin puolipilvin pimein:)
      Mulla on omia systeemejä noille hiirenkorvillekin. Vuosien varrella on kertynyt lähes diplomitason hiirenkorvuus. Hiirenkorva Iso, hiirenkorva pieni, hiirenkorva sivun alalaidassa, hiirenkorva ylläällä. Joku runo, johon miellyn aivan tavattomasti, niin "hän" ansaitsee niin ISON korvan, että ei se enää mikään pikkuhiirulaisen korva ole. Kromosomihiiri, joo.
      Miksi-miksi-miksi näin?
      Jonkun asian yhteydessä tai jos joku kysyy, tai on aivan pakko-pakko löytää äkkiä joku juuri Se-runo, niin hiirenkorva ohjaa minut löytämään kyseisen sivun Äkkiä. Ei mene turhaa aikaa hypistellä kirjojen sivuja ja etsiskellä.

      Äänikirjat ovat kans semmosia, joita en miellä kirjoiksi laisinkaan.
      Eihän voi sanoa lukeneensa jonkun kirjan, jos sitä ei ole lukenut. Imenyt vaan korviinsa ja korvat ja silmät ovat ihan eri aisteja. Ei voi sanoa lukeneensa, vaan pitää sanoa kuunnelleensa.
      Joskus vaan joku on sanonut lukeneensa, vaikka onkin kuunnellut.

      Jaaha, pitäiskö vastata aloitukseen:)
      Mulla ei nyt tule mieleen suomalaisen kirjailijan kirjoittamaa kirjaa, jota voisin suositella.
      Oikeastaan luen aika vähän suomalaista kirjallisuutta.

      Sitten kun aloittaja saa oman kirjan julkaistua, niin sitten voisin helposti, hyvin helposti, sanoa, että lukekaa immeiset se, kovin on mielenkiintoista kirjoitusta.

      • Niin joo, tarkoitin nimenomaan suomalaista kaunokirjallisuutta, suomalaisen kirjoittamaa ja suomeksi. Kyllä käännöskirjallisuuskin käy, kunhan vain kääntäjä on ammattitaitoinen.
        Googlen Playbooks ei löydä suomenkielisiä kirjoja, joten ne on kai ostettava adlibriksestä ja ladattava suoraan tabletille.
        ***
        Tabletista tai amazon kindlestä vain sen verran sen puolustukseksi että siitä puuttuu vain "oikean" kirjan paino ja haju. Mitkä molemmat on oikeesti vain etuja, ei haittoja. Sängyssä se on kevyt ja siinä on oma valo ja sitten tietenkin siinä on koko e-kirjatuotanto mukana olkalaukussa tai repussa menet minne menetkin. Pikkuflikkana olin aikamoinen lukutoukka ja olin lukenut kansakoulun kirjaston kirjat läpi jo ennen varsinaista kouluunmenoa nutturapäisen opettajattareni suureksi harmiksi, jonka mielestä tyttölapsen ei tarvinnut olla niin utelias ja tiedonhaluinen, riitti kun osasi laulaa nuotilleen jääkärien marssin ja virkata patalapun joka ei mennyt kupruun.
        ***
        Oikolukiessani omia tekstejäni huomasin, että taivutan joskus väärin tai käytän väärää sanaa ilmaisemaan tarkoitusta tai asiaa ja siihen kielen "ruostumiseen" auttaa pikakuurina pari suomenkielistä kirjaa yöpöydällä. Taidan lähteä vilkaisemaan kirjastosta heti kun pääsemme likkeelle täältä lumen saartamasta Daalan rannasta. Päätaloa olisi hyllyssäkin lukematta, mutta olen vierastanut sitä.
        ***
        (lisään vielä ihan pikkuisen kirjan loppuun ja sitten se onkin valmis. Sisko juuri laittoi viestiä että hänellä on mukava kirje tallessa minulta, vuodelta 1981 ja aion lukea sen vielä. )
        ***
        Heikulle suurkiitoksia kannustuksesta :) Taidan laittaa nimesi (nimimerkkisi) sille sivulle missä kiitellään tukijoukkoja. Vai onko suomalaisissa kirjoissa sellaista sivua ollenkaan? Amerikkalaiset kirjailijat lisäävät aina pitkän listan esilukijoita ja perheenjäseniä, ystäviä ja oikolukijoita, kavereita ja sukulaisia eka sivulla.


      • Heikunkeikku
        Paloma.se.co kirjoitti:

        Niin joo, tarkoitin nimenomaan suomalaista kaunokirjallisuutta, suomalaisen kirjoittamaa ja suomeksi. Kyllä käännöskirjallisuuskin käy, kunhan vain kääntäjä on ammattitaitoinen.
        Googlen Playbooks ei löydä suomenkielisiä kirjoja, joten ne on kai ostettava adlibriksestä ja ladattava suoraan tabletille.
        ***
        Tabletista tai amazon kindlestä vain sen verran sen puolustukseksi että siitä puuttuu vain "oikean" kirjan paino ja haju. Mitkä molemmat on oikeesti vain etuja, ei haittoja. Sängyssä se on kevyt ja siinä on oma valo ja sitten tietenkin siinä on koko e-kirjatuotanto mukana olkalaukussa tai repussa menet minne menetkin. Pikkuflikkana olin aikamoinen lukutoukka ja olin lukenut kansakoulun kirjaston kirjat läpi jo ennen varsinaista kouluunmenoa nutturapäisen opettajattareni suureksi harmiksi, jonka mielestä tyttölapsen ei tarvinnut olla niin utelias ja tiedonhaluinen, riitti kun osasi laulaa nuotilleen jääkärien marssin ja virkata patalapun joka ei mennyt kupruun.
        ***
        Oikolukiessani omia tekstejäni huomasin, että taivutan joskus väärin tai käytän väärää sanaa ilmaisemaan tarkoitusta tai asiaa ja siihen kielen "ruostumiseen" auttaa pikakuurina pari suomenkielistä kirjaa yöpöydällä. Taidan lähteä vilkaisemaan kirjastosta heti kun pääsemme likkeelle täältä lumen saartamasta Daalan rannasta. Päätaloa olisi hyllyssäkin lukematta, mutta olen vierastanut sitä.
        ***
        (lisään vielä ihan pikkuisen kirjan loppuun ja sitten se onkin valmis. Sisko juuri laittoi viestiä että hänellä on mukava kirje tallessa minulta, vuodelta 1981 ja aion lukea sen vielä. )
        ***
        Heikulle suurkiitoksia kannustuksesta :) Taidan laittaa nimesi (nimimerkkisi) sille sivulle missä kiitellään tukijoukkoja. Vai onko suomalaisissa kirjoissa sellaista sivua ollenkaan? Amerikkalaiset kirjailijat lisäävät aina pitkän listan esilukijoita ja perheenjäseniä, ystäviä ja oikolukijoita, kavereita ja sukulaisia eka sivulla.

        Hyvä maininta tuo "kirjan paino ja haju". Joo, minä tahdon Nuuhkia kirjan sisääni :) Ja ranteet puutuen urheasti kantaa raskasta kirjaa makuuasennossa, asentoa välillä vaihtaen.
        Tuommoset pienet hankaluudet vaan antaa lukemiselle sitä lisämaustetta.
        Minusta ei olisi tablettien pyörittämiseen ja lukemaan sitä kautta tekstiä. En tiedä, johtuuko se siitä, että en omista tablettia:)

        Se on ehdottomasti hyvä asia lukea tekstiä ja sitä kautta saada vaih´vihkaa, salaa, ujutettua kielioppiasioita ynnä muita taivutuksia mieleensä.
        Sen takia minä kirjoitan täy-del-lis-tä suomenkieltä, koska luen niin paljon:)
        Okei, voi olla, saattanee, että hieman liioittelin tos äskesessä, mut kuitenkin jotenkin, tahi....

        Minä palajan astiallesi sähköpostin kautta täs kun saan aikaa järjestettyä.
        Ja jos vielä sieltä päin tulllooo se kirjan loppukin. "Sen ihan pikkusen"-kirjoitus.


      • Paloma.se.co kirjoitti:

        Niin joo, tarkoitin nimenomaan suomalaista kaunokirjallisuutta, suomalaisen kirjoittamaa ja suomeksi. Kyllä käännöskirjallisuuskin käy, kunhan vain kääntäjä on ammattitaitoinen.
        Googlen Playbooks ei löydä suomenkielisiä kirjoja, joten ne on kai ostettava adlibriksestä ja ladattava suoraan tabletille.
        ***
        Tabletista tai amazon kindlestä vain sen verran sen puolustukseksi että siitä puuttuu vain "oikean" kirjan paino ja haju. Mitkä molemmat on oikeesti vain etuja, ei haittoja. Sängyssä se on kevyt ja siinä on oma valo ja sitten tietenkin siinä on koko e-kirjatuotanto mukana olkalaukussa tai repussa menet minne menetkin. Pikkuflikkana olin aikamoinen lukutoukka ja olin lukenut kansakoulun kirjaston kirjat läpi jo ennen varsinaista kouluunmenoa nutturapäisen opettajattareni suureksi harmiksi, jonka mielestä tyttölapsen ei tarvinnut olla niin utelias ja tiedonhaluinen, riitti kun osasi laulaa nuotilleen jääkärien marssin ja virkata patalapun joka ei mennyt kupruun.
        ***
        Oikolukiessani omia tekstejäni huomasin, että taivutan joskus väärin tai käytän väärää sanaa ilmaisemaan tarkoitusta tai asiaa ja siihen kielen "ruostumiseen" auttaa pikakuurina pari suomenkielistä kirjaa yöpöydällä. Taidan lähteä vilkaisemaan kirjastosta heti kun pääsemme likkeelle täältä lumen saartamasta Daalan rannasta. Päätaloa olisi hyllyssäkin lukematta, mutta olen vierastanut sitä.
        ***
        (lisään vielä ihan pikkuisen kirjan loppuun ja sitten se onkin valmis. Sisko juuri laittoi viestiä että hänellä on mukava kirje tallessa minulta, vuodelta 1981 ja aion lukea sen vielä. )
        ***
        Heikulle suurkiitoksia kannustuksesta :) Taidan laittaa nimesi (nimimerkkisi) sille sivulle missä kiitellään tukijoukkoja. Vai onko suomalaisissa kirjoissa sellaista sivua ollenkaan? Amerikkalaiset kirjailijat lisäävät aina pitkän listan esilukijoita ja perheenjäseniä, ystäviä ja oikolukijoita, kavereita ja sukulaisia eka sivulla.

        Minäkin olin lukutoukka, ja piilouduin uunin päälle lukemaan kun ei oikein ollut rauhallista paikkaa muuten. Jos oli oikein jännittävä kirja ja ei malttanut nukkua, ja kun ei saanut pitää sähkövaloja päällä, minä otin sähkölampun ja luin peiton alla, tai ikkunan ääressä hieman valoisamman vuodenaikaan.

        Isäni kyllä sanoi, että jos tuo tyttö lukisi läksyjä yhtä ahneesti kuin lainakirjoja, varmana tulisi vähintäänkin professori :)


      • Äyskäripää
        Paloma.se.co kirjoitti:

        Niin joo, tarkoitin nimenomaan suomalaista kaunokirjallisuutta, suomalaisen kirjoittamaa ja suomeksi. Kyllä käännöskirjallisuuskin käy, kunhan vain kääntäjä on ammattitaitoinen.
        Googlen Playbooks ei löydä suomenkielisiä kirjoja, joten ne on kai ostettava adlibriksestä ja ladattava suoraan tabletille.
        ***
        Tabletista tai amazon kindlestä vain sen verran sen puolustukseksi että siitä puuttuu vain "oikean" kirjan paino ja haju. Mitkä molemmat on oikeesti vain etuja, ei haittoja. Sängyssä se on kevyt ja siinä on oma valo ja sitten tietenkin siinä on koko e-kirjatuotanto mukana olkalaukussa tai repussa menet minne menetkin. Pikkuflikkana olin aikamoinen lukutoukka ja olin lukenut kansakoulun kirjaston kirjat läpi jo ennen varsinaista kouluunmenoa nutturapäisen opettajattareni suureksi harmiksi, jonka mielestä tyttölapsen ei tarvinnut olla niin utelias ja tiedonhaluinen, riitti kun osasi laulaa nuotilleen jääkärien marssin ja virkata patalapun joka ei mennyt kupruun.
        ***
        Oikolukiessani omia tekstejäni huomasin, että taivutan joskus väärin tai käytän väärää sanaa ilmaisemaan tarkoitusta tai asiaa ja siihen kielen "ruostumiseen" auttaa pikakuurina pari suomenkielistä kirjaa yöpöydällä. Taidan lähteä vilkaisemaan kirjastosta heti kun pääsemme likkeelle täältä lumen saartamasta Daalan rannasta. Päätaloa olisi hyllyssäkin lukematta, mutta olen vierastanut sitä.
        ***
        (lisään vielä ihan pikkuisen kirjan loppuun ja sitten se onkin valmis. Sisko juuri laittoi viestiä että hänellä on mukava kirje tallessa minulta, vuodelta 1981 ja aion lukea sen vielä. )
        ***
        Heikulle suurkiitoksia kannustuksesta :) Taidan laittaa nimesi (nimimerkkisi) sille sivulle missä kiitellään tukijoukkoja. Vai onko suomalaisissa kirjoissa sellaista sivua ollenkaan? Amerikkalaiset kirjailijat lisäävät aina pitkän listan esilukijoita ja perheenjäseniä, ystäviä ja oikolukijoita, kavereita ja sukulaisia eka sivulla.

        Jari Tervon Myyrä on lukukokemus. Fiktiivinen kertomus, jossa historiallisia tosiasioita ja tunnettuja henkilöitä nimiltä mainisematta.
        Hauska.


      • pirremiinapa kirjoitti:

        Minäkin olin lukutoukka, ja piilouduin uunin päälle lukemaan kun ei oikein ollut rauhallista paikkaa muuten. Jos oli oikein jännittävä kirja ja ei malttanut nukkua, ja kun ei saanut pitää sähkövaloja päällä, minä otin sähkölampun ja luin peiton alla, tai ikkunan ääressä hieman valoisamman vuodenaikaan.

        Isäni kyllä sanoi, että jos tuo tyttö lukisi läksyjä yhtä ahneesti kuin lainakirjoja, varmana tulisi vähintäänkin professori :)

        Voi kun tulee lapsuus mieleen, isäni kävi tarkistamassa, onko läksykirja, vai romaani. Ovelana tyttönä, molemmat olivat siinä päällekkäin. Olin kaupunkimme kirjaston suurkuluttaja.


      • Heikunkeikku
        pirremiinapa kirjoitti:

        Minäkin olin lukutoukka, ja piilouduin uunin päälle lukemaan kun ei oikein ollut rauhallista paikkaa muuten. Jos oli oikein jännittävä kirja ja ei malttanut nukkua, ja kun ei saanut pitää sähkövaloja päällä, minä otin sähkölampun ja luin peiton alla, tai ikkunan ääressä hieman valoisamman vuodenaikaan.

        Isäni kyllä sanoi, että jos tuo tyttö lukisi läksyjä yhtä ahneesti kuin lainakirjoja, varmana tulisi vähintäänkin professori :)

        Vai olet sinäkin ollut lukutoukka. Toukkana näköjään "suvenkorentokin" on lapsena toukkaillut. Ja moni muukin on sanonut olevansa.
        Mun täytyy sanoa, että vaikka nykyään (jo kymmeniä vuosia) olen kirjoja hanakasti lukeva, niin lapsena en kirjoja lukenut.
        Mulla oli niin paljon muita juttuja, joihin keskityin, että ei tullut edes mieleen napata kirja käteen. Suoraan sanoen ei yhtään huvittanut (mitä ihmettelen nyt).
        Jos nyt ei lasketa sitä aikaa lapsena, kun mulle luettiin paljon satuja satukirjoista ja äitini keksi päästään aivan joka ilta mulle satuja, niin muuten en itse lukenut.

        Piirtelin jatkuvalla syötöllä. Se vei aikaa. Tein kyllä omia "kirjoja". Kuvitin ja tälläilin pieniä tekstin pätkiä kuvien viereen. Semmosia satuja siis. Yleensä eläimiin liittyviä. Se oli kivaa aikaa.
        Sitten tuli lisänä pianonsoitto, johon innostuin niin kovasti, että silloin en ainakaan olisi ehtinyt ruveta lukemaan.
        Sen jälkeen sitten olikin se aika, kun aloin etsimään itselleni aviomiestä:)

        Sanotaan (kuulemma), että nykyajan nuoret eivät pahemmin lue kirjoja. Minä olen eri mieltä, sillä esim. oppilaani lukevat hämmästyttävän paljon kirjoja. He ovat kirjastojen suurkuluttajia.
        Ja ei vain vähän vanhemmat nuoret, vaan 8-9-vuotiaatkin lukevat suorastaan älyttömästi.


        En voi olla lisäämättä, koska tässä aloituksessa kirjoista puhutaan, että tämän viikon keskiviikkona mun yks 10-vuotias oppilas (tyttö) toi innoissaan itse kirjoittaman kirjan.
        Tai keskeneräisen kirjan, kuulemma vielä jatkuu.
        Viime viikolla yllätyin, kun hän kertoi, että kirjoittaa vapaa-aikanaan paljon ja on kirjoittamassa kirjaa. Toki hämmästyin ja aloin kyselemään, että mitä kuinka, häh, onks kivaa ym. ym. )
        Hän lupautui kopioimaan kirjansa minulle. Minä sanoin, että JIPPII JOOOOO, kivaa!!!

        Niinpä hän sitten toi keskiviikkona minulle kirjan. Siinä oli n. 15 sivua. Teksti kirjoitettu koneella. jokaisella kirjan aukeamalla, toisella sivulla, oli kuva. Kuvat hän oli ottanut tietokoneelta.
        Isä oli avustanut tulostamisessa.

        "Susta taitaa tulla isona kirjailija, kun noin innolla kirjoittelet", sanoin hänelle.
        "Ei tuu, ku musta tulee eläinlääkäri", tyttö vastasi.

        Saapi nähdä mikä hänestä "tuloo".


      • pirremiinapas

        heikku, kerran oli puhetta Päätalon kirjoista ja kysyit, että mistä kirjasta kannattaisi aloittaa, kerroithan mieheltäsi jääneen koko sarja kys.kirjailijan kirjoja; mielestäni "Nuorikkoa näyttämässä" on aika vaiherikas matka :). Näin jos sitten yleensäkään kiinnostut Päätaloista .


      • Heikunkeikku
        pirremiinapas kirjoitti:

        heikku, kerran oli puhetta Päätalon kirjoista ja kysyit, että mistä kirjasta kannattaisi aloittaa, kerroithan mieheltäsi jääneen koko sarja kys.kirjailijan kirjoja; mielestäni "Nuorikkoa näyttämässä" on aika vaiherikas matka :). Näin jos sitten yleensäkään kiinnostut Päätaloista .

        Muistat hiemn väärin, mikä ei laisinkaan haittaa, eipä tietenkään, mutta pistän asiat oikeaan järjestykseen:)

        Se oli niin, että Minä ostin ekana yhteisenä joulunamme miehelleni Päätalon kirjan lahjaksi.
        Mikä oli aivan vikatikkiostos, koska eihän mieheni semmosesta ollut kiinnostunut. Tuossa vaiheessa en vaan vielä sitä tiennyt. Samaisena jouluna Mieheni osti minulle lahjaksi Keittokirjan, josta salaa syämmessäin loukkaannuin, vaikken sitä hänelle sanonutkaan. Myöhemmin sanoin kyllä.

        Kirjoitin, että mulla on se mun ostama Päätalo ja sitten äitini Päätaloja vino pino.
        Paitsi ei koko sarjaa.
        En ole lukenut yhtään Päätaloa, vaikka niitä onkin tuola ylähyllyllä.
        Joku inspiraatio on puuttunut.

        Käväsin tihruttamassa Päätalon kirjojen nimiä, mutta koska ovat ihan katon rajassa, en nähnyt niin kauas:) Olis pitänyt kämpiä tuolille nähdäkseni ja en kämpinyt nyt tähän hätään.
        Tarkistan myöhemmin.

        Olen aloittanut juuri uuden kirjan lukemisen (tätä ennen kun olen lukenut Paloman tulevaa kirjaa). Juha Vuorisen kirja nimeltään Painajainen Piparitalossa on hyvällä alulla.
        Tuo on vähän eri tyylinen, mitä yleensä luen, mutta kivalta vaikuttaa. Sopiva välikirja miettiessäni, mitä seuraavaksi alan lukemaan.

        Pistän korvani taa tuon "Nuorikkoa näyttämässä"-kirjan. Kiitos ehdotuksesta.


      • likujykj
        Äyskäripää kirjoitti:

        Jari Tervon Myyrä on lukukokemus. Fiktiivinen kertomus, jossa historiallisia tosiasioita ja tunnettuja henkilöitä nimiltä mainisematta.
        Hauska.

        Goljatti on parempi Tervon kirjoista, vaikka tämä viimeinen aivan seko.


      • Paloma.se.co kirjoitti:

        Niin joo, tarkoitin nimenomaan suomalaista kaunokirjallisuutta, suomalaisen kirjoittamaa ja suomeksi. Kyllä käännöskirjallisuuskin käy, kunhan vain kääntäjä on ammattitaitoinen.
        Googlen Playbooks ei löydä suomenkielisiä kirjoja, joten ne on kai ostettava adlibriksestä ja ladattava suoraan tabletille.
        ***
        Tabletista tai amazon kindlestä vain sen verran sen puolustukseksi että siitä puuttuu vain "oikean" kirjan paino ja haju. Mitkä molemmat on oikeesti vain etuja, ei haittoja. Sängyssä se on kevyt ja siinä on oma valo ja sitten tietenkin siinä on koko e-kirjatuotanto mukana olkalaukussa tai repussa menet minne menetkin. Pikkuflikkana olin aikamoinen lukutoukka ja olin lukenut kansakoulun kirjaston kirjat läpi jo ennen varsinaista kouluunmenoa nutturapäisen opettajattareni suureksi harmiksi, jonka mielestä tyttölapsen ei tarvinnut olla niin utelias ja tiedonhaluinen, riitti kun osasi laulaa nuotilleen jääkärien marssin ja virkata patalapun joka ei mennyt kupruun.
        ***
        Oikolukiessani omia tekstejäni huomasin, että taivutan joskus väärin tai käytän väärää sanaa ilmaisemaan tarkoitusta tai asiaa ja siihen kielen "ruostumiseen" auttaa pikakuurina pari suomenkielistä kirjaa yöpöydällä. Taidan lähteä vilkaisemaan kirjastosta heti kun pääsemme likkeelle täältä lumen saartamasta Daalan rannasta. Päätaloa olisi hyllyssäkin lukematta, mutta olen vierastanut sitä.
        ***
        (lisään vielä ihan pikkuisen kirjan loppuun ja sitten se onkin valmis. Sisko juuri laittoi viestiä että hänellä on mukava kirje tallessa minulta, vuodelta 1981 ja aion lukea sen vielä. )
        ***
        Heikulle suurkiitoksia kannustuksesta :) Taidan laittaa nimesi (nimimerkkisi) sille sivulle missä kiitellään tukijoukkoja. Vai onko suomalaisissa kirjoissa sellaista sivua ollenkaan? Amerikkalaiset kirjailijat lisäävät aina pitkän listan esilukijoita ja perheenjäseniä, ystäviä ja oikolukijoita, kavereita ja sukulaisia eka sivulla.

        Kyllä minä suosittelen kuitenkin, että lukisit sitä Päätaloa, nimenomaan Iijoki-sarjaa, jos se jo hyllyssäsikin on painettuna versiona. Se saattaa tuntua aluksi raskaalta, mutta kun siihen pääsee sisälle, se tuntemus häviää. Koko sarjaa eikä välttämättä koko kirjaakaan kannata lukea, jos tyyli ei rupea muutaman luvun jälkeenkään miellyttämään, mutta kokeilla kannattaa.

        Minä suosittelisin ensimmäiseksi Huonemiehen poikaa, joka on sarjan ensimmäinen.


      • jocus kirjoitti:

        Kyllä minä suosittelen kuitenkin, että lukisit sitä Päätaloa, nimenomaan Iijoki-sarjaa, jos se jo hyllyssäsikin on painettuna versiona. Se saattaa tuntua aluksi raskaalta, mutta kun siihen pääsee sisälle, se tuntemus häviää. Koko sarjaa eikä välttämättä koko kirjaakaan kannata lukea, jos tyyli ei rupea muutaman luvun jälkeenkään miellyttämään, mutta kokeilla kannattaa.

        Minä suosittelisin ensimmäiseksi Huonemiehen poikaa, joka on sarjan ensimmäinen.

        Minulla on neljä Päätaloa hyllyssä jotka Legolassi toi mukanaan ja sillä on kuulemma vintillä laatikollinen lisää. En tiedä sarjoista.....mutta tässä ryhmässä on sen nimisiä kirjoja kuin Miinoitettu rauha, Liekkejä laulumailla, Ukkosen ääni, Pohjalta ponnistaen.


      • Paloma
        Nuo mainitsemasi ovat Iijoki-sarjaa, ja tietysti niistäkin voi saada jonkinlaista tuntumaa kirjailijaan, mutta minusta alkupään kirjat ovat sikäli hauskempia, että niissä on paljon Taivalkosken hersyvää murretta. Päätalon parhaita puolia on ihmiskuvaus, ja alkupään kirjoissa hänen äitinsä ja isänsä luonteet tulevat hauskimmin tallennetuiksi.


    • Eve Hietamies; Hammaskeiju.

    • 1eero

      Kirjailijoista voi olla mielipiteitä niinhän on myös makumieltymissä, pari viimestä lukemista tabletilla siis luin kirjan tabletilla, kirjasta luettuna ehdottomasti parempi mutta tabletilla on kätevämpi saada luettava käteensä missä tahansa.

    • Heikunkeikku

      No jos sen kirjan ei tarvitse olla suomalaisen kirjailijan kirjoittama, niin voisin ehdottaa yhtä mielenkiintoista kirjaa luettavaksesi sinulle ja myös muille palstalaisille.
      Ainutlaatuisen kiehtova tositarina naisesta, joka liittyi muukalaislegioonaan.

      Kirjan nimi: Susan Travers: Rohkeutta huomiseen. Nainen muukalaislegioonassa

      Susan Travers syntyi 1909 varakkaaseen englantilaisperheeseen. Seikkailunhaluinen nuori nainen vietti huoletonta seurapiirielämää ihailijoidensa kustannuksella eri puolilla Eurooppaa, mutta kaipasi suurempaa haastetta.
      Kun toinen maailmansota syttyi, hän liittyi Ranskan Punaiseen Ristiin sairaanhoitajaksi.
      Ensimmäisenä komennuksellaan hän matkusti talvisodan runtelemaan Suomeen.

      Sodan jatkuessa Travers liittyi Vapaan Ranskan joukkoihin. Pesti vei hänet legioonalaisten mukana kenraali Koenigin autonkuljettajaksi pohjois-Afrikan aavikolle - ja intohimoiseen romanssiin vailla tulevaisuutta.

      Susan Travers on palkittu urheudestaan Ranskan muukalaislegioonan korkeimmalla sotilasansiomerkillä, Kunnialegioonan ritarinmerkillä.

      Kirjassa on myös valokuvia.
      Suosittelen.

      Minulla olis vielä yksi elämnkerrallinen kirja. Se on hyllyssäni, mutta missäs kohtaa se on. Tällä haavaa en osaa sanoa. Jos löydän sen, niin pistän senkin tänne ehdotukseksi, jos vaikka jotakin kiinnostaisi.

    • Kaikille kiitos suosituksista. Kirjojen nimet on pantu talteen; Mauri Kunnasta ja Nakke Nakuttajaa lukuunottamatta, jotka olivatkin jo minulle ennestään tuttuja. :))
      Muuten, luin hiljakkoin jostain miten tärkeää ääneenlukeminen on lapsille. Siis että joku aikuinen lukee heille ääneen.
      Aloitetaanko kampanja "Mummot ja Vaarit Lukee Lapsenlapsilleen"

      • "Paloma.se.co"

        Mummot ja Vaarit lainaavat padiaan lapsen-lapsilleen ?
        -
        Korjaa kirjoitustasi:
        ...lukevat lap...

        H.


      • hunksz kirjoitti:

        "Paloma.se.co"

        Mummot ja Vaarit lainaavat padiaan lapsen-lapsilleen ?
        -
        Korjaa kirjoitustasi:
        ...lukevat lap...

        H.

        Korjaan huolimattomasti lukenutta hunkszia:
        Mummot ja Vaarit lukevat ÄÄNEEN lapsenlapsilleen. Siihen tarvitaan tosin lukutaitoa, kärsivällisyyttä, lapsenlapsien olemassaoloa, kiinnostusta heidän elämäänsä.
        Itse lukeminen voi tapahtua joko pädiltä tai kirjasta. Esim. iltasatuna sängynreunalta kun pienet ovat yökylässä.
        (Oma mussukkani, 11-vuotias, tulee eka kertaa junalla mummolaan tänään) Lukee tosin jo paremmin kuin kukaan meistä.


      • Paloma.se.co kirjoitti:

        Korjaan huolimattomasti lukenutta hunkszia:
        Mummot ja Vaarit lukevat ÄÄNEEN lapsenlapsilleen. Siihen tarvitaan tosin lukutaitoa, kärsivällisyyttä, lapsenlapsien olemassaoloa, kiinnostusta heidän elämäänsä.
        Itse lukeminen voi tapahtua joko pädiltä tai kirjasta. Esim. iltasatuna sängynreunalta kun pienet ovat yökylässä.
        (Oma mussukkani, 11-vuotias, tulee eka kertaa junalla mummolaan tänään) Lukee tosin jo paremmin kuin kukaan meistä.

        "Paloma.se.co"

        Enpä usko HUNKSZ:n olleen huolimaton.
        -
        Mitäpä jos lukisin sinulle ääneen muutaman herkullisen kohdan Willis:n ja Bessien tarinasta?
        Lähettäisin sen padiisi sitten?
        -
        Minulla on pelottavan samettinen ääni.
        Siihen voisit kietoa jalkasi kuten kalliin tyynysi Silkkeihinkin.

        Kramande

        H.


      • ItserakasRäpeltäjäHän
        hunksz kirjoitti:

        "Paloma.se.co"

        Mummot ja Vaarit lainaavat padiaan lapsen-lapsilleen ?
        -
        Korjaa kirjoitustasi:
        ...lukevat lap...

        H.

        Opettele itse kirjoittamaan suomen kieltä oikein, ennenkuin korjailet (= yrität korjailla) itseäsi osaavampien kirjoittajien tekstejä.


      • OpetellaanKirjoittamaan
        hunksz kirjoitti:

        "Paloma.se.co"

        Enpä usko HUNKSZ:n olleen huolimaton.
        -
        Mitäpä jos lukisin sinulle ääneen muutaman herkullisen kohdan Willis:n ja Bessien tarinasta?
        Lähettäisin sen padiisi sitten?
        -
        Minulla on pelottavan samettinen ääni.
        Siihen voisit kietoa jalkasi kuten kalliin tyynysi Silkkeihinkin.

        Kramande

        H.

        Korjaus hunkzukalle: Williksen ja Bessien tarinasta tai
        Willis’in ja Bessien.


      • TavutaKaikkiSit
        hunksz kirjoitti:

        "Paloma.se.co"

        Mummot ja Vaarit lainaavat padiaan lapsen-lapsilleen ?
        -
        Korjaa kirjoitustasi:
        ...lukevat lap...

        H.

        Korjaapa ensin omaa tekstiäsi - lapsenlapsilleen! ! ! !


      • OpetellaanKirjoittamaan kirjoitti:

        Korjaus hunkzukalle: Williksen ja Bessien tarinasta tai
        Willis’in ja Bessien.

        Willis-sanassa ei ole lopussa ii-kirjainta.
        Nimi on ulko-maalainen, joten sitä eivät koske Suomen-kielen säännökset.

        H.


      • OpetteleVaanÄläkäK
        hunksz kirjoitti:

        Willis-sanassa ei ole lopussa ii-kirjainta.
        Nimi on ulko-maalainen, joten sitä eivät koske Suomen-kielen säännökset.

        H.

        Suomen kielellä kirjoitettaessa noudatetaan aina suomen kielen sääntöjä, paitsi sitaateilla varustetut vieraskieliset lainaukset.

        Opettele vaan ihan itse: ulkomaalainen ja suomen kielen tai suomenkielen...


      • Paloma.se.co kirjoitti:

        Korjaan huolimattomasti lukenutta hunkszia:
        Mummot ja Vaarit lukevat ÄÄNEEN lapsenlapsilleen. Siihen tarvitaan tosin lukutaitoa, kärsivällisyyttä, lapsenlapsien olemassaoloa, kiinnostusta heidän elämäänsä.
        Itse lukeminen voi tapahtua joko pädiltä tai kirjasta. Esim. iltasatuna sängynreunalta kun pienet ovat yökylässä.
        (Oma mussukkani, 11-vuotias, tulee eka kertaa junalla mummolaan tänään) Lukee tosin jo paremmin kuin kukaan meistä.

        Lapsille lukeminen on ihanaa, voi eläytyä joka kerta uudella tavalla, ja naurattaa ne lasten katseet jos erehtyy liioittelemaan hieman , tai jos on tylsä kirja ja väsyttää ja tekee mieli hieman oikoa, ja kun lapselta tulee kommentti, ettei noin mene :))


      • Bengalitikku

        Eikös se kirjoitetä Willisin? Mutta tuo muoto Williksen hymyilyttää enempi.


      • minulla ei juuri nyt ole sen ikäistä lapsenlasta jolle lukea, vanhimmat jo murrosiässä ja nuorin vauva, mutta kunhan vauva tuosta kasvaa, niin sitten luetaan. vanhemmillekin lapsenlapsilleni olin ahkera lukemaan, kun tulivat käymään niin aina otettiin kirja esille ja siinä se aika meni mukavasti. täytyy sanoa, että omena putoaa joskus kauas puusta; olen ollut lapsesta asti ahkera lukija, kun taas lapseni, joille olen paljon lukenut, eivät ole lukemisesta innostuneet.


      • Bengalitikku kirjoitti:

        Eikös se kirjoitetä Willisin? Mutta tuo muoto Williksen hymyilyttää enempi.

        Entäs sitten Elvisin vaiko Elviksen?


      • pirremiinapa kirjoitti:

        Lapsille lukeminen on ihanaa, voi eläytyä joka kerta uudella tavalla, ja naurattaa ne lasten katseet jos erehtyy liioittelemaan hieman , tai jos on tylsä kirja ja väsyttää ja tekee mieli hieman oikoa, ja kun lapselta tulee kommentti, ettei noin mene :))

        Meillä luettiin aina lapsille iltasatu. Muistan, kun illalla väsytti, ja yritin oikaista poikani lempisadussa, ja sain kommentin: "Ei se niin mene!", joten ei muuta kuin äiti takaisin ruotuun, ja lukemaan, kuten oli kirjoitettu.

        Olen iloinen, kun lapseni ovat jatkaneet iltasatu-perinnettä omille lapsilleen. Mummokin on päässyt joskus sitä herkkua nauttimaan. Oi niitä hetkiä, helmiä elämänlangassa.


      • Bengalitikku
        Tellukka kirjoitti:

        Entäs sitten Elvisin vaiko Elviksen?

        Elvisin
        -is -loppuinen


      • Heikunkeikku
        Bengalitikku kirjoitti:

        Elvisin
        -is -loppuinen

        Öh, saankohan vastustaa mielipidettäsi?
        Miksi ajattelet, että "Elvisin"?

        Minä pamautan pöytään sanan "Elviksen",
        se se vasta on oikiasti oikia muoto.:)


      • Bengalitikku

        Voit googlettaa. Jonkin muodon käyttö tulee ehkäs arkikielestä, mihin korva tottuu. Oikea muoto voi tuntua vieraalta, siksi väärältä.


      • näin.on
        Bengalitikku kirjoitti:

        Elvisin
        -is -loppuinen

        Outo tuo Elvisin, kyllä se on Elviksen ihan ilman muuta. En ole koskaan kuullut mitään is-lopun sääntöä joka tuon Elvis sanan kertomallasi tavalla taivuttaisi. Elvis ry taivuttaa nimensä Elvisin, tullee englanninkielestä Elvis in.


    • enpadi

      Kokeile Koivikon Agathaa. Ei aavistusta, saako padille. Tuolta löytyy sitten kirjallisuussivukin, jos haluaa keskustella muunikäisten kanssa aiheesta.

    • de-meter

      Miika Nousiaisen Juurihoito oli meillä kirjapiirissä . Olin lukenut häneltä Metsäjätin ja pidin siitä. Tässä kirjassa on humoristinen ote, vaikka vakavasta asiasta onkin kyse, isän jäljittämisestä. Veli- ja sisarpuolia ilmaantuu eri puolilta maailmaa. Heidän kauttaan peilataan eri kulttuurireja, pinnallisesti ehkä, mutta suurella lämmöllä. Kirja ole mikään tiiliskivi, kohtuullinen määrä sivuja pitämään tarinaa koossa.
      Nousiaisen kirja Vadelmavenepakolainen saattaa olla sinulle tuttu. Kertoo suomalaisesta miehestä, joka tahtoi olla ruotsalainen. Sellainen se juoni kai oli.
      Juurihoito saattaisi hyvinkin olla saatavissa E-kirjana...

    • henrjii

      Korppiksen kootut kertomukset.
      Kannaksen kahlaajat, koska se kertoo isäni joukueesta jatkosodassa

      • Henrij olet kovin kiinnostunut minusta, taidat olla näiden korppis-aloitusten takana. No, en toki voi sille mitään, että "kinostaa".


      • henrjii
        korppis kirjoitti:

        Henrij olet kovin kiinnostunut minusta, taidat olla näiden korppis-aloitusten takana. No, en toki voi sille mitään, että "kinostaa".

        En ole aloitusten tekiä, ainut on tämä ylläoleva ja silläkin kokeilin
        oletko hereillä


      • hymmyilyttää
        henrjii kirjoitti:

        En ole aloitusten tekiä, ainut on tämä ylläoleva ja silläkin kokeilin
        oletko hereillä

        Tuo on hyvä keino saada nikki esiin, mainita se ja oottaa hetki.


    • En osaa antaa neuvoja sillä kirjat ovat out minun hektisestä elämästäni. Odotan leppoisampia aikoja, silloin otan pöydälläni olevan Ossi Nymanin Röyhkeys kirjan käsittelyyn.

    • Luetaan-tiilen-päitä

      Eikö kukaan lue lakia?
      Onhan se suomenkielellä. Lakia voi lukea ihmisille heidän virheistään. Kuten väärinpysäköity potkukelkka tai polkupyörä.
      Raamattu on suomen kielellä. Harva taitaa lukea? En minäkään.
      Veikkaan, että nuorenpi sukupolvi ei lue mitään. Siis paperiversiona.

      • aasssd

        Hätä ei ainakaan lukene lakia, muista en mene sanomaan, yleensä lienevät enempi opiskelijoita. Ja tiedetään tuosta raamatun lukemisesta, että joiltakin se sujuu.


      • Juonen-paljastuksia
        aasssd kirjoitti:

        Hätä ei ainakaan lukene lakia, muista en mene sanomaan, yleensä lienevät enempi opiskelijoita. Ja tiedetään tuosta raamatun lukemisesta, että joiltakin se sujuu.

        Jeesuskin on kuollut puolestamme ja syntiemme edestä.
        Eli kyllä jotkut lukee raamattuakin puolestamme ja kertovat, mitä se sisältää.


      • pirremiinapas

        Lukee ne nuoretkin vielä, ainakin he joiden vanhemmat lukevat, lukeminen on semmoinen sosiaalinen perimä.


    • suvenkorentojakin

      Kaksi kirjaa odottaa tuossa vierellä päästäkseen lukemiseksi lomakotiini pikapuoleen. Toinen on Finlandia palkittu Juha Hurmeen Niemi, toinen Teemu Keskisarjan Hulttio, Gustaf Mannerheimin painava nuoruus, se lienee saatavana e-kirjana. Itse haluan aina kirjani ihan oikeina, sidottuina versioina.

      Käännöskirjallisuudesta viimeaikainen suosikkinin on ollut ruotsalainen Linda Olsson. Hän kirjoittaa englanniksi, mutta erittäin hyvin suomennetut, kaunista kieltä. Esimerkiksi "Laulaisin sinulle lempeitä lauluja" ja "Kaikki hyvä sinussa" menivät ihon alle. Lukemista odottavat "Kun mustarastas laulaa" ja "Sonaatti Miriamille". Kirjailija on koulutukseltaa juristi, ja asuu nykyään Uudessa-Seelannissa. Ihania, elämänmakuisia kirjoja.

      • pirremiinapas

        Kiitos suvenkorento kirjoista lukulistaani.
        Olen yrittänyt lukea tuota Panu Rajalan kirjaa, ja vasta muutaman lehden olen sitä edennyt, mutta paksu on kirjakin joten riittää siitä hitaamminkin lukea :).

        Mielelläni ostan kirjoja, mutta lainaankin kyllä niitä..joskus tuntuu että voisin ahmia kaupan tyhjäksi kirjoista, tai kirjastonkin..


      • nenä_kirjassa

        Luin pari Olssonin kirjaa, kun ystäväni niitä suositteli. Eivät ne mitään kirjallisuuden helmiä olleet vaan kevyitä harrastelijan tuotoksia.
        Naistenlehtien sivuille sopisivat hyvin.


      • suvenkorentojakin
        nenä_kirjassa kirjoitti:

        Luin pari Olssonin kirjaa, kun ystäväni niitä suositteli. Eivät ne mitään kirjallisuuden helmiä olleet vaan kevyitä harrastelijan tuotoksia.
        Naistenlehtien sivuille sopisivat hyvin.

        Niin, ei niillä nobeleita voiteta, mutta mukavia luettavia silloin, kun haluaa hetken rentoutua, esim. illalla ennen nukkumaan menoa. Aina ei aivojen tarvitse käydä täysillä kierroksilla :-).
        Tsehovin Valitut novellit on aika raskas pidellä hyppysissä sängyssä selällään.

        En lue naistenlehtien jatkiksia, enkä juurikaan naistenlehtiä, paitsi lentokoneessa, ja hammaslääkärin odotushuoneessa.


    • En osaa sanoa paras.
      Kaikki kirjat käsittääkseni ovat jollakin tavalla oltava hyviä, jotka ovat löytäneet kustantajan.

      Viimeksi lukemani suomalainen taitaa olla Mikko-Pekka Heikkisen Jääräpää. Sen sain lapsiltani suomentuliaisena jo joitakin aikoja sitten ja vasta viime viikkoina huomasin sen tuolla kirjakasassani lukemattomana.

      • pikku.neuvo

        Neuvoit ylempänä toisia, mä sanon nyt sulle, että kirjoituksesi alkuosan sanajärjestys voisi olla toisenlainen.


      • pikku.neuvo kirjoitti:

        Neuvoit ylempänä toisia, mä sanon nyt sulle, että kirjoituksesi alkuosan sanajärjestys voisi olla toisenlainen.

        Ei näin: mä
        Vaan näin: minä


      • pikku.neuvo kirjoitti:

        Neuvoit ylempänä toisia, mä sanon nyt sulle, että kirjoituksesi alkuosan sanajärjestys voisi olla toisenlainen.

        Ei näin: sulle
        Vaan näin: sinulle


      • pikku.neuvo
        Tellukka kirjoitti:

        Ei näin: sulle
        Vaan näin: sinulle

        Minulta sinulle:
        Korjaa nyt oikeaan muotoon kirjoituksesi, josta huomautin.


      • pikku.neuvo kirjoitti:

        Minulta sinulle:
        Korjaa nyt oikeaan muotoon kirjoituksesi, josta huomautin.

        Sinun käskystäsi en tee yhtään mitään.

        Olen valmis (huomaatteko "valmis") huomauttamaan virheistä vain sellaiselle, joka juuri nyt vasta itse kirjoittamaan opettelevana huomauttaa toisten virheistä ja samassa kommentissaan kirjoittaa itse päin perseitä.


      • pikku.neuvo
        Tellukka kirjoitti:

        Sinun käskystäsi en tee yhtään mitään.

        Olen valmis (huomaatteko "valmis") huomauttamaan virheistä vain sellaiselle, joka juuri nyt vasta itse kirjoittamaan opettelevana huomauttaa toisten virheistä ja samassa kommentissaan kirjoittaa itse päin perseitä.

        En Mäkään Sun oikaisuistasi välitä.
        Tuo tekstisi josta huomautin, on todella oudosti muotoiltu.


      • pikku.neuvo kirjoitti:

        En Mäkään Sun oikaisuistasi välitä.
        Tuo tekstisi josta huomautin, on todella oudosti muotoiltu.

        Mekin leikittiin lapsena koulua, mutta se oli lapsena se.


      • pikku.neuvo
        Tellukka kirjoitti:

        Mekin leikittiin lapsena koulua, mutta se oli lapsena se.

        Olisit edes leikkiessäsi oppinut jotain.


    • hehehehee

      @Paloma.se.co
      Otapas onkeesi tämä,
      Tulossa on (ilmestyy 14.3.2018) ahvenanmaalaisen Sally Salmisen ruotsinkielellä New Yorkissa kirjoittama ja 1936 julkaistu teos: Katrina, kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon 2017 voittajan Juha Hurmeen suomentamana, ISBN 978-951-851-854-2

      Romaani toki löytyy alkuperäisenä ruotsinkielisenä ja vanhana Aukusti Simojoen suomennoksena.

    • "Paloma.se.vo"

      Minä vähän luulen että pitäisit tästä:

      Wolf H. Halsti
      Talvisodan päiväkirja.
      -
      Kirja ei ole sota-kirja kuten yleensä ehkä oletetaan.
      Kyllä se sodasta tietenkin kertoo, mutta pikkuisen toisella ajatus-tasolla.


      H.

      • .co

        H.


    • Ostin playbooksista novellikokoelman Matkanovelleja, (Novelli palaa) jossa on useampien suomalaisten kirjailijoiden uusia novelleja ja sillä nyt pääsen ainakin alkuun.
      ***
      Kiitos kaikille kirjoja suositelleille.
      Aion lisätä siitä kirjoja ja kirjailijoita iltalukemislistaani; sitä mukaa kun löydän niitä e-kirjoina.

      • Silläkin uhalla että minua aletaan syyttää ketjun venytyksestä jne. kuvitelluista tai todellisista etikettivirheistä:
        puolivälissä uutta suomalaista novelliantologiaa (tai melkein uutta):
        jos kuvittelin saavani jonkun ahaa-elämyksen tai jotain vastaavaa, niin voin sanoa että olen mieluummin hieman pettynyt. Naimista ja viinanjuontia, sekä miesten että naisten kertomana. Vähän väkivaltaa, turpiin antamista. Missä laajapohjaisempaa, enemmän kantaa ottavaa, kielellisesti rikkaampaa suomalaista tekstiä?


      • Paloma.se.co kirjoitti:

        Silläkin uhalla että minua aletaan syyttää ketjun venytyksestä jne. kuvitelluista tai todellisista etikettivirheistä:
        puolivälissä uutta suomalaista novelliantologiaa (tai melkein uutta):
        jos kuvittelin saavani jonkun ahaa-elämyksen tai jotain vastaavaa, niin voin sanoa että olen mieluummin hieman pettynyt. Naimista ja viinanjuontia, sekä miesten että naisten kertomana. Vähän väkivaltaa, turpiin antamista. Missä laajapohjaisempaa, enemmän kantaa ottavaa, kielellisesti rikkaampaa suomalaista tekstiä?

        "Paloma.se.co"

        Etsi nyt hyvä ihminen se Halstin kirja.
        Huuto ja muut netit tarjoavat sitä parilla Eurolla.
        Kirjassa on vain yksi mehukas kiroilu-kohtaus.
        Muistaakseni myös ainoa seksiin liittyvä.
        Kirjan loppu-puolella.
        Uskoisin sinun arvostavan tuota kohtausta.

        H.


      • hehehehee
        Paloma.se.co kirjoitti:

        Silläkin uhalla että minua aletaan syyttää ketjun venytyksestä jne. kuvitelluista tai todellisista etikettivirheistä:
        puolivälissä uutta suomalaista novelliantologiaa (tai melkein uutta):
        jos kuvittelin saavani jonkun ahaa-elämyksen tai jotain vastaavaa, niin voin sanoa että olen mieluummin hieman pettynyt. Naimista ja viinanjuontia, sekä miesten että naisten kertomana. Vähän väkivaltaa, turpiin antamista. Missä laajapohjaisempaa, enemmän kantaa ottavaa, kielellisesti rikkaampaa suomalaista tekstiä?

        @Paloma.se.co

        Etsi nyt hyvä ihminen se Aukusti Simojoen suomennos Sally Salmisen romaanista "Katrina"
        Odottaessasi kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon 2017 voittajan Juha Hurmeen , ISBN 978-951-851-854-2 , joka ilmestyy 14.3.2018 mutta sen voi ostaa jo nyt http://www.teos.fi/kirjat/kaikki/kevät-2018/katrina.html Makuun pääset lukemalla näytteen, joka ei ole suinkaan seksikohtaus vaan laadukas pohojalaasen naisen suorittama seksikohtauksen estokohtaus.


      • hunksz kirjoitti:

        "Paloma.se.co"

        Etsi nyt hyvä ihminen se Halstin kirja.
        Huuto ja muut netit tarjoavat sitä parilla Eurolla.
        Kirjassa on vain yksi mehukas kiroilu-kohtaus.
        Muistaakseni myös ainoa seksiin liittyvä.
        Kirjan loppu-puolella.
        Uskoisin sinun arvostavan tuota kohtausta.

        H.

        Nyt tässä vaiheessa hankin ainoastaan e-kirjoja tabletilleni iltalukemisiksi. Laitan toki nimen muistiin. En minä järkyty juuri mistään (ainakaan enää), mutta yksioikoisuus, toistuvuus, liika maanläheisyys ja toiminnallinen rajoittuminen perusfunktioihin ilman älyllistä komponenttia saa minut ikävystymään kuoliaaksi.


      • saunojakin
        hunksz kirjoitti:

        "Paloma.se.co"

        Etsi nyt hyvä ihminen se Halstin kirja.
        Huuto ja muut netit tarjoavat sitä parilla Eurolla.
        Kirjassa on vain yksi mehukas kiroilu-kohtaus.
        Muistaakseni myös ainoa seksiin liittyvä.
        Kirjan loppu-puolella.
        Uskoisin sinun arvostavan tuota kohtausta.

        H.

        W. Halstilta on ilmestynyt useita kirjoja, jotka ovat ihan hyviä, jollei takerru hänen täysin väärään visioon puna-armeijan vyörymiseen Ranskaan saakka 80-luvulla ja diilin tekoon neukujen kanssa.


    • miIjoona

      Reino Hukkanen, Puutteenlaakson mahtavat miehet. Minun vaarin kirjoittama.

    • ikivihree

      Helena soittaa ...

    • lkjhgf

      Antti Tuuri kirjoittaa omalla tyylillään, jossa pohjalaisvivahteita. Uusin on 1918 kirja, joka kertoo 100 v. sitten Pohjanmaan tapahtumista.

    • kiikkus

      Nyt on todella suosituksi tullut Elena Ferrante;n Napoli-sarja. Sarjasta on ilmestynyt kolme osaa. Teokset ehkä vaativat hieman lukijalta, sillä kaikille ne eivät mahdollisesti avaudu, silti saavat monilta arvostelijoilta ison plussan.

    • nurmilampi

      Paloma kertoi lukevansa myös sotahistoriaa, niin suosittelen hänelle kahta teosta: Gordon F. Sanders "Taistelu Suomesta" 1939-1940 . Teos on amerikkalaisen journalisti tietokirjailijan tekemä 2010 ilmestynyt hyvä kirja.
      Toinen on ruotsalaisen everstiluutnantti Orvar Nilssonin kirja ruotsalaisista vapaaehtoisista Suomessa "Suomen asiasta tuli omani". Nilsson valoittaa Ruotsin osuutta talvisotaan, kuten myös omaa osallistumista talvi-ja jatkosotaan.
      Ruotsalaisilla oli oma komppania Syvärin takana Jandeba-joella. Ruotsalaisten osuus jatkosodan taisteluista päättyi Tali-Ihantalassa.
      Mielenkiintoinen kirja on runsain kuvin varustettuna. Tekijä vieraili sotatantereilla Nliiton jälkeen 90-luvulla, josta löytyy kuvia että juttua.

    • tuutuuti

      Pasi Kauniston tyttö, Milja Kaunisto, kirjoittaa tosi hyvin. Viimeksi olen lukenut; Synnintekijä ja Luxus. Synnintekijä on suomalaista historiaa 1400-luvulta. Hyvä ajan kuvaus ja vahva historian tuntemus. Jostain syystä tämä ikä ajaa tutkimaan menneisyyttä ja lukukokemuksen jälkeen on tullut tutkittua asioita.

    • Löytyihän niitä kirjavinkkejä...kiitos kaikille.
      Laitan kaikki suositellut hakuun, mutta monia niistä ei löydy e-kirjoina.
      Ostetaan paperikopioina sitten, kunhan nää on luettu mitkä ovat kesken.

    Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Suomi julkaisi varautumisoppaan

      Että sellanen tappaus. Kun kriisitilanne iskee, niin on mentävä nettiin ja luettava ohjeet suomi.fi -sivuilta. Onkohan j
      Maailman menoa
      241
      2468
    2. Kuhmo tekisi perässä

      Lomauttakaa kaupungin talolta turhat lattiankuluttajat pois, kuten naapuripitäjä
      Kuhmo
      10
      1868
    3. Miehille kysymys

      Onko näin, että jos miestä kiinnostaa tarpeeksi niin hän kyllä ottaa vaikka riskin pakeista ja osoittaa sen kiinnostukse
      Tunteet
      73
      1776
    4. Onko telepatia totta

      Epäilen että minulla ja eräällä henkilöllä on vahva telepatia yhteys. Jos ajattelen jotain hän julkaisee aiheesta jotaki
      Ikävä
      81
      1308
    5. Miksi kaivattusi on

      erityinen? ❤️‍🔥
      Ikävä
      65
      1228
    6. Missä Kaisa Lepola, siellä filunki ja sekasotku

      Näin se taas nähtiin, ajolähtöjen taakse on joka kerta jääneet savuavat rauniot, oli työpaikka mikä tahansa.
      Forssa
      17
      1178
    7. TTK:sta tippunut Arja Koriseva teki erityisen teon kyynelsilmin: "Mä olen ihan järjettömän..."

      Kiitos tuhannesti Tanssii Tähtien Kanssa -tansseistanne, Arja Koriseva ja Valtteri Palin! Lue lisää: https://www.suomi
      Tanssii tähtien kanssa
      16
      1068
    8. Nainen, olen niin pettynyt

      Ehkä se tästä vielä paremmaksi muuttuu. Yritän itseäni parantaa ja antaa itse itselleni terapiaa, mutta eihän se mitään
      Ikävä
      90
      1050
    9. Haluaisin jo

      Myöntää nämä tunteet sinulle face to face. En uskalla vain nolata itseäni enää. Enkä pysty elämäänkin näiden kanssa jos
      Ikävä
      42
      904
    10. Ootko nainen jo rauhoittunut

      Vai vieläkö nousee savua päästä?
      Ikävä
      70
      882
    Aihe